Kiireisen arjen pelastaja -pasta

6.3.16

Yhden lapsen kanssa pystyin vielä hyvin seisomaan kasvatuslinjavetojeni takana ja elää omaksi kokemieni periaatteiden mukaan. Sitten perheemme kasvoi vielä yhdellä lapsella, ja jos rajoja ei ole ylitetty, niitä on ainakin koeteltu. Kaikki hienot ideologiat paskaksi vaan! Vaikka perheemme toinen vauvavuosi oli miljoonasti helpompi kuin ensimmäinen suuritarpeisen vauvan kanssa, kahden lapsen yhdistäminen tökkää siihen korttitalon heikkoon kohtaan.

Pakan hajoillessa etenkin viimeisen puolivuotisen aikana, olen ollut pakotettu etsimään elämäämme helpotusta puolivalmisteista. Vaikka valmispinaattilättyjen ja valmiskarjalanpiirakoiden keksijöiden pitäisi voittaa lapsiperheiden Nobelin rauhanpalkinto oman nelivuotisen äitiyskokemukseni perusteella, puolivalmisteet ovat olleet aikaisemmin melko vieras juttu. Ei vain ole ollut itselleni tarvetta, enkä ole kokenut niitä lainkaan omakseni. Ja totta puhuen, aika paljon sontaa on tullut testattua nytkin, mutta muutama helmituote on löytynyt.
Yksi on tuorepasta ja etenkin tuoreraviolit. Niin helppoa, nopeaa ja aivan kelvollisen makuistakin! Mielenkiinnolla odotan, tuleeko enää koskaan päivää, jolloin miettisin, pitäisikö itse tehdä pastataikina, asetella pieniä nokareita täytettä pastalevylle, kaulia toinen pastalevy päälle ja leikata tarkasti ja varovaisesti pienet pastanyytit keittoa varten irti. Entinen keittiöfiilistelijä toivoo sen päivän tulevan, mutta epäilen sen koittavan aikaisintaan joskus 2020-luvullla. Siihen mennessä minä ja keittiö ollaan ehkä toivuttu pikkulapsiperheajan aiheuttamasta välirikosta.

Toinen löytämäni valmisapu ruuanlaittoon on Lidlin Nonna Mia -pesto. Se on lähimpänä oikeata pestoa, mihin mikään maistamani valmisversio on päässyt. Ne säilykepurkkihyllyltä löytyvät pestopurnukat ovat ihan silsaa, mutta tämä kylmiöstä löytyvä Lidlin versio on varsin mallikasta! Ei sen peston hurauttaminen kotikeittiössä toki kauaa vie – toisin kuin tuorepastan – mutta välillä nykyarjessa on ollut hetkiä, että mikään ei ole yhtä ihanaa kuin jääkaapista löytyvä oikeasti maistuva valmispesto. Siitä kun saa hujauksessa valmistettua kotikeittömme pikaruokapelastusta, pastaa.
Tämä raikas ja tomaattinen pasta on koko perheen suosikkisapuska. Ja kiitos mutkien oikomisen – kaupasta ostetun tuorepastan ja peston – se valmistuu siinä ajassa, kun pastavesi lämpenee kiehuvaksi ja raviolit keittyvät. Puolivalmisteiden käytön takia tämä ei ole myöskään halpaa saati lisäainetonta. Ja heh, kevyttäkään tämä ei ole, mutta oioioi, niin hyvää. Kiireisen arjen lohturuuaksikin joku voisi kutsua.

Aikapulaisen pasta

  • 2 pakettia tuoreraviolia (meillä ricotta-parsa -täytteisiä)
  • Paketillinen kypsän meheviä kirsikkatomaatteja
  • 1–2 valkosipulinkynttä
  • Pätkä mietoa tuoretta chiliä
  • Puolikas lime
  • Valmispestopaketti (Lidlin Nonna Mia, muut valmisversiot ovat silsaa kunnes toisin todistetaan)
  • Puska basilikaa
  • Noin 80 g parmesaania (joka unohtui kuvasta ja jota ilmankin pärjää)
  • (Suolaa ja mustapippuria)
Laita pastavesi kiehumaan. Suolaa jos tahdot. Mä en suolaa, kun ruoka on aineosineen muutenkin niin suolaista. Kun vesi kiehuu, lisää raviolit. Älä keitä niitä liiaksi, sillä niihin pitää jäädä purutuntumaa.

Pastaveden kiehuessa puolita kirsikkatomaatit. Pilko tai raasta valkosipuli sekä chili. Purista puolikkaan limen mehu. Raasta puolet parmesaanista. Revi noin puolet basilikasta. Laita kaikki laakeaan tarjoilukulhoon. Lusikoi mukaan vielä pesto.

Kun pasta on valmis, kaada se vielä koko komeuden joukkoon tarjoilukulhoon ja sekoita.

Kauho pasta lautasille ja raasta päälle parmesaania sekä vähän mustapippuria ja basilikaa.

Lue myös nämä

14 kommenttia

  1. No, verrattuna teidän ruokatouhuin, meillä ollaan aivan retuperällä! Ja mäkun olen ehtinyt olla siitä onnellinen, ettei syödä valmisruokia, koska harvaa sellaista saa vegaanisena, käytetä pakastevihanneksia ja että lapsi on syönyt itsekasvatetuista aineksista tehtyjä soseita aikanaan.

    Meillä kun saatetaan käyttää mm. kaupan hilloa, valmiskasvisnakkeja, vihiksiä, valmiita tölkkipapuja, ketsuppia, kaupan leipää, karjalanpiirakoita, marinoitua tofua, valmismaustetahnoja ja ihan tavallista kuivana myytävää makaronia. En ole koskaan tehnyt pastaa itse alusta asti. Meillä tehdään ruokaa kerralla kymmenisen annosta ja syödään sitä kaksi päivää. Tuoreita yrttejä käytetään vain silloin kun niitä saa parvekkeelta, kasvimaalta tai luonnosta suoraan, eikä meillä koskaan asetella annoksia lautaselle yrttien kera. En ole edes tajunnut, että nämäkin ovat luisumista johonkin kamalaan periaatteidenromutuskaaokseen. Onneksi lapsista on tuntunut kasvavan ihan kunnon ihmisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tässä puhutaankin mun henkilökohtaisista tuntemuksista ja kokemuksista, ei kenenkään muun :) Mulla kävi postausta kirjoittaessa mielessä, pitäisikö laitaa disclaimereita, käyttää ekaa kertaa elämässään hymiöitä ja luetella ne kaikki käyttämämme ruokavalmisteet ketsupista piparjuuritahnaan ja torttutaikinalevyistä aurinkokuivuttauihin tomaatteihin, että teksti osattaisiin lukea oikein ja ilman mielensäpahoittamista, mutta päätin ottaa riskin. Jännitystä bloggaajan elämään haha!

      Vaikka me paljon kaikenlaista valmista käytetäänkin –koostuivathan kuopuksen yksivuotisjuhlienkin tarjoilut läheskokonaan valmisasioista ajanpuutteen takia – puolivalmisteet ovat olleet aika vieras juttu aikaisemmin. Siis tällaiset lisää vesi / kerma / soijarouhe -tyyppiset ratkaisut. Kokeiltu on muun muassa valmiita pakastewokkivihanneksia (vallan hyvää), lasangekittejä (teollinen maku) ja kuivahyllyn pata-aineksia (paremman puuttessa menee, vaikka suolaa ja lisäaineita hurjasti). Tähän postaukseen tulivat nyt sitten valmisraviolit ja pesto.

      Entisessä elämässäni tykkäsin laittaa ruokaa, ja koska nykyäänkin syödään paljon ravintoloissa (joissa puolivalmisteita myös käytetään), on ihana voida lapsille näyttää, miten vaikkapa se pesto tehdään. Ja että miltä se aidosti maistuu. Mutta koska nykyarjessa ruuanlaitto on monesti valitettavasti vain pakollinen paha, välillä pesto tulee tehtaan paapan tekemänä. Kuten moni muukin asia. Lähiömutsin Instagrammia seuraavat tietävätkin jo, mistä tietää, että miehellä on pitkä työputki. Siitä, että meillä syödään ruuaksi paljon uunivoileipiä ja soijanakkeja :D

      Poista
  2. Oi nam! Nyt oli niin herkullinen resepti, että huomiset ruokaostokset tehdään Lidlissä ;) Pakko päästä testaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lidlissä on tosi hyviä juttuja nykyään. Hedelmä- ja vihannesosasto siellä on aina ollut hyvä, mutta nyt siellä tulee käytyä ostamassa paljon muitakin juttuja. Herkullista tätä päivää sinne!

      Poista
  3. Minun kokemukseni valmisravioleista on sen verran järkyttävä että en toiste varmaankaan sorru niihin. Mutta ehkä meillä on ollut jotain huonompaa merkkiä tai sitten makutottumukset on vaan erilaisia :) Kuten jos itse laittaisin puolikkaan chilin (edes miedoksi mainitun) niin ensimmäinen lusikallinen saisi savun nousemaan korvista ja tyhjentäisi puoli lasillista maitoa tai piimää. Kuivattuna käytän kyllä kyseistä maustetta harkiten ja joissain maustekastikkeissa sitä saattaa myös olla, mutta niitä käytetään aika varovasti.
    Yleensä kaikissa puolivalmisteissa suolan määrä on se joka meillä tökkäsee. Valmishernekeitto on ihan ok, mutta siitä pitää tehdä aika laihaa ettei olisi niin suolaista ja maustaa itse vlisää jotta ei olisi vetistä. Ohjeen mukaan tehtynä on oikea suolapommi. Sama pussipastojen ja pakastepitsojen kanssa. Mutta sama ongelma meillä on myös jos noudatetaan melkein mitä vain reseptiä kirjaimellisesti. Ruuasta tulee niin suolaista ettei lapsi tahdo syödä ja minulle tulee pöhöttynyt olo pitkäksi aikaa. Silti meillä turvaudutaan paljon myös näihin puolivalmisteisiin. Pakasteranskalaiset menee kun ne tekee uunissa eikä laita niihin suolaa. Ripaus grillimaustetta riittää (siitä tulee ihan riittävä suolaus). Ovat pelastaneet monta kertaa kun ei ole ollut aikaa tai energiaa keittää perunoita. Kiviuunin lindströminpihvit on hyviä, mutta pitää tehdä todella vähäsuolainen kastike. Jos laittaa pakasteesta katkarapuja ruokaan niin kannattaa poistaa suola kokonaan reseptistä. Samoin kannattaa tehdä jos käyttää maustekastikkeita jotka sisältävät suolaa. Liemikuutioita ei voi koskaan laittaa kokonaista jos tekee vain omalle perheelle parin päivän ruoka-annokset jne.
    Mutta tämä vähäsuolaisuuskin on ollut meillä valintakysymys ja kun vähäsuolaiseen on tottunut niin on hankala palata takaisin suolaiselle linjalle. Tämä makutottumus rajoittaa vähän syömisiä ja yleensä kun olen aika julman rehellinen niin kavereilla syödessä kuin ravintolassakin jos ruuan makua kysytään. Mainitsen rehellisesti suolaisuuden vaikka tiedän sen olevan muille ihan normaali. Mutta kun omaan suuhun maistuu kovin suolaiselta niin se maistuu. Toki lievennän lisäämällä että meillä syödään aika suolatonta ruokaa ja olen sellaiseen tottunut.

    Joka tapauksessa tuo pasta näyttää herkulliselta ja on helppoudessaan sitä lajia jota tähän perheeseen kaivattaisiin lisää. Pitäisi vaan kehittää tästä oma sovellus (mikä tuskin olisi lopulta niin hankalaa. Tykkään muokata reseptejä ja harvoin teenkään mitään orjallisesti ohjeen mukaan). Tosin meillä ei yleensä ole talvisin tuoreyrttejä kotona ellei tiedetä että tulee joku ruoka johon niitä halutaan. Jos olisi sellainen keittiönpöydälle laitettava pieni yrttitarha niin saisin ne säilymäänkin pidempään ja voisi aina olla paria yrittiä kotona. Tulisi ihan varmasti käytettyä jos olisi.
    Lapsen tultua ja kotiin jäätyäni kokkaamisesta on kyllä tullut niin pakkopullaa. Ruokalista pelastaa siinä ettei tarvitse joka päivä pähkätä mitä laittaisi, mutta kokkaamisesta on kyllä kadonnut kaikki ilo. Teen kun on pakko. Hyvää ruokaa syön mielelläni ja tiedän pitäväni kokkaamisesta, mutta tällä hetkellä vaikka imuroin tai pesen vessaa mieluummin kuin kokkaan.

    Sen verran ole huomannut että monet itämaiset ruuat tulevat tosi nopeasti jos pilkkomista ei laske. Ne ovat hyvä pelastus jos tietää että seuraavana päivänä on kiire eikä mitään valmista ole kaapissa. Pilkkoo ainekset jo edellisenä päivänä niin moni ruoka tulee vartissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolivalmisteissa just se suolanmäärä tökkii isosti, vaikka muuten itse rakastan suolaa. Tykkään esimerkiksi uunilohkoperunoihin lisätä sormisuolaa vielä pöydässä, ah! Mutta jos suolaa on jopa mun makuun liikaa, pöhöttynyt olohan siitä tulee seuraavaksi päiväksi viimeistään. Ja lasten kanssa tietty tahtoisi pitää suolan maltillisena.

      Chiliä sen sijaan rakastan! Mutta tiedän kyllä oman rakkauteni olevan etenkin suomalaisessa otannassa harvinaisen tulista haha! Reseptin puolikas mieto chili menee kuitenkin ihan meidän lapsillekin, joista etenkin toinen on herkkempi chilille.

      Lohdullista kuulla, että muidenkin rakkaussuhde keittiön kanssa on mennyt solmuun lasten myötä. Mä kuitenkin luotan, että löydetään vielä toisemme, kun tantereella pöly tasaantuu. Siihen asti annan mielelläni miehen hoitaa keittiöhommat ja vaikka imuroin mieluummin :)

      Tämä resepti toimii varmasti ihan nokupastankin kanssa. Ja kun tekee itse peston, kaikenlaisen ylimääräisen (mm. sen suolan) määrä vähenee heti hurjasti.

      Ja juu, itämaiset ruuat ovat meidänkin nopsat versiot! Etenkin wokit ovat helppo, nopea ja hyvä ruoka lapsiperhearjessa.

      Poista
  4. Jee, pikaruokavinkki, näitä tarvitaan! Mä oon vielä niin tuore koko perheen ruoanlaittaja (lapsi vähän päälle 1-v vasta), että varastossa tuntuu olevan vaan samat kolme ruokaa, jota me kaikki voidaan syödä (siten, että aikuiset laittaa suolan vasta lautaselleen). Tässä sun ohjeessakin mietityttää (siis ihan mutulla, en todellakaan ole ekspertti) just suolan määrä, jota itsekin pohdit. Syökö teidän nuorempi lapsi myös tätä, ja mikä tärkeämpää, suostuuko vielä sen jälkeen syömään suolattomampia ruokia? :D

    Olen itse viime viikkoina tehnyt itselle chocochilin ohjetta soveltaen yhdenkattilanpastaa, sekin ois kivan nopea koko perheen ruoka, mutta olen toistaiseksi arastellut suolaa siinäkin (sisältää oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja liemikuutiota). Houkuttelisi kyllä hellittää tuosta suolan tarkkailusta edes silloin tällöin, ei tarvitsisi ajatella montaa eri ruokaa per ateria. Mutta suosittelen siis sitä hetkiin, joissa tarvitaan vähällä vaivalla nopeasti apetta.

    Ootteko muuten saaneet lapset sopeutumaan omaan ruokarytmiinne vai alkaneet itse syödä lapsen ruoka-aikoina? Meillä ipana syö etenkin päivällisensä niin aikaisin (noin klo 16), että itselle ei oikein sovi. Varmaan myöhemmin ajat yhtenäistyy, mutta oispa kiva syödä kaikki yhdessä perheenä just päivällistä vielä joskus lähitulevaisuudessa. :)

    Toi pesto on kyllä parasta! Samoin Lidlin hummus on musta ihan kelvollista, löytyy kans kylmähyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai katos, katsoin kuvat ja siellähän te nimenomaan nuorempi oli aterialla, katoinpa huonosti. Ei siis ole tarkoitus kauhistella tai "ihmetellä vaan", en ole itse oikein sisäistänyt tätä yli yksivuotiaan ruokavaliota ja suolan käyttöä, siksi pohdiskelen asiaa ja mahdollisuuksia! :)

      Poista
    2. Koko perhe tätä tosiaan syödään, vaikka suolanmäärä välillä mietityttääkin. Tosin suola on taas yksi niistä asioista, joista ei vain ole jaksanut enää toisen lapsen kohdalla niin paljon ottaa pulttia. Koska kuopus aloitti kiinteiden syömisen pääasiassa sormiruokailemalla, ollaan aina laitettu samoista ainesosista kaikille ruuat. Joidenkin ainesosien ja just sen suolan kanssa ollaan vaan puljattu.

      Me ollaan myös aina syöty lasten kanssa samaan aikaan. Se on mennyt ihan luontevasti niin, eikä olla mietittykään muuta. Nytkin tuntuu, että välillä päivät pyörivät vain ruuanlaiton, syömisen ja keittiön siivoamisen välillä, joten en vain ymmärrä, miten saataisiin mahtumaan sinne erillisiä ruokailuhetkiä :D Päivällinen siis syödään noin kello 17. Lounaan ja päivällisen välissä kuopus ottaa rinnalta huikkaa ja välillä syödään koko sakki jotain välipalaa, jos muistetaan.

      Ja kiitos yhdenkattilanpastavinkistä, pitää testata! Ja joo, olen kans huomannut, että se Lidlin hummus on varsin kelvollista. Toinen hyvä valmishummus on Alepan hyllystä löytyvä purkkiversio, mutta en nyt millään saa mieleen, mikä brändi sen takana on.

      Poista
  5. En nyt vielä ota tästä mitään huono äiti -meininkejä itselleni mutta meillä ei arjessa koskaan käytetä tarjoiluastioita. Voi olla, että eletään vuotta 2020 kun meidän huushollissa on tarjoiluastia käytössä muuten kuin juhlassa. Ja samana vuonna taloudessamme on tiskikone :D Oikaisen siis ihan röyhkeästi aina ja kaikessa, missä vain on mahdollista helpottaa ja oma henkilökohtainen kunnianosoitukseni lähtee vanhemmille, jotka tarjoilevat hyvää ruokaa ja vielä noin kauniisti!

    Ja olen kyllä niin nykyajan hapatettu, että mulle puolivalmisteet ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mm. papuja olen viimeksi liottanut ja keitellyt viimeksi vuodenvaihteen tienoilla...öh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pasta tosiaan kootaan tarjoiluastiaan, mutta voihan ne ainekset paiskoa vaikka kattilaan tai johonkin muovikulhoon :) Mä olen siitä vähän hassu, että tykkään tehdä arkisista asioista kauniita. Että jos tässä kerran sapuskaa on tehtävä, katetaan se nätisti. Ja joillekin sellaisilla asioilla ei ole mitään väliä :)

      Mä en koe säilykepapuja puolivalmisteina, onhan ne kuivatutkin joku kuivannut haha :D Mutta jos ostaisin jonkun papusoossin, johon pitää vain lisätä soijerouhe / jauhelija ja kastike on valmis, sitten se olisi mun mielestä puolivalmiste. Pitäisi ehkä tsekata, miten puolivalmiste virallisesti määritellään :DD

      Poista
    2. Soijaa teillä ilmeisesti syödään ainakin jossain muodossa, mutta mitä mieltä olet quornista? Minusta se on tosi kätevä, nopeasti valmistuva ja hyvänmakuinen "lihankorvike", mitä syödään säännöllisesti, mutta omalle kohta 2v:lle en ole sitä vielä antanut, koska oon pitänyt sitä liian prosessoituna.

      Toivoisin muuten postausta teidän ajatuksista kasvissyönnistä lapsiperheessä :) Miksi päädyitte kasvissyöjiksi ja noudattavatko lapsenne myös pelkästään kasvisruokavaliota vaan syövätkö lihaa esim. päiväkodissa, kylässä, mummolassa?

      Poista
    3. Tykkään kovasti quornista, ja molemmat lapsetkin sitä syövät, jos siitä on satuttu jotain ruokaa laittamaan. Ja kiitos postaustoiveesta. Katsotaan, josko joku päivä voisin aiheeseta kirjoittaa :)

      Poista
  6. Samaistun tähän tekstiin niin täysillä! Meillä toisen lapsen tultua kestovaipat vaihtuivat pikkuhiljaa kertiksiin, piltit onkin ihan jees ja kaupan maksalaatikko on tosi hyvää. Niin ne arvot muuttuu kun on jaksaminen koetuksella! Pitääpä kokeilla tuota pestoa!

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe