Leikkipaikkakäännynnäinen

11.3.16

Olenko joskus sivulausessa maininnut, että en erityisemmin pidä ravintoloista, joissa on leikkipaikka? Täällä kommenttiosiossa taisin näin tehdä. Takista on nyt virallisesti ainakin toinen hiha käännetty. Sillä voi että, joinakin päivinä lapsia viihdyttävä leikkipaikka ja iso maitokahvi rauhassa juotuna on parasta, mitä kaupungilla on tarjota.

Ravintoloiden leikkipaikat ovat siitä nurinkurinen juttu, että ennen ruokailua ja ruokailun aikana ne aiheuttavat vanhempien hermoja raastavaa malttamattomuutta. Lapsilla on aina noin 95 prosenttia pienempi ruokahalu, jos ajatus leikkipaikasta kutittelee mielessä. Siksi aina toivonkin, että lapset eivät ennen jälkiruokaa muista, että ravintolassa on leikkipaikka. Turha luulo, todellakin ne sen muistavat.
Olen yrittänyt opettaa lapsilleni parhaani mukaan ravintolakäyttäytymistä, ja kulttuurikasvatuksen käsitän isoilta osin koskemaan myös kahvilakulttuuria. Ihan omista intresseistäkin johtuen, eikä tehokas tutustuttaminen kulttuuriin ole mennyt hukkaan. Etenkin esikoinen tuntuu rakastavan kahvilaluuhailua yhtä paljon kuin minäkin.

Periaatteideni mukaan tahtoisin siis lasteni istuvan myös ravintolan ruokapöydässä niin kauan kunnes viimeinenkin on syönyt. Tiedättehän, syödään haarukalla sekä veitsellä ja keskustellaan toistemme seurasta nauttien. Jep jep. Etenkin leikkipaikallisessa ravintolassa sellainen oletus on täysin järjenvastainen.
Kun leikkipaikkahimo kiiluu lapsien silmissä, voin olla onnellinen siitä, jos lapsi malttaa syödä kaksi haukkua annoksestaan. Onnistumisiksi lasketaan myös se, ettei malttamattomana pompita tuoleilla tai möyritä pöydän alla. Jos lapset kykenevät hillitsemään leikkipaikkaseireenin kutsua siihen asti, että lasten annoksien pilkkomisen, ruokalappujen asettelun ja juomien kaatamisen jälkeen ehdin itse aloittaa omaa annostani, olen oikeutettu ottamaan jälkiruokalatteni tuplashoteilla espressoa. Ja jos en onnistu, sitten etenkin saan tilata tulpashotit sumppia.

Kun sinkoileva lasten ruokailuosuus sitten on ohi ja leikkipaikka imaissut otteeseensa seurueen nuorimmat, ihana tyyneys alkaa pikkuhiljaa laskeutua. Ensin vähän miettii, että leikkipaikkapirulaisen takia lapset eivät syöneet kunnolla. Miksi pöljänä ostin niille molemmille vielä omat (puolikkaat) annoksetkin! Sitten kehoon leviää tieto siitä, että nyt voin itse syödä kunnolla ja keskustella ihan rauhassa aikuisseuralaisten kanssa. Minijengi telmii tyytyväisenä leikkipaikassa ja ihan toden totta voin itse syödä kahta kättä käyttäen! Viimeistään siinä vaiheessa, kun juo eteerisen näköisenä kaikessa rauhassa kahviaan, ei enää muista, miksi joskus nakkeli niskojaan leikkipaikoille.
Onni on myös se, että leikkipaikka on toteutettu kivasti ja että muksunurkkauksesta huolimatta ravintola on sellainen, että siellä kävisi ilman lapsiakin. Kuten nyt kuvissa näkyvä Café Köket, jota opiskeluaikainen kaverini Arla pyörittää. Olen kirjoittanut aikaisemmin Köketin babybrunssista, ja Suomen Blogimedian pikkujoulutkin järjestettiin siellä. Hiljan Arla kutsui meidät ja ystäväperheemme lauantaiselle erikoisbrunssille, jossa oli tarjolla sapuskan lisäksi muun muassa surffitunnelmia, dokkarinäytös, joogaa ja etenkin lapsia viihdyttänyt taikuri.

Tuollaisia lauantaipäiviä pitäisi olla enemmänkin. Harvemmin pääsee siihen tilaan, että kello unohtuu ja lopulta tajuaa raukeana kahvilaluuhaillensa yli kolmen tunnin ajan. Olisiko moinen onnistunut meidän täpinäsantereiden kanssa ilman leikkipaikkaa ja kahvilan lapsimyönteistä meininkiä? Tuskin.

Lue myös nämä

14 kommenttia

  1. Kiitos tekstistä! Köket on totta vie hyväksi havaittu. Mutta kerro oi joukkovoima, mitä muita viehättäviä leikkipaikallisia ravintoloita tai kahviloita Helsingissä on. Vai onko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo! Mäkin mielelläni tietäisin, jos Helsingissä on Köketin lisäksi muita nimenomaan viehättäviä ja viihtyisiä leikkipaikallisia ravintoloita tai kahviloita.

      Poista
    2. Punavuoren Mokossa on kiva leikkipaikka lapsille ja tunnelma mielestäni viihtyisä ja viehättävä.

      Poista
    3. Hei totta, siellä tosiaan yhdistyy myös kiva kaffila ja kiva leikkipaikka. Mulla itselläni on Mokon kanssa sellainen ongelma, että olen syönyt itseni ihan yli heidän ruuistaan. Työskentelin aikoinaan samassa talossa kuin Punavuoren Moko, ja tuli vissiin syötyä liian monta lounasta siellä :D

      Poista
  2. Miksi et päästä lapsia get alkuun leikkipaikalle purkamaan ensitäpinänsä? :) Niin itse aina teen, jolloin ruokailuun jaksaa lapset keskittyä ihan toisella tavalla. Etenkin ravintolassa, jos aikuiset vaikka syö alkusalaatin, lapset voi kutsua ruokailuun mukaan vasta kun pääruoka tulee. :) Ja sitten vielä aterian päälle on lupa leikkiä. Pöydässä istuttavan ajan määrä sitten lisääntyy ikävuosien mukaan. ;) Kahviloissa en ole koskaan kaivannut leikkipaikkaa lasten kanssa, koska niitä ei yleensä ole. Mutta hyvällä lrikkipaikalla varustettu (plus muuten lapsiasiakkaisiin kivasti suhtautuva) ravintola on ihan huippujuttu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joskus mulla oli sen suhteen joku periaate, jota en ihan enää muista :D Nykyään kyllä saavat suurimmat täpinänsä käydä purkamassa heti alkuun. Tuntuu vain, että se hyöty ruokahaluun ja tahtoon istua pöydässä sitten ruuan saavutta on mitäänsanomaton :D

      Poista
  3. Mun leikkipaikkatakki kääntyi viimeistään kaksosten taaperoaikaan. Jopa ketjuravintolat ja hotelleiden alakerrat on saaneet ihan uutta viehätystä leikkipaikasta - mustakin kyllä toimivin systeemi on se, että lapset rymyää ensin pahimmat pois, sitten käydään läpi pakollinen ruokailu ja sen jälkeen saa aikuiset syödä ja jutella. Perheen kanssa yleensä keskitytään siihen ravintolakäyttäytymisen opiskeluun, vaihtelevalla menestyksellä, mutta esim. äitikavereiden kanssa on joskus kiva istua rauhassa syömässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei varmasti enää olisi edes mitään takkkia, jos olisi kaksoset ja taaperoaika :D Äitikavereiden kanssa seurustelu lasten remutessa leikkipaikassa on nerokas konsepti!

      Poista
  4. Päästäisin lapset heti alkuun leikkimään, niin saa rauhassa tilailla ja odotella ilman härdelliä. Sanoo vaan, et sit pöytään kun ruoka tulee. Usein siinä kestää kuitenkin! Näin tekisin siksi, etten jaksa syömään pakottamista. Mulla tosin vanhin vasta 2v, niin etiketti ei oo vielä niin meidän juttu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin me nykyään tehdäänkin. Muu tapa olisi vain kidutusta ihan kaikille :D Mulle etiketin opiskelu oli tärkeämpi lapsen ollessa kaksi kuin nykytilanteessa, mitä lie tapahtunut siinä välissä haha!

      Poista
  5. Mulla on edelleen nollatoleranssi leikkipaikkojen suhteen. En vain jaksa sitä vinkunaa ja pyörimistä. Saati sitä, että lapsi valittaa nälkäänsä kun päästään kotiin. :D Meillä toimii se, että todetaan tulleemme syömään eikä leikkimään. Lapset on nyt 6 v, 3 v ja 6 kk. Erityisesti esikoinen on jo aivan ihanaa ruokaseuraa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän varsin hyvin. Näin meilläkin yleensä toimitaan, kun eipä noita leikkipaikkoja monissa ravintoloissa (onneksi?) ole. Mutta sitten on se takin toinen hiha, joka tekee välillä poikkeuksia :D

      Poista
  6. Saako esittää kainon toiveen? Mä tarvisin epätoivoisesti listausta ravintoloista jossa lapsillekin tarjotaan normaalia ruokaa. Me syödään ulkona pari kertaa viikossa. Osittain laiskuuttamme, osittain koska kummatkin tehdään paljon töitä kotona ja lounaat on usein kotona vähän mitä sattuu. Nyt kun lapsi on alkanut syödä ravintolassakin enemmän niitä tarjolla olevia ruokia kuin purkkisafkaa, ollaan ihan ihmeissämme siitä, kuinka laaduntonta lapsille suunnattu ruoka on. Tuntuu, että on ihan sama onko mäkkärissä vai jossain "oikeassa" raflassa, listalla on hampurilaisia ja ranskalaisia tai ruoka on sitten muuten sopimatonta lapselle. Eipä sillä niin väliä ole jos kerran viikossa syö sen hamppari, mutta olisi kiva tarjota lapsellekin hyvää ruokaa ja näyttää, että ravintolassakin voi syödä terveellisesti. Viime viikolla eräässä ravintolassa vaihdoin lastenannoksen ranskikset lämpimiin kasviksiin joissa oli niin paljon kuivia yrttejä ja suolaa, että ihme kun tuo suostui syömään niistä edes osan. Tästä ilosta sain vielä maksaa lisäkkeen vaihtomaksua euron.

    Ainut edes vähän järkevämpi ruoka on usein paistettu lohi jota lapseni sitten yleensä syökin. Puolikkaita annoksiakaan ei tehdä joka paikassa. Viime aikoina olen tilaillut lapselleni alkuruoka-annoksia ja itselleni ruokia joista annetaan lapselle sitten osa tai sitten on käyty erilaisia buffeteissa, esim. kiinalaisissa on usein oikein hyvin lapsille sopivia kasviswokkeja yms. vaikka suolaa on niissäkin reilusti.

    En varmasti oo tän asian kanssa yksin :)

    -Ansku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos postaustoiveesta! Tämän Vuoden Mutsin lukijoilta kerätty ravintolalista voisi auttaa?

      Me kun mennään lasten kanssa aika samoin kikoin kuin sinäkin. Ei tilata lastenlistalta ruokaa juuri koskaan, paitsi joskus pizzerioissa, joissa parin täytteen aikuisen ja lasten pizzoissa ei ole muuta eroa kuin hinta. Lähes aina normaalin annoksen puolittaminen onnistuu, en muista kuin pari kertaa, kun tämä ei olisi onnistunut. Itämaiset puffat ovat myös hyviä, yleensä lapset syövät muutamalla eurolla tai peräti ilmaiseksi. Suolaa niissä kyllä varmasti on paljon. Joskus myös annetaan omista annoksistamme lapsille tai tilataan nelistään kolme annosta, joista sitten jaetaan kaikille.

      Mutta muiden antamat ravintolavinkit ovat kovin tervetulleita mullekin! :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe