Skumpparetriitti Lontoossa

21.3.16

Suunnitelma oli selvä. Ei tehdä mitään suunnitelmia. Kun lähdimme ystäväni kanssa muutama viikko sitten Lontooseen juhlistamaan siellä asuvaa ja opintonsa päättänyttä ystäväämme, mieli oli kevyt, mutta kroppa raskas. Väsymys tuntui lisäävään maan painovoimaa, ja mua huolestutti, miten kotona nukutaan ilman mua ja imetysmahdollisuutta. Ja sitten samalla suupielet nykivät hymyyn, kun pakkasin viikonlopputarpeistoni käsimatkatavaroihin korkokengistä rintapumppuun. Laukusta yli puolet jäi tyhjäksi.

Välillä tekee hyvää lähteä reissuun ilman suunnitelmia, odotuksia ja maissinaksuja. Etenkin siinä vaiheessa, kun oma pää alkaa naksahdella ja raksahdella kuin hiljalleen sulava jää. Silloin tarvitaan ystävien yhteinen skumpparetriitti Lontoossa. Hengitellään, jutellaan ajatuksia selkeiksi ja juodaan vähän kuplivaa. Sitten jää taas kestää.
Lontoo on mielenkiintoinen ja hämmentäväkin kaupunki. Miljoonakaupungin sisälle mahtuu monenlaisia maailmoja. Me kävimme tutustumassa orkideanäyttelyyn ja Kew Gardensin kuninkaalliseen vehreyteen, jonka rauhallinen tunnelma olisi suorastaan vaatinut siveitä hattuja, hansikkaita ja ohuista posliinikupeista juodun kello viiden teen. Toisaalla kävimme China Townissa syömässä dumplingeja rasva roiskuen ja juomassa kiinalaista olutta karaokemusiikin pauhatessa viereisessä huoneessa.

Kun kulkee ilman suunnitelmia ja fiiliksen mukaan (ja päättää viiden vuoden tauon jälkeen ottaa tequilan takaisin elämäänsä), saattaa päätyä aamuyöstä Sohoon tanssimaan ysäriklassikoita sillä tavalla kuin ysäriklassikoita tanssitaan. Pomppimalla hikisenä, ihan yhtä hikiset ystävät kainalossa ja laulamalla mukana niin että ääni lähtee. Korkkarit jäivät hotellille, mutta aikaisemmin päivällä esikoiselle tuliaiseksi ostamani Frozenin Anna- ja Elsa-nuket mulla kyllä oli mukana myös tanssilattialla.
Englannissa luonto oli rehvakkaasti kevättunnelmissa jo muutama viikko sitten. Nurmikot vihersivät, keltaiset narsissimeret aaltoilivat tuulessa ja mangnoliapuut kukkivat vaaleanpunaisinaan. En ymmärrä, miten se on mahdollista, kun lämpöä ei kuitenkaan ollut juurikaan Suomen muutamaa plussa-astetta enemmän. Kuivat kadut ja paikallisten ihan liian vähiin vaatteisiin pukeutuminen loivat kuitenkin illuusion lämmöstä.

Maailmalla asuvia ystäviä on aina valtava ikävä, mutta onhan se melkoinen rikkaus, kun matkustaessa on ikioma paikallisopas. Siinä voi heittäytyä itse lapseksi, kun ei tarvitse miettiä, minne mennään, millä metrolla kuljetaan ja missä syödään. Sen kun vaan hypähtelee tennareissaan perässä ja kiljahtelee ilosta uusien kokemuksien edessä. Kaikki on hyvin, jos vain muistaa syödä ennen nälkäkiukkua ja tajuaa arvostaa varapissan merkitystä myös aikuisseurassa.
Me olimme yötä söpössä pikkuhotellissa Nothing Hillissä, sillä samaisessa kaupunginosassa asuvan ystävän sohvalla oli jo nukkuja. Saatiin siis hotelliaamupala paahtoleipätelineineen ja jättimäisine teepannuineen, mutta myös kurkistus lontoolaiseen kotiin. Ihan kuin olisi päässyt kylään elokuvakulissien ovien taa, niin perienglantilaisessa kodissa ystävämme asuu.

Viikonlopussa ehti lopulta tapahtua niin paljon, että kotiin saapuessa tunsi olleensa poissa ainakin viikon. Ja voi kuinka ikävä olikaan etenkin niitä kahta pienintä kotona odottavaa tyyppiä. Sitä, jolle oli pitänyt piirtää liitutaululle vuorokaudet ja kello hahmottamaan, koska äiti tulee takaisin kotiin. Ja sitä, joka oli nukkunut yönsä ihan hyvin, vaikka olikin aamulla etsinyt äitiä kurkaten jopa sängylle jääneiden unisukkieni sisälle. Miniloman univelkaa nukuttiin pois pari viikkoa, mutta samalla energiavarastot tuntuivat täydentyneen huomaamattomasti siinä matkalla Lontooseen ja takaisin.

Ps. Joku teistä ehkä huomasikin vilauksen minusta tämän iltaisessa Marja Hintikka Livessä, jossa oli myöskin puhetta lomailusta. Ei tosin skumpparetriiteistä, vaan ehdasta lapsiperhematkailusta. Siitä lisää myöhemmin Areena-linkkien kera, mutta huomenna korvat hörölle kohti Yle Puhetta, jossa kello 16–17 jatketaan aiheesta. 

Lue myös nämä

12 kommenttia

  1. Kuulostaa ihanalta! Itse olen lähdössä kaverin kanssa Budapestiin pitkäksi viikonlopuksi. Aika ruhtinaallista: kahdelle mutsille 55neliön Apartmentos käytettävissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, mahtava reissusuunnitelma teillä. Rentouttavaa ja energiatasot nostattavaa reissua sinulle!

      Poista
  2. Ah, mieletön ikävä Lontooseen. Reissunne vaikutti täydelliseltä ysäriklassikoineen ja tequiloineen. Ehkäpä sitä itsekin vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ysäriklassikot ja tequila tulivat ihan puskista suunnittelemattomaan reissusuunnitelmaan, mutta olipa hauskaa. En ole tainnut käydä tanssimassa itseäni rehellisesti hikimäräksi pariin vuoteen. Nyt taas muistin, miksi kannattaisi :)

      Poista
  3. Olenkin koko kauden odottanut milloin putkahdat tähtibloggariksi ;)
    Oma retriitti on parin viikon mittainen reissu Unkariin ja jännitän sitä jo valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Oli hauskaa päästä kyläilemään Marjan showssa :) Unkari on varmasti täydellinen kohde retriitille. Rentoa ja hauskaa reissua!

      Poista
  4. Oliko reissulla mitään vaikutusta imetykseen? Ilmeisesti ainakin pumppasit reissussa, joten ei ainakaan maidon pitäisi loppua. Itse imetän taaperoani nykyisin kaksi kertaa päivässä, (aamulla ja illalla) ja olen miettinyt olisiko parin päivän poissaololla jotain vaikutusta siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut vaikutusta. Onneksi kuulin vasta jälkikäteen, että sillä voisi olla vaikutusta (jotkut lapset eivät vaan tauon jälkeen mystisesti enää tahdo rintaa). Mä imetän useammin kuin kaksi kertaa päivässä, mutta reissussa pumppasin vain aamulla ja illalla. Huomasin heti, että maidon määrä väheni, mutta senhän sitten lapsi tilailee taas takaisin tarvitsemalleen tasolle. Kotona lapsi kömpi heti viereen aamumaidolle, kun olin yön aikana ilmestynyt kotiin. Esikoisen imetysaikana olin yhden yön yli reissulla pariin otteeseen, ja niidenkin jälkeen imetys jatkui ihan samalla meiningillä kuin aikaisemmin :)

      Poista
  5. Näyttää ja kuulostaa ihanalta reissulta :-) Olin itse juuri vastaavanlaisella minilomalla Lissabonissa (kirjoitin siitä blogiinkin: https://puolivalissa.wordpress.com/2016/03/09/lepoloma-lissabonissa/), kun totesin, että tässä elämänvaiheessa perhelomien lisäksi tarvitsee myös omia irtiottoja. Ai että se teki hyvää, vaikka univelat palautui aika pian matkan jälkeen taas normaalille tasolle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli ihana! Vaikka mulla on maailman paras reissuperhe, näemmä toisinaan tekee hyvää matkata myös ihan muina naisina. Ei sitä turhaan sanota, että välilällä pitää mennä kauas, että näkee taas lähelle. Kun on vähän ehtinyt tuulettaa päätä ja kroppaa, tajuaa taas paremmin myös sen, miten onnekasta on saada jakaa arki niiden parhaiden tyyppien kanssa siellä kotona :)

      Poista
  6. Mikä on se telkkarissa mainitsemasi reissu-appi, jonne kerroit tallentavasi ravintoloita ja nähtävyyksiä ennen tulevia matkoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on kyselty siellä täällä, joten tuo mainio sovellus taitaa vaatia ihan oman postauksensa :) Kyseessä on siis Pocket Earth Pro.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe