Uusi äitiyspakkaus 2016 ja sukuni naisten pahvilaatikkomuistot

4.3.16


Yhteistyössä Kela ja Suomen Blogimedia

Tänään on taas se päivä, kun julkaistaan sellainen lastenvaate- ja tarvikemallisto, joka saa minutkin täpisemään. Kelaltahan pääsi lipsahtamaan kuvat nettiin jo vähän etuajassa, mutta tässä se ihan virallisesti on, äitiyspakkaus vuosimallia 2016! Pääsin tutustumaan siihen ennakkoon Kelan pääkonttorilla aikaisemmin tällä viikolla, ja laatikon avaaminen on aina yhtä sykähdyttävää. Jos ei olisi juuri melkoisen hermoja raastava vaihe meneillään noiden kupeitteni hedelmien kanssa, olisi melkein iskenyt vauvakuume. Niin paljon onnea, jännitystä ja odotusta pahvilaatikolliseen mahtuu.

En ole äitiyspakkausintoiluni kanssa yksin, sillä kuten minäkin, myös äitini ja mummini ovat ottaneet äitiysavustuksen rahan sijasta äitiyspakkauksena jokaiselle lapselleen. Mummi kahdelle ja äitini neljälle. Koska oman suvun ja äitiyspakkausten historia kiinnostaa, kyselin mummiltani ja äidiltäni heidän äitiyspakkausmuistojaan. Paljon on muuttunut näiden vuosikymmenien aikana, mutta arvostus suomalaista äitiyttä symbolisoivaan pahvilaatikkoon on pysynyt.
Mummini tuli äidiksi 22-vuotiaana vuonna 1959, kun minun äitini syntyi. Se oli kymmenen vuotta sen jälkeen, kun äitiyspakkauksen saaminen ei ollut enää tilipussista riippuvainen, vaan sen sai jokainen suomalainen vauva perheineen. Ensimmäiset pakkaukset kun jaettiin jo vuonna 1938, mutta silloin sellaiseen olivat oikeutettuja vain vähävaraiset. Mummini piti käydä lääkärintarkastuksessa saadakseen äitiyspakkauksen ja hän köröttelikin linja-autolla kirkonkylälle lääkäriin. Odotushuoneessa supistiin, ja pian sen jälkeen kylällä jo tiedettiinkin, mikä on homman nimi. Eipä nuori nainen noihin aikoihin juuri muun kuin raskauden takia olisi lääkäriin asti lähtenyt.

Juuri terveystarkastuksen pakollisuus äitiyspakkauksen saamiseksi on ollut osaltaan vaikuttamassa siihen, että Suomessa lapsi- ja äitikuolleisuus lähti laskuun silloin vuosikymmeniä sitten ja on nykyään vähäistä. Pakkauksen tarkoituksena on myös taata tasa-arvoinen startti jokaiselle suomalaisella vauvalle. Itse muistelen miten yhteisölliseltä tuntui olla juuri syntyneen esikoisen kanssa Kampin kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa. Siellä matolla pötkötteli useampi vauva samanlaisissa raidallisessa vihreä-ruskeissa äitiyspakkauspotkuhousuissa kuin omakin vauvani – perheen taustaan ja varallisuuteen katsomatta.
Mummini saamassa äitiyspakkauksessa 57 vuotta sitten oli ainakin valkaisemattomasta puuvillakankaasta valmistettuja paitoja. Emalinen pesuvatikin löytyi ja ehkä palanen saippuaa. Mummini muistelee, että pahvilaatikosta löytyi myös flanellinen nuttu sekä tuttipullo. Näin vuosikymmeniä myöhemmin tuntuu erikoiselta, että pakkauksessa oli tuolloin myös liivi, jonka alareunassa oli napit kuminauhaisille sukkanauhoille, joihin pitkät sukat kiinnitettiin. Silloin kun vauvoille ei ollut potkuhousuja tai sukkahousuja.

Tietenkään tuolloin kuutisenkymmentä vuotta sitten ei ollut myöskään kertakäyttövaippoja tai hienoja kestovaippoja, vaan vaippoina pidettiin äitiyspakkauksestakin löytyneitä harsoja. Ne kiinnitettiin hakaneuloilla ja niiden sisälle mummi ompeli vielä pienemmän vaipan nappaamaan talteen isommat vaippaan päätyvät asiat. Koska pesukonetta ei ollut, vaippapyykki pestiin käsin ja levitettiin kuivumaan naruille.
Eniten mummille on jäänyt mieleen muistoja äitiyspakkauksen pahvilaatikosta. Siinä kun tuoreet vanhemmat nukuttivat vauvaansa. Tietenkin, kaikkihan niin tekivät! Tai no joku saattoi nukuttaa pärekopassa tai kehdossa, mutta suurin osa teki kuten mummi: ompeli pahvilaatikon ympärille röyhelöt ja petasi vauvan pedin sinne. Pitsiset lakanatkin mummi ompeli itse, mutta pahvilaatikkosängyn täkki sekä vaaleanpunainen viltti olivat äitiyspakkauksesta. Äitini nukkui pahvilaatikossa kunnes taloon ostettiin vauvanvaunut, joissa lapsi nukkui niin pihalla kuin sisällä. Kun äitini alkoi kiipeillä vaunujen reunojen yli, paappani teki tyttärelleen pinnasängyn. Mekin kuopuksen kohdalla koitettiin nukkumapaikkavaihtoehdoksi myös äitiyspakkauksen ympärille tehtyä kehtoa, mutta meidän vanhempien väliin hänkin esikoisen tapaan päätyi nukkumaan.

Kun äitini 23 vuotta myöhemmin vuonna 1983 odotti muutaman vuoden yrityksen ja epätietoisuuden jälkeen esikoistaan, minua, oli pakkauksen valitseminen äitiysavustukseksi itsestäänselvyys. Ystävät ympärillä olivat jo ehtineet saada lapsia, jotka oli puettu niihin ihaniin äitiyspakkausvaatteisiin. Pahvilaatikko oli merkki siitä, että vihdoin vanhempanikin saisivat vauvan. Lisäksi vaihtoehtona oleva rahasumma ei vastannut mitenkään pakkauksen arvoa, ja ensimmäistä lastaan odottavalle oli myös helpottavaa, että joku muu tiesi, mitä vauvalle oikein tarvitsee hankkia.
Ja olihan se äitiyspakkauksen avaaminen niin jännittävää! Mummini äitiyden ensiaskelien jälkeen vaaleasävyisen äitiyspakkauksen värimaailma oli muuttunut reheväksi, ja minut puettiin keltaiseen, vihreään ja ruskeaan. Vilttien tilalle olivat jo vuonna 1968 vaihtuneet makuupussit, ja lisäksi pakkauksesta löytyi tärkeä ja kallis vaate, haalari. Kaikki pakkauksen vaatteet tulivat kovaan käyttöön, ja niitä pestiin äitini mukaan niin paljon, että kankaat alkoivat lopulta sierettyä, eli tavallaan kuin huovuttua.

Kuten mummillenikin, myös äidilleni on jäänyt mieleen pakkauksen harsot, joita hän sitten haki metrikaupalla lisää kaupasta. Niistä taiteltiin vaipat, joiden päälle sidottiin ikään kuin muovinen huivi. Että paketti pysyi hyvin kasassa, päälle vedettiin vielä puuvillaiset korkeavyötäröiset pikkuhousut – äitiyspakkauksessakin sellaiset toki oli mukana. Pahvilaatikosta löytyi myös ainakin hakaneuloja, pumpulipussi, vanupuikkoja, kondomeita, kylpymittari sekä pehmeä hiusharja.
Neljän lapsen jälkeen kylpymittareita sun muita olikin useammat, mikä tarkoitti, että isovanhempien luonakin oli omansa. Äitini muisteli, että jossain vaiheessa on ollut puhetta vaihtoehtoisesta äitiyspakkauksesta, jonka saisi sitten ensimmäisen lapsen jälkeen. Että siellä ei sitten olisi niitä samoja hygieniatarvikkeita, vuodevaatteita ja muita, joita ei välttämättä useampaa tarvitsisi. Vanhempani ovat kuitenkin ottaneet jokaisen kolmella eri vuosikymmenellä syntyneen lapsensa kohdalla äitiyspakkauksen. Oli mukava saada jokaiselle lapselle jotain ihan uutta ja ajanmukaista – ja noh, sen pakkauksen saaminen konkretisoi raskauden ja oli vain joka kerta yhtä jännittävää. Minäkin muistan, miten innolla tutkin nuorempien sisarusteni äitiyspakkauksia.

Niin minä, kun minä sitten 28-vuotiaana vuonna 2012 tulin äidiksi, ei tullut mieleenkään valita muuta kuin äitiyspakkaus. Se on yhteiskunnallisesti merkittävä symboli ja upea sukupolvelta toiselle jatkuva perinne. Ja sen saaminen, onhan se nyt tosiaan kutkuttavan jännää! Omat lapseni ovat kulkeneet sekä 1980-, 1990-, 2000 että 2010-luvun äitiyspakkausvaatteissa. Omissaan,  sekä serkkujen, mun ja sisarusteni vanhoissa. On ulkoiltu mun vanhassa äitiyspakkaushaalarissa ja pötkötelty siskoni vanhalla makuupussilla. Äidilläni ja mulla on näemmä hyvin samanlainen maku, sillä hänestä kaikista ihanin äitiyspakkausvaate kautta aikain on ollut mun pakkauksesta löytyneet potkuhousut. Niitä samaisia ruskeapohjaisia ja valkopallollisia potkuhousuja (näkyvät tämän postauksen toisessa ja neljännessä kuvassa) mäkin olen pitänyt molemmilla lapsillani ja välillä vähän paikkaillut puhkikuluneita teriä.
Tämän postauksen kuvissa näkyvän uusimman äitiyspakkauksen saajat löytävät pahvilaatikostaan 56 tuotetta. Ne kaikki esitellään uudistuneella äitiyspakkaussivustolla, jossa vaatteita voi zuumailla kuin verkkokaupassa ikään. Enää ei jää epäselväksi, onko siinä kuosissa nyt pupu vai sammakko, ja samaten näkee paremmin vaatteiden materiaalit, kiinnityssysteemit sekä koot. Vaikka suosikeista on mautonta tällaisen asian äärellä puhua, pakko kuitenkin nostaa esille etenkin syvän sininen karhumakuupussi, raikassävyinen puolipallokuvioinen kietaisubody sekä kolmioilla kuvioita potkupuku. Ihania! No ja raidalliset puolipotkarit, puolipallokuvioiset potkarit, kirkkaankeltaiset pöksyt, mustikkaiset potkuhousut ja kaikki! Pehmeä unilelu Kela-kerttu brodeerauksella on ihan perintökamaa. On tämä äitiyspakkauskonsepti vain upea juttu.

Jos vuonna 1959 aikansa tuotteena olivat lasten sukkanauhaliivit, vuonna 2016 meillä on pahvilaatikossa pötköttelevää vauvaa kuvaava äitiyspakkausemoji, tietty! Sekin julkaistiin tänään uuden äitiyspakkauksen ohessa, mutta käyttämään sitä pääsee vasta toukokuussa, kun se julkistetaan osana Ulkoministeriön uutta Suomi-emojipakkausta. Ja hei, Lähiömutsin Instagrammin puolelta löytyy tietoa lukijakilpailusta, johon voi osallistua jakamalla oma äitiyspakkausmuistonsa. Kauan eläköön äitiyspakkaus!

Kelan äitiyspakkauskuvat: Kela / Annika Söderblom. Kuvat bloggaajasta keikistelemässä äitiyspakkauksen kanssa: Kasper Strömman, jonka tontilta löytyy tänään myös äitiyspakkausmeininkiä.

Lue myös nämä

17 kommenttia

  1. Tykkään :) Aina on kiva kriittisellä silmällä arvioida äitiyspakkauksen värejä ja sisältöä, mutta lopulta on silti aina hienoa että tällainen mahdollisuus meillä on. Ja onhan se muutaman isän yritys joka myy vastaavanlaisia pakkauksia ulkomaille. Näin voivat sukulaiset halutessaan ostaa suomalaisen pakkauksen myös ulkomailla asuville läheisilleen. Ihanaa :)
    Minä luulen että tämä pakkaus saa kritiikkiä sinisestä sävystään, mutta minusta se on ihana. Toppahaalari on vähän tylsän värinen, mutta samalla sopivan neutraali, että varmasti sopii kaikille. Toivottavasti meidän toinen pieni saisi jo tämän pakkauksen. Meillekin oli itsestäänselvää että esikoinen (2014) saisi pakkauksen ja niin saa toinenkin. Esikoiselle tuli pakkaus vuosimallia 2013 ja olin siitä todella iloinen. 2014 pakkaus oli viimevuosien pakkauksista vähiten oman maun mukainen. Mutta vaikka olisi saatu sekin niin olisin silti ollut onnellinen pakkauksesta. Tuon mieleisen pakkauksen kanssa vaan olin vielä hiukan onnellisempi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan sieltä kiva ne omat suosikit etsiä :) Musta oli ihanaa, että äitiyspakkauksista äidin ja mummin kanssa jutellessani kävi ilmi, että äidin ja mun äitiyspakkausvaatesuosikki on tuo postauksessakin mainitsemani sama ruskeapohjainen potkuhousu, joka alunperin tuli mun pakkauksesta, mutta johon olen omatkin lapseni pukenut.

      Poista
  2. Pakkaussivun linkki ei toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun huomasit, en vielä ehtinyt kaikkia etukäteen saamiani linkkejä tarkistaa. Mutta nyt pitäisi olla toimivalle sivulle linkki!

      Poista
  3. Kylläpä sinulla on nuori mummu (olen samaa ikäluokkaa kanssasi ja vertaan molempiin omiin mummuihini)! Toinen mummuni esimerkiksi pääsi ylioppilaaksi samoihin aikoihin, kun sinun mummusi vasta suunnilleen syntyi. :) Toisaalta ehkä lasten saaminen kohtuu nuorena on ollut maaseudulla tavallisempaa kuin kaupungeissa, joissa nuoret ovat ehkä ensin hankkineet koulutuksen tms. Jännää ajatella, millaista olisi, jos yhä elossa olevat mummuni olisivat parikymmentä vuotta nuorempia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan mukavaa, että on nuori mummi ja äiti <3 Tietty illuusioon on vaikuttamassa se, että sekä äiti että minä ollaan esikoisia. Ihan eri meininki on jo vaikka nyt 15-vuotiaalla veljelläni :) Maalla on tosiaan saatettua oppia enemmän tekemisen kautta. Mä sain opinnot (näillä näkymin) päätökseen 26-vuotiaana, mutta en todellakaan osaisi niin vastuullista ja vaativaa hommaa kuin vaikka mummini teki maitotilallisena ja maanviljelijänä. Äitini ja mummini myös hoitivat koulunsa vähän nopeammin alta pois kuin minä, joka pidin välivuotta, vaihdoin koulua ja pitkitin oppipolkua opiskeluvaihdolla. Ja ironisintahan tässä on se, että kukaan ei ole koskaan kysellyt koulutukseni perään – vain tekemälläni työllä on ollut merkitystä :) Mutta kiitos Suomen nykyisen opintotukijärjestelmän, olen saanut itseni takia opiskella monisyisesti ja pitkään.

      Poista
  4. Ehkä oon vähän kankea ja tylsä, mutta on tosi poika-sävyinen pakkaus taas jälleen kerran mun mielestä. Esikoinen syntyi alkuvuodesta -12 ja en olisi mitenkään osannut olla ottamatta sitä. Kakkosen kohdalla ei tuntunut tarpeeliselta kun käyttöä olisi ollut vain kestovaipalle.

    Haluaisin joskus kovasti nähdä vaaleanpunaista tai persikkaa tai vastaavaa "tyttömäistä" ihan vaihtelun vuoksi.

    Mutta on toi pakkaus ihan parasta ja ulkomailla kaverit on aina kateudesta syvän vihreitä kun asia tulee puheeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta olisi hauska nähdä nykyisten lasten äitiyspakkaukset sitten joskus jos he saavat lapsia. Kun heille oman toki suppean kokemukseni mukaan väreillä ei ole niin valtavaa merkitystä. Mikä vain väri voi olla lemppari ja mitään väriä ei laiteta vain toisen sukupuolen omaisuudeksi. Meillä tyttölapsi rakastaa kaikkien muiden värien ohella vaaleanpunaista mutta myös vaaleansinistä – onhan kaikkien aikojen ihanimmalla Frozenin Elsallakin sellaisen värinen mekko!

      Mummini saamassa äitiyspakkauksessa oli tosiaan vaaleanpunainen peitto. Kiinnostuin tietty asiasta, mutta mummini ei muistanut sen olleen mitenkään kummallista siinä ajassa, ja alkoi vasta mun kyselyn jälkeen pohtia koko asiaa. Vanhoista valokuvista on kiva nähdä, miten äitini ja enoni on puettu kaikkiin maailman väreihin. Mut puettiin paljon keltaiseen – koska se äitin mielestä sopi mulle, ja vaalea pikkusiskoni puettiin taas paljon siniseen ja turkoosiin – koska ne värit äidin mielestä sopivat hänelle.

      Ja sitten mä jään välillä kiinni siitä, että mietin esikoiselle pieniä vaatteita inventoidessani, että ehkä tätä ei säästetä kuopukselle, kun se on tyttövärinen. Tekisi mieli antaa itselleni litsari moisesta. Meidän neljän sukupolven tytön kesken MÄ olen se ainut, joka noin tulee vahingossa miettineeksi.

      Poista
    2. Ainahan näitä voi yhdistellä niihin perinteisesti tyttöväreiksi miellettyihin. Sinivihreiden haalarihousujen kanssa vaaleanpunainen paita/body ja sinisten housujen kaveriksi pinkit tai liilat housut. Kun ei niitä asukokonaisuuksia tarvitse pelkästään näistä vaatekappaleista rakentaa.
      Tosin vaikka olisi mitä värejä niin joku ei tykkää. Minä en henkilökohtaisesti pidä vaaleanpunaisesta tai pinkistä muussa kuin kukkasissa. Eli niin kauan kun minä päätän mitä lapsi pukee ei hän niissä väreissä kulje. Ehkä sininen on jollekin toiselle samanmoinen inhokki.

      Poista
    3. Yhdistelemällä vaatteista tosiaan saa omannäköiset. On ollut hauskaa nähdä, miten eri tavalla muut pukevat vauvoilleen niitä samoja äitiyspakkausvaatteita kuin mekin.

      Poista
  5. Voi oman äitiyspakkauksen avaaminen oli kyllä niin kutkuttavan jännää että - ja mitä kaikkea sieltä löytyikään! Kaikki kuosit tai sävyt eivät oleet tietenkään omaan mieleeni, mutta kyllä kaikkia vaatteita tuli käytettyä vaikka sitten yöpukuina. Ja ihan parasta oli se, että omatkin lapseni saivat pukea päällensä vuoden -86 äitiyspakkauksesta tulleita kuteita ja toinen nukkua tuhisi samassa makuupussissa kuin minäkin aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on niin jännää! Meillä on kans tulleet kaikki äitiyspakkausvaatteet käyttöön, paitsi esikoisen toppahaalari. Käytettiin sen sijaan mun äitiyspakkauksen haalaria. Kuopuksen kanssa haalari oli sitten käytössä, kun tekniset ominaisuudet tulivat vanhemman esikoisen kanssa tärkeämmiksi. Se mun vanha toppapuku kun ei pitänyt edes pieniä roikeita. Mutta molempien lasten haalarit on jemmattu talteen mahdollisille tuleville sukupolville.

      Poista
  6. Esimerkiksi tästä postauksesta huomaa, että kyseessä on toimittajan kirjoittama blogi. Siis ehdottomasti hyvällä tavalla. Lapseton luki äitiyspakkausjutun innolla, koska se oli henkilökohtainen, mutta kuitenkin yleinen ja hyvin taustoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun ihana kuulla, kiitos! Vaikka toimittajatyöt ovat nyt kaikkien muiden duunien ohessa jääneet vähälle, on kiva voida käyttää sitä toimittajaminää myös täällä blogissa :)

      Poista
  7. Ilmeisesti äitiyspakkauksen saaminen on kuitenkin sidottu lapsen äidin suomalaiseen sosiaaliturvaan - lähipiiriini syntyi muutama viikko sitten lapsi, jonka suomalainen isä ja ulkomaalainen äiti asuvat Suomessa ja ovat naimisissa, mutta äiti ei vielä lasta odottaessaan ollut Kelan piirissä. Näin lapsi ei valitettavasti saanut tarvitsemaansa pakkausta. Mutta äitiyspakkaushan se on nimeltäänkin, eikä esimerkiksi lapsi-pakkaus tai perhe-pakkaus (vaikka voisi kuvitella että tavarat on tarkoitettu lapsen tai perheen hyväksi) :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se äitiyspakkaus-nimitys johtuu juurikin siitä, että se on sidottu Suomen lakiin, jossa on äitiysavustus. Äitiysavustusta voi siis vain hakea äiti, ja se on joko äitiyspakkaus tai 140 euroa rahaa. Jotta Kela voisi vaihtaa pakkauksen nimen tai etuuden saajan, tarvittaisiin siihen lakimuutos.

      Tosi kurja silti, että lähipiirisi perhe ei pakkausta saanut.

      Poista
  8. hauska lukea noita äitiyspakkaus muistoja kun oma äitini on syntynyt myös -59 ja itse olen -84. ekan lapseni sain 2006, 4 ekalle otin pakkauksen, 3seuraavalle jo rahana kun alko vaatetta yms. olla jo riittämiin. mut on se silti aina yhtä jännää odottaa ja arvostella uutta pakkausta :)

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe