Video: Kaksi Hannea syömässä keksejä

27.3.16

Mä mietin välillä, minkälaisen kuvan musta saa blogin kautta. Vaikka Lähiömutsi on eri asia kuin Hanne, toki blogiminä on lähellä sitä tyyppiä, jonka läheiseni tuntevat. Mä luulen, että Lähiömutsisi on kuitenkin tiukempi ja ehdottomampi kuin Hanne. Lähiömutsi on myös fiksumpi, ajattelevampi ja syvällisempi kuin Hanne. Toisaalta Hanne taas on hauskempi, räiskyvämpi ja ehdottomasti vähemmän tosikko kuin Lähiömutsi.

Jostain syystä tuli mietittyä tätä, kun katselin Suomen Blogimedian yhden illan videokoulutuksen loppuhuipennuksena syntynyttä videospektaakkelia Neljä ja puoli keksiä. Siinä minä ja kaimani Hanne ollaan vloggaamisen alkulähteillä, syömässä asioita kilpaa.

Lähiömutsi minussa miettii videosta, ettei mitään noin suunnittelematonta ja häthätää rykäistyä tuotosta voisi edes harkita laittavansa eetteriin. Ei edes vitsinä. Eihän videossa edes tapahdu mitään, paitsi ehkä lentää keksejä nenästä. Lähiömutsi kyllä myhäilee tyytyväisenä, että sai keksejä suuhunsa tunkiessaan samalla testattua studiovaloja ja oppi lisää tekniikkanysväilystä ja siitä, että kännykällä ja siihen yhdistettävällä mikillä saa yllättävän hyvää kuvaa ja laadukasta ääntä aikaiseksi.

Hanne minussa taasen lähinnä vain fiilistelee, että olipa hauskaa pöljäillä kameran edessä ja vetää täysin hatusta koko show. Hanne myös nauttii, että hänen sisäinen täydellisyyden tavoittelija voi joskus tehdä videon, jonka loppuhiomiseen ja leikkaamiseen ei mene viikkoa. (Ei mennyt minulta kuin neljä minuuttia, mistä on kiittäminen Hannea, joka puolestani klipsi tuotoksemme ja tuuttasi sen YouTubeen.)

Siinä sitten Lähiömutsi-minä ja Hanne-minä kävivät keskustelua, mitä tehdä tällä Hanne & Hanne productionsin esikoisteoksella. Ja kuten huomata saattaa, Lähiömutsi taisi olla näin pääsiäisenä hövelillä tuulella, sillä siinä se video on teidänkin pyhienne ratoksi. Hanne minussa on tästä tietenkin ihan täpinöissään, vaikka vähän harmittelee, miten ei saanut tungetuksi sinne suuhun ainakin vielä yhtä keksiä lisää. Niin ja pieruvitsiloppukevennys olisi ollut kova.

Lue myös nämä

12 kommenttia

  1. Tuota kysymystä pohdin itsekin aika usein että millaisen kuvan annan itsestäni netissä. jos en tuntisi niin hyvin kaikkia FB kavereitani niin millaisena ihmisenä sitä kautta minuun tutustuneet saisivat. Jänniä ajatuksia.
    Eihän blogiin voikaan ihan täysin omaa oikeaa itseään vuodattaa. Sehän olisi sellainen sillisalaatti ettei kukaan jaksaisi lukea. Blogilla pitää olla joku aihe ja edes jollain tasolla pitäisi pidättäytyä kyseisessä aiheessa. Jos vaikka on olevinaan muotiblogi, mutta jokakolmas testi kertookin siitä mitä kissa tai vauva teki, mitä laittoi ruuaksi tai millaisen lumiukon väsäsi niin luvisivatko oikeasti muotiblogista kiinnostuneet kyseistä blogia? Asiat pitää katsoa aika ykspuolisesta kulmasta, vaikka blogissa minusta on toki lupa vähän rönsyillä aiheen sivuunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi blogissa voi tosiaan rönsyillä, mutta silti elosta ja mietteistä jää 98 prosenttia blogin ulkopuolelle. Jännittävää miettiä, minkälaisen kuvan se kaksiprossainen antaa :)

      Poista
  2. Sano vaan jos haluat vielä pieruisen loppuplanssin. Hanne kyllä hoitaa.

    VastaaPoista
  3. Mun puolesta Hannea saisi näkyä lisääkin blogin puolella jos meininki tällaista on, aitoa iloa on aina ihana nähdä ihmisissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa! Toivoakseni Lähiömutsikin levittää ihan aitoa iloa ympärilleen, vaikkakin onkin vähän syvällisempi tyyppi kuin Hanne :D

      Poista
  4. Oho! Kaimojen kokoontumisajot! Hanneus on jotain aivan ainutlaatuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaisesti sanottu, kaimaseni! Hanneus on ainutlaatuista!

      Poista
  5. Tämä onkin blogien suurin haaste: muistaa, että blogin takana ei välttämättä ole yksi aito ihminen vaan tiukasti suunniteltu brändi. Aidoimmankin postauksen taustalla kun voi olla jokin markkinointi- tai mielipiteenmuokkauskampanja tai vähintään tietoinen veto brändin rakentamisessa.
    Oikea Hanne on varmaan tosi kiva ja huikea tyyppi, jonka kanssa voisi olla kivakin vaihtaa pari sanaa hiekkalaatikolla. Lähiömutsin joutuisin oikeassa elämässä kiertämään kaukaa, sillä lapseni on juntisti puettu, puistossa ei välttämättä ole eväänä itse aamuyöllä leivottuja sämpylöitä eikä kotona välttämättä ole kiillotettu vessaa tai sijattu vuodetta. Onni on, että blogien hahmot eivät ole todellisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Blogin ympärille rakentuu brändi, vaikkakin bloggajalla se on varmasti keskivertoa lähempänä sitä ihan oikeaa tyyppiä, ainakin jos vertaa muihin omalla nimellä ja brändillä tehtäviin duuneihin. Oma perstuntumani ainakin näin sanoo, mitään tutkimustietoa ei ole :) Vaikka Lähiömutsi on välillä tiukkis tyyppi, ei se kuitenkaan syö lounaaksi vanhempia, joiden vessa on siivoomatta tai ja joilla on eväänä tehtaan paapan tekemiä karjalanpiirakoita – noita lapsiperheen elon pelastajia :DD

      Poista
  6. Mahtava! Ai että mä nauroin��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, hauska kuulla! Nauru on tarttuvaa, selvästi :DD

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe