Korjausliike vaatekaappiin – Remake 3.0

21.4.16

Ihminen on kyllä jännä otus, kun se kuvittelee asioiden korjaantuvan, vaikka ei itse tee asialle mitään. Vai koskeeko tämä piirre vain erästä Herttonimessä tavattavaa otustyyppiä? Että jos laitan haaroistaan ratkenneet villaleggarit nätisti viikattuna kaappiin kerta toisensa jälkeen, joku kerta ovat taianomaisesti ehjät. Tai että jos kuljetan päivästä toiseen tuskaisena reppua, josta toinen olkahihna on katkennut, reppu osaisi siinä omistajansa manaamista kuunnellessaan korjata itse itsensä.

Nämä asiat ovat olleet sen aivojeni takaseinämään kiinnitetyn to do -listan tärkeysjärjestyksessä kohdalla 1523. Rasittavia asioita, mutta joiden hoitamatta jättäminen ei kuitenkaan aiheuta harmitusta kuin omaan elämääni. Tärkeämpää on muistaa tsekata ullakolla olevien lasten kesävaatteiden koot, täyttää neuvolapaperit, ostaa lapsille uudet kumpparit ja huollattaa laatikkopyörä, noin muun muassa. Vaatevallankumousviikko ja  vaatevalmentajan kyläily garderobillani laittoivat kuitenkin asiat rullaamaan.
Viime viikkoina olen muutenkin huollattanut vaatteitani paremmin – silotellut nyppyjä nyppyleikkurilla monet illat, parsinut ratkenneita kainaloita silmät sirrissä ja värjännyt kauhtuneita mustia vaatteita – mutta sen lisäksi kävin viemässä läjän korjaustoimia vaativia vaatteita ja asusteita ompelijalle. Mulla on ollut tapana kiikuttaa ompelutaitoni tai ompelukoneeni mahdollisuudet ylittävät korjausprojektit oman kylän ompelijalle täällä Herttoniemessä. Nyt kävin kuitenkin ensimmäistä kertaa kylässä Hakaniemestä Punavuoreen muuttaneessa Remakessa ja samalla työllistin heitä yhden täyteen sullotun muovikassillisen verran.

Annankadulla sijaitseva Remake myy kierrätysmuotia, loihtii ateljeessaan vanhasta uutta asiakkaan toiveiden mukaan ja tekee korjausompelua. Noin muun muassa. Yksi Remaken takana olevista ladyista on upea ja inspiroiva blogikollegani, trashionista Outi Pyy. Outi osasi heti sanoa, miten mun Uhana Designin haaroista ratkenneet villalegginsit kannattaa korjata. Mä en itse uskaltaisi lähteä villaneulosta saksimaan ja ompelemaan, joten oli ilo jättää se murhe ammattilaisen ratkottavaksi, kirjaimellisesti. Remakelta löytyi myös tarpeeksi jämäkät koneet, joilla paksusta kankaasta valmistettu Marimekon Matkuri-reppuni sai taas molemmat kantohihnansa paikoilleen.
Vein lyhennettäväksi myös viime kesän Tukholman-reissulta löytyneen kirppishameen, jonka helma rispaantui pienille rei'ille matkalla Flowhun, kun se jäi pyörän pinnojen väliin. Nyt sitä lyhennettiin helmasta sen verran, että reiät leikattiin pois ja että säärtä näkyy just otollinen määrä. Ohuen ohuen sifonkikankaan vielä ohuempi rullapäärmäys ei sekään olisi onnistunut mun taidoilla, ja Outi sanoi, että heidänkään kokeneista ammattilaisista ei löydy kuin kaksi ompelijaa, jotka osaavat tehdä sen täydellisesti. Samaten vein muokattavaksi upeimman kirppislöytöni hetkeen; sähäkänsinisen suomalaisen villakangastakin. Sen takahihna on vähän oudossa kohdassa ja mielestäni tarpeeton, joten se poistetttin. Mä en olisi uskaltanut lähteä ratkomaan kaunottaren saumoja itse.

Tänään kävin hakemassa uuteen kukoistukseen fiksatut vaatteet ja repun Remakesta. Aijjee, miten hyvä fiilis tulee, kun saa jotain pitkään mieltä rasittanutta tehdyksi. Enhän mä esimerkiksi kulkenut kuin koko viime talven niissä risoissa villahousuissa. Takaraivon to do -listan homma numero 1523 hoidettu!

Lue myös nämä

6 kommenttia

  1. Sinulla on ollut tosi kiva blogi enkä ole kenenkään muun blogia seurannut yhtä pitkään, mutta nyt alan huomata että sinulle on käynyt se luontainen luisuminen mikä lähes poikkeuksetta on toistunut kaikissa lapsi- ja perheblogeissa joita olen seurannut. Postaukset siirtyvät lapsista ja perhe-elämästä enemmän lifestyleen. Tietysti ymmärrettävää kun lapsien kiivain kehityskausi on takana eikä heistä enää saa samalla tavalla uutta aihetta ja pitkästä aikaa voi enemmän ajatella taas itseään ja kotiaan. Väkisin väännetty on vielä huonompi kuin aiheen vaihtaminen. Kaipaisin kuitenkin oikeasti ja kipeäsit jossain aikaisempien tekstien kommenttikentissä lupailemiasi postauksia kestovaipoista, kantovälineistä ja muistakin lapsiaiheista. Ihan vaikka lapsiperheen pyykkirumbam pyörittämisestä ja siitä millaisia pesuaineita tuollainen urbaani, maltillisen vihreä ihminen käyttää vaikkapa mustikkatahroihin. Tiedän että olet joskus muinoin näitä aiheita käsitellyt, mutta elämän ja tekstien karttuessa nämä eivät toisi liikaa toistoa.
    Tai kokeile vaikka esikoisen kanssa sadutustyylillä tehtyä blogitekstiä. Laita mies ottamaan kuvia lasten päivästä ja esikoinen kertoo sinulle ja sinä kirjoitat sanasta sanaan mitä hän sanoo.
    Tai palaa vanhoihin postauksiin niiltä ajoilta kun esikoinen oli vielä pieni ja vertaa vaikka omaa kehitystäsi ja sitä onko elämä nyt sellaista kuin silloin ajattelit. Tai onko ajatukset jo siinä kun teilläkin esikoinen menee kuitenkin aika kohta esikouluun ja kouluun. Mitä siltä maailmalta odotat?
    Jotain lapsikeskeisempiä aiheita kaipaisin todella. vaikka elämäsi nyt onkin siirtynyt enemmän työpainotteiseksi. Ymmärrän muutoksen, mutta suren sitä kovasti, sillä minä tahdon lukea nimenomaan lapsiperhe-elämästä enemmän kuin muodista, sisustuksesta ja muusta sellaisesta. Tottakai niitäkin väliin mahtuu ja kirjoitat hyvin ja niistäkin aiheista osaat kirjoittaa niin että joskus jopa minä jota sellainen ei niin kiinnosta innostun lukemaan, mutta jos blogi pidemmänpäälle alkaa painottua oikeasti enemmän siihen suuntaan niin jossain vaiheessa oma mielenkiinto vaan hiipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos palautteesta! Ällös huoli, äitiysaiheita on tulossa ihan samaan tyyliin kuin aikaisemminkin – kaiken muun ohessa :) Tällä viikolla vain enemmän nyt tätä vaateasiaa, kun on Vaatevallankumousviikko. Kestovaippoja, kantamista ja pyykkirumbasta ei postauslistallani tällä hetkellä ole, niistä kun ei ainakaan tällä hetkellä ole mitään uutta sanottavaa :) Kirjoittamani postaukset niistä löytyvät kätsysti tuosta sivuvalikon tagipilvestä. Jos alkaa tulla postausaiheista pulaa, sitten voin kierrättää vanhoja postauksia, mutta nyt kirjoitan mieluummin uusista aiheista. Mutta postaustoiveet ovat tietenkin aina tervetulleita ja ihania <3

      Poista
    2. Pakko huikata tähän väliin, että täällä on myös lukija, joka ei ehkä enää niin innostu niistä pikkulapsiasioista, vaikka blogia olenkin pitkään seurannut. Omat lapset kasvavat, eikä ihan kaikki maailman aika enää pyöri heidän ympärillään, vaan muutakin elämää on. Eli minä taas kiitän nimenomaan näistä superkiinnostavista vaatepostauksista tällä viikolla!

      Poista
    3. Minulla on lapsia, mutta muutakin elämää ts kaikki mahdollinenn kiinnostaa, muukin kuin lapsiasiat.
      Näitä pelkkää lapsiperhearkea kuvaavia blogeja löytyy varmasti, jos vain niitä tahtoo lukea.
      Lähiömutsi on suosikkini juuri siksi, että kirjoitat niin monenlaisista asioista.

      Poista
  2. Vaatteiden korjaus kunniaan! Muistan omasta lapsuudesta ajan, jolloin kirpputoreilla käyminen tai vaatteiden korjaus/tuunaus oli noloa ja "köyhää". On hienoa huomata nuoria neitejä kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa.

    Näin materiaan pohjaavassa maailmassa eläessä saa ja pitää korjata tai korjauttaa. Olin itsekin yllättynyt kuinka edullista on omista kaapin perällä marinoituneista trikookankaista teettää lapselle teepaitoja ompelijalla, koska kuuden vuoden miettimisen jälkeenkään ne ei ole sieltä itsekseen moisiksi muuttunut. Puhumattakaan suutarin palveluista, joka muutamalla roposella huoltaa vanhan, tunnearvokkaan nahkalaukun näkemään maailman menoa vielä vuosiksi eteenpäin.

    Vanhoissa ja kuluneissa, omissa on sellainen kotoisa tuntu. On ne itse kesytetty tai toisen käyttämiä niin mieli kiittää jokaisena kertana kun kaapista esille kaivaa ja antaa jälleen palan sitä ansaittua elämää niillekin :)

    Täällä myös eilen pesukonevärjäiltiin vanhoja keittiönpyyhkeitä ja punaviiniroiskein tahrittuja farkkuja. Kevät on uudistuksen aikaa!

    -Johanna Pappadiippa-blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, korjaus kunniaan :) Mä olen käynyt kirppareilla ja tuunannut vaatteita nuoruudessani 90-luvulla, mutta en onnekseni muista, että se olisi ollut noloa tai köyhää. Ehkä vähän hippiä ja grungea, mutta sehän sopi mulle. Nykyään second handia näkee penkomassa monenlaista jengiä, mikä on mahtava juttu!

      Suutaripalveluiden arvon mä olen oppinut jo nuorena, mutta ompelijapalvelut löysin vasta vanhempana (ja kun suosiolla annoin jotkut tuotteet ammattilaisen korjattavaksi oman säätämiseni sijaan haha).

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe