Sienestäjän vapaapäivän brunssiherkku

19.4.16


Minusta tuli sienestäjä istuessani anopin auton takapenkillä viime vuosituhannen lopulla. Auto rämisteli pitkin kuoppaista metsätietä ja stereot pauhasivat Shania Twainia. Tie loppui, ja anoppi parkkeerasi auton just eikä melkein kahden pikkumännyn väliin. Oli perjantai-ilta, ja minä lähdin tarpomaan kumisaappaissani anopin perässä metsään. Kaikkeen sitä poikaystävän myötä päätyy!

Olen lapsesta lähtien tykännyt sienistä, mutta sienestystaito ei ole kulkeutunut suvussa. Onni onkin anoppi ja appiukko, jotka opettivat miniänsäkin erottamaan ruskeiden lehtien joukkoon maastoutuneet kangasrouskut ja paljastivat parhaat kantarellipaikat. Nykyään syksyisin on ihan pakko päästä metsään poimimaan luonnon tarjoamia herkkuja. Kun talvi ottaa otteen syksystä, meidän arkkupakastin on ääriään myöten täynnä muun muassa mustikoita ja suppilovahveroita.
Näin keväällä pakkasen varannot alkavat olla lopuillaan, ja tänä vuonna pakastimesta saatiin irrottaa virtajohto jo tammikuussa. Kehnoa sienisyksyä voi onneksi paikkailla kaupassa, josta saa kotimaisia viljeltyjä sieniä ympäri vuoden. Lähituotantona kasvatetun sienen tunnistaa helposti Sirkkalehtimerkistä. Etenkin kesäisin me ostetaan lähes joka kauppareissulla herkkusieniä grillausta varten tai uusien perunoiden kaveriksi, mutta muuten mun suosikki on metsäisemmän makuinen siitakesieni.

Siitake on täydellinen etenkin piiraissa, pizzoissa, wokeissa, munakkaissa ja vietnamilaisissa rullissa. Sen maku vie mielen itämaisiin ruokiin, ja siitaketta käytetään kuulemma paljon etenkin Japanissa. Siitakkeen arvostus Japanissa perustuu sienen oletettuihin lääkinnällisiin vaikutuksiin, joita kerrotaan olevan muun muassa immuunipuolustuksen paraneminen. Suomalaisille tutuista sienistä juuri siitakkeessa on eniten beetaglukaania, joka laskee kolesterolia ja ehkäisee verensokerin holtittomia hypähtelyjä.
Melkoinen ihmesieni siis! Mä itse tykkään, että hyvän maun lisäksi siitakesienillä saan ruokiin kuitua sekä kasvissyöjän huomion vaativaa B6-vitamiinia. Tällä kertaa laitoin sienen kaveeraamaan avokadon sekä luomukananmunan kanssa. Ne molemmat ovat aamupalojeni kulmakiviä, ja nyt annoin itselleni luvan piipertää keittiössä tovin kauemmin luodakseni jotain leppoisiin aamuihin sopivaa brunssiruokaa.

Ja johan tuli hyvää ja hauskan näköistä ruokaa! Paras kiitos on se, että esikoinen kehui, miten kaunista ruoka on. Siinä on äitinsä likka, kun arvostaa myös esillepanon tuomaa nautintoa. Avokado, kananmuna ja siitakesienet ovat täydellinen makuyhdistelmä, johon chili tuo juuri sopivasti potkua ja parmesaani mehevää suolaisuutta. Leipä ja lehtikaali paistuvat rapeiksi samalla uunin lämmityksellä ja tuovat annokseen hippusen kaivattua rousketta.
Siitakesienillä kruunattu annos sopii esimerkiksi vappu-brunseille, kun hiuksissa on vielä eilisen serpentiinejä. Vaikka tällä kertaa ne huuhdeltiin alas kylmällä vedellä, voin maistaa mielessäni, miten hyvin niiden kaveriksi sopisi kuohuviini.

Kananmunalla täytetyt avokadot siitakesienien kera

  • Kaksi isoa (ja tietty kypsää) avokadoa
  • Neljä luomukananmunaa
  • 100 g Champ luomuviljeltyä siitakesientä
  • Suolaa
  • Mustapippuria
  • Oliiviöljyä
  • Kolme isoa lehteä lehtikaalta
  • Vaaleaa kauraleipää 
  • Pari kynttä valkosipulia
  • Puolikas mieto punainen chili
  • Tuoretta ruohosipulia
  • Parmesaania
Laita kiertoilmauuni lämpenemään 175 asteeseen.

Halkaisen avokadot ja poista kivi. Koverra avokadoa molemmilta puolilta vielä aavistus pois, niin että kananmunan keltuainen mahtuu niihin. Koverretut osat voi käyttää vaikka levitteenä leivän päälle. Asettele avokadot uunipellille. Valuta suurin osa kananmunien valkuaisesta lautaselle ja humpsauta sen jälkeen keltuainen ja loppu valkuaisesta avokadojen keskelle.

Mausta siitakesienet mustapippurilla, suolalla ja oliiviöljyllä. Tee sama revityille lehtikaalille. Asettele sienet ja lehtikaali uunipellille avokadon kaveriksi. Nosta koko komeus uuniin. Ne saavat olla uunissa noin 20 minuuttia, kunnes kananmunat ovat hyytyneet. Pyörittele tarvittaessa välissä sieniä ja lehtikaalta. Etenkin lehtikaali tulee nopeasti valmiiksi, joten sen voi napata uunista pois ensin.

Kaada valkuaisen joukkoon lautaselle loraus oliiviöljyä ja pyörittele kauraleipäpalaset siinä molemmilta puolin. Asettele kauraleivät uunipellille. Kuori sekä silppua valkosipuli ja ripottele silppu leipäpalojen päälle. Nosta myös leipäpalat uuniin.

Paloittele chili, silppua puolikkaan desin verran ruohosipulia ja raasta vajaa pari desiä parmesaania.

Asettele valmiit avokadot lautasille. Ripottele päälle sienet, chili ja parmesaani. Niin ja ruohosipuli, jonka minä unohdin tiskipöydän kulmalle ihmettelemään. Mausta pippurilla ja suolalla. Asettele viereen leivät sekä lehtikaali. Syömään!

Lue myös nämä

6 kommenttia

  1. Mä kuivatan suppilovahverot niin eivät vie pakkasesta tilaa vaan sinne mahtuu enemmän itse tehtyä mansikkasosetta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kuivatetaan kans osa. Ja pakkaseenkin laittevat pyöräytetään kuivurin kautta, jotta suurin osa nesteistä lähtee. Silloin niistä tulee ihanan rapsakoita :) Mansikanviljelijän tyttärenä mulla on sellainen etu, että voidaan aina Pohjanmaalla käydessä ammentaa vanhempieni ehtymättömistä pakastimista tuomisia kotiin. Kylmälaukussa kun tuo, voi kotona laittaa takaisin pakkaseen. Mutta jos olisi isompi koti, olisi meillä myös isompi arkkupakastin :D

      Poista
  2. Kuulostaapa hyvältä! Ei aiemmin ole tullut mieleen laittaa avocadoa uuniin, tai edes syödä sitä kanamunan tai sienien kanssa. Vau! Pitää kyllä ottaa testiin! :)

    PS. En osaa sienestää lainkaan. Tiedän sienistä vain sen miten niitä ostetaan torilta tai kaupasta. Hihii.. :) Minulla on sellainen salainen haave, että jonain päivänä minä vielä opettelen miltä ne syötävät sienet näyttää ja lähden kokeilemaan onneani metsään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään avokadoista niin paljon, että olen testannut sitä monin tavoin laitettuna, ja uuni toimii yllättävän hyvin! Se tekee avokadosta vielä kermaisemman. Kannattaa testata reseptin tavoin, ihan jo senkin takia, että tulee niin hauskan näköinen kattaus :D

      Sienestys on tosiaan taitolaji, ja on onni, että sain sen vähän kuin kaupanpäällisiksi poikaystävän kanssa. Mutta kuten sanottua, onneksi sieniä saa myös kaupasta ja torilta :)

      Poista
  3. Sirkkalehtimerkki ei ole tae lähituotannosta. Rovaniemeltä on 1000km Helsinkiin. Lähotuotanto ja kotimaisuus ovat eri asoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, olet ihan oikeassa. Ajattelin asiaa tiedostamatta nolosti omasta navastani käsin. Tänne Helsinkiin sienet tulevat Varsinais-Suomesta, mikä nyt ei ihan naapurissa ole tietty sekään, mutta lähituotannoksi omasta jääkaapista käsin sen kuitenkin lasken.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe