Äitienpäivän mietteitä kukkivien kirsikkapuiden alta

9.5.16

Kirsikkapuut ovat taas vaaleanpunaisenaan kukkaloistosta. Pakkasimme äitienpäivänä eväät, viltin ja lapset laatikkopyörän kyytiin ja lähdimme ihastelemaan kukintaa naapurilähiöön, Roihuvuoren kirsikkapuistoon.

Siinä epätodellisen vaaleanpunaisuuden ympäröimänä mieleeni muistui viime vuosi. Olimme silloin nuuskuttelemassa noiden samaisten kirsikkapuiden kukkia Hanami-juhlassa. Miehellä oli juuri alkanut neljän kuukauden vanhempainvapaa, ja tunsin oloni niin onnelliseksi, että se kaikki rakkaus ja onni tuntuivat ihan kuohuvan kropassani. Välillä en vain voinut vastustaa kiusausta ottaa muutamia ilohyppyjä. Vauva kantoliinassa nauraa kikersi pomppimiselleni.

Sittemmin tulivat syksy ja talvi, jotka olivat monien tekijöiden summana viedä kaikki voimani.
Ja nyt on taas kevät. Elämä tuntuu palaavan jäseniin. Aurinko sulattaa kohmeisen kroppani ja kutittelee varpaita. Vaikka onni ja rakkaus ovat olleet tuolla jossain sisälläni kaikki nuo kuluneet pimeät ja uupumuksen mustentamat kuukaudet, nyt ne uskaltavat taas valon houkuttelemina kaivautua esiin korvani takaa ja kainaloni kuopasta.

Huomaan tämänkin tunteen olevan tuttu edellisiltä vuosilta. Minä herään eloon siinä samassa kuin luontokin. Kun kevään ensimmäiset sipulikukat tunkevat routaisesta maasta, minä suljen silmäni ja vedän syvään henkeä. Tästä selvittiin. Olen kuin alastomaan koivuun ilmestyvät vihreät hiirenkorvat. Avaan jäseneni tuleville lämpimille ja valoisille kuukausille niin yllättäen, että itsekin välillä joutuu miettimään, koska se oikein tapahtui. Yhtäkkiä olen taas tässä, elinvoimaisimmillani ja parhaimmillani. Onnellisimmillani.
Tämä kevät on viimeistään pakottanut miettimään, onko tässä mitään järkeä. Miksi tahdon asua täällä pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa tuntuu välillä olevan niin pimeää, että ei edes itseään näe. Rakastan pohjolan luontoa ja neljää vuodenaikaa. Syksyn kirpeitä iltoja, matalalta loimottavaa talviaurinkoa ja kevääseen heräävän luonnon mehevää tuoksua. Tiedän, että ikuinen lämpö ja aurinko saisivat levottoman mieleni tylsistymään. Tahdon juoda kuumaa kaakaota hiihtoretken jälkeen, tahdon nähdä väreissä hehkuvan ruskan, tahdon vetää syksyisin villasukat jalkaan. Mutta miten paljon sen kaiken saaminen ottaakaan ihmisestä.

Se ei ole kylmyys tai edes autojen ruskeaksi sotkema loska. Se on tämä pohjolan viheliäinen pimeys. Sekopäinen synkkyys, jota sitten kesäaikaan tasapainotetaan hehkuttamalla aurinkoa yötä myöten. Valo tuo energiaa ja se vapauttaa energiaa. Miten paljon enemmän kesäpäiviin mahtuu vielä työpäivienkin jälkeen. Unta tarvitsee vähemmän, ja ihmiset katsovat kadulla kulkiessa silmiin. Kaupunkien ja kylien kulmat täyttyvät tapahtumista ja nauruista. Ja se kun lapsille ei tarvitse pukea kolmea erilaista kerrosta vaatetta! Välillä elämän mielekkyys voi kuulkaa olla kiinni siitä, että ulos voi vain mennä. Kesällä ei tarvitse ponnistella.
Tiedän, että syksyllä en taas oikein saa otetta näistä mietteistäni. Pohjolan taianomainen suvi saa unohtamaan kaiken, antamaan anteeksi gore-texin läpi kastuneet viluiset varpaat ja energiat syövän pimeyden, joka on taitu päivisinkään. Syksyllä olen taas kesän päihdyttämä, auringon pussailema ja onnellinen edessä olevasta lempivuodenajastani syksystä. Kerään raikkaita syyspäiviä, suppilovahveroita, mustikoita ja kauden viimeisiä metsäretkiä. Kunnes taas huomaamattani tulen pimeyden ahmaisemaksi ja kroppani luisuu selviytymistilaan.

Mutta nyt olen tässä, kirsikkapuiden alla, enkä tahdo miettiä tulevaa. Tahdon ottaa auringon houkuttelemana sukkahousut pois ja tanssia lasten kanssa jalkapohjat mustiksi nurmikolla. Tahdon pitää sylissä näitä rakkaita ja painaa pääni heidän hiekalta ja voikukilta tuoksuviin hiuksiinsa. Haluan kaataa toisen kupin kahvia termarista ja puhallella saippuakuplia. Nyt juuri en tahdo ajatella talvea, vaan pötkötellä viltillä ihan likitysten ja miettiä yhdessä, mitä kaikkea ihanaa tämä kesä tuokaan tullessaan.

Lue myös nämä

13 kommenttia

  1. Suomessa on upeaa, kun voi vain mennä ulos ja löytyy puistoja, joissa voi antaa lasten vapaasti kirmailla. Oli sää mikä tahansa. Turvallisuus on asia, mitä eniten Suomesta kaipaan nykyisessä asuinmaassamme. Sitä eivät vuoden ympäri jatkuvat kesäkelit korvaa mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, täällä voi varmasti lasten antaa kirmailla vapaammin kuin monessa muussa maassa. Mä kaipaisin varmasti myös pohjoismaalaista metsää.

      Poista
  2. Miten kukaan voi osata kirjoittaa ajatukset näin hienoksi tekstiksi! Sinä osaat. Vau! <3

    VastaaPoista
  3. Ihan täydellinen paikka tuo. Mulla oli jopa kalenterissa merkintä et Roihuvuoreen mut taidan silti missata. Noo ens vuonna uusi yritys :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puisto on upea! Siellä vietetään nyt tulevana sunnuntaina hanamia, mutta me ei valitettavasti päästä kemuihin mukaan. Toivottavasti ehdit joku päivä kukinnan aikana piipahtamaan :)

      Poista
  4. Kylla puit hyvin sanoiksi nuo talven pimeyden tunteet! Mietin, etta miten sita saiskin sita kesan valoa ja energiaa silloin pimeimpaan aikaan. Varaisko aina kaukomaan matkan jonnekin lampimaan. Ainahan siina on se hinnakkuus kun kauaksi joutuu lahtemaan etta, sen auringon loytaa taas. Huomaa ihan selkeesti miten taa aurinko antaa energiaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että tämä kulunut talvi oli valon puutteen kanssa niin paha siksikin, että ei lähdetty auringon perässä maailmalle, kuten muina vuosina on tapana ollut. Tuntuu, että se viikko tai kaksi aurinkoa ja lämpöä keskellä pimeintä aikaa saa selviämään talven yli. Ja kai siksi sitä miettiikin, miten erilainen ihminen olisi, jos aina lähtisi pimeimmäksi ajaksi aurinkoon – eikä vain pariksi viikoksi, vaan pariksi kuukaudeksi.

      Poista
  5. Huomasin Australiassa asuessani kaipaavani juurikin kaikkia neljää vuodenaikaa, kunnon metsiä ja Suomen kesää. Kesä Suomessa on jotenkin niin erilainen ja erituntuinen kuin Ausseissa. Jotenkin freesimpi. Jos voisin, ottaisin joka kesä sen Suomen kesän kun se ei täällä muualla Euroopassakaan tunnu samalta...

    Muuten pieni pilkunviilaus, se vedenkestävä materiaali on Gore-Tex, ei siis c:llä. Sori, oli pakko korjata kun osu silmään.��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kesä on tosiaan maaginen. Raikas, rehevä ja hento. Ja miten ihmiset täällä muuttuvat auringon tultua esiin, se ero on mieletön!

      Kiitos kirjoitusvirheen bongauksesta :)

      Poista
  6. Sä oot kyllä niin taitava kirjoittaja! Suurinpiirtein saman ikäisten lasten kanssa täällä elellään ja tuo uloslähtö! Kengät jalkaan ja ovi auki! Eikä niillä kengilläkään niin väliä ole.

    Ja taas tuo aivan huippu lentävä poika! :D

    Terveisiä riippukeinusta lähettää kirjautumaton Pingale :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi voih hih, kiitos :) On tosiaan ihan älytöntä, mikä ero perusarkeen tulee siitä, että ulos pääsee niin helposti.

      Poista
  7. Ihanan kuvailevaa tekstiä jälleen! Olet kyllä taitava sanojen ja tunnelman kuvaamisen suhteen!

    Minäkin rakastan kesää, koskaan ei voi olla liian kuuma. Lasten kanssa ulos lähteminen on niin helppoa, rannalla on ihanaa viettää koko päivä tai vain kököttää omalla takapihalla. Pienemmät lapset (2,5v. ja 8v) puljaavat uima-altaassa (puhallettavassa) ja teinit hoitavat äidin seuraksi takapihan viljelmiä. Poppi soi ja ruokaa grillataan ja tietenkin syödään ulkona. Kesässä jopa vesisade on ihanaa!

    Hassuinta on, että myöskään pimeä talvi ei minua häiritse. En ole väsyneempi talvella, en nuutunut tai uupunut. Vaikka päivän ainoan valoisan ajan vietän ikkunattomassa sisätilassa, niin silti nautin todella paljon myös pimeästä vuodenajasta.
    Meillä nautitaan kynttilöistä, tehdään yhdessä hyvää ruokaa, pelataan lautapelejä, juodaan kuumaa kaakaota ja glögiä. Grillailemme myös talvella ainakin kerran kuukaudessa, mikään ei maistu niin hyvältä kuin makkara ja kuuma kaakao pitän ulkolenkin jälkeen.

    Vaakaräntääkin on mukava katsoa lämpöisestä kotipesästä, kun on ensin rymynnyt metsässä, käynyt saunassa ja köllöttelee sohvalla kaikki rakkaat lähellä.

    Minulle talvi on sellaista akkujen lataamisen aikaa, rentoutumista ja rauhoittumista. Keväällä, kesällä ja syksyllä sitten riekutaan enemmän.

    Nautinnollista ja aurinkoista kesää teidän perheelle ja tietenkin kaikille muille myös!

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe