Kukkaleninki ja voimakengät

12.5.16

Postaus sisältää saatuja tuotteita ja *-merkittyjä affiliate-linkkejä 

Se iskee aina samoihin aikoihin vuodesta. Silloin havahtuu ensimmäisen kerran siihen, että kevätsäässä takkia tekisi vähän mieli avata ja aurinkolaseillekin olisi kuukausien jälkeen tarvetta. Ja sitten tulee se, kukkamekkokaipuu nimittäin. En tiedä, mikä englantilainen rouvashenkilö minussa asuu, mutta tunnen vetoa tasapökkelöihin mekkoihin, jotka on kuorrutettu pienen pienellä kukkakuvioinnilla. Sellaisessa tantussa kelpaisi istahtaa kello viiden teelle muiden rouvien kanssa ja melkein upota kukkakuvioisen nojatuolin plyyseihin mekkoineen päivineen.

Edellisen kukkamekkoni ostin vuosia sitten vintageliikkeestä Amsterdamista. Se päällä parannettiin maailmaa haagilaisen opiskelija-asuntolan kämäisessä keittiössä ja hypittiin selkä hikeen The Knifen keikalla yökerhossa, joka oli rakennettu vanhaan hollantilaiseen kivikirkkoon. Oi-oi, se oi hyvä mekko se. Mutta pari vuotta sitten alkoi tuntua, että sen helma on liian lyhyt tällaiselle kolmekymppiselle muijalle. Nuoremmat lukijani saattavat nyt kauhistua, mutta kyllä, joskus ihminen saattaa aikuistua hameenhelman pituudenkin suhteen.
Härskin lyhyt mummokukkamekkoni siis päätyi kirppispöydän kautta uuteen kotiin. Mutta nyt minulla on uusi kukkakolttu, jonka helma on vähän siveellisimmissä mitoissa. Taattua mummoa se silti on. Liekö jonkun mummon itsensä ompelemakin, sillä kirpputorilta muutamalla lantilla kotiutunut kukkaräjähdys on jonkun itse tekemä. Ainakin sen ompelija on tajunnut kaavoittaa kotelomekkoonsa polvipituisen helman lisäksi hihat, joilla tällainen vaihto-opiskeluaikojaan hihitellen muisteleva mutsi saa hyllyvät allinsa piiloon.

Koska en ainakaan vielä omista hillittyjä avokkaita kunnon kukkamekkoladyn tapaan, yhdistin mekkoon ruskeat maihinnousukengät*. Sain ne jo viime syksynä Varustelekasta*, ja sittemmin niistä on muodostunut voimakenkäni. Tiedättehän, miten vaatteilla ja kengillä on suora vaikutus omaan mielialaan? Ei ole mitään, mihin nämä jalassa en kykenisi! Sen lisäksi, että nämä kasvattavat henkistä lekaani, ovat ne myös erityisen päheät kengät. Ne on tehty Virossa Varustelekan speksejen mukaan, ja malli on simppeli: liukkaallakin pitävä kumipohja ja aikaa sekä käyttöä kestävästä paksusta nahasta tehty kenkäosa. Vuoria näissä ei ole, joten kintun lämpimyyttä säädellään sen mukaan, minkälaisen sukan jalkaansa sujauttaa.
Viisikymmentäluku mielessäni käsittelin kenkäni sotkien mustaa kenkäplankkia sekä perinteistä kenkärasvaa. Vähän kauhistutti levittää ruskealle kengälle mustaa lankkia, mutta jäljestä tuli komea. Musta jäi kiinni ompeleisiin ja kun läträsi rasvaa päälle, muu osa kengästä sai väristä mukavaa ajanpatinaa. Näillä kelpaisi kukkamekkoladyn poiketa metsäänkin.

Lue myös nämä

10 kommenttia

  1. On muuten jännä miten oman garderoobin sisältö on kokenut suunnattoman mullistuksen äitiydyttyäni. Taannoin katsoin kaappiani kirppissilmin. Kokeilin kaapista lähes puolet vaatteista ja ne saivat lähtöpassit. En ensinnäkään ollut käyttänyt niitä pariin vuoteen. Ne saattoivat olla jopa sopivia, kun peilin edessä mallasi, mutta annas olla kun yritti se kiva joustamaton pusero päällä nostaa lasta syliin: selkä paljaana, tissit tiskissä, selästä kinnaa.. Aijai, rasittava pusero! Ja mitkä muistot yhdestä paidasta onkaan jostain reissusta, keikalta, treffeiltä... Nykyään (arki)vaatteen vaatimukset on vähän erit: käytännöllisyys, mukavuus ja rään sulautuvuus ennen kaikkea :D

    Ps. Kiva asu, voisin hyvin pukeutua samaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no joo, arkivaatteen vaatimukset ovat tosiaan vähän muuttuneet tässä viime vuosien aikana :D

      Poista
  2. Mitkä nilkat!!! Vauuu!

    VastaaPoista
  3. Ihana asu, ja mikä löytö tuo mekko! Sopii sulle niin hyvin. Ja kengät pisteenä iin päälle!

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos! Minäkin tykkään. Ja mekko on tosiaan löytö, mahtavaa, että mäkin ehdin vielä nykyään silloin tällöin tehdä löytöjä kirppareilta.

      Poista
  4. Löysin blogisi jäätyäni äitiysvapaalle syyskuussa 2014 ja koukussa siitä lähtien. :) Ihanat kengät, mutta ennen kaikkea: mistä tuota laukkua saa???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että olet löytänyt tiesi tänne lähiöön :) Laukku on LUMIn, mainio jokapaikan veska.

      Poista
  5. Sama juttu laukku on fabulous...sitten myös se yksi olikohan Nurmi-mekko istui sinulla myös hyvin....no kaikki varmaan istu, kun on se vähintään 1m70cm....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kaksi Nurmen mekkoa, niin kivoja molemmat. Oman varren pituus on kyllä kiva, vaikka välillä sen takia jääkin helmat liian lyhyeksi ja tulee muuta epäsuhtaa vaatetuksen suhteen :D

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe