Väsyneiden vanhempien yöpymispalvelu

8.6.16

Palasimme tänään kotiin reissusta. Saapuneet postit oli nostettu eteisen lipaston päälle, ja lähtökiireessä sängyn päälle heittämämme päiväpeitto on pedattu skarpisti. Kotimme ei ole ollut täysin tyhjillään, vaan täällä on käynyt nukkumassa ystävämme.

Idea lähti ystävältäni, äidiltä, joka ei ole nukkunut kunnolla neljään vuoteen. Istuimme kesäauringossa kahvimukit käsissä ja haaveilimme taas yhdessä ikuisuusaiheesta; siitä miten vielä joskus nukumme kunnolla. Hän kertoi käyneensä nukkumassa reissussa olleen ystävänsä luona ja yllättyneensä, että todella oli saanut unta. Vaikka nykyään heillä lapset heräilevät enää vain muutamia kertoja yössä (ja aamut alkavat ihan liian aikaisin), vuosien valvominen on saanut hänen kehonsa unohtamaan, miten nukutaan keskeytyksettä. Kroppa on ladattu asemiin, jossa se on valmis heräämään ja toimimaan koska tahansa. Uni ei tule.

Tunnistan tuon fiiliksen. Kroppani muistiin on ikuisesti jäänyt se tunne, kun nukkuu, mutta on silti kuin äärimmilleen jännitetty vieteri. Valmiina ponnahtamaan koska vain. Levossa, mutta aistit yliviritettyinä. Siihen ei auttanut se, että mies oli lupautunut hoitamaan yöheräämiset. Siihen ei auttanut se, että itse nukuin sohvalla. Se asetelma tuntui jopa pahentavan tilannetta. Heräsin aina kun makuuhuoneessakin herättiin ja samalla stressasin, että nyt pitäisi nukkua, kun kerran voi.
Mutta tieto siitä, että ihan todella on yksin ja saa nukkua keskeytyksettä, se saattaa auttaa. Meidän perheen pahimpina valvomiskausina mietimme monesti hotellia, mutta huonetta ei lopulta koskaan varattu. Minulla ei siis ole kokemusta lapsettomista ja täten varmasti keskeytyksettömistä öistä noilta pahimpien valvomiskuukausien ajalta. Voisin kuitenkin kuvitella tiedon yksin olemisesta saattelevan kropan paremmin uneen. Ei tarvitsisi miettiä, että pian joku kuitenkin herää tai aivan viimeistään kello 5.30.

Ehdotinkin ystävällemme, josko hän tulisi nukkumaan meille jonakin yönä reissumme aikana. Yökylään voisi tietenkin tulla ilman lapsia myös meidän ollessa kotona, mutta minut ja ystäväni tuntien se menisi teen litkimiseksi ja maailman parantamiseksi nukkumisen sijaan. Ja kun koskaan ei tiedä, olisiko juuri tuo yö meillä se, jolloin etiäisenä menneestä heräillään vähintään tunnin välein. Niitäkin öitä kun edelleen tulee. Varminta siis yökyläillä ihan totaalisen yksinään.

Näin sovittiin, ja mies treffasi ystäväämme heti seuraavana päivänä ja antoi hänelle samalla avaimemme.
Me lähdimme reissuun, ja eräänä iltana ystävämme oli polkenut fillarillaan meille Herttoniemeen. Hän oli ehtinyt käydä syömässä Treffin hampurilaisen, nauttia hiljaisuudesta sekä yksinolosta ja kastella meidän kukkamme (win-win -tilanne) ennen lähes kellonympärystän kestäneitä yöunia.

Nyt en voi kun ihmetellä, miksi ei olla keksitty tätä aikaisemmin. Me kun kuitenkin ollaan poissa kotoa yön yli harva se viikko. Tästä oppineena huutelen tästä lähtien äiti- ja isikavereilleni aina ennen reissuja, että meillä olisi tarjolla keskeytyksettömiä yöunia halukkaille. Ja vaikka itse en enää ole zombievaiheessa, voisin minäkin tarttua väsyneiden vanhempien yöpymispalveluun, jos siihen tilaisuus jonkun kaverin hiljaisessa kodissa tarjoutuu.

Lue myös nämä

10 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. No niin mä arvelinkin, joten sut on jo lisätty unirinkiin :D

      Poista
  2. Ihan loistava idea! Halvempaa kuin hotellissa (toki hotelliaamiainen on <3 mutta eihän sinne kuitenkaan ehtisi, jos on mahdollista nukkua pitkääään). Ja plussana tuo kukkien kastelu, postin haku jne :)

    Idea talteen ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö ole loisto idis, sellainen, joka olisi pitänyt keksiä ajat sitten! Taisi vain olla liian väsy ajatteluun silloin :DD Hotelliaamupalaa ei tähän settiin tosiaan saa, mutta muuten niin win-win -tilanne. Ja jos oikein villiksi heittäytyy ja aikaa on, voi käydä syömässä sen aamupalan yöpymispalveluyön jälkeen kahvilassa – tai vaikka hotellissa :)

      Poista
  3. Hieno idea! Pitää ehkä pistää korvantaa. Kun aina välillä oikeasti kaipaisi kukkienkastelijaa reissussa ollessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita ihmeessä korvan taakse :) Saa hyvän mielen toisen auttamisesta ja mahdollisesti vielä itsellekin apua kukkien kastelussa ja sen sellaisessa.

      Poista
  4. Erinomainen idea! Unen tarpeessa voi muuten olla myös lapseton. Oma puolisoni nukkuu huonosto kiireisinä aikoina; yksityisyrittäjän työt tulevat uniin ja stressi herättää kuudelta sähköpostin äärelle, vaikka kroppa kaipaisi vielä unta. Paikanvaihdos auttaa kuitenkin aina, ja sama tyyppi nukkuu kuin tukki matkoilla tai kylässä - vaikka deadline hengittäisi niskassa ihan yhtä lailla. Samoin eräs ajoittain maaninen tuttuni käy välillä vanhempiensa luona ihan vaan nukkumassa, jotenkin ne samat möröt eivät löydä vierashuoneen sänkyyn.

    Oli unirytmi hakusessa syystä tai toisesta, monelle se tuntuu kietoutuvan kotiin ja omaan sänkyyn. Neutraalilla maaperällä itselle uudessa ympäristössä on helpompi antautua väsymykselle ja irtautua oman arjen huolista. Pikkulasten vanhemmille varmasti lyömätön palvelu, mutta jos ei heistä löydy ottajaa, voit koettaa laajemmallakin otannalla! :)

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtava idea! Mun täytyykin ehdottaa samaiselle (yhteiselle) ystävälle, josko polkaisisi pyörän meidän mökkiloman aikana tänne maalaiskuntaankin yöparkkiin! :)

    VastaaPoista
  6. Ihan mahtava idea! Mun täytyykin ehdottaa samaiselle (yhteiselle) ystävälle, josko polkaisisi pyörän meidän mökkiloman aikana tänne maalaiskuntaankin yöparkkiin! :)

    VastaaPoista
  7. Ihana idea!
    Kaipaan niin paljon keskeytymätöntä unta, mutta imetän vielä öisin. Jossain välissä taas.

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe