Ahvenanmaa pyöräillen – laatikkopyöräretki lasten kanssa

9.7.16

Kävi siis niin, että lastattiin rinkka ja lapset laatikkoon, ajettiin laatikko bussin, Turku-pysähdyksen ja laivamatkan jälkeen Ahvenanmaalle. Kun olimme vain ensin selvittäneet, miten laatikkopyörä saadaan saareen, muita sen kummempia valmisteluja emme tehneet. Ostimme muutamat mustekalakuminauhat, joilla kiinnitimme matkatavarat kiinni laatikkoon, pumppasimme pyörän kumeihin lisää ilmaa ja pakkasimme mukaan parit työkalut pyöränhuoltoon. Siinä se, eikun seikkailuun!

Saavuttuamme Maarianhaminaan, kävimme ensin vuokraamassa miehelle pyörän satamaa vastapäätä olevasta pyöräfirmasta. Hän sai alleen ihan samanlaisen Helkama-fillarin kuin hänellä itselläänkin on, ja vuokraus kolmeksi päiväksi oli vain parikymppiä kalliimpaa kuin oman pyörän kuljettaminen Turun kautta Ahvenanmaalle. Aurinko porotti kuin saariston lapset -leffoissa ikään, joten heti ensimmäisenä saimme ottaa laatikosta katon pois, vähentää vaatetta ja lisätä aurinkorasvaa.
Pyörän selässä tulee aina sellainen riehakas maailmanvalloittajatunne. Tekee mieli kurvailla ja keulia, vaikka pienen maantielaivamme eli laatikkopyörämme selässä joutuukin tyytymään tasaiseen menoon. Laulaa sentään voi, ja taas tuli todistettua, että PMMP:n Matkalaulu sopii monenlaiseen retkeen ja monenlaisen retkiseurueeseen yhteislauluksi.

Perillä on tuolla edessämme jossain. Mennään, mutta ajetaan hiljempaa. Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan. Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa. Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan.
Ensimmäisenä suunnistimme laatikon nokan kohti Lemlandia. Alle parin tuhannen asukkaan kunta valikoitui retkemme ensimmäiseksi etapiksi vajaan 30 kilometrin pyöräilymatkan ansiosta. Siinä ajassa ehti hyvin fiilistellä maisemia, joiden kauneuteen piti totutella. Jos sen kaiken saisi eteensä talvisaikaan, kauneudesta menisi taju. Pysähdyimme rapsuttelemaan maantien laidassa laiduntavia lampaita ja ohitimme varoen tiellä kulkevia ratsastajia hevosineen.

Siinä vaiheessa tiesi olevansa pian perillä, kun Lemlandin tuulimyllyt ilmestyivät horisontiin ja kun oli polkenut sen yhden jättimäisen ja loputtoman mäen ylös. Mäen päällä henkeä tasatessani olin kovin onnellinen, että pyörässä oli sähköt ja että takapuolen hikimureutta oli hieman tasaamassa mekon alle pukemani lahkeelliset shortsit.
Lemlandin keskusta koostuu risteyksestä, jonka toisella puolella on kauppa ja toisella puolella kioski sekä vanhan tavaran kauppa. Loppiksen täyteen ängetyillä hyllyillä pystyi näkemään vuosien kerrostuman, ja matkaaja olisi voinut ostaa mukaansa palasen jokaista vuosikymmentä kuluneen sadan vuoden ajalta. Me käytiin kuitenkin lastaamassa laatikkopyörän kyytiin illallisainekset kaupasta ja jatkoimme matkaa kohti majapaikkaamme, Amaliaa.

Amalia on vanhaan puutaloon perustettu bed & breakfast -paikka. Huoneissa on kesäisen romanttinen tunnelma, ja aurinko siivilöityy sisälle tuulessa hiljalleen liehuvien pitsiverhojen lomasta. Lapsien mielestä oli perille päästyämme aivan ensiksi hyvä testata, kelpaako valkein aluslakanoin pedatuissa sängyissä pomppia. Hyvin tuntui onnistuvan!
Saatiin lainata ruuanlaittopuuhiin Amalian keittiötä, vaikka se ei normaalisti olekaan vieraille avoinna. Katoimme pakastealtaasta ja vihannesosastolta koostamamme illallisen Amalian puutarhaan omppupuiden alle. Vieressä laidunsi lehmä kahden vasikkansa kanssa, ja luonnonkukat rehottivat kuin peläten, että tämä on kesän viimeinen lämmin päivä. Kun kysyin mieheltä reissun parasta hetkeä, se oli tässä: lapset leikkimässä ruuan jälkeen hiekkalaatikolla, ja me istuen lämpimässä ilta-auringossa mansikoita ja proseccoa nauttien. Välillä imelyys on parasta.

Mikäköhän vanhoissa taloissa, niiden narisevissa lautalattioissa ja kartongin ohuissa väliseinissä on, että yleensä nukun niissä aina niin hyvin? Vaikka itse unimäärä olisi jäänyt turhan lyhyeksi, aamulla jäsenet tuntuvat kevyiltä ja mieli raikkaalta. Nyt oman lisänsä toi vielä se, että me likat nukuimme keskenämme toisessa huoneessa, ja aamulla mies oli noussut kukonlaulun aikaan heräävän nuorimmaisemme kanssa toisesta huoneesta. He olivat ehtineet keinua pihakeinussa ja rakentaa aika monta hiekkakakkua siihen mennessä, kun minä ja esikoinen lopulta venyttelimme heräämisen merkiksi lähempänä kahdeksaa.
Aamupalalle sipsuttelimme paljain varpain. Jos en pitäisi huolta, voisin kesällä unohtaa kenkäni kokonaan. Aamiaisen jälkeen vedin kuitenkin kengät jalkaan, sillä oli aika jatkaa retkeä. Ensimmäisenä kurvasimme takaisin Lemlandin keskustaan ja käännyimme risteyksestä kaupan suuntaan. Kun oli polkenut tarpeeksi pitkään peltojen ympäröimää hiekkatietä, saavuimme parkkipaikalle, jonka takana olevien syreenipuskien välistä pilkisti Humlan-kesäkahvila.

Humlan on paikallisen perheen omassa pihapiirissään pitämä kahvila, josta saa kotitekoisten leipomusten lisäksi myös kevyttä lounasta. Saman pihapiirin vanhassa mökissä on pieni kirpputori. Pihan kahvilarakennus on oikeastaan kasvihuone, ja tilasimme ruuat rehevien tomaattiviljelmien ympäröimänä. Aurinko porotti, lipputangossa liehui Ahvenanmaan lippu ja viereisissä pöydissä keskusteltiin ruotsiksi. Teki mieli jäädä leijumaan siihen lomatunnelmaan, mutta lasten menojalkoja jo vipatti.

Seuraavaksi kaarroimme laatikkopyörämme takaisin kohti Maarianhaminaa, mutta jatketaan siitä sitten seuraavalla kerralla.

Lue myös nämä

23 kommenttia

  1. Ihanaa. Pitäisiköhän muuttaa ahvenanmaalle <3
    En ole vuosiin pyöräillyt, mutta kaikki sinun laatikkopyöräpostaukset ovat saaneet min utkin ajattelemaan että olisipa kiva omistaa tuollainen sähköavusteinen menopeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvikseni googletin aiheesta ja jos ihan vakavissaan tahtoisi muuttaa Ahvenanmaalle niin se ei ole ihan yhtä yksinkertainen projekti kuin mantereen puolella.

      Poista
    2. Mä rakastun reissatessani lähes jokaiseen paikkaan niin paljon, että aina hetken suon aikaa haaveilulle, josko tänne muuttaisi :) Sähkövarusteinen menopeli on kyllä niin mainio niin arjessa kuin lomalla.

      Poista
  2. Heippa,
    Kiitos kivasta blogista! Minulla olisi laatikkopyöräkysymys :) Harkinnassa on juurikin sähköinen Babboe nykyisen pyörä + kahden istuttava peräkärry- yhdistelmän tilalle. Arvon vielä city ja curve mallien välillä! Pyöräilen lasten kanssa päivittäin noin 10km hiekkatiellä. Matkalla ei ole autoja tai liikennevaloja, joten pysähtyä ei tarvitse juuri milloinkaan. Tarkoitus olisi ajaa myös lumikeleillä. Onko tuo curve malli liian leveä ja kömpelö hiekkatielle? Mitkä saivat teidän perheen päätymään curveen kaksipyöräisen city-mallin sijaan? Kiitos jos ehdit vastaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kiitoksista! Meillä on tosiaan enemmän kokemusta kaupunkiajosta, mutta en uskoisi tämän meidän Curve-mallin olevan kömpelö tai leveä hiekkatielle. Me päädyttiin kolmipyöräiseen sen takia, että koin sen jotenkin vakaammaksi ajaa, vaikka todellisuudessahan kaksipyöräinen on kai ihan yhtä vakaa ajettava. Kolmipyöräinen on myös lyhyempi, mikä tuntui itselleni kivemmalta ajaa. Kolmipyöräisellä ei voi kruisailla yhtä kovissa vauhdeissa kuin kaksipyöräisellä, sillä mutkissa kolmipyöräistä ei voi kallistaa kuten moottoripyörää, ja liian kovissa vauhdeissa laatikko voisi kellahtaa nurin. Kaksipyöräistä sen sijaan voi kallistaa. Jonkin aikaa siis meni totutellessa, että mutkiin pitää hiljentää reilusti vauhtia. Kolmipyöräisessä tykkään siitä, että sen kyydissä voi valoissa odotella ihan istuksien, mutta teidän arjessa tällä tuskin olisi suurta merkitystä. Me ajattelimme kolmipyöräistä myös talviajon kannalta, sillä ajattelin sen olevan tukevampi, mutta käytännön kokemusta tästä ei juuri ole. Tähän asti ollaan siirrytty niiksi muutamaksi kunnon talvikuukaudeksi julkisiin. Jos sulla on mahdollista mennä koeajamaan molemmat Espooseen, voisi päätös olla helpompi tehdä :)

      Poista
  3. Minäkin kysyn. Jos ei ole paljoa pyöräillyt ja harkitsee sähköisen pyörän hankkimista, tarkoituksena lisätä pyöräilyä ja vähentää lyhyiden (n 10km) matkojen autoilua niin onko tuo laatikkopyörä liian raskasaloittaa pyöräilyä täysin kylmiltään? Vaikka sähkö olisikin apuna. osaatko yhtään vertailla? Toki hankala jos sinulla on ollut pyörä alla jatkuvasti ajatella mikä olisi tilanne jos ei ole kymmeneen vuoteen pyöräillyt, mutta ehkä vertailu tavallisen sähköttömän pyörän ja sähköistetyn laatikkopyörän välillä onnistuisi. Lähinnä että lannistuuko tällainen kokematon täysin noin suuren pyörän polkemiseen, pitäisikö ensin hankkia kevyempi ja treenata sillä, mutta toisaalta sitten ei saa lasta mukaan ja pyöräilykerrat jäävät paljon vähäisemmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, sanoisin, että sähköttämän laatikkopyörän kanssa saattaisi todennäköisesti lannistua, mutta sähköavusteisen ei. Meillähän oli alkuun tämä sama pyörä ilman sähköjä, mutta parin vuoden jälkeen päädyttiin myymään se pois ja ostamaan meille tämä sähköllinen. Ja nyt on meneillään toinen kesä sähköllä, enkä kyllä vaihtaisi pois! Tuo sähkömoottori on ihan uskomaton apuri, ja sen avulla pyörän polkeminen raskaankin lastin kanssa on mukavaa ja helppoa. Moottorin avun määrää voi itse säädellä, että jos tahtoo vähän enemmän treeniä, sen kun vähentää moottorin tehoa. Uskaltaisin siis luvata, että pitkänkin pyöräilytaon jälkeen sähkömoottorillisen pyörän kanssa pääsee hyvin ja nautinnollisesti pyöräilyn makuun :)

      Poista
  4. Amalia on ihan mahtava paikka, yövyimme siellä ekaa kertaa kolme vuotta sitten esikoisen ollessa 3kk ikäinen. Paikka oli tuolloin aivan uusi, yläkerta vielä tekeillä. Viime kesänä olimme taas Ahvenanmaalla fillaroimassa, ja Amalia valikoitui jälleen yhdeksi majapaikaksi. Ihana paikka, ystävällinen palvelu ja kauniit ja siistit huoneet sekä ympäristö 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minäkin voin lämpimästä suositella Amaliaa. Leppoinen tunnelma ja kaunis miljöö.

      Poista
  5. Tuo laatikkopyörä on kyllä niin mahtava!

    Ja teidän reissu kuulostaa hyvältä, laitoinkin juuri pohdintaan että uskaltaisko sitä tällä porukalla tehdä samanlaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ON mahtava! Olen niin onnellinen, että se päädyttiin ostamaan. Kuivausrummun ohella sellaisia lapsiperhehankintoja, joita hintansa takia pohti kauan, mutta joista ei enää luopuisi :)

      Voi iso suositus reissulle! Oli kyllä niin ihanaa, koko perheelle <3

      Poista
  6. Osittain jo aikaisempaan: On tosiaan ikävää ja säälittävää, että junissa ei oikein nykyään voi helposti kuljettaa pyöriä. Ja vaikka kyseessä olisivat normipyörät, jo neljän hengen perheen pyöreissu on hankala, kun useissa junissa on vain kolme pyöräpaikkaa... Uskomatonta, sanon minä!

    En tiedä, menikö minulta tieto ohi, mutta olisiko periltä saanut vuokrattua myös laatikkopyörän? Ei ehkä ainakaan sähköavusteista.

    Turusta on muuten kivempi matkustaa Tukholmaan, kun matka on lyhyempi ja päiväreissullekin jää aikaa 10 tuntia kaupungin kiertelyyn (ja koska avomerellä ollaan niin lyhyt osuus = vähemmän pahoinvoinnin vaaraa ja turvallisemman oloista tällaiselle, joka ei erityisesti tykkää laivamatkustamisesta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan tuosta sataman viereisestä pyörävuokrauspaikasta ei olisi saanut vuokrattua laatikkopyörää. Jos olisi saanut, se olisi ehkä muuttanut suunnitelmia, mutta nyt oli kiva aloittaa ja lopettaa reissu kotiovelle juurikin omalla laatikkopyörällä. Koko reissu kun suunniteltiin juurikin laatikkoseikkailun ympärille :)

      Poista
  7. Ahvenanmaalla on mahtavaa. Itse tein sinne aikoinaan ilman lapsia pyöräreissun. Yhden lapsen kanssa teimme myös pyöräreissun Saariston rengastielle useita vuosia sitten. Lapsi matkusti tuolloin peräkärryssä ja reissu oli kyllä mahtava. Meidän lapsilla on 4 vuotta ikäeroa, joten nyt on tarvinnut odotella muutama vuosi, että isompi jaksaa polkea tarpeeksi pitkiä matkoja itse. Pienempi menee vielä loistavasti kärryssä, mutta isompi ei sinne enää mahdu. Nyt kyllä alkaa jaksaa polkea jo itsekseenkin. Ensikesäksi voisi ottaa ohjelmaan jonkun pyöräreissun.

    Muutenkin mukava lukea teitin pyöräreissuista ja metsäretkistä, sillä meillä on samanlaiset "harrastukset". Mitenkäs punkit Ahvenanmaalla? Onko teillä rokotukset perheellä? Itse olemme retkeilleet vielä ilman, vaikka lapsista olenkin niitä toisinaan irroitellut. Silti inhottaa kun haluaisi tarjota lapsille kivoja metsäkokemuksia ilman varoittelua heinikoista ja puskista. Asiaa olen ruvennut miettimään enemmän sen jälkeen, kun lähipiirissä on ollut muutama borrelioosi tapaus. Pidemmälle edenneenä ei ole kiva juttu. Teemme joka ilta tarkastukset, mutta tbe:ltä sekään ei suojaa. En kuitenkaan ole halunnut ruveta totaalisen hysteeriseksi asian kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos liikkuu alueilla joilla on tavattu aivokuumetta niin kannattaa ehdottomasti ottaa rokotukset. Meillä on isovanhemmat sellaiselta seudulta ja itse olen lapsena irrotellut useita punkkeja kesässä. Jos ei liiku riskialueilla niin sitten rokotetta ei todennäköisesti tarvitse ottaa, mutta tuo on siitä paha tauti että se yksikin purema riittää eikä edes nopea irrottaminen suojaa taudilta. Ja siitä voi jäädä pysyviä vaivoja.

      Tuolla on lisää taudista ja siltä suojautumisesta https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/puutiaisaivotulehdus

      Poista
    2. Siinäpä se onkin, että me emme vietä mitenkään runsaasti aikaa punkkialueella (varsinkaan TBE) ja suositusten mukaan ei rokotusta tarvitse ottaa. Jos huonosti käy, taudin voi saada jo muutaman päivän reissulta Ahvenanmaalle. Reissaamme myös satunnaisesti ulkomailla luonnonsuojelualueilla ja esim. koko keskieurooppa on punkkeja "pullollaan". Itävalta ja Sveitsi eritoten. Siltikään ei suositella, että esim. viikon lomalle tarvitsee ottaa rokotteet, mitä kyllä toisaalta ihmettelen. Kovin lämpimässä ilmanalassa ei niiltä edes vaatetuksella pysty suojautumaan. Reissasimme juuri Kroatiassa kansallispuistoissa helteessä ja käytimme punkkisuihketta. Yhtään punkkia emme reissulla kyllä irrottaneet. Suurin osa oireita saavista ei ole itsestään koskaan punkkia löytänyt, mikä sekin tietysti edesauttaa taudin etenemistä, koska oireita ei osata seurata.

      Poista
    3. Meillä ei ole rokotetta, mutta ollaan sitä kyllä mietitty. Nyt meillä oli vain punkkipihdit mukana ja tehtiin joka ilta tarkastukset. Yhtään punkkia ei päädytty irrottomaan, tällä kertaa. Jos oleiltaisiin enemmän punkkialueilla, varmasti rokotteet otettaisiin, mutta nytkin voitaisiin ihan hyvin saada tartunta, kun ei siihen tarvita kuin se yksi punkki. Hankalia juttuja.

      Poista
  8. Itsekin mietin tuota punkkiasiaa, että miten olette ottaneet huomioon, kun liikutte paljon metsässä ja nyt Ahvenanmaalla.

    Toisekseen, mitä tavaroita teillä oli mukana, kun meillä ainakin tuota tavaraa on aina sen verran ettei yhteen pyörään mahtuisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punkkiasiaa ei olla otettu huomioon kuin miettimällä kovasti mahdollista rokotetta ja pitämällä punkkipihtejä mukana reissuilla. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani punkeista ei oltu kuultukaan, joten en oikein osaa suhtautua niihin. Että rokote vai ei. Toistaiseksi ei.

      Meidän reissulle oli onneksemme luvattu niin hyvää säätä, että voitiin jättää esimerkiksi sadevaatteet ja kumpparit pakkaamatta. Siinä säästyi tilaa melkein yksi rinkallinen haha! Mutta muuten ei mitään erityistä: jokaiselle tyypille yksi vaate kerta jokaiselle päivälle (ja lapsille vielä parit ylimääräiset). Koska liikutiin eri paikkaan joka päivä viiden päivän reissun aikana, ei oikein voinut ajatella, että pesisi käsipyykkiä matkan aikana. Sitten vaipat, kosmetiikat (aurinkorasvat yms), iltasatukirja, molempien pehmolelut ja mun tietokone. Eipä juuri muuta muitaakseni :)

      Poista
  9. Kiitos taas kerran ihanasta postauksesta! Nää reissujutut on ehkä ihan lemppareitani, kun pääsee lukijana tunnelmoimaan täältä kotisohvalta ja unelmoimaan paikoista, missä haluaisi itsekin käydä. Ihan mahtavaa, kun jaat kokemuksia vaihtoehtoisesta matkaamistyylistä, koska ei tällaista välttämättä osaisi muuten edes ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, niin kiva saada kiitoksia! Ja niin hurjan kiva kuulla, että reissupostauksemme tuovat reissutunnelmaa netin välityksellä :)

      Poista
  10. Ahvenanmaa on ihana! Pyöräiltiin viime kesänä sellainen 400 km pyörähdys pitkin saaristoa ja Affista (ilman lapsia tosin). Kun oli teltta mukana, pääsi todellakin maistamaan vapautta. Reittisuunnitelmaakin muutettiin pariin kertaan kesken matkan, kun ei haluttu vielä lähteä kotiin! Pyöräreissut on kyllä ehdottomasti yksi parhaista tavoista viettää kesää. Jään innolla odottamaan jatkoa tälle postaukselle ja poimimaan vinkkejä tulevaisuutta ja lasten kanssa matkustamista varten :)

    Jii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuulostaa ihanalta teidän reissu! Meilläkin oli alunperin ajatuksena napata teltta mukaan, mutta päädyttiin sitten muunlaisiin majoitusratkaisuihin. Olisin toivonut, että meillä olisi ollut vähän enemmän aikaa Ahvenanmaalla, mutta työvelvollisuudet pakottivat takaisin mantereelle.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe