Luultua kivempi risteily

1.7.16

Postaus sisältää saatua iloittelua

Tiedättekö millä saa houkuteltua erään äidin lähiöstä perheineen risteilylle, vaikka sillä eräällä äidillä olisi juuri tosi paljon töitä ja tosi vähän kiinnostusta lähteä laivalle? Mä olisin itse arvioinut tuona äitinä, että ei kyllä yhtään millään tuossa tilanteessa, mutta Lasten PR:n Riikka keksi maanitteluissaan lopulta vetää oikeasta narusta. Hän ehdotti, että ottaisi järjestämänsä bloggaajareissun aikana lapsistamme hoitovastuun pariksi tunniksi, ja me saisimme miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Se oli sitä myöten sovittu diili se.

Mä olen kuullut viime aikoina useammalta parisuhdekriisien keskellä taivaltavalta pikkulapsiperheen vanhemmalta, että ottakaa aikaa parisuhteellemme. Järjestäkää treffejä. Hullutelkaa kuin teinit. Rakastukaa vielä rakastumisen päälle. Pitäkää huolta kipinästä ja rakkaudesta. Kun eroja tulee ihmisille, joiden ei koskaan pitänyt erota, alkaa näitä neuvoja ottaa tosissaan, eikä vain lässyinä huonetauluina. Vaikka toisesta tykkää ihan hurjasti ja parisuhde ei ole kriisissä, voi sitä rakkautta helliä siitä huolimatta ihan kahdestaan. Tai kai voimisen sijaan ihan pitäisi. Helposti nakitettavien turvaverkkojen puutteessa se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Viime syksyn ihanien treffien (niin, siitä on pian jo vuosi!) jälkeen lupasin rakkaushuumassa itselleni, että tätä annan minulle, hänelle ja meille lisää: ihan aitoja treffejä. Mutta sitten päälle vyöryi raskaista raskain syksy ja talvi. Kun perheen yhteistä aikaa on muutenkin vähän, sen laatuajan on mieluiten käyttänyt nauttien yhteisestä ajasta nelistään. Nyt mies on ollut neljä kuukautta hoitovapaalla, ja treffien järjestäminen olisi aikataulullisesti helpompaa. Ja tärskyillä on käyty kertaa nolla. Syy on vähän nuorimmaisemme herkkyyskausissa, mutta kaikista eniten ihan vain meissä kahdessa.

Ollaan ihan toivottoman huonoja pyytämään tai järjestämään lastenhoitoapua. Mutta sen olen päättänyt, että jos joku sitä tulee tarjoamaan, en kieltäydy. Tästä lähtien nappaan kiinni jokaisesta tarjouksesta, vaikka se olisi vain ilmoille kohteliaisuudesta heitetty ehdotus avoimella aikataululla. Joten tanskalaisia bObleseja Suomessa edustava Riikka toden totta tiesi keinon, jolla saada perheemme paattiin ja bloggaajien bObles-risteilylle.
Muutama viikko sitten matkustimmekin Riikan, Elsan, Majn, Hennan, muutaman miesvahvistuksen ja lapsiköörillisen kanssa Turkuun, josta hotelliyön jälkeen marssimme uudistuneelle Viking Amorellalle. Me saatiin tehtäväksemme koeajaa kesäksi rakennettu jättimäinen lasten leikkialue erilaisine huoneineen, joista risteilyn teeman mukaisesti keskityttiin etenkin bOblesin ja Legon yhteistyössä tekemään huoneeseen. Koko seurueen lapsille nuo molemmat leluklassikot ovat tuttuja, joten kaikki tiesivät heti, mitä tehdä. Leikitään!

bObles ja Lego -leikkihuoneen erikoisuutena ovat ohjatut bObles-leikkituokiot, joita järjestetään neljä kertaa päivässä. Ainakin meille osui ihan huippu ohjaaja, joka sai lapset innostumaan leikistä ja testaamaan tasapainonsa rajoja bOblesien kanssa. Leikkituokiot ovat ilmaisia, ja aikuinen saa siinä mahdollisuuden tunnin ajan istuksia kahvikuppi kädessään ikkunalaudalla. Jos siis malttaa! Mä en malttanut, ja leikkihetken jälkeen tunsin kyllä kylkifileissä, että olin myös innostunut leikkimään ja kutittelemaan tasapainoaistia. Pitäisi vissiin kotonakin useammin mennä mukaan lasten bObles-leikkeihin.
Muutenkin risteily yllätti paatuneen mieleni. Lapset nauttivat, kun oli paljon leikkikavereita ja meillä aikuisilla aikaa. Mitä hektisemmäksi elämä on mennyt, sitä enemmän olen alkanut ymmärtää risteilykonseptin ihanuutta. Ollaan vain, kun ei muutakaan voi. Ilma oli ihana, ja pötköttelimme koko sakki aurinkokannella. Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi myös Tapani Kangas kitaransa kanssa esiintymään, ja hän sai vetää lasten toiveesta aika paljon Antti Tuiskua ja Robinia. Lapsiyleisö palkitsi soiton bogoilemalla villisti.

Ja sitä kahdenkeskistä aikaakin saatiin miehen kanssa, vaikka nuorimmaisemme suhtautuminen siihen vähän jännittikin. Mutta kuten Riikka vanhana päiväkodin työntekijänä totesi, enemmän erossa oleminen taitaa nykyisellään jännittää meitä aikuisia kuin kuopusta. Se on ihan totta, etenkin kun on vielä isosisko turvana ja tukena.
Illalla mies meni laittamaan lapsia nukkumaan ja minä unohduin blogiköörin naisten kanssa kannelle vielä pitkälle ilta-aurinkoon. Taas se on todettava, kuten kaikkien ja kaikenlaisten reissujen kanssa: onneksi lähdettiin matkaan.

Lue myös nämä

8 kommenttia

  1. Tämä on ehkä ihan pöhkö kommentti, mutta pakko mainita�� Onko tuo Papu Kanto mekko? Törmäsin jossain fb kirppiksellä keskusteluun, että nuo sivulla olevat lärpäkkeet ovat "taskut" ja kuuluisi olla sisäänpäin käännetty. Sitten kymmenet naiset kommentoi, ihanko totta, eipä olla tajuttu ja mietittiin mitkä design lipareet nämä ovat�� Jos tästä ois apua, jos kyseessä edes sama mekko... Kaunis kyllä on joka tapauksessa, minne päin taskut vain on käännetty;) Hyvää kesää sulle ja perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Joo, se on Papun Kanto-mekko. Lärpäkkeet on tosiaan Papun omien sivujen kuvissa käännetty osittain sisäänpäin, mulla ne risteilymenossa ovat roikkuneet vähän miten sattuu :D Pitää ensi kerralla kääntää lerpakkeet enemmän sisäänpäin. Kiitos vinkistä ja kivaa kesää sinne myös!

      Poista
  2. Niinhän se on että lähteminen on aina isoin juttu, mutta kun pääsee perille onkin kaikki hyvin.
    Amorellan leikkihuonekuvat näyttää hienolta. Minä olen aika nihkeä matkustamaan Turusta kun laiva lähtee niin myöhään ja on aikaisin perillä että tuntuu että laivalla käydään vaan nukkumassa eikä sitäkään saa yehdä tarpeeksi, mutta meillä onkin yleensä reittimatka. Jos on yhden yön risteily niin siinähän on aikaa. Lisäksi vierastan laivojen leikkihuoneta. ne kun ovat omalla aikuisiän kokemuksella hikisiä ja kamalia. Tuo näyttää kuitenkin joltain ihan muulta. Lapsena kyllä tykkäsin leikkihuoneista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli opiskeluaikoina Turussa tapana harrastaa päiväristeilyitä, eli hypättiin aamulaivaan, vaihdettiin Maarianhamissa botskia ja tultiin takaisin saman päivän iltana. Koko aika oleiltiin kannella edullisen juoman parissa, kuten ehdat opiskelijat ja siitä sitten maissa suoraan baariin. Ai kamala, miten sitä opiskelijana jaksoikin :D Mutta joo, muuten en ole risteilyitä harrastanut, ja tämä nyt koettu pääsikin kai siksi yllättämään. Olipa kivaa! Tuo laivan leikkihuonespektaakkeli oli kyllä kiva ja jättimäinen, mutta näin lapsiperheen näkökulmasta valitettavasti pystyssä vain kesän ajan. Syksyllä siihen palaa taas konferessitilat.

      Poista
  3. Mullakin olis kysymys tuohon mekkoon liittyen..Että mitä kokoa mahtaa sun mekkosi olla? Että pitääkö noissa mekoissa koot mitenkä paikkaansa,voiko siis valita normikokoisen mekon vai olisko hyvä mennä yhtä kokoa pienemmällä koolla..?Himottais niis ostaa toi mekko,mutta koko vaan arveluttaa ja mekon malli..:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mekko on kokoa XL. Otin reilua kokoa, sillä siinä pitää olla kuivausrummun kutistumisvaraa. Mutta saisi mekko ehkä olla jopa L siitä huolimatta. Mutta parempi vähän iso kuin vähän liian pieni, jos multa kysytään :)

      Poista
  4. Kyllä mulla keinot löytyy ja täytyy yrittää joskus uudelleen ;).. T: ovela pr-muija ps. Kiitos sulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olet kyllä erittäin ovela ja ihana pr-muija! :) Kiitos sulle, reissut on aina ihania, ja parasta on, kun voi yllättyä positiivisesti.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe