Kaksio

Viimeinen yö tässä kodissa

Tämä on ollut meidän kotimme 5 vuoden ja yhden kuukauden ajan. Nämä seinät ovat pitäneet meitä sylissään 1856 yötä. Tietenkään jokaista niistä emme ole täällä nukkuneet, mutta tämä nykyinen on viimeinen tässä kodissa.

Nyt lapset nukkuvat futonillamme sikin sokin, ja minä istun koneeni kanssa vieressä. Sänkyjen lisäksi mitään muita kalusteita kodissamme ei enää ole. Koti tuntuu riisutulta, jo meistä etääntyneeltä. Ja silti näiden seinien sisällä minä olen kasvanut ja samalla taantunut ihmisenä enemmän kuin olisin voinut koskaan kuvitella kantaessani silloin yli viisi vuotta sitten sisään muuttolaatikot ja sisälläni kasvavan vauvan.

Tänään on kannettu 60 laatikollista perhe-elämää uuteen osoitteeseen. Tajusimme, että se on vain 10 laatikkoa enemmän kuin edellisessä muutossa, kun meitä oli vielä kaksi. Ja silti lähes jokaiseen laatikkoon hivuttautui merkkejä siitä, että nykyään meitä on neljä. Palikoilla, pienillä paidoilla, pehmoleluilla ja hörselöisillä hiuspinneillä täyttää muuttolaatikoista hyvin tyhjät kolot.

Sama tuntuu käyneen elämässä ylipäätään. Ei olekaan erillisiä onttoja laatikoita vain minulle, vaan tämä sakki kuuluu niistä jokaiseen. Välillä pursuaa pahasti reunojen yli ja laatikkokasa meinaa kaatua, mutta uudelleenjärjestelyllä siitäkin selviää.
Minä

Menkat Hampurissa

Mitä tekee Hampurissa asuva paikallinen nainen, kun hänellä alkaa kuukautiset sunnuntaina, eikä kotona ole tamponeja, siteitä sen kummemmin kuin kuukuppiakaan?

En todellakaan tiedä. Mutta sen tiedän, että suomalaisnainen voi käyttää perheineen sen asian selvittämiseen 11 tuntia.

Kävi nimittäin niin, että eräänä viikonloppuna suomalaisnainen perheineen matkusti Hampuriin juhliakseen ystäviensä rakkautta ja häitä. Juhlien jälkeisenä yönä hän herää neljän aikoihin kummalliseen tunteeseen vatsassa. Ei, suomalaisnainen ei ollut juhlinut niin ankarasti, että vatsa siitä ilmoittelisi, sillä hän oli tullut perheensä kanssa samoihin aikoihin nukkumaan hotellille iltakymmenen aikoihin.

Vessaan hiipiessään suomalaisnaisella on jo ikävä aavistus siitä, mitä tuleman pitääpi. Vatsajomotus on tuttua, mutta suomalaisnaisen aikataulut koossa pitävä puhelin ei ollut ilmoittanut sellaisen mahdollisuudesta mitään. Pytyllä pikkuhousut nilkoissa istuessaan suomalaisnainen päästelee litanian suomalaisia kirosanoja, vaikka yrittää hiljentää kovimmat ärräpäät taatakseen perheensä unen. Menkat perkele!

Suomalaisnainen etsii hotellin vessasta turhaan pidesuihkua, joten kömpii suosiolla suihkuun. Suihkun lämpötilaa säätelevien naviskojen merkinnät ovat niin kuluneet, että suomalaisnainen käyttää muutaman minuutin äheltäessään hanaa ees ja taas. Olkoon hana missä asennossa tahansa, suihkusta ei tule lämmintä vettä. Mutta suomalaisnainen ui vaikka jääkarhujen kanssa, joten kyllähän se nyt kuukautisveret ronskisti huuhtoo jääkylmällä vedelläkin.

Suihkun jälkeen suomalaisnainen kompuroi pilkkopimeässä hakemaan matkalaukusta uudet pikkuhousut. Sen jälkeen hän tarkistaa, että on tosiaankin sitten juuri tässä kuussa unohtanut merkata puhelimensa kalenteriin varoituksen lähestyvästä verenvuodosta. No perkele, että menikin sopivasti! Käsilaukun armoton penkomien ei tuota tulosta. Mihinkään pikkutaskuun ei ole unohtunut edes nenäliinaa saati tamponia.

Onneksi suomalaisnainen on aikamoinen niksipirkko, joten kätevänä emäntänä hän myttää pikkareihin kasan paperia, asettelee sängylle pyyhkeen ja painaa pään takaisin tyynyyn.

Aamu valkenee Hampurissa aurinkoisena ja syksyisen kirpakkana. Melkoisen kirpakkana on myös suomalaisnainen. Hän vaihtaa vessapaperitollon pikkareihin ja kävelee hotellin aamupalalle sen näköisenä, että housuissa on paperitollon verran jotain ylimääräistä.

Aamupalan jälkeen suomalaisnainen perheineen reippailee tovin kiertäen lähikortteleita ja todetakseen, että mikään paikka ei ole vielä auki. Muu perhe jää läheiseen puistoon, kun suomalaisnainen kömpii uusi paperitollo pikkuhousuissaan hotellin sänkyyn makoilemaan ja miettii, että tältäkö tuntui naisista ennen kuukuppeja, siivekkeellisiä siteitä ja superhypertamponeita.

Kello 12 jälkeen reippaillaan taas. Paperitollo alkaa olla liian heppoinen ratkaisu kuukautisten ensimmäiseen veriputouspäivään, mutta ei auta. Suomalaisnainen toteaa kauppojen olevan yhä kiinni. Sen jälkeen hän juoksee perheensä kanssa kaupunginosan auki olevista kioskeista läpi noin 25 todetakseen, että missään ei myydä siteitä tai tamponeja. Viinaa, tupakkaa ja seksilehtiä kyllä, joten luultavasti hampurilaisnainen hoitaa kuukautisensa niiden turvin. Suomalaisnaistakin alkaa pian houkuttaa se ajatus, sillä paperitollo on totaalisen epäonnistunut tehtävässään ja suomalaisnaista rehellisesti vituttaa. Mukana kulkevia lapsia taas marisuttaa, ihan aiheesta.

Tämän piti olla ihanan leppoisa perhesunnuntai Hampurissa, mutta koko homma on nyt ihan verillä.

Suomalaisnainen päättää, että nyt otetaan metro keskustaan. Hampurissa asuu yli 2 miljoonaa ihmistä, joten hemmetti sentään, siellä on pakko olla joku kauppa avoinna. Metrossa suomalaisnainen seisoo varmuudeksi takapuoli kohti seinää, vaikka hänellä onneksi onkin tummat housut jaloissaan.

Keskustassa toistuu sama kuin aikaisemmassakin kaupunginosassa. Mikään kauppa tai apteekki ei ole auki, ja kioskit ovat erikoistuneet viinaan, röökiin ja seksiin. Yhdessä kioskissa myydään jopa nakkeja, kirjekuoria ja pomppupalloja, mutta ei tamponeja. Kukaan paikallisista ei myöskään ymmärrä suomalaisnaisen kyselyitä siteistä, vaan he vastaavat takaisin saksaksi olkiaan kohautellen. Suomalaisnainen alkaa olla niin epätoivoinen ja veressä, että ei edes tajua kaivaa netistä sanakirjaa esille.

Jos tässä kaupungissa asuu noin miljoona naista, aika monella niistäkin on tällä hetkellä menkat! Jos Saksassa joka toisessa baarissa röökataan tupakoinnin kieltävästä laista huolimatta, on se nyt kumma, että silti jokainen kauppa on kristillisesti kiinni! Suomalaisnainen puhisee perheelleen, ja matka jatkuu.

Suomalaisnainen maksaa sisään kahvilan vessaan todetakseen, että siellä ei ole vessapaperia. Suomalaisnaista kiukuttaa niin että itkettää. Hän päättää, että nyt on päästävä hotellille ja kietouduttava vaikka jättimäiseen kylpypyyhkeeseen, jos ei muuta. Muu perhe seuraa verta ja kiukkukyyneliä valuvaa suomalaisnaista hotellille.

Hotellilla nainen linnoittautuu pyyhkeiden sekä vessapaperin kanssa huoneeseen ja suomalaisnaisen mies käy kysymässä respan työntekijältä havaintoja aukiolevasta kaupasta. Respan työntekijä puhuu reissuseurueen ihmeeksi englantia, ja matkaajat saavat tietää, että päärautatieaseman Lidl on ainut kauppa koko Hampurissa, joka on auki sunnuntaisin.

Tamponiritari lähtee sinne suomalaisnaisen jäädessä hotellihuoneen vangiksi. Kello 15 tamponiritari saapuu takaisin, mukanaan paketti siteitä ja tamponeja. Suomalaisnainen vuodattaa helpotuksenkyyneleitä tamponiritarin kertoessa seikkailuistaan. Mitään Lidliä ei ollut päärautatieasemalta löytynyt, ei vaikka kuinka oli kyselty. Sen sijaan tamponiritari oli sattumalta löytänyt asemalta ison Rossmann-kaupan, josta hän sai kaivatut tuliaisensa ostettua.

Sen jälkeen suomalaisnainen ja tamponiritari perheineen viettivät onnellisina Hampuri-reissunsa lopppuun asti. Heidän perheensä tarinan opetus ”Ei Hampuria ilman tamponia” tullaan muistamaan vielä useiden jälkipolvien ajan.
Neliö

Villiintynyt kotiremontti

Me muutamme viikon päästä. Tällä hetkellä uudessa kodissa ei ole valmiina vielä mitään. Lattioita peittävät suojamuovit, sillä hiottua parkettia ei ole vielä käsitelty. Keittiössä ei ole edes jääkaappia, puhumattakaan juoksevasta vedestä tai kalusteista. Vessa ja kylpyhuone sentään toimivat, sillä ne ovat ainoat huoneet, jotka aika ja raha kehottivat jättämään remontin ulkopuolelle tässä vaiheessa.

Remontti vähän villiintyi.

Seitsemän vuosikymmentä elämää nähnyt kotimme on ehtinyt kerryttää ikänsä verran yllätyksiä tarjottavaksi meille remontoijille. Emme tajunneet kotia ostaessamme, kuinka paljon tekemistä lopulta onkaan ja kuinka paljon siihen menee aikaa. Emme juuri suunnitelleet ja aikatauluttaneet, kunhan lähdimme tekemään. Se ei varmasti ole se fiksuin taktiikka, mutta toisaalta juuri huolettomuus ja suurin piirtein -aikataulu ovat pitäneet homman paketissa ja paniikin aisoissa. Päivä ja tapettipalanen kerrallaan kohti valmista kotia.
Tällä hetkellä vuosikymmenet kodin seiniltä ja katoista on purettu sekä rapsuteltu pois. Jännä, miten koti tuntui freesautuvan niin ilmeeltään kuin tuoksultaan, vaikka hyvä fiilis ja ilma kodissa aikaisemminkin oli. Pintojen riisuminen paljaaksi teki kodille vähän saman kuin sängylle tekee viikkoja nukuttujen lakanoiden vaihtaminen puhtaisiin.

Parkettilattiat mies hioi vuokraamillaan hiomakoneilla. Sen verran opittiin vanhan kodin lattiaremontista, että käsipelillä emme enää lähteneet hiomaan. Kantapään kautta opittua oli myös se, että emme enää toiste riko imuriamme remonttipölyllä, vaan tällä kertaa vuokrasimme teollisuusimurin. Ihan ilman käsipelillä tapahtuvaa hiomista emme selvinneet tälläkään kertaa, ja nurkkien hiomiseen puurovoimalla saimme apua ystävältä – iso kiitos!
Myös kattojen ja seinien tasoitus vei useamman päivän, sillä sen verran rokonarpiseksi pinnat olivat päässeet, että yksi pakkelikerros ei riittänyt silottamaan. Yllätyksenä tullut sähköjen uusiminen on hyvässä vauhdissa, mitä nyt ainutkaan uusittu pistorasia ei vielä ole paikoillaan tai muutenkaan käyttökunnossa. Samalla kun sähköt uudistettiin, teetätimme sähkömiehellä myös muutamia uusia pistorasioita sekä paikkoja lampuille. Etenkin eteinen ja vaatehuone tarvitsivat kipeästi lisää valoa.

Eteisen sekä vaatehuoneen marokkolaislaatat saapuivat onneksi ajoissa laivarahdilla, sillä käsityönä tehtyjen laattojen paikoilleen asentaminen on sekin melkoista käsityötä. Niiden kanssa ahertamiseen saatiin apua miehen isältä, joka saapui Pohjanmaalta asti apuumme yhdeksi viikonlopuksi – jättimäinen kiitos! Laattojen kanssa riittää yhä työtä useammaksi päiväksi, sillä työvaiheita on niin monta. Vaiva kuitenkin palkitsee, sillä lattiasta tulee ihan mahdottoman hieno.
Viimeisin iso yllätys kodin kanssa tuli pari viikkoa sitten, kun vanha nuoruusystäväni otti yhteyttä. Hänellä oli ajatus meidän keittiöstä, joka oltiin kyllä ajateltu remontoida, mutta sitten toisella kertaa. Ystävälläni ja hänen miehellään on Pohjanmaalla keittiökalusteyritys, jonka valikoimiin kuuluu myös mittatilauksena tehtävät ja runkoja myöten täyspuiset fiftarikeittiöt. Eli kotimme aikakauteen sopiva köökki, mutta nykyaikaisilla ominaisuuksilla.

Se kuulosti ja myös näytti täydelliseltä – mitä nyt ei vain kuulunut suunnitelmiimme tässä vaiheessa. Ystäväni kuitenkin heitti porkkanaksi vielä hyvän alennuksen, ja mitä enemmän tutkimme asiaa ja mietimme, sitä paremmalta tuntui ajatus laittaa keittiökin valmiiksi nyt samaan remonttipölyyn. Alennuksesta huolimatta jouduimme kuitenkin rikkomaan säästötilimme possut, joiden sisältö oli jemmattu pidempää ulkomaanirtiottoamme varten. Että ei, vuodenvaihteessa koittavan reissumme kohdetta ei ole vieläkään päätetty. Mutta sen tiedän, että edullinen hintataso tuli juuri vieläkin tärkeämmäksi kriteeriksi, eh. Onneksi en ole Exel-tyyppejä, sillä muuten saattaisi vähän kauhistuttaa ja jäädä irtiotot tekemättä!
Tällä viikolla on siis purettu taas vähän lisää ja saatu silmäripset remonttipölyyn. Vaikka jouduin tehdä aikamoista surutyötä alkuperäisten kaapistojen purkamisen kanssa, päätös tuntui sitä oikeammalta, mitä syvemmälle kaappien uumeniin päästiin. Moni niistä oli ihan mätälahoja. Vaikka mulla on työpöytänä luultavasti yli 100-vuotias klaffipiironki, keittiössä huonekalut joutuvat näemmä vähän kovemmalle käytölle ja niiden elinkaari ei ole ihan samaa kuin perintöpiironkini. Tuntuu silti hyvältä, että tuleva keittiömme on niin laadukas ja kestävä, että senkin pitäisi palvella ainakin saman verran kuin edeltäjänsä.

Koska uusi keittiömme tehdään mittatilauksena, eikä suunnitelmia ole vielä lyöty ihan lopullisesti lukkoon, tulemme muuttamaan keittiöttömään kotiin ja asumaan niin yli kuukauden. Jääkaappi toivottavasti ehditään saada ennen muuttoa. Mikro yritetään hommata jostain lainaksi, ja tiskit voi pestä kylppärissä lasten ammeissa. Jos ei muuta, onneksi lähipizzeriassamme on jo meidän numero tallennettuna vakioasiakkaiden kohdalle muistiin.
Ennen muuttoa saadaan toivottavasti sentään pinnat perusvalmiiksi, ylhäältä aloittaen. Eli ensin maalataan katot, sitten seinät ja lopulta käsitellään lattiat. Näiden projektien kanssa mies on onneksi jo hyvässä vauhdissa. Listoja ei edes kuvitella laittavamme paikoilleen, sillä seinien värilliset maalit ja tapetit katsotaan vasta sitten, kun elämä kodissa alkaa asettua paikoilleen ja ollaan ehditty tovi katsella valon kiertämistä huoneissa sekä kieputella huonekaluja paikasta toiseen ennen niiden lopullisten paikkojen hahmottumista.

Joulua kai tavataan pitää jonkinlaisena rajapyykkinä näille kotiprojekteille, joten jos vaikka sitten jouluksi saisi ne listat paikoilleen.
Helsinki

Sissibileet eli syysjuhlat ränsistyneellä huvimajalla


Yhteistyössä Crowmoor ja Suomen Blogimedia

Meillä täällä Herttoniemessä on vanha ja ränsistynyt huvimaja, jota olen katsellut silmä silmällä jo pidempään. Se on kai kaupungin ylläpitämä ja sen maalia lohkeilevilla penkillä istuksii silloin tällöin lähinnä laitapuolen kulkijoita. Kaunokainen on ihan liian vähällä käytöllä, ja olen miettinyt, että se ansaitsisi toimia juhlien näyttämönä.

Pari viikkoa sitten pidin huvimajalla juhlat. Mua kiinnostaa kaupungin julkisten tilojen haltuunotto ja kaupunkilaisten olohuoneiden levittäytyminen omien pienien neliöiden ulkopuolelle, ja juhlat kaupunkilaisten yhteiskäytössä olevassa huvimajassa ovat juuri sitä. Nimesin juhlat sissibileiksi sissiviljelyn ajatusta apinoiden. Sissiviljelyssähän viljellään pienimuotoisesti maata julkisilla paikoilla tai muiden omistamien maiden pientareilla, ja samalla ajatuksella minä nyt otin juhlia varten haltuuni palasen maata ja huvimajaa.
Juhlailtana lastasin laatikkopyörään räsymattoja, villavilttejä, eväät sekä Crowmoorin sponsoroimat omenasiiderit. Porraspielestä nappasin lainaan vielä katuharjan, jolla lakaisin huvimajan lattialta tupakantumpit läjään ja roskikseen. Puuhailuani tuli ihmettelemään hiiri, joka näytti asustelevan huvimajan lahon lattialaudan alla. Se siristeli nappisilmillään, heilautti kai hyväksyvästi viiksiään ja hävisi sitten taas koloonsa.

Tämä syksy on ollut niin kaunis, että harvoin moista kokee. Nytkin ilma oli kirpeän raikas, mutta silti pärjäsi ohuella villaneuleella. Levitin penkeille ja lattioille räsymatot sekä viltit ja sytytyin lyhtyihin muutaman kynttilän. Saman kylän naiset Liina ja Senni kävelivät juhlapaikalle juuri, kun syksyinen ilta alkoi hämärtää. Nostimme maljat Herttoniemelle ja huipuille muijille.
Ruuaksi olin tehnyt meille kvinoa-sitruuna-chili-mantelisalaattia ja omena-kukkakaali-currykeittoa. Idea ruokiin lähti ruokajuomina tarjoamistani Crowmoorin siidereistä, sillä yhteistyön kautta pääsin oppimaan uusia asioita siideristä ja etenkin sen käytöstä ruuanlaitossa. Mä en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että siideri olisi hyvä ruokajuoma, vaikka onhan se historiaa ajatellen ihan loogista.

Siidereistään tunnetut Pohjois-Ranska sekä Englanti ovat liian kylmiä viiniköynnösten kasvattamiseen, joten jo vuosisatoja sitten ranskalaiset ja englantilaiset nokkelina alkoivat valmistaa ruokajuomansa heidän seuduillaan menestyvistä hedelmistä: omenoista ja päärynöistä.
Siiderillä on muutenkin Englannissa värikäs ja poukkoileva historia. 1100-luvulla siideriä pidettiin köyhien juomana, ja luostareissa pidettiin siideripaastoja. 1300-luvulla lapsia kastettiin siiderillä, ja 1800-luvulla siideriä ylistettiin terveysjuomana, jonka tiedettiin parantavan vaivaa kihdistä sydänsuruihin asti. Toisen maailmansodan jälkeen siiderin juominen levisi Englannista ympäri maailmaa. Suomessa siiderit tulivat ruokakauppoihin vuonna 1995.

Crowmoorin siiderit ovat englantilaistyyppisiä omenasiidereitä, joiden raikas kuivuus soveltuu hyvin ruuan kaveriksi. Vaikka siiderin maku saattaa hämätä alkuperän kuninkaalliseen saarivaltioon, Crowmoorit tehdään Suomessa Sinebrychoffin tehtaalla Keravalla, tuossa ihan Helsingin kupeessa.
Kuiva omenasiideri sopii yhteen esimerkiksi itämaisten ruokien sekä kermaisten sapuskojen kanssa, ja tekemäni omenainen keitto sekä chilinen salaatti todistivat tämän. Aperatiivina kuiva omenasiideri taasen herättelee makuhermoja. Tiesittekö muuten, että ruuanlaitossa valkoviinin voi myös hyvin korvata kuivalla omenasiiderillä? Mä en, mutta sitä pitää kokeilla seuraavan kerran risottoa tehdessä!

Jälkiruokien kanssa siiderin yhdistäminen on kinkkisintä, vaikka itse olisin ajatellut juuri toisinpäin. Pieleen ei kuitenkaan voi mennä, kunhan muistaa valita makealle ruualle siiderikaveriksi vielä makeamman juoman. Me tosin rikottiin tätä sääntöä, sillä jälkiruuaksi olin tehnyt supermakean suklaakakun, jota makeammaksi minkään siiderin olisi hankala päästä!
Illan pimetessä ja viimeistenkin katuvalojen syttyessä kaivoimme kaikki vähän lisää vaatetta päälle, ja minä avasin termospulloihin valmistamani yllätyksen. Olin tehnyt meille lämmintä siiderijuomaa, joka maistui juhlaväelle niin hyvin, että ohje vaadittiin paljastamaan heti. Tässä se teillekin kylmenevien iltojen lämmikkeeksi:

Lämmin omenasiiderijuoma

  • 2 pulloa Crowmoor extra dry -omenasiideria 
  • 1,5 dl calvadosia (eli omenasiideristä tislaamalla valmistettua omenaviinaa)
  • 1 litra omenamehua
  • 0,75 dl tummaa fariinisokeria
  • 1 (luomu)sitruunan raastettu kuori 
  • Ripaus kanelia ja neilikkaa

Mittaa kattilaan siideri, calvados ja omenamehu. Lisää loput ainekset ja kuumenna lähes kiehumispisteeseen. Anna hautua vajaa tunti ja siivilöi juoma. Kuumenna seos uudelleen, mutta varo kiehauttamista. Pakkaa termariin, ota toiseen kanaloon hyvät ystävät ja lähde syysretkelle ulos!
Nykyään tulee oltua niin harvoin liikkeellä auringonlaskun jälkeen, että sen sinisen pimeyden maagisuuden on jo melkein unohtanut. Kynttiläliekkien valot tanssivat huvimajan seinillä ja vieressä kasvava jättimäinen omenapuu piirteli maahan varjoja kaupungin valoja vasten.

Me kääriydyimme syvemmälle villavilttien uumeniin ja tuoksuttelimme mukeissa höyryävää omenaa. Ohikulkijat katsoivat juhliamme hymyillen ja varovaisen kiinnostuneina. Toivottavasti joku huomasi ränsistyneen huvimajan mahdollisuudet ja majan vinojen kattolautojen alla tullaan jatkossakin viettämään juhlia. Tilaa on sen verran paljon, että siellä voisi järjestää vaikka minikokoiset lavatanssit.
Bloggaaminen

Kolmenlaista pakkausta ja pyyntöä

Juuri tällä hetkellä elämä on pakkaamista. Vanha koti alkaa tyhjentyä, kun pakkaamme pikkuhiljaa omaisuuttamme muuttolaatikoihin. Uudessa kodissa tosin ollaan vasta siinä vaiheessa, että tänään pakattiin vanhaa keittiötä kannettavaksi ulos. Lisäksi olen yrittänyt pakata matkalaukkua, sillä lähdemme ystäviemme häihin Hampuriin viikonloppuna.

Ei mikään helpoin pakkausyhdistelmä, mutta fiilis on hyvä. Tässä on ollut monia kuukausia aikaa tehdä surutyötä vanhasta kodista luopumiseen, ja alan olla valmis päästämään irti. Uudesta kodista tulee niin ihana, vaikka tulemmekin asumaan ensimmäisen kuukauden muun muassa ilman keittiötä. Ja olen niin innoissani häistä! Sen lisäksi että pääsemme juhlimaan ystäviemme rakkautta, pääsen kokemaan saksalaiset häät.

Tässä kaiken pakkaamisen keskellä minulla olisi teille kolme pyyntöä.
Olettekin ehkä huomanneet tuohon sivupalkkiin ilmestyneen lukijatutkimuksen? Kainosti pyydän, että käytte kertomassa siellä mielipiteenne. Raksi ruutun -kysymyksistä selviää ruuhka-arjenkin keskellä viidessä minuutissa – kokeilin. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kaksi Iittalan 100 euron arvoista lahjakorttia. Vastaamisesta on myös mulle ammatillisesti hurjasti hyötyä, kun tiedän paremmin, minkälaisia tyyppejä siellä onkaan.

Toinenkin pyyntö koskee blogijuttuja, mutta sitä ennen tahdon kiittää. Blogin ulkoasumuutoksen jälkeen on blogin toimivuuden kanssa ollut rutkasti ongelmia. Ostamani valmis teema osoittautui sudeksi, ja kokonaan uuden pohjan rakentaminen tyhjästä olisi luultavasti tullut halvemmaksi kuin tämän susipohjan korjailu. Ainakin aikaa ja hermoja olisi säästynyt. Eniten kuitenkin harmittaa, että teillä on ollut lukemisen sekä kommentoinnin kanssa niin paljon ongelmia etenkin mobiilissa.
Haluankin moiskauttaa teille kaikille jättimäiset virtuaalipusut siitä, että olette jaksaneet raportoida mulle blogin toimivuudessa ilmenneistä vioista. Kun on olemassa niin monenlaista laitetta ja niihin niin monenlaista selainta, olisi täyspäiväinen homma yrittää pysyä niiden kaikkien toimivuudesta perillä. It-timanttini on ratkonut ja parsinut vikoja, mutta samalla susipohja on revennyt jostain toisesta kulmasta ja lähtenyt repsottamaan kolmannesta. Toivoakseni nyt pian paketti kuitenkin alkaa olla harsittuna kauniisti kasaan. Pyydänkin, että raportoitte ongelmista jatkossakin, vaikka toivottavasti siihen ei ole tarvetta. Ja jättimäinen kiitos, kun olette jaksaneet lukea ja yrittää kommentoida, vaikka ongelmia onkin ollut!

Kolmantena pyyntönä kyselisin tekemisvinkkejä Hampuriin. Koska nyt joka tapauksessa lähdemme reissuun, olemme häiden lisäksi kaupungissa muutaman lomapäivän koko perheenä. Mahtavaa! Olen viimeksi ollut Hampurissa yli viisi vuotta sitten odottaessani esikoista, ja silloinkin saksalaiset ystäväni olivat järjestäneet menot ja meiningit reissun ajaksi. Tykkään matkojen suunnittelusta, mutta nyt ajanpuutteen takia ajattelimme kokeilla päätöntä luuhailua. Lapsiperheenä kun matkassa ollaan, voisi muutama tekemishitti ja takuuvarma ravintola silti olla hyvä pitää jemmattuna takataskussa.
Islanti

Lapsiperheen Islanti – lasten kymmenen suosikkia

Reissuamme sponsoroi muun muassa Icelandair ja Visit Reaykjavik 

Vielä viimeisen kerran paluu tulen ja jään saarelle keskelle Atlanttia! Olen kirjoittanut keväisestä reissustamme Islantiin useamman postauksen, jotka ovat kootusti luettavissa täällä, mutta nyt viimeisenä luvassa lasten Islanti-suosikit. Sillä ei, Islantiin matkaaminen pienten lasten kanssa ei ole hullua. Tai ehkä on, mutta hyvällä tavalla.

Ennen Islannin-matkaamme esikoinen oli kertonut päiväkodissa, että me lähdemme reissulle satumaahan, jossa asuu hevosia sekä peikkoja ja jossa voi uida pipo päässä kivenkolossa. Siihen etukäteisodotukseen tiivistyykin hyvin se, mikä tekee Islannista niin mainion seikkailukohteen ihan koko perheelle. Siellä kohtaavat luonnonihmeet sekä jännittävä maagisuus, joka lähtee parhaaseen laukkaan lapsen mielikuvituksella.

Jos matkaat Islantiin pienien lasten kanssa tai jos porukka on vähänkään leikkimielinen noin muutenkin, lähiöjengi suosittelee tekemisiksi ja kokemiseksi näitä kymmentä asiaa:
Uiminen höyryävässä vedessä taivasalla. Islannissa voi tosiaan uida siellä kivenkolassa luonnon lähteissä, mutta pipo päässä uimaan pääsee yleisissä uimahalleissakin. Altaat lämpenevät geotermisellä energialla, joten lähes jokaisella pikkukylällä on varaa pitää omaa yleistä uima-allastaan ulkosalla niin kesällä kuin talvella. Pelkästään Reyjavikin aluella on 17 yleistä uimalaa, ja sisäänpääsy kustantaa muutaman lantin.

Meillä oli reissumme aikana tapana hoitaa lasten iltapesut islantilaisittain. Söimme iltapalan, minkä päälle kävimme lotraamassa höyryävän kuumissa altaissa. Pukutiloissa puimme lapsille päälle yökkärit ja vedimme päälle ulkovaatteet. Majapaikkaan päästyämme molemmat lapset sai kipata suoraan petiin. Majapaikan omistajalla olikin tälle iltapesutoimenpiteelle oma nimityksensä: pyjama swiming.
Peikkojen bongailu. Islantilaisista 56 prosenttia uskoo peikkoihin, ihan varmuuden vuoksi. Peikkotarinat kutkuttavat etenkin lasten mielikuvitusta, joten Islannin luonnonihmeiden äärellä retkeillessä yritimme samalla bongailla peikkoja. Esikoisen vinkkasi, että etenkin Thingvellir-kansallispuiston kivilohkareiden keskellä patikoidessa kannattaa olla tarkkana. Siellä kun kuulemma ainakin näkyi pari peikkoa, jotka ihmisiä väistellessään muuttuivat kiveksi, mutta jotka lasten tarkoille silmille näyttivät todellisen luonteensa.

Jäisen maan jäätelöhulluus. Reykjavikissa tuntuu olevan jäätelökioski ihan joka kulmalla, mikä on vähintäänkin outoa Islannin keskilämpötilaa ajatellessa. Islantilaiset taitavatkin miettiä, että aina on hyvä sää ja aika syödä jätskiä. Suurin osa jäätelökioskeista on auki iltakymmeneen tai jopa myöhempään. Testatessamme islantilaista jäätelökokemusta, opimme muun muassa sen, että on olemassa take-away-jätski ja että pieni jätski on noin saavillinen jäätelöä.
Kissojen kaupunki. Reykjavikissa kulkiessaan ei voi olla laittamatta merkille ovenvierustoilla ja aitojen päällä loikoilevia kissoja. Ne kulkevat kaupungissa vapaana ja ovat persoja myös muiden kuin omistajiensa rapsutuksille. Lasten kanssa kylillä kulkiessa taukoja tuli mukavasti, kun pysähdyimme jokaiseen kadunkulmaan paijjaamaan kissoja.

Aarrejahti rannalla. Islanti on saari keskellä Pohjois-Atlanttia, joten siellä pääsee kokemaan rantatunnelmaa, jota varmasti Muumipappakin arvostaisi. Mustan laavahiekan seasta voi kaivella aarteita, ja suolaisena tyrkyävä meri tuo tarinoita ja saa mielen seikkailemaan. Päivän kruunaa autiolle rannalle katettu eväsretki.
Islanninhevoset. Islannissa hevoset ovat omalaatuisia: pieniä, pörröisiä ja erityisen ihmisrakkaita. Jos islanninhevonen viedään pois Islannista esimerkiksi kisoihin tai näyttelyyn, se ei enää koskaan saa palata takaisin kotimaahansa. Me emme päässeet reissullamme satulaan ja kokemaan issikan omalaatuista askellajia tölttiä, mutta saimme silti rapsuttaa useaa karvaista hevoskaveria matkoillamme. Hevosia kun laidunsi ympäri karua maata, ja jos niiden läheisyyteen pysähtyi autolla, sai olla varma, että joku hevosista tuli uteliaana moikkaamaan.

Söpöt kahvilat. Reykjavik on täynnä pieniä söpöjä kahviloita, joiden pehmoisiin nojatuoleihin on lastenkin kanssa hyvä unohtua lojumaan. Islannissa lapsien kanssa on tervetullut olo joka paikkaan. Erityiskohtelu ravitsemusliikkeissä ei ole kiinni edes syöttötuolirivistöistä, vaipanvaihtopisteestä ja värikynistä, vaan siitä, miten lapset otetaan huomioon asiakkaina ja ihmisinä. Tästä postauksesta löytyvät meidän tarkemmat vinkkimme kahvilaluuhailuun ja maistuviin aterioihin Reykjavikissa.
Sadepäiväluuhailu Laundromat-ravintolan valtavassa leikkihuoneessa. Kahviloista ja ravintoloista on nostettava erikseen esille vielä Reykjavikin keskustassa oleva Laundromat, jonne kannattaa sadepäivinä paeta. Ruoka ravintolassa ei ollut erityistä, mutta sen alakerrassa oleva leikkihuone on.

Leikkihuone on jättimäinen, mikä antaa lapsille mahdollisuuden juosta ja kiipeillä kaikkien ehtymättömien energiavarastojensa edestä. Samalla aikuiset saavat hetken hengähtää ja ryystää kahvilapuolen ihan ok-tasoista kahvia. Erityismaininta hymyn nostattaneesta mainoksesta ravintolan ulkopuolella: ”Go ahead & brestfeed. We like both babies ja boobs”, plakaatti hehkuttaa.
Laugardalurin kotieläinpuisto, huvipuisto ja leikkipuisto. Laugardalurin viheriöivät puistoalueet houkuttelevat viettämään leppoisaa päivää lyhyen bussimatkan päässä Reaykjavikin keskustasta. Alueella on kasvitieteellinen puutarha sekä kotieläinpuisto. Me kävimme rapsuttelemassa islanninhevosia ja lampaita, ja minä olisin voinut jäädä koko päiväksi seurailemaan alueella vapaana tepastelevien kanojen sielunelämää.

Eläinpuiston ohessa on myös pieni huvipuisto, jossa osa laitteista on ilmaisia ja maksullisia. Lapset ajelivat muun muassa polkuautoilla ja kaivoivat hiekkaa sähköllä toimivilla minikaivureilla.
Perheen yhteinen aika. Kuten kaikilla reissuilla – kävi sitten päiväretkellä takapihan metsässä tai puolenvuoden irtiotolla toisella puolella maailmaa – tälläkin matkalla parasta oli perheen yhteinen aika. Tällaiset seikkailut on kiva kokea yhdessä ja samalla avartaa maailmaansa ja ymmärrystään yhdessä perheen kanssa. Tämä minun sakkini kun vain on besta í heimi, parasta maailmassa.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe