6 asiaa, joista tiedät olevasi kodin remontoija

16.9.16

Et ole pessyt hiuksiasi kolmeen viikkoon. Remontti on kätevä väli testata puolivahingossa sampootonta elämää. Sampoo on loppu, mutta ei ole aikaa lähteä siihen tiettyyn erikoisliikkeeseen ostamaan uutta. Olet siis mieluummin ilman ja vedät aamulla ponnarin vain vielä vähän tiukemmalle. Limanuljaskainen ravalettihäntä tosiaan alkaa kolmen viikon jälkeen näyttää vähemmältä karsealta. Tai sitten paskaiseen kuontaloon on vain niin tottunut. Kätevästi ilmatkin alkavat viiletä sen verran, että on ehkä ihan ok pitää pipoa sisälläkin.

Lähipizzeriassa vastataan puhelimeen tervehtimällä nimelläsi. Jääkaappi ei jostain syystä täyty itsestään ja ruokakauppareissu veisi lasten kanssa ainakin tunnin. Teet nopean ajankäyttölaskutoimituksen päässäsi ja päätät taas ajan lisäksi säästää myös hermoja. Lähipizzeriassasi hätäpuheluihisi on jo niin totuttu, että vakioasiakkaan numero on tallennettu puhelimen muistiin. Sieltä tervehditään nimelläsi ja kysytään, laitetaanko taas se tavanomainen setti.
Nykyisen kodin siisteys ei kiinnosta. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan puntaroit kahta vaihtoehtoa. Pyyhkisitkö pölyt vai suunnittelisitko remonttia. Usean viikon pölykerros työpöydällä jatkaa kasvamistaan, kun alat taas googlailla tapettivaihtoehtoja uuteen kotiin. Tapettitiirailun lisäksi ihan yhtä todennäköinen vaihtoehto on, että simahdat myös itse iltasatua lapsille lukiessasi. Väsymystasoasteikolle on ilmestynyt uusi leveli: remonttiväsymys.

Kotisi nukkaan on ilmestynyt 60 muuttolaatikkoa. Onko kadoksissa oleva lapsen lempilelu uudella kodilla vai vanhalla? Missä ihmeessä on sinun puhelimesi? Minne jätit ulkotakkisi? Oikeastaan sillä ei ole väliä. Tiedät löytäväsi varmuudella omaisuutesi vasta sitten, kun loputkin niistä vanhan kotisi nurkassa kököttävästä 60 muuttolaatikosta on täytetty ja sen jälkeen purettu paikoilleen uudessa kodissa.
Jätät jälkeesi valkoista remonttipölyvanaa. Hämmästyt, kun tajuat, että kaikkien ihmisten kengistä ei jää jälkeen valkoisia remonttipölyjälkiä. Myös vaatteidesi saumat ovat täynnä pölyä, ja lapset ovat vaatteidensa perusteella näemmä kieriskelleet joko laastissa tai koirankakassa. No väliäkö sillä, kaikki samaan koneeseen vaan, ja samat vaatteet heti aamulla rummusta taas päälle. Muut vaatteet kun ovat joko unohtuneet uuteen kotiin, ovat jossain vanhan kodin pölykerrosten alla tai jossakin niistä 60 muuttolaatikosta.

Asiat eivät edisty, ellei niihin liity remontti. Kirjoitatko kirjaa? Ajattelitko tehdä töitä? Suunnitteletko irtiottoa ulkomailla? Asiat edistyvät, jos niihin liittyy jotenkin remontti. Jos ei liity, voit miettiä projektien etenemistä täydellä teholla sitten joskus remontoitavan kodin lattialistojen ollessa paikallaan. Myös kavereita voisi nähdä ja salikorttia vilautella sitten siinä samoihin aikoihin niiden lattialistojen kiinnityksen kanssa. Aikahaarukka lattialistamerkkipaalun saavuttamiseen on remontista riippuen parista viikosta pariinkymmeneen vuoteen.

Lue myös nämä

15 kommenttia

  1. Tsemppiä! Ei tuu ikävä noita aikoja.. Olen esimerkiksi hionut parkettilattiaa viimeisilläni raskaana, kantanut muuttolaatikoita laskettuna päivänä ja sitten myöhemmin vauvan ja uhmaikäisen esikoisen pyöriessä jaloissa pyyhkinyt remonttipölyjä nurkista, elänyt muutaman päivän ilman juoksevaa vettä väistellen hienhajuisia putkimiehiä, leikannut tapetteja ja purkanut kymmeniä muuttolaatikoita, edelleen ne vauva ja taapero siinä jaloissa. Eli jos alkaa ahdistaa, oo onnellinen lasten päiväkotipaikoista :) Onneksi lopputulos sitten joskus yleensä palkitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huuuh, kuulostaa melkoiselta remppa- ja muuttoprokkikselta! Että onneksi me ei löydetty uutta kotia kuopuksen vauva-aikana, vaikka silloinkin asuntoja haravoitiin :) Nyt on tosiaan onneksi päiväkoti, mutta ne ajat menevät mulla duunikuvioiden jonkinlaisessa vauhdissa pitämiseen – remonttipölyssä ja muuttolaatikoiden keskellä pyöritään sitten lasten kanssa :D

      Poista
  2. Tsemppiä remonttiin :) remontointu tai rakentaminen vaatii hermoja, mutta lopputulos palkitaan :)

    Haluan muuten tietää enemmän tuosta sampoomattomuudesta (onko tuo edes sana :D ). Luin kerran tutun päivityksen siitä että viikon jälkeen hiukset alkoivat tottelemaan pelkkää vettä ja sampoota ei tarvittu. Loogisesti voisi ajatella, että vuosikymmeniä aikaisemmin ei ole ollut shampoota ja eivätkä ihmiset liimalettejä ole olleet. Mutta pärjäiskö sitä oikeasti ilman sampoota tai hoitoainetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lopputulos palkitsee. Sen tietää jo nyt :)

      Ilman sampoota meni tosiaan useampi viikko, ja tuntui, että hiukset alkoivat pysyä jonkinlaisessa kunnossa myös ihan vesipesulla. Tosin vesipesu olikin sitten pakko tehdä joka päivä. Tähän on myös "auttanut" se, että en ole ehtinyt käydä urheilemassa. Mä hikoilen salilla päätä myöten, ja ajatus pelkästä vesipesusta silloin tuntuu ällöltä. Varmasti joku himourheilija ja no-poo -tyyppi on eri mieltä tästä.

      Kun olin aikani kerännyt talia ja remonttipölyä hiuksiin, tuli tunne, että pää on nyt pestävä, ihan sama millä. Niinpä pesin hiukset käsisaippualla. Ja koska ei ollut hoitoainetta (sekin loppu, tietty), hiukset menivät ihan hirveeseen takkuun ja rastoille :DDD Oli pakko leikata latvoista keittiösaksilla palanen, kun niitä syherösolmuja ei saanut muuten auki (eikä ole aikaa käydä kampaajalla). Niinpä kävin tällä viikolla ihan varta vasten keskustassa ostaakseni sampoota. Ei sampoottomuus jäi mun osalta remonttiajan kokeiluksi haha!

      Poista
    2. Shampoottomuus toimii, mutta se vaatii ensin sen stratin kun pitää vaan sietää rasvaisempia hiuksia. Sen jälkeenkin vesipesu tarvitaan hiukan useammin. Itse pesen tätä nykyä suunnilleen sellaisella tahdilla että kerran viikossa shampoo ja 1-2 kertaa vesi. Kesällä jos uidaan joka päivä niin ehkä kerran kahteen viikkoon tarvii shampoot päähän. En siis ole ihan täysin ilman, mutta vähentänyt huimasti siitä jokatoinen päivä-rytmistä joka oli joskus viitisen vuotta sitten.
      Jos hiukset on rasvoittuvaa tyyppiä niin kannattaa pestä melko lämpimällä vedellä. Ja lopputulos ei tule olemaan sellainen puhtaana leijuva pehko mitä näkee mainoksissa tai millaiset hiukset ovat shampookäsittelyn jälkeen, mutta ei ne silti likaisilta tunnu tai näytä. Ehkä enemmän sellaisilta edellispäivänä pestyiltä kuin äsken pestyiltä.
      Hommahan perustuu siihen että kun päänahan luontaista rasvakerrosta ei pestä pois niin iho huomaa pikkuhiljaa ettei sen tarvitsekaan tuottaa niin paljon rasvaa ja näin hiusten rasvoittuminen hidastuu.

      Minä sanoisin että hikilenkin päälle riittää kyllä ihan vesipesu, mutta jos rasvaisiin hiuksiin olisi tarttunut laastipölyä ja muuta kakkaa niin silloin mieluusti käyttäisin jotain aineita. Hiki nyt on ihmisen luonnollinen tuote joka lähtee ihan huuhtomalla. Kunnon pulahdus järveen huuhtoo jo aika tehokkaasti pahimpia pois, joten miksi ei sitten tavallinen suihku?
      Tuo rasvoittuminen pätee muuten muuhunkin kroppaan. Minulla iho kuivuu varsinkin talvisin ja olen lakannut jo kauan sitten käyttämästä suihkusaippuaa kun tuntuu että sen ainut vaikutus on että tuo tuoksun iholle ja kuivattaa sen korpuksi.

      Poista
    3. Tuollaiseen kerran viikossa sampoopesu ja muuten vedellä -järjestelmään munkin pää toivi taipua. Tosin mä edelleen ällöän sitä hikistä fiilistä salin jälkeen päässä, siihen ei pelkka vesipesu auta mulla :D Mä luulen, että nää hikoiluhommat on niin ihmisen kropasta kiinni. Mä esimerkiksi niin toivoisin voivani olla ilman alumiinidödöjä, mutta mikään luonnollisempi versio ei toimi tarpeeksi hyvin. Mutta sen verran dödöhommatkin ovat edistyneet, että vaikka mökillä voin vedellä ihan hyvin päivän ilman dödöä. Palaveriputkeen dödöt on pakko vetää, tai hommasta tulee epämiellyttävää.

      Poista
  3. Tuo potenssiin kymmenen kun rakentaa omaan taloa... ja kestoaika on vähintään se vuosi...

    Meillä rakennusaikana lapset vastasi loppuaikana tiukasti EI kysymykseen "Mennäänkö mäkkäriin vai haetaanko pizza ?" kuvastaa varmaan näiden palveluiden käyttötiheyttä.

    Voimia ja tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen haaveillut rintamamiestalon remppaamisesta, mutta ainakin toistaiseksi järki (ja kukkaro) on pitänyt kaukana niistä hommista.

      Mä toivon, että me ei remppa-aikana ehditä kyllästyä pizzaan :D

      Poista
  4. Nyt on taas ongelmia Lumialla tän sivun kanssa. Tekstiä pitää skrollailla leveyssuunnassa, että pääsee rivin loppuun. Tulikohan nää ongelmat ton spr-keräys pop upin takia? Kommentointi ei myöskään onnistu vaan joudun kirjottelemaan läppäriltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisella näytöllä taas teksti on pakkautunut nyt hassun kapeaksi. Mutta on ihan luettavissa kuitenkin.
      Kommenttiketjujen porrastuksen poisto lienee ihan tietoinen valinta? Vaatii vähän totuttelua, mutta eiköhän se siitä :)

      Poista
    2. Kiitos huomioista, arvostan kovasti, että raportoitte näitä! Vaikka en ehtinyt heti vastamaan, laitoin näistä viestiä it-timantilleni. Hän on ahertanut asian parissa ja toivottavasti nyt pelittää. Voi olla, että syy oli myö se spr-keräys.

      Kommenttien porrastukseen tehtiin muutoksia, sillä jostain syystä ne alkoivat yhtäkkiä porrastua liiaksi (eli jokainen uusi kommentti meni vähän sivummalle ja lopulta kommentti oli yhdellä kirjaimella per rivi). Mutta saisi se eka kommentti olla porrastettuna, mikä on ollut tarkoituskin. Mutta hitto vie, nythän ne ovat mobiilissa kaikki ilman minkäänlaista porrastusta. Ei ole tosiaan ihan helposti mennyt tämä teeman vaihto :DD

      Poista
    3. Vieläkin on Lumialla näkymä pielessä. Samalla tolalla siis vieläkin eli teksti liian leveällä tai oikeastaan koko sivu on niin, ettei se "mahdu" näytölle vaan on samankokoinen kuin norminäytöllä eikä siis kutistunu mobiilille.

      Poista
    4. No voissun! Kyllä nyt on tämän kanssa ongelmia. Kiitos kun raportoit taas, sillä en millään muuten pysyisi kaikkien latteiden mahdollisista häikistä perillä. Kerroin tästä nyt It-timantilleni, joka lupasi ottaa asian sellaiseen selvitykseen, että jos ei nyt saada kuntoon, jo on ihme.

      Poista
  5. Remppaväsymys on mun mielestä jotenkin ihanaa.

    Mulla se on ainain ollut sellaista pohjatonta väsymystä ollessa missä vaan muualla paitsi remonttikohteessa. Silti ei malta olla suunnittelematta. Ja ollessa remontilla, unohtuu väsymys sen sileän tien, kun innostus on niin kova.

    Kun ostettiin tämä talovanhus, oli meillä sijoituksessa ihan tositosi raskas koko ajan itkevä lainavauva. Silti sitä remppainnotuksissaan jaksoi jokaisena liikenevänä hetkenä juosta talolle ja tehdä ensin tunnin lumityöt, että pääsisi pihaan ja sitten remonttia tappiin asti. Sen jälkee yövuoro vauvan kanssa ja sitä rataa.

    Ihana lähipizzeria teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, remppaväsymys on tosiaan jollain hassulla tavalla ihanaa. Vaikka olisi kuinka väsy, aina löytyy energiaa remontoida. Vähän kuten synnytyksen jälkeen luulisi olevansa ihan väsypuhki, mutta mä leijun jossain pilvissä pari viikkoa. Erittääköhän remontointi jotain hormonia :DDD

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe