Mikä on minun tekosyyni?

18.9.16

Isolla screenillä pyörii kuvia eläimistä kasvattamoilla ja teurastamoilla. Lavalla mies laulaa kaikella lähes kuudenkymmenen vuoden aikana kerryttämällään vihalla meat is murder. Kappaleen lopuksi screenille rävähtää kysymys: ”what is your exucuse”.

Olen viime aikoina pohtinut paljon omia tekosyitäni kuluttaa asioita, joihin välillisesti liittyvät eläimet. Ajatushyrrän on saanut pyörimään eläinoikeuksien nouseminen yhä vahvemmin ituhippien pyörittelystä koko kansan mietintöihin. Hyrrän pyörimistä herätteli vielä ennestään Morrisseyn keikka Flow'ssa, kun tuijotimme miehen kanssa käsikädessä illan pääesiintyjää ja taustalla pyörivän videon lehmän hätääntyneitä silmiä ennen lahtausta. Asia muistui myös mieleen näistä postauksen keväällä otetuista kuvista, joita tänään järjestelin kansioihinsa.
Olen ollut viitisentoista vuotta kasvissyöjä, mutta nyt olen kyseenalaistanut vahvemmin syyni sille, miksi silti hyödynnän eläimiä elämässäni. Miksi teen niin, kun voisin varmasti olla ilmankin?

Olen aikaisemmin miettinyt jättäväni ruokavaliostani pois kaiken eläinperäisen. Ennen lapsia elin useamman vuoden ostamatta kotiini kananmunia ja ostin levitteeni Keijun sinisenä. Maitoa en ole ruokajuomana juonut sitten sen jälkeen, kun suoriuduin läpi peruskoulun kalsiumpropagandakoneiston. Nykyään syön kananmunia lähes joka aamiaisella ihan vain siksi, että se on helppo, maukas ja nälän poissa pitävä aamupala, joka maistuu koko perheelle. Margariinin muovisuus tökki levitteenä niin paljon, että siirryin luomuvoihin.
Ostamme kananmunamme luomuna, mutta silti eläinten hyvinvointi kolkuttaa omatuntoani. Minun lautasellani olevan herkullisen kananmenkan takia kukkotipuja heitellään elävältä silppuriin. Ja liekö niiden munimiseen kykenevien tipujenkaan elämä ihan sellaista kuin minun lapsuuteni pienissä kanaloissa, joissa kanat tepastelivat pitkin pihamaata ja kuopsuttelivat tunkiolta matoja. Luomu-leima varmasti takaa paljon paremman elämän kanoille, mutta olen alkanut epäillä, takaako se lopulta enemmänkin sen, että minulla on parempi omatunto.

Maitotuotteiden kanssa koen vielä suurempaa ristiriitaa. Olen tähän mennessä imettänyt omia lapsiani  omalla maidollani yhteensä yli kolmen vuoden ajan. Miksi ihmeessä haluan ostaa jonkun toisen nisäkäsäidin maitoa omiin tarpeisiini? Mitä enemmän imetän, sitä enemmän kyseenalaistan tarpeeni saada jonkun muun lapselle tarkoitettua maitoa itselleni.
Isovanhemmillani oli lapsuudessani pieni lypsynavetta, jossa jokaisella lehmällä oli nimi ja oma tunnettu luonteensa. Kesäisin lehmät kirmasivat niityllä ja muutenkin tunnelma oli kuin satukirjoista, joissa maaseutuidylli piirretään epätodellisena. Ei sellaisella pikkunavetalla enää kukaan pärjäisi, jos pelkästään siitä elantonsa tahtoisi tehdä. Tuolla on varmasti maitotila-ammattilaisia, jotka tekevät työnsä rakkaudella ja elämiä kunnioittaen. Mutta onko se minulle tarpeeksi pätevä tekosyy käyttää eläimiä hyväkseni, kun voisin saman hoitaa kasvisperäisenäkin? Ilmastonmuutoksenkin kannalta olisi parempi, jos söisin itse sen kasviksen sen sijaan, että se syötettäisiin lypsykarjalle, jonka maidosta tehtyjä tuotteita sitten ostan.

Vaikka emme käytä maitoa ruokajuomana, juustot ovat heikkouteni. Ajattelen, että en voisi elää ilman juustoja. Mutta niin minä ajattelin myös lihasta, kunnes lyhyeksi kokeiluksi tarkoitusta lihattomuudesta on nyt kulunut reilusti yli vuosikymmen. Vuosien saatossa ajatus lihan syömisestä on muuttunut omituiseksi ja vääräksi. Ylipäätään ajatus minusta syömässä lihaa tuntuu yhtä järjettömältä kuin ajatus leijonien ja sarvikuonojen metsästyksestä huvikseen. Mutta nyt olen alkanut miettiä, että vielä omituisempaa on ottaa siitä välistä jotain eläimen lapselle kuuluvaa ja jättää lopun likainen työ jonkun muun tehtäväksi.
Siksi yritän siedättää itseni tykkäämään kauramaidosta kahvissani kermaisen lehmänmaidon sijaan ja olen iloinen yhä kehittyvistä kasvisjuustoista. Kaukana ovat ne ajat, kun siskon alkaessa joskus 20 vuotta sitten kasvissyöjäksi olimme oksentaa maistaessamme soijajäätelöä ja kasvismaidot olivat lähinnä vedellä ohennettua sementtiä.

Olen alkanut kyseenalaistaa myös nahkatuotteiden käytön. Olen paasannut siitä, miten jalkojaan ei saisi tuhota muovikengissä, mutta kehitys kehittyy. Vegaanisiskollani on käytössään keinonahkatuotteita, jotka tuntuvat hengittävän ja toimivan hyvin nekin. Yhtä hyvä tuntuma niissä ei ole, ja pessimisti minussa sanoo, että yhtä kauankaan ne eivät käytössä kestä. Minulla on nahkalaukku, joka on lähemmäs satavuotias, mutta joka vain paranee käytössä. Pääsisikö vegaanituote hyvällä huollollakaan perintötavaraksi, joka kulkisi sukupolvelta toiselle? Ehkä, mutta ihan vielä en sitä usko. Vaikka juuri ostin hansikkaat nahkaisina, niitä huoltaessani kuitenkin mietin, olisiko joku muu materiaali ollut yhtä kestävä, mukava ja lämmin. Mikä oikeus minulla on kääriytyä toisen eläneen olennon nahkaan – etenkin kun en edes käytä koko ruhoa hyöykseni kieltäytymällä lihasta lautasella?
Villatuotteiden kanssa olen alkanut yhä enemmän olemaan kiitollinen siitä, että saan lämmikettä ylleni lampaista. Villa on niin upea materiaali, että sille ei vain ole tarpeeksi pätevää korviketta. Villa pitää kylmällä lämpimänä ja viileänä kuumalla. Etenkin merinovilla on taianomainen materiaali. Se tuntuu täydellisen oikealta sekä hyvältä päällä. Villavaate ikään kuin jatkaa lampaan jälkeen elämäänsä minun ylläni ja muokkaantuu osaksi minua. Villa olisi se viimeinen, josta luopuisin. Mutta yritän olla yhä tarkempi siitä, että minulle villansa antanut eläin elää arvoistansa elämää.

Keväällä pääsimme lasten kanssa kylään pienelle pohjanmaalaiselle lammastilalle, jossa yksi lasten tädeistä oli kesän ajan piikomassa. Istuin siellä lampaiden keskellä ja mietin, että nämä onnekkaat päkäpäät saavat elää onnellista lampaan elämää. Yksi isoista lampaista oli kuulemma aikoinaan emonsa hylkäämä, minkä takia se on niin erityisen kovasti kiintynyt ihmisiin. Lammas tunki syliini, puski päätään kainalooni ja vaati niin kovasti määkimällä rapsutuksia, että kuopus tuli vähän mustasukkaiseksi. Niinpä istuin lopulta lampolan lattialla sylissäni kaksi halipulaista: yksi lammas ja yksi yksivuotias.
Ehkä se siinä on tekosyyni. Haluni uskoa, että tuon lampolan tapaisia paikkoja yhä on. Niissä eläimet kohdataan yksilöinä ja ne saavat elää mielekästä elämää. Niissä eläimiä ei paloitella myytäväksi pilkkahintaan, vaan eläimen arvo näkyy myös hinnassa. Niissä kasvavat eläimet eivät ole kertakäyttötavaraa tai jokapäiväistä mättöruokaa. Sellaisia paikkoja minä tahdon tukea, ja samalla oppia ja ymmärtää perheeni kanssa, mistä eläinperäiset hyödykkeet elämäämme tulevat. Tahdon syödä yhä enemmän kasviperäisesti, olla tietoinen nahkakenkieni alkuperästä ja rakastaa villavaatteeni viimeiseen langansäikeeseen. Aina se ei onnistu, mutta minä yritän. Tiedän, että en koskaan hallitse tätä täydellisesti, mutta haluan yhä tarkemmin kyseenalaistaa omat tekosyyni siihen, miksi se on niin vaikeaa.

Lue myös nämä

73 kommenttia

  1. Suosittelen tutustumaan Vaahteramäen MunaEggspressiin. He kasvattavat ulkokanojen munia ja kanat ihan oikeasti ulkoilee toisin kuin esim luomut joilla ei tähän aina mahdollisuutta. Tekevät parhaansa myös muilla tavoin esim kasvattavat ja hyödyntävät kukot eikä mene suoraan roskiin.

    Ite en kanssa vielä pysty munista ja juustoista luopumaan vaikka soijajugu ja kaurakerma on käytössä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Samaisesta firmasta sain suosituksen myös Facebook-viestinä. Mua on munien tilaaminen suoraan tilalta kiinnostanut jo pitkään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tutkia asiaa sen tarkemmin. Nyt huomasin, että tuoltahan toimitetaan tänne Herttoniemeenkin. Tosin seuraavat kerrat eivät sovi omiin aikaitauluhin, mikä paljastaa sen ongelman näissä. Mutta ehkä sitten vajaan kolmen kuukauden päästä olen paikalla, kun seuraavaksi tänne toimitetaan :)

      Nyt oli muuten tullut joku uusi "turkkilainen" kaurajukurtti, eli kasvisjukurtti, joka olisi yhtä ihanan kermainen kuin turkkilainen jukurtti. En nyt nopeasti googlaamalla löytänyt sitä merkkiä, mutta kyseinen tuote kiinnostelee isosti!

      Poista
    2. Ai niin, siellä on nyt vielä kampanja että uudet asiakkaat saa kokonaisen kennon (30kpl) ilmaiseksi! Ne on vielä hyvänmakuisia. Ostan niiltä myös Penttilän peruna- ja juuresrieskoja, sairaan hyviä :)

      Kiitos jukurttivinkistä :)

      Poista
    3. Pakko huomauttaa, että luomussa kanat pääsevät säiden salliessa aina halutessaan ulos, mutta käytännössä se siis tarkoittaa aikaväliä n. maalis-lokakuu. Free range -tiloilla kanoilla on mahdollisuus ulkoilla ympäri vuoden eli sitä ei estetä kovimmillakaan pakkasilla, mutta käytännössä kanat eivät kestä kovin kovaa pakkasta, joten suurta eroa luomuun tässä suhteessa ei ole. Suurimmat erot ovat että luomukanalassa saa olla 6 kanaa/lattiam2 ja free rangessa 9 kanaa/lattiam2, luomukanalassa on oltava ikkunat ja vähintään kolmannes lattiapinta-alasta täytyy olla pehkuja. Näitä vaatimuksia puolestaan free rangessa ei ole. Toki eroja on muitakin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Eviran sivuilta löytyy tarkempia tietoja, jos kiinnostaa :)

      Poista
    4. Nämä ovat kyllä niin kinkkistiä ja mielenkiintoisia juttuja! Mua noissa free range -tiloissa kiinnostaa se, että voin olla suoraan yhteydessä tuottajaan ja kananmunatkin päätyvät lautaselleni ilman välikäsiä. Jotenkin se, että tiedän siellä tilalla työskentelevät ja parhaassa tapauksessa olen heidät henkilökohtaisesti tavannut ja tutustunut myös kanalaan, tuo mulle varmuutta päätöksiini. Mutta kai nuo luomumunatkin pystyy jäljittämään koodien perusteella ihan tilalle asti, vaikka välikäsiä onkin useampi välissä?

      Mulle kanat ovat tuotantoeläimistä jostain syystä eniten lähellä sydäntä ja hulluna haaveilen välillä omasta pienestä citykanalastakin. Lapsuudessani meillä oli muutamia kanoja, jotka elelivät oikein mukavaa elämää ainakin lapsen silmissä. Naapurissa oli hyvin samanlainen pikkukanala pidempään. Sielläkin munia riitti lähinnä omiin tarpeisiin ja vähän myytäväksi.

      Häkkikanalassa olen muinoin käynyt vierailulla, ja se oli kylmäävä kokemus. Olisi hienoa päästä katsomaan, mitä on nykypäivänä luomukanalassa meno.

      Poista
  2. Hyvä aihe ja itsellä samanlaista pohdintaa. Lehmänmaitoa en käytä, mutta luomulihaa ja riistaa välillä. Kokeilin olla vegaani kuukauden ajan. Teki hyvää, mutta ote on taas lipsunut.

    Korneinta tässä oli, että kun avasin sun blogin niin Valion mainos pomppas tähän auki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tahtoisin kokeilla vegaaninan oloa vaikka just kuukauden. Jos olisin lapseton, olisin jo varmasti kokeillut, mutta nyt tässä elämäntilanteessa tuntuu mukamas niin vaikealta laittaa jääkaappia uusiksi. Josta taas pääsenkin siihen kysymykseen, miksi se mukamas on niin vaikeaa :)

      Mobiilissa taitaa tosiaan pyöriä Valion jätskimainos, joka ei nyt mene ihan kohdennetusti yhteen postausten kanssa, auts!

      Poista
    2. Vaikeus tulee siitä että pitää olla aikaa ja energiaa kääntää oma ajattelutapa vähän eri suuntaan. Pitää nähdä hiukan enemmän vaivaa ruokien miettimisessä ja jos on muutenkin elämässä menossa paljon kaikkea niin tuntuu ettei juuri sillä hetkellä riitä ajatus ja energia tällaiseen projektiin. Joskus kun elämä on tasaisempaa niin riittää ihan eri tavalla intoa myös erilaisille elämänmuutoksille ja kokeiluille.

      Poista
    3. Valio ei valmista jäätelöä. Myi jäätelöt Nestlelle jo yli 10 vuotta sitten. Viitaten siis tuohon että Valion jäätelömainos olisi pyörinyt täällä. Tuskin pyörii.

      Poista
    4. Joo, siitä miettimisestä se vaikeus tosiaan tulee. Vaikka tiedän liharuuat jättäneenä tiedän, että kun sen ajatusprosessin kerran tekee ja kaupan käy läpi ajatuksella, sen jälkeen asiaa ei enää tarvitse miettiä ja kauppareissut hoitaa vaikka silmät ummessa :)

      Ja totta tosiaan, eihän se Valion jätskimainos ollut, vaan Nestelen. Tokkiinsa hyvin tiedän, että Nestlelle se myytiin, mutta niin vain on Pingviinin kuva assosioitunut Valioon, että sekoilin omistussuhteiden kanssa.

      Poista
  3. Sain tästä hyvän viimeisen sysäyksen sille, että jätän lihan pois ruokavaliostani, vihdoinkin! Kiitti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, vau! Onpas hienoa, jos omat pohdintani saivat sinun pyöräsi pyörimään tuohon suuntaan. Mahtava kuulla!

      Poista
  4. Yosalta tuli se "turkkilainen". Terkut Japanista, jossa vegaanisiskolla on sekä hankalaa että helppoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä olikin, Yosalta! Japanissa ei luultavammin tarvitse maitotuotteita miettiä, mutta kaikkea muuta sitten kyllä ravintolassa asioidessaan. Niin herkullisia kuvia sulla ollut Instassa Japanin sapuskoista!

      Poista
  5. Kai olet kokeillut kahviin ikaffea? Se on musta ihan ylivoimaisesti paras kahvimaito. Mun mielestä voittaa 6-0 myös maitoversiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, just sitä nyt käytän! Ihan huippu tuote, vaikka totuttelua silti vaatii. Mä käytin aikaisemmin kahvissa soijamaitoa, mutta tuli vedettyä soijalatet kerran ennen oksennustautia ja tatam, soijamaidon maku assosioitui ehkä loppuelämäksi siihen kamalaan tautiin. Niinpä käytin tovin tässä välissä luomulehmänmaitoa, mutta tuo ikaffe on niin hyvä, että siihen tahdon itseni totuttaa. Mieluummin juonkin kauramaitoa kuin soijamaitoa.

      Poista
  6. Itse olen laajasti allerginen kasvisosastolla (mm. soija, palkokasvit, trehaloosi-intoleranssi) ja mulla on keliakia. Olen tällä hetkellä lakto-ovo ja asia kyllä sinänsä vaivaa mua ajoittain, mutta vaihtoehtoja ei ole. Tasapainoisen ruokavalion koostaminen on nykyäänkin todella haastavaa ja siksi olen oikeasti harkinnut jopa lihansyöjäksi palaamista. Kun en ole muutakaan tapaa lepytellä omaatuntoani keksinyt, käytän vain luomutuotteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan tosi onnekkaita, kun kellään ei ole mitään allergioita. Syömisestä tulee varmasti ihan erilaista, kun valinnat pitää tehdä paljolti pakosta, ei omasta arvomaailmastaan lähtien.

      Poista
  7. Saan varmaan aikamonta kiukkuista mulkaisua kun tunnustan olevani lihansyöjä enkä ole aikeissa muuksi muuttua. Lihaa ei silti tarvitse joka aterialle laittaa. Viikossa voi hyvin olla 2-4 kasvisruokapäivää ja siihen se 1-2 kalapäivää päälle. Kalojen kanssa poden suurta turkaa kun pitäisi syödä usein, mutta sitten ei saa kaan syödä tiettyjä kaloja kuin harvoin ja mikä kala nyt on eettisesti pyydetty ja mikä ei ja mikä kuolee sukupuuttoon ja mikä ei. Kalan syönti tuntuu olevan varsinainen viidakko. Käytän myös maitotuotteita ja kananmunaa.
    Lihan ja maidon käyttöä olen pikkuhiljaa vähän vähentänyt. Ei sitä niin paljon tarvitse.
    Aion nyt todella rehellisesti sanoa että minun korvaani kaikenlainen paasaus, kohufilmit ja eläinaktivistien iskut ja salavideot kuulostavat lähinnä ärsyttäviltä. Olen luonteeltani sellainen että jos jotain asiaa tyrkytetään liian innokkaasti niin lyön jarrut pohjaan. Olen myös vakaasti sitä mieltä että aktivistien tulee kunnioittaa tilallisten elämää ja elinkeinoa siinä määrin etteivät mene tuhoamaan täysin toisen elämäntyötä. Minulla on vähän sellainen kuva että näissä kohuvideoissa pyritään vielä erikseen näyttämään vain se pahin ja rajaamaan kuvat niin että ne näyttävät vielä todellistakin karummilta. En väitä etteikö eläinten oloissa olisi paljon parannettavaa, mutta minusta on törkeää tunkeutua toisen kotiin ja työpaikalle kameroiden kanssa ja sitten laittaa julkiseen jakoon videoita jotka voivat tuhota jo ennestään tiukilla olevien maatalousyrittäjien elinkeinon ja maineen. Jos kokee asiansa tärkeäksi niin varmasti löytyy muitakin keinoja tuoda sitä esille.
    Se miten Lähiömutsi kertoo valintojensa syistä on ihan eri asia. Minusta tuo on oikea keino lähestyä aihetta. Tällaisia tekstejä suostun jopa lukemaan ja kuuntelemaan. Puhutaan omista valinnoista, perustellaan ne järkevästi, tunnustetaan ettei itsekään ole tässä asiassa täydellinen eikä lähdetä syyttelemään muita. Itsestä lähtevä kerronta uppoaa minuun paljon paremmin.
    Tosin on myönnettävä että tämä teksti ei suuresti muuttanut näkökantaani, mutta palautti kyllä taas mieleen eläinten oikeudet ja ihmisten velvollisuudet. Etenen näissä asioissa omaa tahtiani ilman että asetan itselleni päämääriä. Suunta on kumminkin ollut viime vuosina enemmän kasvisten ja varsinkin lähituotannon suuntaan. Näin minusta pitäisi jokaisen tehdä. Oman omantunnon mukaan omaa tahtiaan pitäen mieli uteliaana ja suunta tämän ison pallon kannalta positiivisena. Mutta en ala silti kenellekään kasvisruokia inhoavalle paasaamaan aiheesta.

    Nahkatuotteista tuli mieleen että jos ne arveluttavat niin otapa yhteys Jyväskyläläisen Mittajalkine OY:n Simoon ja keskustele hänen kanssaan nahkatuotteista (tosin nyt hän taitaa olla isyyslomalla, mutta jahka sieltä palailee). Siinä on nahka-asiantuntija joka varmasti suurella sydämellä ja avoimin mielin keskustelee aiheesta. En väitä että hän muuttaisi mielipidettäsi, mutta hyvästä ja laadukkaasta keskustelusta ja ajatustenvaihdosta voisin melkein mennä takuuseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on aina ihana kuulla, että ihmiset miettivät ruokansa alkuperää, syövät sitten mitä vain. On tosiaan totta, että vaikka söisikin lihaa, sitä ei tosiaan silloinkaan "tarvitse" lautaselle joka päivä.

      Mäkin olen sitä mieltä, että minkä tahansa ajatuksen tuputtaminen paasaamalla tekee lopulta vain hallaa. Siksi mä vähän siellä Morriseyn keikallakin mietin, että mitäköhän tämä auttaa, kun illan vika esiintyjän jäljiltä festarikansa on vain iloisen fiiliksen sijaan allapäin. Minähän noita videoita olen toki nähnyt jos ja minkälaisia, että sinänsä se ei vaikuttanut itseeni. Enemmän se oli se loppuun tullut kysymys siitä, mikä on minun tekosyyni. En ollut asiaa aikaisemmin ajatellut niin, ja se tavallaan helpottaa valintojen tekemistä. Jos jokin mietityttää, kysyn itseltäni, mikä on tekosyyni tämän juuston / näiden nahkakenkien / tuon villalankakerän ostamiseen. Aina en pätevää vastausta keksi ja silti tuotteen ostan, mutta pidän siitä, että keikka sai tällaisen näitä asioita paljonkin kelailleen tyypin taas miettimään arvojaan uusiksi. Että ehkä se vihainen Morrisey sitten kuitenkin liikautti jotakin sillä paasauksellaan.

      On totta, että varmasti eläinten oikeuksia kuuluttaviin videoihin valitaan ne karuimmat esimerkit. Mutta se ei poista sitä, että sellaisia karuja esimerkkejä ei missään nimessä saisi olla, mutta silti on. Jokainen osapuoli toki videoillaan tukee omaa agendaansa, ja esimerkiksi Valion mainoksissa kuvataan lempeä silmäisiä lehmiä ja aurinkoisia kesäpäiviä niityn vihertäessä, vaikka ei sekään ei ole sellaisenaan totuus.

      Kiitos hurjasti yritysvinkistä! Olisipa mahtava päästä juttelemaan Simon kanssa.

      Poista
    2. Joo, ei noita Valion tai muiden isojen kihojenkaan lehmä kirmaa onnellisena kedolla-videoita kannata täysin uskoa. Realistisin silmin pitää katsoa asioita.
      Nousi vaan mieleen se tapaus kun olisiko jossain päin Savoa ollut ihan lähivuosina joku tilallinen jonka kotoa kuvattiin videota lehmien likaisista ja kamalista oloista. Myöhemmin oli juttu jossa itse tilallista haastateltiin ja hän päästi toimittajat sisään ja kertoi rehellisen kuuloisesti tilastaan ja antoi ottaa kuvia näistä videon paikoista. Kukaanhan ei voi tällaiselle kaukaa median kautta seuraavalle todistaa kumpi oli lähempänä totuutta, mutta jotenkin sympatiani menivät tuottajan puolelle tässä jutussa.

      Ja tuo että alkuu sanoin olevani lihansyöjä, ei se nyt sikäli pidä paikkaansa että pääosa ravinnosta tulee kumminkin kasvituotteista. Tahdoin sillä sanoa että syön lihaa, mutta todellisuudessahan olen sekasyöjä ja ylpeä sellainen. Näin jälkikäteen luettuna tuo lihansyöjä kuulosti vähän turhan rajulta ja valheelliselta nimitykseltä :D

      Poista
    3. Tuo kertomasi tuottaja kuulostaa fiksulta kaverilta, kun avasi tilansa ovet medialle ja kertoi omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan asiasta. Mä olen itse toimittaja-aikoinani tehnyt juttua muun muassa sikatilalta ja siipikarjaliiton toiminnasta, ja aika kieli keskellä suuta näitä asioita joutui kirjoittaa, että sai mukaan kaikkin osapuolien ajatuksia, tymäkkää faktaa ja selvän punaisen langan.

      Poista
  8. Meillä syödään lihaa, juodaan maitoa, käytetään villatuotteita jne. En häpeile sitä ja en usko, että tilanne tuleekaan muuttumaan. Meillä toki syödään myös kasvisruokia eli emme ole mitenkään "pakko olla lihaa" -perhe. Se, että syön lihaa, antaa myös elinkeinon ihmisille. Ruoassani on tärkeintä, että syön kotimaista. Sitä haluan erityisesti!

    Ylituotanto on pahasta ja sitä vastaan haluan tapella. Ihmiset syövät käsittämättöm paljon lihaa, jos verrataan lihansyönti lukuja pari vuosikymmentä sitten. Jos menet kauppaan, siellä on lukemattomia erilaisia pakkauksia jokaista lajiketta. (Siis ihan kaikkea) Miksi? Halutaan palvella kuluttajaa, mutta minusta aivan liikaa.

    Olen eläinten ystävä, mutta osaan silti hyväksyä sen, että eläimen tie vie lahdattavaksi. Byrokratia on se, minkä takia Suomessa ei voi olla pieniä tiloja tai että se ei ole kannattavaa. Mutta vaikka onkin isoja tiloja, niin niillä kaikilla lehmillä on silti nimet ja kaikilla on omat persoonat :) Lehmän nimeäminen on tarkka prosessi ja jokaisella tilalla noudatetaan tiettyä kaavaa. Ystäväni tilalla lehmän nimen tuli viitata emän tai emän emän nimeen. Ja koska olemme matemaatikkoja, yleensä sieltä löytyi jotain alaan viittaavaa. Jopa minäkin sain keksiä nimiehdotuksia. Ja ne kaikki tarinat, miten tietyt lehmät toimivat ja mitä ne tekevät. Lehmätilallinen tuntee jokaisen nimeltä ja ne ovat rakastettuja. He tekevät hyvää työtä ja toivoisin, että heidän työtää kunniotettaisiin. Nykyiset ongelmat ovat saaneet monet tilat ahtaalle ja se on järkyttävää. Haluan maksaa tekijälle, en kaupan konsernille. :)

    Jos Suomesta ei saa enää kotimaista, pakko kait on itse ruveta pitämään pientä karjaa ja viljelemäön :D en halua paasata, kertoa vain :) ja minusta on hienoa, että on teitä, jotka haluatte olla hyödyntämättä eläimiä. Itselleni se ei vain sovi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin iso tykkäys tälle viestille. Usein näissä kun puhutaan eläinten oloista liioitellaan pahoja juttuja ja "unohdetaan" mainita niitä positiivisia. Ihan kuin asia olisi täysin musta-valkoinen. Lihan syöntiä voisi kansakuntana vähentää reippaasti, mutta ihan vielä tänä päivänä en olisi valmis täysin luopumaan lihateollisuudesta. Sen sijaan haluaisin oikeasti nähdä sen kun olisi mahdollista tulla toimeen pienemmillä tiloilla ja paremmilla oloilla. Voi olla etten sitä päivää näe, mutta itsekin tahtoisin ostaa pienen maatilan, pitää pientä parvea kanoja, muutamaa lehmää ja saada pääelantoni kasvattamalla unkarilaisia villasikoja. Nykyään mittakaavan on vaan oltava niin järjettömän suuri että en rehellisesti sanottuna ikinä kokisi voivani ryhtyä moiseen. Itse kasvatetusta tietäisi aina millaista elämää eläin elää ja sitä söisi mitä kasvattaa. Jos saisi rakennettua oikeinlaiset puitteet niin söisin vain oman tilan lihaa ja munia (+riistaa aina kun sitä on saatavilla) ja joisin oman tilan maitoa. Sitä söisi mitä kasvattaa (näin lihapuolelta).

      Poista
    2. Lisäään vielä että pieni tila ei tietysti aina tarkoita parempia oloja. Joissain tapauksissa se voisi tarkoittaa jopa olojen huonontumista ja valvonnan pitäisi toimia tilojen koosta riippumatta.

      Poista
    3. Mä olen tosiaan maaseudulla kasvaneena nähnyt tuotantoeläimien elämää ja niiden kanssa työskentelevien ihmisten eloa monen vuoden ajan, mutta pitkään aikaan en ole käynyt voittoa tavoittelevalla tilalla kylässä. Tuotantoeläimien kanssa työskentelee totta kai myös sydämellisiä ihmisiä, eikä tilanne tietenkään ole mustavalkoinen. Minun lehmätilalliset isovanhempani opettivat minulle valtavasti siitä ristiriidasta, mitä on tehdä eläinrakkaana ihmisenä työtä, jossa lopussa se eläin talutetaan pihalla odottavaan teurasautoon. Paappani kulki WWF:n paita päällään kuvaten luonnoneläimiä ja yhdessä mummin kanssa hän vei meitä lapsia metsään retkille. En tiedä, olisinko ilman niitä retkiä nykyään niin kiintynyt metsässä samoiluun.

      Silti itselläni on herännyt yhä vahvemmin kysymys, mikä on minun oikeuteni käyttää lehmien maitoa omiin tarkoituksiini, kun ihan hyvin voin olla ilmankin. Tällaisenä hyvinvointivaltiopulliaisena minulla kun on mahdollisuus valita.

      Mäkin aina silloin tällöin huomaan itseni miettimästä pientä tilaa tässä jossain pääkaupunkiseudun tienoilla. Paikkaa, jossa voisin kokeilla osittaista omavarataloutta ja miettiä sitten asioita uusiksi. Mutta tuskin siihen koskaan kykenisin. Kaupunkikanalaa sen sijaan olen miettinyt ihan tosisaan ja mielenkiinnolla aina luen jutut, joissa tällaista on toteutettu. Kylmät talvet vaan tekevät siitä ongelman, sillä en koe mielekkääksi ajatusta kesäkanoistakaan. Me myös reissataan niin paljon, että kanat eivät voisi olla yksin meidän vastuulla.

      Ja totta, pieni tila ei tietenkään aina tarkoita parempia oloja.

      Poista
  9. Uskon kyllä, että suurin osa maidontuottajistakin tekee asiaa sydämestään ja rakkaudesta eläimiin. Se on niin rankkaa hommaa, ettei sitä kukaan tätsjärkinen muuten tekis. Katso esim. tämä https://youtu.be/G5Yv-RYq-og ja muut Valion Me omistajat -videot. Aivan ihania tyyppejä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan varmasti. Omat isovanhempani ovat siitä hyvä esimerkki, ja näistä tuossa ylemmissä kommenteissa jo keskusteltiinkin. Noihin Valion mainosvideoihin suhtaudun kuitenkin samalla kriittisyysellä kuin aktivistienkin kuvaamiin videoihin tiloilta. Niissä jokaisessa on mukana totuus, mutta ei koko kuva asiasta.

      Poista
  10. Me ollaan lihansyöjiä, mutta siirrytty ostamaan lihat REKO-myynneistä ja suoraan tiloilta. Esimerkiksi kaikki naudanjauheliha, mitä tällä hetkellä käytämme on ostettu Herrakunnan Lammas oy:ltä, joka kasvattaa kyyttöjä suomenlampaiden lisäksi. Samalla tulee tehtyä perinnetyötä, jotta nuo arvokkaat kotimaiset lajit säilyvät. Herrakunnan elukat laiduntaa kesät ympäri Etelä-Suomea tehden luonnonsuojelutyötä hoitamalla perinnemaisemia. Possua jos ostetaan, niin se on meidän lähellä tuotettua olkipossua Ollikkalan tilalta. Tilan possut saavat elää vapaasti.

    Lihansyöjänäkin siis voi tehdä valintoja, jotka eivät tue tehotuotantoa. Ja eläinten lihakin maistuu aivan erilaiselta kuin kaupasta ostettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan mahtava juttu, että lihaa voi ostaa suoraan tiloilta ja näin olla itse paremmin vaikuttamassa siihen, miten omalle lautaselle päätyvät eläimet elämänsä elävät. Nuo postauksen kuvienkin lampaat lopulta päätyvät lihoiksi, ja jo tuolloin keväällä tilalla vieraillessani lihatilaukset jouluksi oli loppuunmyytyjä. Jos lammasta söisin, tuollaisesta paikasta tahtoisin sen lihani ostaa.

      Niin ja kiitos tilavinkeistä. Niistä voi olla hyötyä lukijoille, jotka lihaa syövät, mutta tahtoisivat paremmin olla selvillä sen alkuperästä.

      Poista
  11. Meidän tekosyy on lasten laajat allergiat. Niiden takia en saa tehtyä edes niin kasvispainotteista ruokaa kun haluaisin.

    Ihan vegaaniksi voisin itse ryhtyä ja haluaisnkin. Muu perhe siihen ei lähtisi. Nyt ei vaan resurssit riitä kun pitää muutenkin päivittin kokata kaksi eri ruokaa ja kolmatta en enää ehdi/jaksa.

    Ja tämä morkkis tästä asiasta on kamala. Mutta ehkä muutamien vuosien päästä homma toimisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole asiantuntija ja sekasyöjäkin vielä, mutta neuvoni olisi että älä ota liikaa paineita tästä juuri nyt. Lasten allergiat saattavat muuttua (minkä ihan varmasti tiesitkin) ja jos ei muuta niin lapset kasvavat ja elämä muuttuu sitä myöten kevyemmäksi.

      Poista
    2. Allergiat tosiaan sekoittavat pakkaa ja isosti. Me ollaan onnekkaita, eikä kellään perheessä ole allergioita, joten päätökset ruuasta voidaan tehdä muunlaisilla perusteilla. Mäkin neuvoisin samoin kuin anonyymi tuossa, itsekin olen antanut itselleni aikaa näiden postauksessakin pyörittelemieni asioiden työstämiseen, sillä elämäntilanne nyt on sellainen, vaikka edes allergioita ei ole.

      Poista
  12. Tuo viimeinen kuva sai minut vähän vetistelemään. Miten ihana <3
    Meillä syödään jonkin verran lihaa koska miehen mieli ei vielä taivu kasviperäiseen ruokavalioon. Salaa teen aina välillä lihatonta ruokaa eikä hää edes huomaa eroa. Lapsen kanssa juodaan kauramaitoa ja syödään muutkin maitotuotteet kasviperäisinä (jos näin voi sanoa). Mutta onpa mieskin vaihtanut vaivihkaa aamurahkan soijatuotteeseen kun kerran maistoi ja oli hyvää, eikä tullut vatsavaivojakaan. Pikkuhiljaa siis... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana kuva ja tilanne. Kaksi halipulaista sylissä <3 Niin kiva kuulla, että teilläkin asiaa on mietitty. Vaikka lihaa söisikin, eihän sitä tosiaan "tarvitse" joka päivä syödä. Kasvisperäiset vaihtoehdot ovat tosiaan nykyään mahtavat!

      Poista
  13. Minä olen ollut kasvissyöjä yli puolet elämästäni, eli melkein 20 vuotta. Kalaa syön hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin, maitotuotteita käytän, koska en ole löytänyt yhtä hyviä maidottomia... Juurikin nyt juon cappuccinoa punaisella täysmaidolla, ei ole parempaa kahvimaitoa!

    Varsinainen asiani koskee keinonahkaa. Itse ajattelen niin, että on suurempi paha tuottaa lisää muovia maailmaan, kuin käyttää luonnossa hajoavaa oikeaa nahkaa. Kun jokatapauksessa maailmassa on aina lihaa syöviä ihmisiä, joten miksi emme hyödyntäisi eläimistä tulevia nahkoja? Kunhan ostamme kunnollisia, kestäviä tuotteita! Toivoisin vaatekaupoilta samasta syystä panostusta aitoihin villasta tehtyihin neuleisiin, nykyisten yhden pesun jälkeen kamalan näköiseksi menevien akryylip*skojen sijaan... Voi kuinka monta syksyä ollenkaan etsinyt 100% villasta olevaa neuletakkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luomutäysmaito on tosiaan jumalaisen ihanaa kahvissa! Yritän nyt kuitenkin totuttaa itseni kauramaitoon, sillä se on mahdollista. iKaffe on ihan superhyvä kauramaitotuote.

      Mä olen ajatellut nahasta ihan samalla tavalla. Ja muovisia keinonahkakenkiä en ikinä ostaisi itselleni saati lapselle, jolla on kasvavat ja kehittyvät jalat. Mutta olen ilolla seurannut, miten tämäkin asia kehittyy. Nykyään se keinonahka ei aina ole muovia, vaan uusia ratkaisuja kehitelleen. Yritin nyt googlailla varmistukseksi, oliko joku firma luonut hampusta vastaavan materiaalin, mutta en valitettavasti löytänyt varmistusta. Että jos joku tietää paremmin, linkkiä kehiin :)

      Mutta joo, akryylineuleet, huh! Ne ovat niin kamalat päälläkin. Tiedän kyllä, sillä olen teininä ollut hölmö ja ostanut halpaa joutuen ostamaan pian taas lisää halpaa. Nyt yritän opettaa lapseni siihen, miten materiaaleilla on väliä niin moneen suuntaan. Mulla on sataprossaisia villaneuletakkeja- ja paitoja kirpputorilta, mutta myös Nurmelta sekä Uhana Desgnilta. Eilen huomasin Lidlissä 100 prossaisia miesten merinovillapaitoja, mikä oli melkoinen ylläri!

      Poista
  14. Maatalousalan tuottajana sanoisin, että olipa hienosti 'faktaan' perustunut artikkeli. Olit ilmiselvästi lukenut EU eläinten pito- ja teurastuslainsäädännöt. Olit vieraillut useammalla lihakarja-, lypsy- ja lammastilalla itse tutustumassa eläinten hyvinvointiin ja sen puuttumiseen. Ja tosi kiva kun kävit teurastamolla katsomassa miten eläimiä siellä tapetaan, että itse voit todistaa sen epäinhimillisyyden (tai inhimillisyyden?). Hyvä journalismi perustuu kunnolla tutkittuun materiaaliin. Puolesta ja vastaan. Onhan se kiva kirjoittaa omien fiilisten perusteella, mutta silloin pitäisi ehkä muistaa, että kun todellisuudesta ei tiedä yhtään mitään siitä on turha lähteä vasttanottajalle kertomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä oli varsin asiallinen kirjoitus nimenomaan omista tuntemuksista! En itse jaa tätä ajatusmallia jota Lähiömutsi tässä kertoo, mutta kaikkien lukemieni kasvisravintoon siirtymisestä kertovien kirjoitusten joukossa tämä on minusta vähiten provosoiva tai syyttävä. Eihän tässä faktoista puhutakaan vaan juurikin siitä miltä itsestä tuntuu. Jos alkaisi kirjoittaa faktoja niin tietysti pitäisi tarkemmin perehtyä aiheeseen, käydä useilla tiloilla ja haastatella erilaisia mielipiteitä omaavia ihmisiä sekä tuottajia itseään, mutta minusta mielipiteistään saa puhua asialliseen sävyyn.

      Poista
    2. En ole itsekään kasvissyöjä ja kiireessä ostan itsekin välillä lihani marketin muovikelmutiskistä, missä tiedän ihan tasan tarkkaan sen tarjouslihan täällä tulevan tehotuotannosta, jossa ainoa tavoite on kasvattaa mahodllisimman paljon lihaa mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Vaihtarina on ostaa onneksi myös eettistä lihaa, joka täällä on luokiteltu niin että tietää onko kysymys vapaasti preerialla laiduntavasta laumasta, luomuruokitusta lihasta vai jostakin siltä väliltä.

      Blogisti kirjoittaa omasta elämänvalinnastaan ja sen perusteista, enkä nyt kuitenkaan usko sen vaarantavan sinun elinkeinoasi lihantuottajana? Minusta ja perheestäni kirjoitus ei tee kasvissyöjiä, mutta jokaisen on kai hyvä olla tietoinen siitä mitä syö ja mistä se tulee.

      Poista
    3. Onpas harmillista, että sinä tuottajana koit rakentavaksi keskusteluksi sen, että kyseenalaistat ammattitaitoni. Olisin niin mielelläni lukenut oman tarinasi ihan omalla nimelläsi sen sijaan.

      Vaikka olen elämässäni käynyt monilla tuotantotiloilla – teurastamolla ne tosin koskaan – tämä kirjoitus tosiaan kertoi omista tuntemuksistani ja ajatuksistani päätösteni takana. Ja varmasti maaseutulapsuus sekä työn mahdollistaneet vierailut tuotantotiloilla ovat olleet vaikuttamassa näihin päätöksiini nekin.

      Poista
  15. Mä olen tässä 20+ vuotiaana alkanut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän miettimään kaikkia sellaisia asioita kuten eettisyys ja ympäristöystävällisyys (ruokatuotteiden lisäksi esim. kosmetiikan ja siivousaineiden), en tiedä edes oikeastaan mistä se alkoi, mutta pikkuhiljaa tavat ovat muuttuneet siihen suuntaan, että ostan mahdollisuuksien mukaan tuotteita jotka ovat suomalaisia, ympäristömerkki-tuotteita, luomua jne. Ex-mies vaan teki sen kaiken kovin hankalaksi, sillä hän oli sellainen perinteinen suomalainen "lihaa sen olla pitää"-'äijä jonka mielestä kasvisruoka on pahaa ja luomutuotteet ituhippeilyä... Sitten kun muutin yksin, iloitsin siitä, että voin tehdä useammin kasvisruokaa :) Ja kun löysin vielä uuden ihanan miehen joka on samoilla linjoilla näissä jutuissa mun kanssa, niin olemme yhdessä harjoitelleet niiden parempien valintojen tekemistä vielä lisää. Ihan täysin vegaaniksi en ole (ainakaan vielä) valmis rupeamaan, mutta olen vähentänyt selvästi lihan (etenkin punaisen) syömistä, ruvennut käyttämään kaura- tai riisimaitoa, kauraruokakermaa, jne. ja ne "tavalliset" maitotuotteet mitä ostan, pyrin ostamaan luomuna. Mutta opiskelijabudjetilla tämä kaikki tulee vähän turhan kalliiksi... Kun kasvimaidot maksaa lähes tuplasti normimaitoa enemmän, niin usein päädyn sitten rahapulassa ostamaan vain sen luomumaidon, joka on edes vähän kasvimaitoa halvempi. (onneksi Suomessa maitotalous on edes vähän "inhimillisempää" kuin monessa muussa maassa..? juuri sellaisissa kauhuvideoissa joissa lehmiä pahoinpidellään jne...ei kai suomessa sellaista sentään ole, näin ainakin tahtoisin uskoa...) Ja nyhtökaurat jne on myös melko tyyriin tuntuisia. Mutta sitten kun pääsen kunnolla kiinni työelämään, niin olisi tarkoitus jatkaa vielä vähän pidemmälle :) Esim. ne vähäiset lihat mitä syödään, ostaa luomuna jne. Olen myös utelias testailemaan kaikkia vegetuotteita, täällä Tampereella on onneksi vegekauppa, sinne tahtoisin mennä joskus kun on rahaa ja ostaa testiin esim. vegaanisia kalapuikkoja ja muita vaihtoehtoisia tuotteita :D Aitoa nahkaa olevia tuotteita en ole käyttänyt koskaan, mua on aina ällöttänyt se, että mun päällä olisi jonkun eläimen ihoa, hyh. (Samaten esim. ne lehmäntaljamatot, en voi tajuta kuka haluaisi kotonaan kävellä kuolleen lehmän päällä) Tekonahkaiset eivät kyllä ole kovin kestäviä ja siksi niitä joutuu uusimaan useammin, mikä taas ei kyllä ole kovin ekologista kun joutuu heittämään vanhat kaatopaikalle.. :/ Tulipas pitkä kommentti jossa ei oikeastaan ollut oikein päätä eikä häntää! Mutta kiitos tästä postauksesta, se antoi taas vähän sysäystä ajatella lisää näitä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin aloin huomaamatta miettiä noita asioista juurikin siinä parikymppisenä. Kasvissyöjäksikin aloin verrattain myöhään, ollessani jo täysikäinen.

      Monet pidemälle prosessoidut kasvistuotteet ovat tosiaan harmillisen kalliita, vaikkakin niin mahtavia arjen helpottajia. Mutta onneksi hevi-osastoilta ja toreilta voi ostaa isoja kasseja täynnä sapsukaa. Tykkään myös siitä, että Lidlissä on monesti tarjolla juurikin kauden mukaisia vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Pavut ja linssit ovat myös verrattain edullisia proteiinilähteitä, samaten kuin soijarouhe. Mutta välillä on niin ihana tehdä quornista tai nyhtökaurasta jotain, sillä tykkään niiden suutuntumasta ihan tosi paljon.

      Mutta siinä olet tosiaan oikeassa, että näin työelämässä jo olevana olen etuoikeutettu, kun voin ruokakaupassa panostaa enemmän niin halutessani.

      Joka tapauksessa niin ihana kuulla, että sinäkin olen näitä asioita kelaillut. Syö sitten mitä vain, olisi hyvä suoda ainakin silloin tällöin ajatusta sille, miten ruoka siihen lautaselle on tullut.

      Poista
    2. Kannattaa muuten hankkia satokausikalenteri. Sieltä saa tosi hyviä vinkkejä ja ideoita ruokapöytään.

      Poista
    3. Joo, itselläni on käytössä satokausikalenteri-sovellus puhelimessa. Tosi hyvä olemassa, ja siitä onkin pitänyt kirjoittaa postaus!

      Poista
  16. Hmmm.. aika pitkälle vietyä pohdintaa, mutta nyt kyllä unohdat tyystin, että nykytutkimukset ovat osoittaneet että jopa kasviksilla on tietoisuus ja tunteet! Mitenkäs sitten suu pannaan? Tai siis paremminkin, mitäs sitten suuhun pannaan? :D
    http://blogit.kaksplus.fi/sutta-pakoon/vegetaristi-sina-senkin-raaka-murhaaja/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on juuri yöpöydällä lukemista odottamassa Peter Wohllebenin Puiden salattu elämä -kirja, joka vaikuttaa ihan super mielenkiintoiselta! Wohllenben on metsänhoitaja, joka juurikin tieteellisten löytöjen ansiosta on alkanut suhtautua työhönsä eri tavalla. Hän on esimerkiksi kertoo huomanneena, miten "puut kommunikoivat keskenään, ne hotava jälkikasvuaan, puuvanhuksiaan ja jopa kaatuneita tovereitaa". Enkä minä tällaisena retkeilevänä puunhalaajatyyppinä yhtään ihmettele :)

      Sitten suu ja suuhun pannaan sitä, mikä silloin eettisesti tuntuu järkevimmältä. Ihan kuten nyt lihaakin ajatellessa söisin mieluiten suomalaista vapaata kalaa ja riistaa, jos siis lihaa söisin. Onneksi meille on uuteen kotiin tulossa isompi pakastin, jotta voidaan taas poimia enemmän metsän antimia talven varalle talteen :D

      Poista
    2. Toi "kasveillakin on tunteet" on kyllä väsynein ja huonoin argumentti ikinä. Jos sekasyöjiä oikeasti kiinnostaisi ne kasvien tunteen, niin silloinhan he varmaan siirtyisivät kasvissyöjiksi, koska silloin pystyy pelastamaan suuren määrän kasveja joutumasta eläinten suihin. Hyötysuhde lihan tuotannossa on huono, eli kasveja siinä kuluu moninkertaisesti verrattuna siihen paljonko eläimestä lopulta saadaan syötävää lihaa.

      Hieman myös ihmetyttää se, kuinka tekonahan kohdalla ollaan niin huolissaan muovijätteestä, mutta harva silti muussa elämässä on huolissaan muovista, veikkaan että kaikilla tähänkin kommentoineilla on kaapit täynnä muovia, joten muutama tekonahkakenkä ei siinä ehkä kauheasti tunnu :) Eikä se nahankaan tuotanto ole mitään ekologista, vaan siinä käytetään kaikenlaisia myrkkyjä. Olisi myös kiva tietää, päätyvätkö suomalaisten eläinten nahat oikeasti kenkien tuotantoon? Hieman epäilen asiaa.

      Poista
    3. Heh joo, niinhän se on. Mutta eiköhän alkuperäinen kommentoija heittänyt ajatuksensa lähinnä vitsinä, toivoisin :)

      Poista
  17. Aika rikas keskustelu- hyvä niin! Asioilla on aina kaksi puolta ja itseänikin ahdistaa ympärillämme oleva muovin määrä enemmän kuin esim jo aiemmin mainittu nahan käyttö. Ei tarvitse mennä kuin leluosastolle marketissa, niin ihmettelen, tarvitaanko oikeasti kaikkea ja muutenkin kulutus on hurjaa tänä päivänä. Kaikilla meillä on omat periaatteet ja arvot, oli sitten kyse vanhemmuudesta, lihan käytöstä tai mummojen hoidosta. Jokaisella on ne omat "sydämen asiat." Kun vain muistettais aina kunnioittaa muiden mielipiteitä ja muistaa, että on muitakin tapoja elää, eikä olettaa että se oma tapa olis ainoa ja paras. Kannatan kotimaista aina kun vain voin ja Lähiömutsin aiempi postaus suomalaisesta työstä on jäänyt mieleen. Käytössä on kotimaiset muumivaipat, hammastahnana oxygenol, pyykkiaineina serto, shampoina xz, purkkana fazerin jne ja mitä eläinten hoitoon ja käsittelyyn tulee, kotimaassa asiat on oikeasti eläimilläkin tosi hyvin. Työn kautta on useamman tilan jutut tuttuja. Ja se, että ostaa kotimaista,ruokaa tai tavaraa, säästää myös kuljetuskuluja ja sitä kautta päästöjä. Ja tuo sitä työtä Suomeen. Mielestäni on hassua, että roudataan rekkalasteittan esim niitä vaippoja suomeen kun lähempääkin sais. Omaa kulutusta tarkkailen kriittisesti ja yksi iso päätös on helpottanut valintojen tekemistä- päätin, että ostan oikeasti vain sitä mitä todella tarvitsen. En osta mitään vain siitä syystä, jos sattuu saamaan halvalla/tarjouksesta/punasella lapulla/jos joskus ehkä tarvitsen. Monipuolinen keskustelu ja kiva blogi, äiti landelta kiittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja ajatuksia! Voin täysin allekirjoittaa tämän kommentin!

      Miksi elämää yleensä ei voisi ajatella enemmän kohtuullisuuden kautta? Kohtuullisuuden pääsisi monessa pitkälle..

      Itseäni tässä keskustelussa hämmentää usein tämä eläinten yltiömäinen inhimillistäminen? Tottakai eläimiä tulee kohdella hyvin ja ne ovat rakkaita! Mutta rajansa kaikella. Mutta kuten Lähiömutsi jo jossain kommentoi, pullamössöporukalla on mahdollisuus.

      On myös mahdollisuus juoda kahvia ja syödä suklaata, joiden tuotantoon on moni ihminen joutunut kärsimään. ..mutta eihän sillä väliä, kun ei ole söpöjä eläimiä. Juu juu, on reilua kauppaa; en luota siihen..

      Ja usein esiin nousee ilmastonmuutoskortti.. avokadoa ja appelsiinia on kuitenkin maailman toiselta puolen saatava!

      Fennoveganismi kuulostaa minun korvaan oikeasti hyvältä!!

      Poista
    2. Joo, muovia on hurjat määrät ihan joka paikassa. Mä tykkään käydä arjessa ostamassa meidän hedelmät ja vihannekset aika usein Lidlistä, sillä siellä tarjonta on monesti kausiajattelun mukaista ja tarjolla on myös luomua. Eilenkin ostin pari isoa kassillista oikeastaan vain tuoretuotteita. Ja miltä näyttikään roskis sen jälkeen, kun olin purkanut tuotteet jääkaappiin – se oli täynnä muovikäärettä ja -rasiaa! En tietenkään ota kaalille, banaanille jne. muovipussia, mutta silti monet tuotteet on pakattu muoviin. Pitäisi useamman ehtiä käymään torilla, etenkin kun vielä siellä on myyjiä myymässä omien tilojensa tuotteita ja satokausi on hyvässä vaiheessa. Marja- ja vihannestilallisten tyttärenä on suorastaan häpeällistä, kuinka harvoin ehdin torille :)

      Ihana kuulla, että suomalaista työtä kannustava postaukseni on jäänyt mieleen. Mielelläni tosiaan nostan suomalaisia tekijöitä, ja itsekin pyrin ostamaan tarvitsemani tuotteet kotimaisena, jos vain mahdollista.

      Mutta sitten tosiaan on myös tuotteita, joita en tarvitse, mutta silti ostan. On ne banaanit, appelsiinit ja avokadot. Tahdon tuoreita yrttejä myös talvella ja ostan viinejä. Ja raakasulkaa on uusi paheeni ja lasten myötä opettelin myös nauttimaan kahvista. Me myös matkustamme aika paljon, myös lentokoneella.

      Toinen anonyymi tässä peräänkuluuttaa kohtuullisuutta. Se on hyvä ajatus. On kurjaa, että mietitään esimerkiksi valintojen olevan joko-tai. Että asut maakuopassa jyrsien lanttua tai laitat elämässä kaiken paskaksi välittämättä mistään. Kun eihän se onneksi niin mene, eikä kenenkään esimerkiksi lihatuotteiden käytön vähentämistä miettivän tarvitse sen takia luopua koko prosessista. Mä aina ilahdun, kun ihmiset ylipäätään miettivät kulutuksensa seurauksia, vaikka sitten valitsisivatkin arjessa sen vähemmän fennovegaanin vaihtoehdon.

      Minulla länsimaissa asuvana ja työssä käyvänä kaupunkilaisena on tosiaan mahdollisuus valita. Minä en aina valitse oikein, mutta yritän herätellä itseni niissä tilanteissa miettimään, miksi valitsen toisin kuin ehkä hyvä olisi.

      Poista
  18. Hyvä teksti! Minulle on ensimmäinen lapsi tulossa ja olen miettinyt paljon näitä ruoka-asioita. Itse olen kasvissyöjä (raskaushimoissani muutamia kertoja syönyt jauhelihaa ja kanaa). Miten varmistatte lastenne kalsiumin saannin, jos ette juo maitoa? Miten neuvolassa on suhtauduttu? Meillä minä enkä mieheni käytetä maitoa muuten, kuin juustossa ja itselleni luomu viilissä. Muut ostetaan kaura/soija-korvikkeilla. En usko, että lapsemmekaan tulisi siis juomaan maitoa lasista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea kohdussa kasvavasta minityypistä! Maidossahan on tosiaan hyvin kalsiumia, mutta sitä on myös kasviksissa. Maailmassa on monia maita, joissa maitotuotteita käytetään tosi vähän, mutta silti Suomessa kärsitään harmillisen paljon osteoporoosista.

      Meillä kalsiumista pitävät huolen kalsiumilla rikastetut kasvismaitotuotteet ja juustopahe. Kananmunassakin on vähän kalsiumia. Mutta kasvisten puolella meillä on eniten käytössä parsakaali, tofu, pavut, erilaiset pähkinät, seesaminsiemenet ja kikherneet. Nyt kun kasvimaalta vielä puskee satoa, käytetään myös paljon lehtikaalta, jossa on kalsiumia. Jos tykkää hortoilusta, alkukesällä luonnossa kasvava kalsiumherkku on nokkonen. Täällä on Finelin listaus raaka-aineista, joissa on kalsiumia ja jotka ovat vegaaniasia. Täällä taas on pätevä postaus kasvissyöjän kalsiumista.

      Mä itse olen kirjoittanut meidän perheen kasvissyönnistä sekä esimerkiksi neuvolakokemuksista enemmän täällä.

      Poista
  19. Mielenkiintoisia kommentteja, kiva lukea muidenkin mielipiteitä asiasta! Meillä mies ja lapset syö lihaa n. 1-2 krt viikossa. Mä oon aina ollu nirso lihan syönnissä ja vähitellen se on jäänyt kokonaan pois (en vain voi olla ajattelematta sitä eläintä mitä syön ja se saa etomaan). Kalaa syön ja kanaa silloin tällöin. välillä ajattelen että voikun itekki tykkäis lihasta niin olis jotenki helpompaa, ainaki siltä osin ettei tarvis tehdä kahta ruokaa mutta myös sen takia kun sitä on jotenki oppinu ajattelemaan että ihminen nyt vain tarvitsee lihaa ja siitä saa sitä ja sitä ja sillä jaksaa paremmin kun aina on kaikki ruokaympyrät sunmuut Näin "opettanut". Toivoisin että kouluissa ja muissa mainostettaessa ja suositeltais myös niitä kasvipohjaisia tuotteita että ne tulis lapsillekkin tutummaksi ja ne vois olla osa normaalia ruokavalioo eikä minkää allergisten tuotteita. Mutta syö minä tai joku muu miten tahansa ja jos ei ajatella mitään eläinten oloja tms. Mä ole miettinyt niinkin syvällisesti että mitä jos kaikki (mikä on hyvin epätodennäköistä) lopettais liha ja maitotuotteiden syönnin niin eihän esim. lehmiä olisi sitten ollenkaan vai tuskin kukaan haluais muutamaa lehmää pitää lemmikkinä huvikseen? Niin minkälaiseksi tämä maailma muuttuisi? :D Ja myös sitä oon miettiny että jos jotkut haluaa että ihmiset söisi enemmän kasvis ja soija yms. Tuotteita, miksi niiden hintaa ei laskettaisi, niin ei ainakaan siinä kohtaa tarvisi päätyä eläinperäiseen tuotteeseen koska se on halvempi. jos kaikki vaihtais soija ja kasvis tuotteisiin niin kyllähän se pienemmänkin perheen lompakossa tuntuu! Toki ne on aina niitä valintoja mihin on valmis satsaamaan. Mutta anyway, mielipiteitä on yhtä monta ku on ihmistäkin. Itse tykkään näitä aina miettiä ja pohtia ja ainakin tähän asti mun mietinnät loppuu ajatukseen että kaikkiea kun syö kohtuudella niin hyvä. Kasvisruoan lisääminen ja lihan vähentäminen on oikea suunta, mutta uskon että lihaa tullaan aina syömään, niin toivoisin vain että niitä eläimiä sitten kohdeltais hyvin! :) -Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ollut mukava lukea muidenkin mietteitä asioista, se on blogien rikkaus!

      Mä en usko, että koskaan tulee sellaista ongelmaa, että missään maailmassa ei olisi halua pitää lypsy- tai lihakarjaa :) Mutta se on valitettavasti ihan fakta ja ongelma, että lihansyönti lisääntyy koko ajan (vaikka esimerkiksi pohjoismaissa kasvisruokailu näkyy ihan jopa trendinä, toivottavasti pysyvänä sellaisena), eikä maapallo kestä sitä. Mä itse teen monia asioita, joita maapallo ei kestä – esimerkiksi viikonloppuna matkustan Saksassa asuvan ystävän häihin – ja sen takia olenkin ajatellut, että vaikutan siellä, missä se itselleni helppoa on. Voin olla helposti ilman lihaa, mutta matkustamisen kanssa olisi kinkkisempää. Hyvinvointivaltiopulliaisena olen onnekkaassa asemassa, että voin tehdä tällaisia valintoja. Ihailen ihmisiä, jotka pyrkivät täydellisyyteen ekologisissa ja eettisissä valinnoissa, mutta itse en ole siihen ainakaan vielä valmis.

      Poista
  20. Hyvä kysymys tuo mikä on minjn tekosyyni. Luin lapsille Nakki lautasella -kirjan ja se kyllä avasi omat silmäni sille, miten sidoksissa lihateollisuuteen ovat muut eläinkunnan tuotteet, ja jos eivät ole niin eläinten ruhot heitetään hukkaan: munivat kanat tapetaan vuoden päästä jne.

    Villa, se kyllä on paras materiaali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutkin se kysymys herätti, vaikka näitä asioita onkin paljon kelaillut. Nakki lautasella on mainio kirja! Mun onkin siitä pitänyt kirjoittaa, mutta asia on ihan täysin unohtunut. Ja joo, villa on vain ihan upeista upein materiaali.

      Poista
  21. Ihana postaus, ja hyvin olit tuonut asiat esille :) Kiitos tästä! <3

    VastaaPoista
  22. Olenkohan mä joskus kysynytkin, mutta oletko lukenut sen Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatetut? Minusta se on yksi parhaimmista (lue realistinen ja kiihkoton) suomalaisesta tuotantoeläintaloudesta kertova kirja. Jos et ole lukenut, niin suosittelen!

    Itse syömme paljon riistaa, koska mieheni ja hänen isänsä metsästävät. Sen perustelen sillä, että kannanhoidollisista syistä esim. hirviä on pakko tappaa, niin käytetään nyt ne lihatkin sitten. :) Muuten käytämme pääsääntöisesti luomutuotteita ja ostamme vähäiset naudan ja porsaan lihat lähitiloilta.

    Omassa elämässäni pyrin kohtuullisuuteen, mutta haluaisin olla kyllä parempi ihminen myös tällä saralla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vieläkään lukenut, mutta olen kuullut muilta samaa: että jokaisen pitäisi se lukea. Elinan toisen kirjan, lapsille suunnatun Nakki lautasella -kirjan sen sijaan olen lukenut. Se on ollut mainioa kirja tukemaan keskusteluja nelivuotiaan kanssa, jota nämä asiat ihan valtasti pohdituttavat.

      Jos söisin lihaa, minäkin söisin juuri riistaa ja sen lisäksi Suomessa vapaana kasvanutta kalaa. Tosi hienoa, että nykyään (paluuna menneeseen) myös kasvatettua lihaa voi ostaa suoraan tilalta. Uskoisin silloin kuluttajan voivan paremmin vaikuttaa siihen, minkälaista tuotantoa tukee.

      Poista
  23. Yhdessä ylläolevassa kommentissakin esiintyy sitkeä harhaluulo: "avokadojen/soijan/banaanien roudaaminen toiselta puolelta maapalloa saastuttaa yhtä paljon kuin lihantuotanto." Tämä väite on yksinkertaisesti väärin. Lihantuotanto on suurin syy Amazonin sademetsien katoamiseen, ja tuottaa maailmanlaajuisesti enemmän kasvihuonepäästöjä kuin liikenne. Kunpa ihmiset hankkisivat enemmän tietoa asioista. Jos lihankulutus jatkuu nykyistä tahtia, tulevaisuudessa lapsemme eivät näe eläimiä kuin tuotantolaitoksissa ja eläintarhoissa, sillä metsät on hakattu karjan laidunmaiden ja rehuteollisuuden takia, ja luonnoneläimet ovat kuolleet sukupuuttoon. Jo nyt kolmannes maapallon pinta-alasta käytetään lihantuotantoon (karjan tai karjalle syötettävän rehun kasvattamiseen).

    En myöskään ymmärrä, miksi joku kehtaa perustella lihansyöntiään sillä, että "haluaa tukea suomalaisia yrittäjiä". Samalla tavalla voidaan perustella turkisten käyttöä, tai minkä tahansa muun epäeettisen elinkeinon tukemista. Miksette yhtälailla voisi tukea kotimaista yrittäjyyttä ostamalla vaikka nyhtökauraa, joka on täysin suomalainen innovaatio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tosiaan kommentoija tiesi asian tämän laidan, minä kun näin hänen kommenttinsa lähinnä kuittailuna minulle siitä, että toisaalla valitsen oikein ja toisaalla en. Eli en syö lihaa, mutta avokadoja melkein vuoden ympäri. Kuten tuolla ylempänä jo kirjoitinkin, onneksi tällaisten valintojen tekemnen ei tosiaan ole joko-tai – omavaraisuus maakuopassa tai kaikki paskaksi.

      Mutta jos hän ei sitä tiennyt, se on surullista. Sillä selväähän on, että esimerkiksi sitä soijaa olisi hitokseen järkevämpää käyttää ihmisen ravinnoksi kuin kasvattaa sitä lihakarjan rehuksi, jotta ihmiset saavat lihaa lautaselleen.

      Nyhtökauran suomalaisuudesta saa muuten olla ylpeä. Mahtava tuote!

      Poista
    2. Nyhtökaura mikään suomalainen tuote ole, kun raaka-aineet tulee muualta. Vaikka suomestakin saisi kauraa ja härkäpapua.

      Poista
    3. No enemmän se on suomalainen kuin Nokia aikoinaan. Kun nyhtökaurasta on uutena Nokiana puhuttu :) Mutta on tosiaan harmi, että Suomesta ei löydy tarpeeksi soveltuvia raaka-aineita Nyhtökauran valmistukseen. Se tuntuu omituiselta, mutta samaa sanottiin muinoin Fazerilta, kun kyselin, miksi ruisleivissä vain pieni osa rukiista on suomalaista. Sitä ei saada hankittua tarpeeksi Suomesta. En ole perehtynyt asiaan niin paljon, että taustoja näille tietäisin, mutta kummalliseltahan se tuntuu.

      Poista
  24. Ympäristö-aspektia tähän ei tainnut kukaan heittää. Eli jos ei ole niitä lehmiä tai lampaita paskomassa ja lannottamassa sitä kasvimaata, niin millä ne pavut ja muut sitten kasvaa. Näin jonkun tutkimuksen jossakin (luotettavan kuulosta..) missä maitotuotteita käyttävä vegetaristi on maapallolle paras vaihtoehto. Ja tottakai nahkaa ja villaa yms pitää käyttää, ettei ne mene hukkaan!

    Olen kasvanut maatilalla joten nää eläinten olot ei mene tunteisiin eikä niitä tule liikaa inhimillistettyä. Kotitila on ollut luomussa jo 20 vuotta. Tänä vuonna oli vaan ilmoitettu ettei tukia makseta lampaista (onneksi mulle työnantaja ei voi sellaista tehdä!) joten eläin määrä pienenee puolella. Meidän perhe on vähentänyt lihan syöntiä paljon ja mahdollisimman paljon suositaan luomua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa ne lehmät paskoa, vaikka maidon joisikin vasikka ihmisen sijaan. Eri asia on, moniko lehmiä siinä vaiheessa pitäisi elinkeinonaan.

      Poista
    2. Heh joo, jokainen nisäkäs taitaa tosiaan sontia, vaikka ruokkisi maidollaan vain omien kupeittensa hedelmät :)

      Itsekin olen kasvanut maaseudulla, ja vaikka vanhemmillani on marja- ja vihannestila, eläintiloja on ympärillä ollut monia. Itselläni juuri sen oikean maatila-arjen näkeminen on saanut miettimään, mikä tässä mättää omiin arvoihini. Isovanhempieni luona oli aina teurasautopäivänä apean hiljaista, joten kyllä se tunteisiin meni sielläkin, vaikka elantonsa eläimistä saivatkin.

      Ihana kuulla, että teidän kotitila on siirtynty luomuun jo noin kauan aikaa sitten! Mä tuskin 20 vuotta sitten 13-vuotiaan edes tiesin, mikä on luomu.

      Poista
  25. Kiva lukea näin tunteita herättävästä aiheesta hyvä postaus ja ennen kaikkea rikasta ja pääosin asiallista keskustelua! :)
    Mutta varsinainen asiani oli villa. Pohdit villan käyttöä ja jossain kommentissa (muistaakseni) sanoit käyttäväsi villavaatteet loppuun asti. Mun mummo opetti, että villasukan varret kestää 3-4 terät, eli kun villasukka on kulunut puhki ja parsittu moneen kertaan, voi teräosan leikata pois ja tehdä vanhaan varteen uuden terän (ehkä tän jo tiesitkin?). Ajattelin vaan vinkata, ku muistelin, että sä neulot. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisin joo käyttäväni villatuotteet loppuun, mutta myönnän, ettei niin ole aina tapahtunut. Tosin esimerkiksi tuossa tuoreessa Islanti-postauksessa näkyvää kirpparivillapaitaani olen paikannut kyynärpäistä ja reunasta, kun metsäretkillä paita joutuu koetuksella. Onneksi tuollaisessa "pässin pökkimässä" -villassa ei ronskitkaan paikkaukset näy :D

      Vaikka villapaitojen loppuunkäytön kanssa saisinkin petrata, vilukissana villasukkani käytän kyllä siihen asti, että paikkaamisen jälkeenkin kantapäät tulevat läpi :) Mä olen joskus tehnyt sellaisista sukista säärystimiä, eli ronskisti vain ommellut ompelukoneella siksakkia nilkkaosaan ja sitten leikannut terät pois. Mutta tosiaan, siihenhän voisi neuloa uudenkin terän. Mun osaaminen ei tosin riittäisi, ainakaan vielä!

      Poista
  26. Pakko vinkata ihanasta lammastilasta Mäntyharjussa. Kyseessä on Aliinin tila, jossa lampaat laiduntavat väljästi pelloilla ja elävät mielestäni arvokasta elämää. Lihan lisäksi käyttöön tulevat niin taljat kuin villatkin. Omista villoista valmistetaan käsityönä kauniita lapasia ym. Minusta on myös tärkeää itse kun olen sekasyöjä, että jos lihaa syödään, hyödynnetään kaikki mahdollinen, eikä oteta vain "parhaita osia".

    VastaaPoista
  27. Otsikko on ytimekäs ja siihen voi jokainen keksiä mieleisensä vastauksen. Itse katsoin dokumenttielokuvan Cowspiracy ja en enää viitsinyt selitellä itselleni. Päätimme puolisoni kanssa ryhtyä vegaaneiksi ja sillä tiellä ollaan. Nykyään tuntuu naiivilta, miten aiemmin lakto-ovo-vegenä jaksoin paasata ihmisille lihan syönnistä kun maitoa ja munia kuluttamalla olin tukemassa ihan samaa bisnestä.

    Haasteita on tuottanut ainoastaan lapsen syöminen; vegaaniksi siirtymisemme aikaan vajaa 1-vuotiaamme oli syönyt lähinnä kaupan soseita, joissa ei juuri isommille lapsille ole vegaanisia vaihtoehtoja tavallisissa marketeissa. Kaikissa niissä on samanlainen aromi ja kun ekaa kertaa tein (omasta mielestäni ihan hyvänmakuisia) kasvissoseita, joihin laitoin esim. palkokasveja, kvinoaa ja pähkinöitä kasvisten lisäksi, poikani kieltäytyi syömästä ja alkoi melkein itkeä kun näkikin ne pöperöt... :D Ehti niin tottua säilykekamaan. Toisen lapsen kohdalla en aio tehdä samaa virhettä ja keksiä tekosyitä sille, miksi en tekisi myös hänen ruokaansa itse kuten muunkin perheen. Olisi kiva tähän loppuun laittaa, että nykyään esikoinen syö hyvällä ruokahalulla kaikkea mutta totuus on, että hän syö harvoin oikein mitään hyvällä ruokahalulla. Ja voitte ehkä kuvitella, miten usein olen kuullut isoäitien kysymyksen "Miksi et anna hänelle lihaa?" Juu, varmasti on kyse juuri siitä salaisesta lihankaipuusta, kun ei maistu esim. mikään. Olen kyllä sitä mieltä, että on tärkeämpiäkin asioita kuin se, että nirso lapsi saadaan syömään "hyvin" (olettaen, että kyse olisi siitä mystisestä lihankaipuusta), vaikka sitten se, että elää arvojensa mukaan.

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe