Päiväkodin aloitus

8.9.16

Päiväkotielämää on nyt takana pari viikkoa. Esikoinen palasi ryhmäänsä useamman kuukauden kesäloman jälkeen, ja kuopus aloitti varhaiskasvatustaipaleensa. Aloitetaan uutisesta, joka yllätti ainakin itseni: en ole parkunut kertaakaan sydän myttyrällä.

Vanhempi kaksikosta sujahti osaksi vanhaa päiväkotiryhmäänsä sulavasti, vaikka takana olikin useamman kuukauden kesäloma. Kuopuksen päiväkodin aloitus taas on sujunut niin hyvin, että en olisi ikinä uskaltanut moista edes toivoa.

Olen miettinyt syitä, miksi meillä on kaksi täysin erilaista kokemusta päiväkodin aloituksesta. Esikoisen aikana alku oli niin jäätävä, että jos en olisi vahvasti uskonut suomalaiseen päiväkotijärjestelmään, olisin ollut valmis lopettamaan työni ja muuttamaan perheeni kanssa maakuoppaan lanttuja ja voikukan juuria järsimään välttääkseni päiväkodin. Alkushokin jälkeen esikoisen päiväkotiarki lähti kulkemaan mainiosti, ja sen koommin ei ole ollut kuin hyvää sanottavaa. Mutta kenellekään en soisi vastaavaa alkua.
Esikoisen aikaan meillä oli matkassa myös huonoa tuuria. Päiväkodin ryhmässä oli meneillään myllerrys, kun hoitajat olivat vaihtumassa ja opea ei ollut vielä palkattu. Pehmeältä laskulta meni pohja, kun koko henkilökunta meni uusiksi alun jälkeen. Pienen ihmisen (ja meidän vanhempien) piti tutustua ja kiintyä lyhyessä ajassa useaan vaihtuvaan ihmiseen. Pienten ryhmään mahtui monta ihan uutta päiväkodin aloittajaa samaan aikaan, mikä oli stressaavaa sekä lapsille, henkilökunnalle että vanhemmille. Samaan aikaan kun ryhmä haki muotoaan, myös toisilleen entuudestaan tuntematon henkilökunta haki paikkojaan.

Nyt kuopuksen kanssa ilmoitimmekin aloituskohdaksi elokuun, mutta siirsimme aloitusta suosiolla ihan kuun loppuun. Onneksi minun ja miehen työt mahdollistivat järjestelyn näin, esikoisen aikaan vaihtoehtoja ei ollut. Alkuhärdelli ryhmässä on ohi ja arki tasaantunut, mutta silti kuopus ehtii hyvin osaksi ryhmääntymistä. Kuopus pääsi ryhmään, joka on ihan lottovoitto. Sitä vetää sydämellinen tehotiimi, joka on pitänyt yhtä jo monta vuotta. Se kertoo hyvää, porukka selkeästi viihtyy yhdessä ja toimii jenginä hyvin.

Esikoisen kohdalla pehmeä lasku jäi kaiken säätämisen ja vaihtuvuuden jalkoihin, mutta kuopuksen kanssa se on voitu tehdä smoothisti ja pikkuhiljaa. Ensimmäisen viikon ajan hän oli päiväkodissa miehen tai minun kanssa tunnin-pari kerrallaan. Kolmantena päivänä hän jäi ensimmäistä kertaa ilman jompaakumpaa vanhempaa muutamaksi toviksi tuttuun puistoon, johon päiväkodista on tapana tehdä retkiä harva se päivä. Ensimmäisen viikon viimeisenä päivänä hän söi ensimäistä kertaa lounaan yhdessä ryhmän kanssa.
Toisella viikolla kokeiltiin, että jompikumpi meistä vanhemmista kävi vain tuomassa lapsen, mutta muuten kuopus oli ryhmän kanssa aamupäivän. Kun se meni hyvin, nyt loppuviikosta on koetettu myös päiväunia, mikä on yleensä se vaikein totutteluvaihe. Kaikki on mennyt niin hyvin, että tänään viikon vikana päiväkotipäivänä kuopus jo söi välipalankin ryhmänsä kanssa, ja kävin hakemassa hänet sen jälkeen.

Kaikki on tuntunut niin luontevalta ja hyvältä, että minulle ei ole tullut tarvetta parkua nurkan takana. Lapsi itse on eron hetkellä tietenkin kertonut ikävästään, mutta itku ei ole ollut hysteeristä tai muutenkaan vatsani nurin huolesta kääntävää, lähinnä vain protestoivaa ja juurikin ikävästä kertovaa. Luonnollisesti, onhan minullakin ikävä. Ryhmän tutun aikuisen sylissä itku on kuitenkin jo laantunut siihen mennessä, kun käännyn vielä portilta heiluttamaan moikat.

Mikä ihaninta, lapsi ikävästä huolimatta tykkää mennä päiväkotiin. Hän on riemuissaan lähdössä päkiin ja tutussa puistossa käydessämme muistelee, miten päiväkodin ryhmän kanssa ollaan siellä myös.
Esikoisen aloitukseen verrattuna iso ero onkin myös siinä, että lapsi osaa jo puhua jonkin verran. Vaikka varsinaisista keskusteluista nyt vielä ei voi puhua, on ihana voida jutella lapsen kanssa päivän kulusta ja täpinöivästä puheesta aistia, että on ollut kivaa. Hänelle voi myös kertoa, miten päivä etenee. Että nyt saatte leikkiä tässä pihassa kavereiden kanssa, sitten lähdette retkelle, minkä jälkeen syötte (ja mikä jännintä, sisko syö samaa ruokaa omassa ryhmässään) ja sen jälkeen mennään unille heppa-pehmolelun kanssa. Ja sitten äiti jo tuleekin hakemaan.

Arvelen hyvän aloituksen johtuneen myös siitä, että kuopus on saanut pehmeää laskua päiväkotiarkeen oikeastaan koko elämänsä. Päiväkoti on tuttu, sillä sinne on käyty viemässä ja sieltä on haettu siskoa. Kuopus on monesti ollut harmissaan, kun ei ole saanut jäädä päiväkotiin, ja olen kertonut, että sitten kun olet vähän isompi, sitten sinäkin tänne pääset. Ja nyt sitten se odotettu aika on.
Iso asia esikoisen ja kuopuksen päiväkodin aloituksen erilaisuudessa on varmasti myös se, että meille vanhemmille kaikki on tuttua. Esikoisen aikaan kaikki oli uutta, sillä meillä ei ollut päiväkodeista edes omakohtaista kokemusta. Nyt tuttua on niin päiväkodin tilat, henkilökunta kuin toimintatavatkin. Me vanhemmat olemme saanut shokkialoituksen silloin kolme vuotta sitten, mutta sen jälkeen useamman vuoden pehmeän laskun päiväkotiarkeen.

Kun kuopuksen käy hakemassa päiväkodista, hän on yhtä hymyä ja naurua koko poika – siksi, että tulin hakemaan ja siksi, miten kiva päivä on ollut. Pieni on ihan tohkeissaan, kun ei tiedä halaisiko minua vai kertoisiko innoissaan päivästä. Niinpä hän tekee molempia yhtä aikaa, rutistaa ja höpöttää, halaa ja nauraa. 

No olen minä vähän itkenyt, mutta onnen ja helpotuksen kyyneleitä.

Lue myös nämä

18 kommenttia

  1. Ihanaa <3 Teillä on kyllä ollut ihan TODELLA pehmeä lasku. Olen ollut parissa päiväkodissa lapsena ja parissa töissä enkä ole missään niissä törmännyt vastaavaan. Meille se ei varmaan kyllä sopisikaan niin hyvin. Minä luulen että se että käytiin lapsen kanssa ensin katsomassa paikkaa ja myöhemmin käytiin tekemässä soppari ja kerran leikkimässä pari tuntia niin se oli ihan riittävä. Yhtään jäämisitkuja ei ole parivuotiaalta tullut. Terveiset ovat aina suunnilleen samaa luokkaa. Reipas on ja söi paljon. Olen kyllä ihan äimänä myös tuosta lapsestani. Päiväkotimaailmassa olen nähnyt miten valtaosa lapsista on paljon temperamenttisempia kuin tämä oma ja huoli onkin ollut enemmän että jääkö muiden jalkoihin ja varjoon, mutta tuo osaa onneksi käyttää suuria silmiään huomion hankkimiseen ;) ja pienessä paikassa vaara jäädä syrjään ei ole kovin suuri.
    Mutta vaikka meitä on näin hemmoteltu tyytyväisellä lapsella niin tempperamenttisten lasten vanhemmille tiedoksi, että ne kaikista tempperamenttisimmat lapset joiden kanssa hoitajatkin saavat vääntää ja ottaa yhteen ovat lopulta niitä jotka jäävät vuosiksi muistoihin ja joita varmaan vielä eläkeiässäkin muistelee ja miettii mitä heille kuuluu. Heistä jää jälki ja se on ehdottomasti positiivinen jälki.

    Hienoa kun teille on löytynyt noin hyvän kuuloinen paikka. Tuollakin alalla kun alkaa monessa paikassa uupumus näkyä ja työntekijöistä imetään jatkuvasti enemmän. Niin suoraan ryhmäkokojen kasvatuksella ja vaatimustason jatkuvalla nousulla, vanhemmilla joilla ei ole luottamusta päiväkodin henkilökuntaan tai on vaatimuksia joiden toteuttaminen suuressa ryhmässä ei aina ole niin helppoa miltä se kuulostaa kuin ihan sillä että tämän päivän hektinen elämä, epävarmuus ja levottomuus lisää myös lasten levottomuutta. Minä olen kokeillut tuota alaa ja takaisin en palaisi, mutta kunnioitan ja arvostan kaikkia jotka ovat jaksaneet ja jaksavat sitä edelleen täydestä sydämestä tehdä. Minäkin olisin halunnut jaksaa pidempään, mutta oli pakko myöntää tosiasiat. Tsemppiä ja työn iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lasku on tosiaan ollut todella pehmeä, mutta päiväkoti ei siis oleta kaikkien voivan järjestää asioitaan näin loivan laskun mahdollistamiseen. Esikoisen aloituksesta jäi niin ikävä kolhu muistoihin, että mielellämme olemme järjestäneet nyt näin, kun se mahdollista on ollut :)

      Meille on todellakin suotu niin mahtavat päiväkotiryhmät molemmille lapsille, että on sitä tullut itkusilmässä kiiteltyä useaan otteeseen päiväkodissakin. Mä itse en ikinä kuuna päivänä kykenisi tekemään samaa duunia kuin päiväkodin henkilökunta tekee. Arvostan ihan valtavasti noita upeita päiväkodin hoitajia ja opeja (sekä muutakin henkilökuntaa tietty), jotka ovat niin tärkeitä ihmisiä meidän pienille – ja myös meille aikuisille.

      Poista
  2. Meillä on samanikäiset lapset, mutta luonteet ja tempperamentit päinvastoin kuin teillä, ja meidän kokemuksen pohjalta sillä on valtava merkitys. Meillä molempien aloitus on ollut ryhmän ja pehmeän laskun kannalta ideaali. Ja silti jo vauvana yleistyytyväinen esikoinen meni päiväkotiin kuten muuallekin, iloisena, vaivatta ja juuri itkemättä. Tunteellinen, herkkä ja vauvanakin kovin vaativainen kuopus taas itkee päiväkodissa pitkin päivää edelleen, vaikka päiväkoti aloitettiin ihanassa ryhmässä jo 1.8. Ja pohdin päivittäin pitäisikö jäädä kotiin, koska sydäntä raastaa laittaa toinen hoitoon itkemään. Ja tämä kaksivuotias puhuu sujuvasti, kertoo illalla ylpeänä päivästään ja myös siitä, kuinka äitiä oli kova ikävä. Sydän särkyy.

    Joten väittäisin lapsen tempperamentilla olevan vielä ulkoisia tekijöitä suurempi merkitys.

    Niin ja ihanaa kuulla, että teillä on ollut mukava alku päiväkodissa!

    Milloin teidän esikoisella helpotti (kaipaan, että joku sanoo, että tämä tuska ei ole ikuista).

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti ja mukava kuulla että kuopuksen aloitus on sujunut hyvin. Meillä myös esikoisen aloitus jäätävä. Kuopus aloittaa ensi viikolla. Kirjoitus lisäsi toivoa että tämä menisi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tekin saatte toisella kerralla tällaisen kokemuksen aloituksesta <3

      Poista
  4. Teidän esikoisen päiväkodin aloitus kuulostaa ihan samalta mitä meidän lapsen olosuhteiltaan. Alkoi alle vuoden vanhassa päiväkodissa uusi ryhmä täynnä kaksivuotiaita tai nuorempia lapsia sekä hoitajia jotka oli palkattu juuri tähän ryhmään ja aloittivat lasten kanssa samaan aikaan. Meni kuukausi ja ensimmäinen hoitaja lopetti, tilalle palkattiin sijainen joka oli vähän toista kuukautta ja siitäkin pari viikkoa lomalla, jolloin luonnollisesti lapsia hoiti sijaisen sijainen. Sitten aloitti jälleen uusi hoitaja, joka lopetti kesäloman jälkeen. Ja tässä välissä yksi ensimmäiset kuukaudet mukana ollut, tosi tykätty hoitaja lopetti. Noh, kesäloman jälkeen meidän lapsi vaihtoi ryhmää joten sitten meni kaveritkin uusiksi. MUTTA vaikka alku puitteiden puolesta on ollut kivinen, lapsi suhtautuu päiväkotiin kuin teidän kuopus, kiva mennä, kiva olla ja kiva kun tullaan hakemaan kotiin, hymyssä suin ihan koko ajan. Alan epäillä että meillä asuu kameleontti, niin sulavasti toukka sujahtaa tilanteeseen jos toiseen ja on täysin tyytyväinen, vaikka hoitavat aikuiset ei aina olekaan niitä tuttuja ja ennestään turvalliseksi tiedettyjä. Että joskus myös näin, meillä alku oli äidille vaikeampi kuin lapselle, lapsi taisi olla juuri sopivan ikäinen siihen että elämänpiiri laajeni kodin ulkopuolelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä tosi kurjaa, että uudet työntekijät palkataan ryhmään vasta kun ryhmä on jo aloittanut. Mä en edes muista, kuinka monta eri ihmistä esikoisen aloittaessa ryhmässä pyöri parin ekan kuukauden ajan, kunnes tilanne tasaantui.

      Niin ihana kuulla, että säädöstä huolimatta teillä on tyytyväinen ja iloinen päiväkotilainen! Taisi meilläkin se kausi silloin kolme vuotta sitten olla lopulta paljon hankalampi meille vanhemmille kuin lapselle itselleen.

      Poista
  5. Kiva kuulla että teilläkin on alku sujunut mukavasti ☺ . Meidän tyttö on samanikäinen kuin teidän kuopus ja aloitti elokuun alussa perhepäivähoitajalla. Me ei käyty edes harjoittelemassa, vain keväällä tutustumassa, mutta silti aloitus sujunut aivan uskomattoman hyvin! Tyttö alusta asti kuin "kala vedessä", ei ollenkaan itkenyt edes ekalla viikolla viedessä. Hoitaja todella ihana ja olen edelleen ihan ällistynyt että kaikki mennyt niin upeasti, vaikka meillä ei ollut mahdollisuutta edes pehmeään laskuun. Varmaan tytön tomera ja reipas/rohkea luonne auttanut asiaa ��

    T.toinen lokakuun 2014 lapsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mahtava kuulla, että sielläkin hoitokuviot ovat alkaneet hienosti. Niin ihanaa saada tällainen eheyttävä kokemus tästäkin. On muuten jännää, että aika monesta asiasta on saanut miellyttävän ja vanhoja haavoja paikkaavan kokemuksen nyt toisella kertaa :D

      Poista
  6. Hienoa, että on sujunut hyvin! Osittain päiväkodin aloitusten erot voi johtua temperamenttieroistakin. Meillä aloitus sujui vajaa 2-vuotiaalla tosi hyvin. Lapsi on kaiken kaikkiaan sopeutuvainen ja tasainen luonne.

    Oliver

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, että teilläkin aloitus meni hienosti. Ja totta, ihan varmasti temperamenttikin vaikuttaa. Mä tosin olisin ajatellut, että niiden takia nämä aloitukset olisivat menneet luonteiltaan toisinpäin, mutta ehkä se tasainen luonne tosiaan saa suhtautumaan päiväkotiinkin lungimmin.

      Poista
  7. Kuulostaa ihanan pehmeältä laskulta. Meillä meni niin ihanasti päiväkodissa viime keväänä 3v:n kanssa, että olin varma kaiken jatkuvan samaan malliin. Nyt olenkin joutunut olemaan huolesta mykkyrällä, kun lapsi ei olekaan halunnut jäädä hoitoon ja ahdistuksen takaa paljastui kiusaamista. Olen myös skeptinen miten opettajat todella ehtivät puuttua lasten välisiin suhteisiin tai edes huomata ikäviä asioita. Opettajat ryhmässä ovat kyllä taitavia, mutta heitä vain ei riitä joka paikkaan. Onneksi aikuiset ihanasti toimivat asioiden korjaamiseksi, mutta luottamuspula jäi kalvamaan silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tosi kurjaa kuulla kiusaamisesta. En voi edes kuvitella, miten huolesta myttyrälle siitä vanhemman sydän menee. Oli lapsi sitten kiusattu tai kiusaaja.

      Päiväkodeissa ei tietenkään silmiä ole joka paikassa, etenkään yli kolmevuotiaiden ryhmissä – enhän minäkään lapsiani koko ajan vahdi siinä vieresssä. Mun mielestä se on hyväkin asia. Lapset oppivat pelaamaan keskenäisiä suhteita ilman, että joku ohjailee vieressä. Mutta sen verran tietenkin pitäisi resursseja päiväkodin henkilökunnalla olla, että kiusaamiset tulevat huomatuksi. Oma kokemukseni on, että hyvin herkästi päiväkodissa kuunellaan lapsien ja meidän vanhempien fiiliksiä vaikkapa nyt ryhmän sisäisistä ongelmista. Kovin vähänhän henkilökunnalla on aikaa, mutta itse olen perheeni kanssa kokenut tulleeni kuunnelluksi.

      Toivottavasti teillä kaikki hoituu parhain päin, ja lapsesta on taas mukava mennä päiväkotiin <3

      Poista
    2. Tässä se ryhmäkokojen kasvatus alkaaa varmaan näkyä vielä entistä enemmän. Silmiä, sytlejä, käsiä ja korvia ei vaan riitä ja silloin jää helposti huomaamatta tosi tärkeät ja isotkin asiat. Kuten vaikka kiusaaminen, joka pahimmassa tapauksessa vaikuttaa ihmisen elämään vielä kymmenien vuosien päästä.

      Poista
  8. Tuo pehmeä lasku ja tutustumisaika on äärimmäisen tärkeä varsinkin alle 3-vuotiailla. Olen toteuttanut sitä äitinä ja lastentarhanopettajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin sitä ihan vain oman kokemuksen perusteella suosittelen. Siksi toivoisin, että päiväkodilla olisivat henkilökuntamuutokset valmiita silloin, kun lapset aloittavat. Muuten siltä pehmeältä laskulta menee pohja. Se toki tiedostetaan, mutta silti tänäkin vuonna joissakin ryhmissä on edelleen tässä vaiheessa vuotta vakihenkilökunta haussa.

      Poista
  9. Hienoa että kaikki on mennyt hyvin! Meillä pikkuveli menee päiväkotiin tammikuussa ja olen nyt jo ihan kauhuissani kun esikoisen kanssa ne ensimmäiset kuukaudet tarhassa oli niin rankkoja, sekä lapselle että äidille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan tosiaan valtavan helpottuneita, kun kaikki on mennyt näin hyvin. Toivottavasti teilläkin pikkuvelin päiväkodin aloitus sujuu hyvin <3

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe