Kotibileet ekaa ja vikaa kertaa

27.10.16


Yhteistyössä Crowmoor ja Suomen Blogimedia

Viisi asuttua vuotta, mutta ei yhtään bileitä. Tajusimme vanhaan kotiin muuttolaatikoita tilatessamme, että emme ole pitäneet niissä neliöissä koskaan juhlia. Lastenkemuja ja perhekekkereitä siellä toki olemme juhlineet, mutta jokaiset juhlat ovat alkaneet olla loppusuoralla iltaseitsemään mennessä. Päätimme, että vielä ennen muuttolaatikoiden uuteen osoitteeseen kantamista pidämme juhlat, jotka loppumisen sijaan alkavat seitsemältä illalla.

Niistä juhlista tulikin iltamat, jotka sisälsivät nipullisen ensimmäisiä kertoja sekä yhden ison ja siinä hetkessä vielä epätodelliselta tuntuvan vikan kerran.
En edes muista, koska olisin viimeksi ollut kotibileissä, saati järjestänyt sellaisia. Nykyään tavataan iltaisin ystävien kanssa yleensä suoraan jossain kaupungilla, kun niin monella on kotona minityyppejä, jotka menevät nukkumaan iltaysin aikoihin. Silloin tällöin päädytään perheyökyläilyjen yhteydessä istumaan iltaa yökkäreissä ja villasukat myttyrällä milloin kenenkin keittiöön. Tärkeitä ja ihania kohtaamisia nekin. Mutta bileet, vanhat kunnon kotibileet, sellaisia on kyllä ollut ikävä!

Joskus kauan sitten opiskeluvuosina oli aikakausi, kun meillä pidettiin kotibileitä vähintään kerran viikossa, jos ei useamminkin. Meillä oli miehen kanssa hulppean kokoinen vuokrakolmio ihan Turun keskustassa, parin sadan metrin päässä Kauppatorista. Sinne oli kaikkien helppo tulla. Kotimme hippipunaisella ja Aasian-tuliaisilla sisustettuun olohuoneeseen mahtui istumaan iltaa isolla sakilla ja sen pienen keittiön tiskipöydälle mahtui yllättävän paljon likaisia astioita, joita käsitiskillä sitten seuraavana päivänä jynssättiin. Voi niitä aikoja ja ikuisesti kestäviä öitä!
Tällä kertaa kotibileiden järjestäminen vaati hieman enemmän etukäteissuunnittelua kuin sipsipussin ostamisen, sillä meillä oli miehen kanssa villi haave päästä juhlimaan yhdessä. Tähän mennessä kun ollaan käyty juhlissa vuorotellen tai vaihtoehtoisesti koko perheenä alkuillasta, minkä jälkeen toinen on lähtenyt lasten kanssa kotiin.

Mutta nyt tämän vauvakirjamerkinnän arvoisen illan meille mahdollisti ystäväperheemme, jonka luokse lapset lähtivät innoissaan ensimmäistä kertaa elämässään yökylään. Esikoisella oli vähän jo yökyläilystä jujua, sillä hän on ollut kerran hotellissa yötä mummin ja paapan kanssa.
Kun vilkuttelin rappukäytävässä reppujen ja unilelujensa kanssa täpinöiville lapsille, ikävä nappasi hetkeksi kurkusta kiinni, mutta luovutti sitten. Tilalle tuli riehakas ja epätodellinen fiilis. Koko ilta, yö ja pala aamuakin aikaa olla ihan vain aikuisseurassa. Käsittämätöntä! Meillä kun oli tiedossa jo mainittujen lisäksi nukkumiseen liittyvä kolmen suora ekoja kertoja:

1.) Eka yö ihan vain kahdestaan miehen kanssa sitten lasten syntymän. 2.) Eka ilta ja yö ihan kahdestaan miehen kanssa kotona ilman lapsia / toista lasta sitten lasten syntymän. 3.) Eka aamu kahdestaan miehen kanssa sitten lasten syntymän, kun kummankaan ei ole pakko nousta ylös ennen kuin itseä huvittaa.
Ei kai ihme, että fiilis oli hyperventiloiva ilopaniikki. Lasten lähdettyä yökyläreissulle, kuljin hetken nautiskellen kodin hiljaisissa huoneissa ja valitsin sitten Spotifystä bilelistan – sen, johon näemmä olen päivittänyt biisejä viimeksi vuonna 2011. Mutta eipä siinä, hyvin keikkui lantio listan tahtiin edelleen!

Yökyläpaikan etsiminen vaati vähän säätöä, joten muuten bileet järjestettiin ilman sen kummempaa panostusta. Mun piti tovi kelailla, mitä kotibileissä oikein on tapana tarjoilla. Sipsejä tottahan toki, joten niitä oli hankittuna muutama pussi. Olin ostanut myös tuoreita marjoja, tummaa suklaata sekä ainekset tomaatti-oliivipizzaan. Ei männä vuosien kotibileissä joka kerta todellakaan ollut tarjolla jotain ruokaa, mutta jo silloin rakastin juhliin valmistautumista. Sitä fiilistä, kun lätki kasvoille naamion, suti hiukset ojoon, pyyhkäisi pölyjä pois pinnoilta musiikin tahdittamana ja sitten viittä vaille valmiina hääri keittiössä ruokaa laittaen.
Juhlajuomina meillä olivat Crowmoorin sponsoroimat siiderit. Päästiin maistamaan etunenässä Crowmoorin uuden country cider -sarjan uutuustuotetta; Crowmoor Hazy & Sour -siideriä. Vaikka siideri on pullotettu tuossa ihan Helsingin kupeessa, uutukaisen runsas omenamehupitoisuus vie makunystyrät seikkailulle johonkin englantilaiseen pubiin.

Osa Hazy & Sour -siiderissä käytetystä omenamehusta on suodattamatonta, mikä tuo juomaan mukavan utuisen ulkonäön ja rapsakan kuivan maun. Kauniin tyylikkäät pienet lasipullot eivät kaivanneet laseja, vaan juoma oli oiva nauttia sellaisenaan suoraan pullosta – pieni nyanssi, jota etenkin muuttolaatikoiden keskellä elävä arvostaa.
Juhlissa tosiaan oli ehtaa vanhaa kotibiletunnelmaa, kun pöydät olivat mustista muuttolaatikoista kootut ja istuimina toimivat sinne tänne lattialle ripotellut tyynyt. Sohva me oltiin jo muuton alta ehditty myydä pois. Ikkunoissa ei enää ollut verhoja ja matot oli rullattu pois lattioilta. Kaikessa oli jo aavistus lähdöntunnelmaa.

Saimme seuraksemme pienen porukan ystäviä – kiitos muun muassa Anna ja Milla – jotka muistuttivat meitä kotibileiden yksinkertaisen toimivasta ytimestä: hyvä seura ja harkitun huonot jutut. Sillä naurunmetakalla oli hyvä täyttää vanhan kodin huoneet viimeisen kerran vielä ennen hyvästejä. Tuo koti jos joku, oli kotibileensä ansainnut.

Lue myös nämä

6 kommenttia

  1. Nyt kun taas tuohon törmäsin, teidän sohvan takana roikkuvaan kankaaseen.. Miten olette sen kiinnittäneet seinään?
    Meillä kaikuu väliaikaisessa vuokrakämpässä ja joku tuommoinen rarkaisu voisi olla hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mä muistelin eilen tästä kommentista ilmoituksen saadessani, että olet ehkä kysynyt tätä aikaisemminkin. Ihmettelin, miten en ole siihen vastannut, kunnes syy selvisi: molemmat sun kommentit olivat jostain syystä päätyneet roskapostilootaan. MIkä lie on Bloggerin saanut luulemaan, että kommenttisi sinne kuuluvat.

      Mutta kankaasta! Meillä tosiaan roikkui vanhassa kodissa kahdessa eri paikassa kangas seinällä, ja luultavasti samanlaista ratkaisua on tulossa uuteenkin kotiin. Ne on kiinnitetty ihan kankaan värisellä nastarivillä. Tämäkin kangas siis on naputeltu mustapäisillä nastoilla, jolloin nastat uppoavat hyvin kankaaseen näkymättömiin. Parempiakin ratkaisuja varmaan on, mutta näin meillä :D

      Poista
  2. Me ollaan onnistuttu järjestämään kotibileitä (tai no illanistujaisia ilman musiikkia) silleen, että lapset nukkuu makkarissa ja mä pitäydyn kahdessa lasillisessa. Kerran esikoisen ollessa alle 1v hän oli mummolassa yön ja silloin saatiin irroteltua enempi. Tosin aamulla oli sit kiire imettämään...

    Mulle taas tuo hauskanpito ja ystävien tapaaminen kaupungilla on niin kaukainen haave! Se kun vaatisi hotelliyön, kaupunkiin matkaa 40km eikä toisten lapsiperheiden nurkkiin viitti mennä darra-aamuksi. Vaikka olishan se hotelliyöki jees :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illanistujaiset ystäväperheen kanssa ovat ihania! Muksut saavat valvoa vähän pidempään, ja kun lastenkammarissa nukutaan, keittiönpöydän ympärillä vielä turistaan tovi ne villasukat makkaralla.

      Mutta olipa ihana tällainen harvinainen ilta, kun ei tarvinnut miettiä lasten iltapesuja ja nukkumaanmenoaikoja (mitä nyt välissä viestittää ystäville kysyäkseen, miten meni). Ajateltiin, että todellakin lähdetään vielä kaupungille myöhemmin iltasella, kun kerran sellaiseen mahdollisuus kahdestaan on. Noh, lapsiperheellisyys ja väsymys kulkevat käsikädessä, vaikka lapset olivat yökylässä. Mentiin nukkumaan puolenyön jälkeen ja herättiin vasta, kun aurinko oli jo noussut. I-H-A-N-A-A!

      Poista
  3. Aika pitkään olette onnistuneet sinnittelemään ilman lasten yökyläilyjä. Ihailtavaa ja samalla ihmeellistä :) Meidän parivuotias on ollut jo kolmisen kertaa useamman yön vierailuilla isovanhempien luona. Tämä ei tietysti ole lapsen kehityksen kannalta paras ratkaisu kun pitkät erot vanhemmista voivat olla lapselle vielä aika käsittämättömiä, mutta ollaan soiteltu videopuheluita näin yritetty ylläpitää yhteyttä pikkuiseen myös yöreissujen aikana.
    Meillä tähän kyläilyyn on johtanut kaksi asiaa. Ensinnäkin lapsella ei ole kokoaikaista hoitopaikkaa ja min ä teen keikkatöitä. Eli aina ei päivät mene ihan yksiin vaikka päiväkoti joustaa tosi hyvin ja päiviä siirrellään tarpeen mukaan. Toinen on se että lähemmät isovanhemmat asuvat yli tunnin ajomatkan päässä eikä ole järkeä istua joka päivä edestakaisin tuota matkaa.
    Minä siis ihailen sitä miten pitkään olette onnistuneet selviämään ilman yökyläilyjä ja kyllä toivoisin itsekin ettei lapsella tarvitsisi olla näitä usean päivän eroja, mutta näin se nyt vaan on mennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas toivoisin, että meillä yökylämahdollisuuksia olisi ollut enemmän. Olisi perhevapaiden ja töiden yhteensovittaminen mennyt vähän vähemmällä säätämisellä ja väsymyksellä :) Meillä kaikki isovanhemmat asuvat niin monen sadan kilometrin päässä, että yökyläily niin ei oikein ole ollut mahdollista. Nyt pitäisi vaan rohkeammin kysyä ystäviltä, josko lapset saisivat tulla kylään, kun tämäkin kokemus niin super hyvin meni. Kaksivuotiaskin kulkee jo niin hienosti, kun on isosisko tukena ja turvana <3 Ja sitten tietty itse pyytää ystävien lapsia vuorostaan meille kyläilemään :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe