Modernia, skandinaavista ja kodikasta viisikymmentälukua

30.10.16

Pineterest-tilini sisustusinspiraatiokansioihin kertyvistä kuvamääristä voi päätellä, että kotimme muuttolaatikoiden purku alkaa olla voiton puolella. On aikaa miettiä jo muutakin kuin pyöränavaimien, saksien ja villasukkien olinpaikkaa. Pinsetitkin löytyivät vihdoin (olivat juuri siinä pussukassa kuin pitikin) ja sain nypittyä melkein kahden kuukauden edestä rehottavat kulmakarvat. 

Tällä hetkellä nurkissa ei ole enää yhtäkään purkamatonta muuttolaatikkoa. Uusi startup-yritys Pilvivarasto pyysi mua testaamaan heidän palveluaan, ja mielihyvin luovutin keittiöremontin valmistumista odottavan 16 muuttolaatikon setin heidän hoiviinsa keittiön valmistumiseen asti. Heti tuli tilaa ajatella, kun ei tarvitse sietää siellä täällä seilaavia laatikoita, joita ei voi vielä purkaa. Työhuonekin on vielä täysin kesken, sillä siellä ei vielä ole huonekaluja, vessa on sysipaska ja kylpyhuone kaaos, mutta muuten koti on alkanut muotoutua.
Loogisesti nyt pitäisi miettiä tapetteja, verhotankoja, seinämaaleja, pimennyskaihtimia, verhoja ja mahdollisesti mattoja. Hyppäsin kuitenkin toviksi vähän matkaa eteenpäin ja kirjasin ylös pieniä ja vähän isompia sisustuselementtejä, jotka ovat hahmottuneet hankintalistalle kodin rakentuessa nurkka kerrallaan ensin ajatuksissa ja nyt konkreettisesti. Tai noh, sisustuselementtien sijaan puhuisin vaikkapa kotielementeistä, sillä sisustamisessa on mun korvaani jotenkin kylmä klangi. Että sisustettaisiin sisustamisen takia, ei niinkään elämisen. Mä en taida oikein sisustaa, mä enemmänkin kodistan.

Koska muutimme kaksiosta neliöön, meiltä puuttuu kahden huoneen verran esimerkiksi kattolamppuja. Muutenkin erilaisissa kodeissa on erilaiset tarpeet. Entisessä kodissa oli jättimäiset peiliovikaapit, kun ny kodin ainut peili on pikiriikkinen peilikaappi vessassa. Kävimme myös Ikeassa, vaikka juuri olin huokaissut onnellisena, että onneksi tällä kertaa ei tarvita reissua Ikeaan. Kävi kuitenkin niin jännästi, että kausivaatteiden ynnämuun säilytykseen tarkoitetut muovilaatikot eivät mahtuneet komeroidemme ovista sisään. Piti siis käydä ostamassa tilalle pienemmät.
Tämä on kuitenkin ihana vaihe. Suunnitelmat alkavat olla selvät, mutta kun etsii suurinta osaa tuotteista käytettynä, etsimiseen saa varata aikaa. En voi siis olla varma, minkälaisia aarteita tuolta kyliltä vielä vastaan tulekaan ja milloin. Kiire ei ole oikeastaan kuin Hayn Loop Stand -pukkijalkojen kanssa, jotta pääsisin rakentamaan niiden ympärille työpöytääni. Selkä ei oikein tykkää nykyisistä työasennoistani, köh. Sattuisiko teistä jolla kulla seistä Hayn pukkijalkoja käyttämättöminä nurkissa?

Toinen työhuoneeseen hakusessa oleva asia on viisikymmentälukulainen nojatuoli. Joko siro tiikkipuinen tai sitten kunnon lukunurkkauksen veroinen tyylikäs laiskanlinna samalta vuosikymmeneltä. Kattolampuksi olen miettinyt Innoluxin Candeo Air -kirkasvalolamppua. Mutta jos teistä lukijoista jollakin on myynnissä sitä vanhempaa Candeo-lamppua, mua kiinnostaa sekin.
Työvaloksi haaveilen vanhaa ja sopivan kulunutta arkkitehtivalaisinta. Sellaista olen etsinyt jo lähes vuosikymmenen – sen ajan, minkä olen myös tehnyt kotityöpöydän ääressä töitä ilman kunnon valoa. Joskus on kieltämättä vähän hölmöä olla tyytymättä vähempään, kun täydellistä ei löydy.

Muitakin lamppuja on hankintalistalla. Fiilistelen tanskalaisia kreisejä putkirykelmäkattovalaisimia viime vuosisadan puolivälistä, mutta myös Secto Designin koivupuinen Octo-valaisin miellyttää silmää vuodesta toiseen. Sirojalkaisia lattiajalkalamppuja kotiimme voisi ripotella parikin tuomaan tunnelmaa. Kiinnostaisi kovin vaihtaa sellaiseen Svensk Tennin kankaalla päällystetty varjostin.

Uuden kodin tuparilahjana olin ajatellut itselleni luvan ostaa roskiksen vessaan. Kyllä roskiksen. Vessaan. Mä olen haaveillut iät ja ajat Vippin poljinroskiksesta, mutta tuntuu överiltä laittaa sellaiset summat, noh, roskikseen. Toisaalta roskis on kuitenkin käytössä joka päivä useamman kerran, ja nyt kun vanhan kylppärimme roskis suorastaan mätäni niille sijoilleen märissä pesutiloissa rapian vuosikymmenen palveltuaan, olisi pätevä syy ostaa kunnon poljinroskis.

Tässä kodissa vessa on erillään kylpytiloista, joten täten roskikselle olisi tiedossa pitkää ikää. Parasta olisi, jos tällaisen löytäisi jo elämää muutaman vuosikymmenen ajan nähneenä. Saa nähdä, miten käy, ja kuinka kauan pyyhekoukkuun ripustettu muovipussi toimii vessan roskiksena.
50-lukulaisia peilejä mä olen ehtinytkin muutamassa vanhantavaranliikkeessä käydä katselemassa, mutta vielä ei ole täydellisiä yksilöitä tullut vastaan. Eteinen kaipaisi yhden ison ja yhden pienemmän, ja kauniille peileille kyllä löytyy paikkansa muistakin huoneista. On outoa ja varmasti opettavaistakin ollut elää niin, että ei näe itsestään peilikuvaa kuin naaman kohdilta.

Ajan kulumista voisin toivoakseni tulevaisuudessa seurata Karllsonin Flip Clockista, joka olisi passeli eteiseen. Junghansin posliinisia ja pastillisävyisiä fiftarikelloja voisin sijoittaa vaikka joka huoneeseen, niin kauniita ja kodikkaita ajannäyttäjiä ne ovat.

Tämä on ja tästä tulee niin ihana koti!

Uusien tuotteiden kuvat ovat valmistajien. Vanhojen tavaroiden kuvat lainasin Pinterestistä, tarkemmat speksit Pinterst-tililläni.

Lue myös nämä

19 kommenttia

  1. Kielipoliisi vetää punakynää "jolla kulla" sanojen alle; kirjoitetaan yhteen!

    VastaaPoista
  2. Ihania ideoita! Suosittelen silti harkiten valitsemaan käytetyt huonekalut, ystävä sai luteita käytetyn pöydän mukana. Että niitä pirulaisia tuppaa ainakin helsingissä majailevan suht monessa nurkassa. Onnea kuitenkin uuteen ihanaan kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytettyjen huonekalujen kanssa pitää tosiaan olla tarkkana. Mä en esimerkiksi kestä hometta, mutta onneksi (tai valitettavasti, näkökulmasta riippuen) haistan sen helposti. Meillä on kodin huonekaluista ja pientavaroista ehkä noin puolet käytettynä ostettua tai saatua. Ja ne vanhat huonekalut ovat juuri ne, joissa on sitä jotain: henkeä, juurevuutta, ajattomuutta ja kestävyyttä. Ennen huonekalut tehtiin todella kestämään, kun nykyään on paljon harvinaisempaa, että huonekalut kestäisivät perintönä sukupolvelta toiselle. Siksi pyrin jonkun tarpeen ilmetessä aina ensin miettimään, saisiko kyseisen asian hankittua käytettynä. Aina ei ole aikaa metsästää (esimerkiksi lasten ulkovaatteet), mutta onneksi huonekalujen kanssa ei ole niin kiire :)

      Poista
  3. Ihanalta näyttää. Meillä on Sectolta sekä jalka- että kattolamppuja, ja vaikka ovat minusta maailman kauneimpia, niiden valaistusteho on aika olematon. Eli jos haluaa kattolampun antavan valoa isolle alueelle runsain mitoin, niin se ei ole paras vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Nyt kun sanoit, olen kuullut samaa muilta. Me asennettiin sähkötöiden yhteydessä suurimpaan osaan kotimme kattopistokkeista himmennykset. Lampun pitäisi siis toimia sekä kirkkaana siivousvalona että tunnelmanluojana – säätimestä voisi tilanteen mukaan säätää valoa. Vitsit, ne vaan ovat niin hurjan kauniita! No, ehkä pyrin etsimään tilalle jotain päheää talon rakennusvuosikymmeneltä :)

      Poista
    2. Tunnelmaa ne kyllä luovat. Ja siivoaminen niiden kanssa voisi olla aika sujuvaa, kun ei hirveästi pölyä pehmeässä valossa erota:)

      Poista
    3. Haha, kätevät siivousvalot siinä mielessä tosiaan :D

      Poista
  4. Miksi pukkijalkojen pitää olla juuri Hayn kalliit jalat. Saman moisia saa paljon halvemmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me meinattiin ensin tehdä pukkijalat ihan itse puusta, se olisi tullut halvaksi ja itse tehdyssä on tietty aina kiva fiilis. Päädyttiin kuitenkin siihen, että pukkijalkojen olisi hyvä olla mahdollisimman kevyet ilmeeltään, siksi päädyttiin metallisiin. Vastaavia en löytänyt kuin Haylta ja Ikealta. Ikeassa kävin pukkijalkoja tutkimassa, ja ainakin ne yksilöt siellä olivat huolimattomasti hitsatut ja maalikin vaikutti kuluvan helposti käytössä. En myöskään mielellään tue tuotteita, jotka selvästi ovat kopioita. Siksi siis Hay, mielellään käytettynä. Mutta mielelläni otan tietty vinkkejä vastaan keveistä ja laadukkaista metallisista pukkijaloista, jos minulta on mennyt joku valmistaja ohi googlatessani :)

      Poista
  5. "Loogisesti nyt pitäisi miettiä tapetteja, verhotankoja, seinämaaleja, pimennyskaihtimia, verhoja ja mahdollisesti mattoja."

    Olisiko se loogisempaa? Mielestäni loogista on katsoa näitä ratkaisuja edemmäs. Tärkeää on miettiä määränpäätä, mitä asumiselta ja kodilta haluaa ja sen jälkeen miettiä, miten siihen pääsee. Sisustamisen - tai kodistamisen - tulisi olla enemmän kuin materialien, värien ja tilaratkaisujen pohdintaa. Lukemastani päätellen olet tämän oivaltanut.

    Valeäitin blogissa oli vähän aikaa sitten hyvä kirjoitus aiheesta otsikolla "yksi unelmia muuttava taulu".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olet ihan oikeassa :) Pitää ensin olla määränpää, jotta voi ryhtyä ajattelemaan, miten sinne pääsee. Ajatus kodista ja kodissa elämisestä leipoontuu koko ajan tuolla jossain mielen taka-alalla, ja on kutkuttavan ihanaa miettiä sitä matkaa sinne. Tällä loogisuudellani tarkoitin tässä nyt sitä, että olisi ihan jees ottaa asialistan kärkeen esimerkiksi ne pimennysverhot, ettei joka ilta tarvitsisi ikkunoihin viritellä jotain peittoa tai rättiä roikkumaan :D

      Ja joo, tuo kaimani kirjoitus oli hyvä :) Pinterest on loistava juurikin tuollaiseen unelmakotitaulun rakenteluun, jos ei tahdo käyttää saksia ja liimaa.

      Poista
  6. Tsekkaapa Himmee.com. Laadukkaita, kotimaisia valaisimia. Just eilen tajusin, et makuuhuoneen ikkunalauta huutaa valaisinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Himmee on upea! Jok'ikinen valaisin sujahtaisi meidän kotiin kuin.. kotiinsa :)

      Poista
  7. Kannattaa seurata helsinkiläisen huutokauppa Helanderin tarjontaa. Heillä iso huutokauppa n. kerran kuussa. Just tehtiin ihan mahtava 50-luvun senkkilöytö, kun ei haluttu ostaa uutta :) Siellä myös tosi paljon valaisimia. Toki aina kerrasta riippuen. -Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit, mä olen halunnut käydä Helanderin huutokaupoissa, mutta en ole vielä uskaltanut. En osaa sitä etikettiä yhtään! Mutta pitäisi ehkä uskaltautua, olen kuullut muidenkin tehneen mahtavia löytöjä sieltä.

      Poista
    2. Juu kuumottelin sitä itekin aika paljon, mutta ei ollut yhtään paha :D Siellä varataan itselle huutonumero, jota sitten nostellaan ilmaan valitun tuotteen kohdalla. Ei siis tarvitse itse kiehua mitään. Tuotteita pääsee katsomaan pari päivää ennen. Suosittelen, oli hauska kokemus ja siellä vierähti monta tuntia :)

      Poista
    3. Pitäisi kyllä uskaltautua käymään! Ehkä jos saisin jonkun kaverin mukaan jännittämään ja sähläämään yhdessä mun kanssa :D Uskon, että on varmasti hauska kokemus!

      Poista
  8. Ooh, meille on tulossa tuollainen Candeo Air. (Oravannahkakaupat on hyviä kauppoja välillä <3) Ootan jo kovasti kirkasvalolampun saapumista tähän talouteen, viime syksy oli niin myrkkyä että jos se vähän helpottaisi eloa.

    Meidän talo on rakennettu 80-luvulla, mutta suunnitelmissa on rempata tätä 50-luvun hengessä. Vähitellen, kunhan aikaa ja rahaa liikenee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, se tuo varmasti valoa pimeyteen! Mä ostin viime talvena pimeyttä ja väsymystä vastaan taistellessani Innoluxin pöytämallisen kirkasvalolampun. Tykkään siitä kovasti. Just tänään kaivoin sen ekaa kertaa tälle kaamoskaudelle esiin.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe