Pohjolan kaunotar, joka pitää minut lämpimänä

22.10.16

Syystuuli puhisee sellaisella voimalla, että kodin seitsemänä vuosikymmenenä palvelleet ikkunat ujeltavat ja puiden viimeisetkin keltaiset lehdet luovuttavat otteensa ja kieppuvat villisti kuperkeikkaa heittäen maahan. Syksy on ollut kaunis ja armollinen. Me ei olla uudessa kodissa kaivettu edes kertaakaan esille lasten kuravaatteita! Talvivaatteita sen sijaan ollaan kaiveltu, sillä lokakuun kylmyys enteilee hyistä talvea.

Talvivaatelootaa tonkiessani en voinut kuin kiittää itseäni. Loodan uumenista löytyi viime keväänä ostamani kirppislöytö, sataprosenttisesti villainen ja suomalainen villakangaspalttoo. Vähän tuntui pöljältä sitä silloin kevätauringon lämmittäessä ostaa, mutta onneksi auringon pökerryttämänäkin ymmärsin, minkälaisen aarteen UFF:in rekiltä löysin.

Takki ei ole mikään kevyt kaupunkitakki – vaikka sellaisena ulkonäkönsä puolesta menee – vaan villakerros on paksu ja takki painaa useamman kilon. Tämä päällä voi hyvin taivaltaa pakkaspäiväretkelle metsään ja takaisin kotiin saapuessa pudistella helmoista lumet. Takki on tosiaan myös niin pitkä, ettei edes tällaisella pitkällä naisella tuuli ei pääse puhisemaan helman alta takapuoleen. Palttoon ruutukuosi on ajaton ja syvän sininen väri tuntuu kovin tältä päivältä, vaikka takilla on varmasti ikää useampia vuosikymmeniä.

Mä olen aina ollut etevä löytämään kirpputoreilta itselleni takkeja, mutta näin täydellistä löytöä en ole aikaisemmin tehnyt. Villakangastakissani on tarpeeksi pitkät hihat jopa kaltaiselleni gorillakädelle, jolle vintagetakeissa ei yleensä riitä hihaa kuin juuri ja juuri puoliväliin rannetta. Ja mikä uskomattominta, tässä on jättimäinen huppu! Takki ilman huppua on aina vähän vaillinainen, mutta nyt voin piiloutua hupun uumeniin, kun oikein tuiskuttaa.

Takin valmistaja on Kaunorar, ja palttoo totta vie on nimensä veroinen.

Muut vermeet: merinovillapipo, VAI-KØ. Hansikkaat, Hestra. Laukku, Lumi. Kashmirhuivi, kashmirneule.com. Kengät, Vans.

Lue myös nämä

4 kommenttia

  1. aivan mahtava takki! menneiden aikojen takit, kirpputorilöydöt ja lämpöisyys kunniaan!

    kiitos ihanasta blogistasi, perhearki ei itselle ole vielä yhtään ajankohtaista, mutta kirjoitustyylisi ja kuvasi viehättävät yhtä kaikki kovin paljon, on aina ilo huomata uusi postaus blogissasi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, menneiden aikojen takit, kirpputorilöydöt ja lämpöisyys kunniaan :)

      Ja voih, kiitos ihanasta palautteestasi! On aina yhtä hauskaa kuulla, että täällä lähiössä käy vierailemassa myös lukijoita, joille perhearki ei ole ajankohtaista.

      Poista
  2. Oijoi mikä löytö! Ikävöin Helsingin runsaita kirpputoreja, vaikka kirppishinnat ovatkin siellä piirun verran kalliimpia kuin täällä Haminassa pikkukaupungissa. Täällä tosilöytöjä tulee harvemmin vastaan, mutta kun se tulee, niin se semmoinen sitten todella myös on. Ehkä ykköslöytöni on suomalainen Halosen lepakkohihainen nahkatakki suoraan kultaiselta kasarilta. Hintalapussa koreili 6e :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä tosiaan on ehkä helpompi yrittää tehdä täsmälöytöä jostain vaatteesta, kun tarjonta on niin runsas. Toisaalta hinnatkin tosiaan ovat sitten suolaisia. Maakunnissa menee taas just noin kuten sanoit: kun sitten tulee vastaan löytö, se tosiaan sitä on. Mä rakastan käydä kirppareilla pitkin Suomea reissatessani ja esimerkiksi lapsuuden kotikaupunkini Vaasan kirppareille pitää aina vanhempien luona käydessäni päästä. Harvoin niiltä lähtee tyhjin käsin, ja etenkin upeita vanhoja huonekaluja löytyy ihan pilkkahintaan.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe