Helsinki marraskuussa 2016

9.11.16

Postauskalenterissa oli tällä päivälle suunnitteilla kirjoitus, jonka työnimi oli ”mikäs nyt on, kun ei vituta yhtään”. Aamulla heräsin uuden aikakauden alussa olevaan maailmaan, ja ajattelin, että tuntuisi kornilta kirjoittaa postaus tuolla ajatuksella juuri tänään. 

Yhden maailman vaikutusvaltaisimman valtion johtoon valittiin seksistinen ja rasistinen öykkäröijä. Ei minua vituta, mutta tunneskaala on päivän edessä edennyt järkytyksen ja ahdistuksen kautta hämmennykseen. Ajatukset asiasta ovat ainakin vielä niin jäsentymättömiä, että en tiedä, mitä järkevää, lohduttavaa tai uutta näkökulmaa tarjoavaa asiasta kirjoittaisin.

Siksi kirjoitan nyt siitä, mistä alunperinkin oli ajatus: onnesta, kauneudesta, kiitollisuudesta ja pienistä iloista. Juuri nyt niitä asioita tarvitaan maailmaan.
Nimittäin tämä marraskuu tässä. Meneillään oleva kuukausi on ollut minulle yleensä se vaikein. Pimeä ajanjakso kauniin syksyn jälkeen ja ennen joulun iloa ja rauhaa. Kiusankappale, joka on heitetty tuohon, kun ei oikein muutakaan sijoituspaikkaa ole keksitty. Pitkä ja mutatahmainen kuukausi, jonka keskellä väsymys tuntuu yhtä syvältä kuin pimeys ympärillä. Lapsiperheessä marraskuinen kurahoususavotta tuntuu loputtomalta ja saa pohtimaan, onko tässä pohjolassa asumisessa mitään järkeä.

Paitsi tänä vuonna. Marraskuun alussa Helsinkiin satoi ensilumi. Sellainen pieni ja kevyt hönkäys, joka sykähdytti, mutta ei saanut marraskuun pessimistiksi kyllästämää mieltäni iloon. Siinähän sataa, kunnes pian sulaa ruskeaksi loskaksi, ajattelin. Marraskuu päätti kuitenkin näyttää, että kyllä siitäkin ihan päteväksi kuukaudeksi on.
Se pinnisti ja ponnisti synnyttäen Uudenmaan kohdille sääilmiön, jollaisena aikuisiällä yleensä muistetaan lapsuuden talvet. Lunta on tupruttanut niin paljon, että se on kerääntynyt ikkunanpieliä myöten kinoksiksi. Parvekkeen havukasvit saivat päälleen lumihatut ennen kuin ehdin ne edes istuttaa ruukkuihinsa.

En tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni tällaisen siirtymän talveen. Kauniin ja kirpeän syksyn sekä tämän pehmeän ja valoisan lumen välissä oli vain pari kurahaalaripäivää. Ihan kuin marraskuun yli olisi hypätty, vaikka ehtiihän se viheliäinen toki vielä tehdä paluun oikealla luonteellaan. Mutta ei ajatella sitä nyt. Ajatellaan tätä pehmeää postikorttimaisemaa tässä.
Tänä vuonna Helsingin marraskuussa olen kiskonut ilosta kujertavia lapsia pulkalla päiväkotiin ja kuunnellun lumoutuneena perintölapikkaiden alla narskuvaa lunta. Olen antanut itseni höpsähtää jouluun kunnolla etukenossa. Sytytän kynttilöitä ikkunoille ja ostan glögipulloja niiden kauniiden etikettien perusteella. Koti on kuin turvapesä, joka on ympäröity lumivallein kaikelta maailman pahalta.

Lämmittelen villavilttien alla tuplavillasukat jalassa ja ymmärrän, miksi kotitalomme alkuperäiset ja niin kauniit ikkunat on tosiaan syytä vaihtaa ensi vuoden ikkunaremontissa. Olen syönyt pipareita ja miettinyt, mikä määrä tunnelmavaloja on just alle överin. Joulurauha tuntuu kietoutuneen pehmeänä ympärillä jo marraskuussa.

Tällaisen marraskuun minä hyväksyn. Miten paljon onnea, punaisia hymyposkia ja iltaisin pulkkamäkeen unohtuneita arkikiireitä voikaan lumi tuoda mukanaan.

Lue myös nämä

8 kommenttia

  1. Mä niin allekirjoitan tämän! Pelko vyön alla odottelin miten paha tästä marraskuusta tulee, lokakuun loppu jo näytteli voimiaan ja mieli oli yhtä musta ja matala kuin oli kelikin. Vielä marraskuun ensimmäisenä päivänä epätoivoisena mietin, miten selviän jouluun ja tammikuuhun. Ja sitten, humps vaan lunta satoi ja satoi ja satoi. Ja mieli kirkastui. Kun ihmiset ympärillä kirosivat myöhässä olevia julkisia ja hyytävää viimaa jonka mukana tuiskutti triivuja sinne tänne, mun mieli hypähteli ilosta. Kummasti on marraskuun ensimmäinen viikko ollut helpompi kuin moneen vuoteen :) Älä lumi sula pois ennen kevättä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä, ihana lumi! Mua ei ole harmittanut sitten yhtään, vaikka osani julkisten myöhästelustä olen saanut minäkin. Niin paljon mielialaplussalle kuitenkin jäädään. Toivon kans sitä ihmettä, että tämä ensilumi ei sula pois ennen kevättä.

      Poista
  2. Rovaniemellä asuvana en yhtään ihmettele etelän ihmisten talviahdistusta, jos koko talvi muistuttaa yhtä pitkää (nykyajan) tavallista marraskuuta, jolloin sataa lähinnä räntää tai vettä, ja on mustaa ja synkkää. Tänä vuonna huomaa blogeistakin, ettei juuri kellään ahdista talvi, kun on lunta ja sen mukanaan tuomaa valoa. :) Täällä ei tänä vuonna vielä noin paljon lunta ole kuin siellä, mutta vähän kuitenkin maassa valoa tuomassa! Ja pakkanen, ah <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, marraskuu on viheliäinen, ja monena vuonna se tuntuu alkavan jo ennen marraskuuta ja jatkuvan joulukuun puolelle. Onneksi monena vuonna tänne eteläänkin on sitten lopulta saatu kunnon talvikelit, mutta tällaisen siirtymän syksystä talveen voisin ottaa joka vuodelle :) Olen myös onnellinen, että päästään kokemaan kunnon talvea, kun tarkoituksena on vuodenvaiheessa lähteä maapallon toiselle puolelle ja palata vasta kevään mukana.

      Poista
  3. Tosiaankin! Olen useita kertoja todennut että tämä marraskuu on ihan outo kun se ei ahdista yhtään. Päiväökodin työntekijät kiittävät ja kumartavat kun kurahousurumbasta on päästy näin vähällä (toistaiseksi) ja minä rakastan lunta. Marraskuu on yleensä tosiaan vain ja ainoastaan pimeä ja märkä. Ne vuodet kun olin lapsen kanssa kotona ei ahdistanut ihan niin paljon kun ehti valoisaan aikaan olla ihan kotonakin ja nyt tämä ensimmäinen työmarraskuu on pitänyt oikein hyvänä. Hämeenlinnan seudulla ei ole ihan noin paljon lunta, mutta kyllä on päästy jo pulkkamäkeen ja laitettu vähän jouluvaloja jo etuajassa.
    Tukholmassa oli muuten kuulemma tullut puoli metriä lunta vuorokaudessa ja KAIKKI liikenne jumissa. Uutisia en ole vielä bongannut, mutta kuulin sukulaisten kautta.

    Ps. Ovat ilmeisesti pitkän ajan ennusteissa lupailleet loppukuusta lämpenevää, mutta ei ehkä kannata vielä sitä liiaksi surra. Pitkän ajan ennusteet on aika mitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ole kuullut loppukuun sääennusteista, iiiiks! Nyt saan sitä paremmalla syyllä lähteä huomenna kesken työpäivän pulkkamäkeen oman perheen ja kaveriperheen kanssa. Ajattelin, että olisi niin paljon hommia, mutta pah, hommat odottaa, mutta lumi ei välttämättä.

      Työpäivät, kurahousurumba ja pimeys ovat tosiaan aika kuluttava yhdistelmä, joten marraskuu on tosiaan pitänyt suakin hyvänä :) Ja voin tosiaan vaan kuvitella, miten helpottavaa tämä on myös päiväkotien henkilökunnalle. Jos mä olen kahden kurahousutyypin kanssa ihan helisemässä, mitäs kun niitä on koko ryhmällinen, jaiks!

      Poista
  4. Mistä olet hankkinut tuon ekan kuvan ihanan käpykynttilän? Se on niin kaunis! Kiitos myös mielenkiintoisesta blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on saatu Ikeasta, kun joulufiilistelijänä kävin hakemassa inspiraatiota heidän joulutapahtumasta :) Ja kiitos kiitoksista, ihana, että luet :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe