Ikioma työhuone

5.11.16

Yksi uuden kotimme neljästä huoneesta on varattu minun työhuoneekseni. Olen niin lapsekkaan onnellinen omasta huoneesta, että taisin itseltäni salaa kaivata sellaista. Kävin tovi sitten puhumassa seminaarissa yhteisöllisistä työtiloista, mutta jouduin heti tilaisuuden alussa dropata tunnelmaa sen verran, että kerroin juuri irtisanoneeni työpöytäpaikkani jaetussa toimistossa. Pöytäni siellä on pölyyntynyt lähes käyttämättömänä elokuusta lähtien.

Olen mieluummin tehnyt töitä kotona. Se on mahdollista nyt kun molemmat lapset ovat päiväkodissa. Olen naputtanut konetta keittiönpöydän ääressä ja sohvalla. Olen kirjoittanut ja katsonut ulkona vaihtuvia vuodenaikoja. Nautin onnenväristyksiin asti villasukissa hipsutelluista työpäivistä ja hiljaisuudesta. Pikkulapsiaika on myllännyt sisältäni esiin introvertin, joka kaipaa ihan valtavasti aikaa ihan itsekseen.
Tiedän, että vielä joskus kaipaan ja jopa tarvitsen paluuta takaisin ihmisten parissa vietettyihin työpäiviin. Minä elätän itseni ja perheeni tarinoilla ja ajatuksilla, eikä niitä synny yhtä helposti, kun tarkoituksella vähentää ihmiskontakteja ja ajatuskimmokkeita elämästään. Mutta nyt työmenot ja -tapaamiset riittävät tuomaan tarpeellisen määrän ihmiskirjoa. Nyt on hyvä näin. Sytytän mieluummin kotona kynttilöitä ja laitan musiikkia soimaan, kuin säntään metrolla keskustaan.

Luulisi, että työhuoneeni olisi näiden remonttikuukausien aikana ollut ensimmäisenä mietintälistalla, mutta se poloinen on jäänyt ajatuksien ulkopuolelle. Tällä hetkellä se on kaikuva huone, jonka lattialla seilaa muutamat toimistokamalaatikot, ompeluaikaa odottavat kangasaarteeni, printteri, askartelutarvikelaatikot, ompelukamat ja ne viheliäiset viimeiset muuttotavarat, jotka eivät oikein tunnu löytävän luontevasti paikkaansa.
Mitä siis työhuoneeltani kaipaan? Pirteää ja samaan aikaan rauhaisaa tunnelmaa, joka saa mielen liikkeelle ja sormet tanssimaan näppäimistöllä. Siksi olen miettinyt tapeteiksi jotain kesäisen aurinkoista ja talon rakennusvuodesta muistuttavaa. Käytännöllisistä puolista työhuoneessani on jo se, mitä eniten aikaisimpina kotikonttorivuosina kaipasin: ikioma ovi, jonka saa perässään kiinni.

Toinen kaipaamani asia on iso työpöytä. Kaunis mutta niin epäkäytännöllinen klaffipiironki saa nyt väistyä korkeapainelaminaatilla päällystetyn vaneritason tieltä. Vielä kun sellainen vaneri löytyisi autottoman ihmisen kannalta järkevän etäisyyden päästä, mutta eiköhän asia selviä, kun vaan jaksaa vielä googlata lisää. Hayn pukkijalat sen sijaan ovat valmiina pöytää varten. Kyselin sellaisten perään viime viikolla, ja kas, yksi teistä lukijoista laittoi viestiä ja kertoi, että hänellä sellaiset olisivat myynnissä. Jes!
Pöytä tulee koko ikkunaseinän leveydeltä, jotta siihen mahtuu tarvittaessa työskentelemään kaksikin ihmistä. Voin myös levittää samalle pöydälle sekä ompelukoneen sekä saumurin. Mulla on kutkuttava etiäinen siitä, että tulen tekemään lapsille aika paljon nykyistä enemmän vaatteita tuon pöydän ansiosta. Tähän mennessä kun olen ommellut pienen keittiöpöytämme ääressä. Se on tarkoittanut sitä, että olen joutunut aina purkamaan työpisteeni ruokailujen ajaksi tai vaihtoehtoisesti ollaan perheen kanssa syöty olohuoneen lattialla.

Työvaloiksi kaipailen vanhoja arkkitehtivalaisimia ja luulen, että niitä saisi olla oikeastaan kaksi, yksi molempiin päihin pöytää. Työtuolejakin saa olla kaksi, mutta nekin ovat vielä jossain tuolla maailmalla löytämistäni odottamassa. Luulisin niissä olevan jotain samaa kuin esikoisen työtuolissa, joka miehen kanssa yhteistuumin uudistettiin maalein, kankain ja uusin puuosin. Vähän myös haaveilen omasta kirjoittajakammiotuolista, sellaisesta kuin Muumipapalla.
Toimistotarvikkeet tulevat järjestymään pöydälle, ja korkkinen seinä tai taulu voisi myös olla kiva sekä toimiva konttoriapulainen. Mutta ainakin tulostin olisi hyvä saada piiloon. Ostin jo kesällä kirpputorilta vanhan puisen ja liukuovellisen arkistointikaapin, jonne saa sujahtamaan muutkin rumemmat mutta pakolliset kotitoimistohärpäkkeet. Se vaatii vain vielä vähän nikkarointia ja maalia ennen kuin pääsee taas tositoimiin. Luultavasti arkistokaapin päälle tarvitaan vielä muutama avohylly, johon olisi mukava viikata kankaat ja pinota nappi-, -lanka ja omepeluhärpäkepurkit.

Yhdelle seinustalle haaveilen perustavani unelmointi- ja pohdiskelunurkan. Siellä olisi 50-lukulainen nojatuoli, jonka uumeniin voisin käpertyä tilanteesta riippuen miettimään, kirjoittamaan ja lukemaan. Lukunurkkaukseksikin sitä voisi kutsua, mitä nyt tämä omani olisi monipuolisemmassa käytössä. Nojatuolin vieressä seisoskelisi jalkalamppu. Tällä ei kuitenkaan ole mitään hoppua, joten etsin oikaa löhöilykaveria ihan rauhassa.
Kattovalaisimeksi olen miettinyt Innoluxin Candeo air -kirkasvalolamppua. Tällä hetkellä katossa on lapsuudenhuoneestani mukana kulkenut Smurffi-lamppu, joka ei kuitenkaan tuohon tilaan riitä. Smurffi-lamppu on päheä, mutta enemmänkin tunnelmavalo, ja harmittaa, että tässä kodissa sille ei oikein ole luontevaa paikkaa.

Huone kaipaa myös pimennysverhon, sillä sinne tullaan petaamaan siskonpedit yökyläläisille. Hamassa tulevaisuudessa huone tulee toimimaan toisen lapsemme omana huoneena, joten siksikin pimennysverhoa kaivataan. Yksi pitkä ja iloisen värikäs verhokin voisi olla kiva pimennysverhon lisäksi, mutta tärkeintä on päästää päivisin valo sisään. Matoksi voisi sopia tällä hetkellä lastenhuoneeseen pehmeyttä tuova matto, jonka Saana ja Olli ovat suunnitelleet Finartelle. Se on lastenhuoneeseen liian pieni, mutta pikkuiseen kirjoittajakammiooni luultavasti just sopiva.

Tässä muutossa taisi käydä niin, että lasten sijaan minä olenkin enemmän innoissani ikiomasta huoneesta.

Kollaasikuvat lainattu Pinterestistä, tarkemmat speksit Lähiömutsin tilillä

Lue myös nämä

9 kommenttia

  1. Oma huone kuulostaa kyllä hienolta :) Minulle sopii tosin paremmin että touhua muiden keskellä, mutta jos huoneen sijainti olisi aika keskeinen ja oven saa myös tarvittaessa auki niin se olisi hienoa. Olisi oikeasti paikka askarteluille ja ompeluille eikä tietokone vetäisi puoleensa olohuoneessa.
    En tiedä miksi, mutta minua häiritsee ajatus että istuisin selin oveen. Haluaisin istua kasvot ikkunaan päin, mutta ei selkä oven suuntaan. Hankala yhdistelmä :) Minulle tulee jotenkin levoton olo siitä että ovi on selän takana. En edes tiedostanut tätä ennen kuin jostain luin huonekalujen asettelusta (en muista edes mihin liittyi) ja tajusin että tunnen oloni paremmaksi kun ovi on kasvejeni suunnassa. Sama pätee sängyn asetteluun. Pää oviseinällä tuntuisi jotenkin niin väärältä. Ehkä tämä on taas näitä minun omituisuuksiani.

    Yksi mikä alkoi vähän ärsyttää tätä postausta lukiessa oli se että kun avasin linkkejä niin ne aukesivat tähän samaan välilehteen. Minä suosin yleensä aina sitä että linkit avaavat uuden välilehden ja alkuperäisen sivun tarkastelua voi jatkaa kuten aikaisemminkin. Voi olla että moni muu on eri mieltä, mutta tuon tämän nyt kuitenkin esille omana mielipiteenäni ja palautteena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö minulla on vähän sama juttu! Varmaan, jos asiaa vähän kaivelisi, löytyisi jotain fengshuijutskaa... Mutta kasvot ikkunaan päin korvaa selän oveen päin, joten sen kanssa voin elää.

      Tuohon linkkijuttuun, että itse olen tykännyt siitä, että linkki avautuu samalle sivulle ja sen voi lukaista ja takaisinklikkauksella palata siihen mistä lähti.

      Kiva postaus, Hanne! Inspiroiva ja ihanan unelmoiva. Kotityöhuone olisi kyllä niin luksusta<3

      Poista
    2. Minusta aika hyvä kompromissi on myös jos on mahdollista istua niin että ovi on sivulla. Kuten tällä hetkellä on ja kuten on aika usein ollut sisustuksissani.

      Se on kyllä positiivista että täällä takaisin palaamalla sivu päätyy samaan kohtaan missä oli lähtiessä. Monessa muussa paikassa paluu vie sivun alkuun ja pitää taas erikseen hakea missä olikaan menossa. Niissä en yleensä edes viitsi avata linkkejä.
      Se mikä voi olla myös yksi syy on se että jostain syystä minulla tämä sivu lataa aika hitaasti. Varsinkin yläreunan iso mainos antaa odotuttaa itseään ja sen lataaminen on pakko odottaa kun sivu hypähtää näytöllä eri kohtaan kun mainos on valmis. Tuo on ainut käytännön haitta sivulta toiselle hyppimisessä. Muuten kyse lienee enemmän tottumisesta.
      Olen myös sitä mieltä että tämän asian kanssa tulee hyvin toimeen, mutta se nostaa hiukan kynnystä klikata linkkejä auki.

      Mutta voi kun tuli halu päästä suunnittelemaan ja sisustamaan. En ole ikinä saanut suunnitella ja sisustaa mitään huonetta ihan alusta loppuun. Aina on seinät olleet ihan ok ja vanhat kalusteet on ollut järkevää sijoitella vaan uusiksi. Varsinkin kun yhdistettiin miehen ja minun huonekalut niin talossa on paljon isoja huonekaluja jotka eivät ihan istu omaan makuuni. Punertavaa puuta esim. on aika paljon ja minä tykkäisin enemmän luonnollisen vaaleasta taikka tummemmasta. Muutenkin meillä sisustus on aikamoinen sillisalaatti (eikä ihan niin hyvällä tavalla). Olisipa kiva jos pääsisi sisustamaan ihan alusta asti jonkun huoneen. Tai vaikka koko talon.

      Poista
    3. Mulle pätee nuo fengshuin lait myös, huomaan sen ihan selkeästi. Nukkuessa pitää olla pää niin, että näkee ovelle. En myöskään pidä ajatuksesta, että sänky olisi ikkunan alla ja nukkuisin takaraivo kohti ikkunaa. Sellaisia makkareita näkee toisinaan, ja ne ovat niin kauniita, mutta itselleni ulisi huonekalujen asettelusta jotenkin turvaton olo.

      Ja oon huomannut itselläni myös tuon, että en pidä siitä, että selkä on ovea kohden. Viimeisimmässä jaetussa työtilassa mulla oli työpöytä asemoituna juuri noin, ja huomasin, että se aiheutti pientä epämiellyttävää tunnetta siitä, että en hallitse tilaa ympärilläni. Kaikista tärkeintä mulle kuitenkin on näkymä ulos ikkunasta, ja koska kotona se hallitsemattomuuden tunne selkä ovea kohden istumisesta ei tule, on valittava kompromissi :)

      Mä itse pidän siitä, että linkit avautuvat erilliseen ikkunaan, ja sellaisena pyrin linkit aina rakentamaan. Mulla pitäisi olla automaattiasetuksilla se linkkejä tehdessäni, mutta välillä asetukset jostain syystä nollaantuvat, enkä sitä huomaa. Pitääkin taas muistaa tsekata ne kuntoon.

      Mulla itselläni Lähiömutsi latautuu nopeasti, ja sitä edesautan esimerkiksi pienentämällä kuvien kokoa. Hitaasti aukevat sivut saavat hulluksi :D Liikkuvaa kuvaa sisältävät mainokset saattanevat aueta vähän hitaammin, niitä tuossa yläkulmassa välillä pyörii.

      Mullekin tämä on eka kerta, kun näin alusta pääsen jotain huonetta luomaan. Se on jännää ja kutkuttavaa! Toimiston pikkuvälineistö on tietty jo olemassa, kun olen muualla työhuonettani pitänyt, mutta kalusteet ovat aina olleet työtilan puolesta. Ei niissäkään mitään vikaa sinänsä ole ollut, mutta onpas ihanaa saada tehdä kaikki päätökset omanlaisena ja itse.

      Poista
  2. Työhuoneesta viis, mutta oma ompeluhuone! Se on menoa se :D Kun koneet ja kankaat on hollilla niin monesti saa ihan huomaamattaan valmiiksi vaatteita. Sauma silloin ja toinen tällöin, kun ei tarvitse joka kerta perustaa ompelupistettä erikseen kaivamalla koneita komerosta. Itse suosin kankaiden pitämistä kaapissa. Ensinnäkin niitä kun aikojen ja hamstraushimojen saatossa kertyy lisää ja lisää ja sitten kun niitä leikkelee niin ne esillä olevat pinot eivät ole enää niin kauniita :D (Ja pölyyntyminen.) Jään innolla odottelemaan sun ompeluksien esittelyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, näin mä toivoisin ja näkisin ompeluhommien jatkossa menevän. Vaikka oon kyllä niin harrastelija, että aikaa niihin menee. Mutta on helpompi järjestää aikaa, kun ei tarvitse aina rakentaa ja purkaa ompelupistettä. Voi juurikin ommella yhden sauman illalla ennen unia ja jatkaa sitten huomenna taas.

      Mäkin mietin, että kankaat olisi pölyyntymisen kannalta varmaan hyvä pitää kaapissa. Kaappitila ei vain oikein riitä, ja tahdon mieluummiin pois silmistä vaikka sen printterin kuin kauniit kankaat :D Leikellyt kangasjämät mulla on erillisessä laatikossa, kun eivät tosiaan enää viikattuina nätiltä näytä. Mutta saas nähdä, minkälaiseksi järjestys muotoutuu, kun huonekalut löytyvät ja pääsevät paikoilleen :)

      Poista
  3. Työ-/askarteluhuone olisi kyllä ihana. Luulen, että mieskin arvostaisi, kunsaisin projektini yhteen paikkaan, enkä ympärikämppää odottamaan hetkeä, että niitä ehdin jatkaa. Kunnon laiskanlinna lukemiseen olisi parhaita. Ja paksu pörröinen mihin voisi upottaa jalkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen haaveillut askartelu- ja ompeluhuoneesta iäisyyden, mutta ajattelin, ettei meillä ikinä ole varaa laittaa rahaa sellaisen neliöihin. Nyt meni kuitenkin kivasti, kun töiden kannalta oleellisen työhuoneen sivussa sain itselleni myös harrastushuoneen :)

      Poista
  4. hertsikan starkki ainakin myy vaneria, sahaa ne myös huokeaan hintaan tai jopa ilmaiseksi jos ei ole mikään vaativa kuvio! :) en tiedä missä päin Herttoniemeä asutte mutta talven aikaan starkilta saa helposti roudattua ne vaikka pulkassa vetämällä ympäri Helsinkiä :)

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe