Lasten siirtyminen nukkumaan omaan huoneeseensa

2.11.16

Lapset saivat oman huoneensa, kun muutimme kaksiosta neliöön. Se ei ollut mikään edellytys tai syy muutolle, sillä tähän mennessä meistä kaikista on tuntunut hyvältä elää ihan lähekkäin perheen kanssa ja nukkua kylkikyljessä.

Vasta ihan viime aikoina esikoinen on alkanut hahmottaa, että joillakin ikäisillään on jaettu huone sisaruksen kanssa tai peräti oma huone. Kaupungissa tuttavaperheet asuvat melko tiiviisti, eikä ole mikään itsestäänselvyys, että jokaisella lapsella olisi oma huoneensa. Itselleen esikoinen ei sellaista ehkä edes tajunnut miettiä tai haaveilla, kuopuksesta puhumattakaan.
Itsekseen erillisessä huoneessa nukkumisen esikoinen keksi, kun viime talvena (työmatka)lomailimme Kuusamossa. Kotona mökkiesitettä tutkiessamme hän bongasi kaksi makuuhuonetta ja ilmoitti tahtovansa nukkua itsekseen niistä toisessa. Niin myös tehtiin. Se oli jännittävää kaikille, ja itsestäni tuntui, että jotain oleellista puuttui siitä ihan läheltä. Kesken yön esikoinen hiipi samaan huoneeseen, johon olimme rakentaneet perhepedin kolme sänkyä yhdistämällä. Seuraavankin yön hän tahtoi kokeilla unta omassa huoneessa, mutta loppureissun yöt nukuttiin kaikki isossa myttyrässä samassa huoneessa.

Viime kesänä Tukholmassa kuitenkin tapahtui jotain ihan huomaamatta. Isossa prinsessalukaalissamme oli kaksi makuuhuonetta, jotka olivat kaksioasukkaiden silmissä ihan valtavan kokoisia. Lapset majoittuivat toiseen ja me vanhemmat toiseen. Makuuhuoneiden välissä oleva ovi jätettiin auki. Aamulla saimme väliimme ensin toisen unesta lämpöisen lapsen ja pian toisen.
Tajusimme miehen kanssa vasta jälkikäteen, että vietimme Tukholmassa ensimmäisen yön kahdestaan samassa makuuhuoneessa sitten lasten syntymän. Se tuntui niin luontevalta, että sitä ei oikein edes huomannut siinä hetkessä. Olimme kaikki kasvaneet valmiiksi siihen, että voimme nukkua erillämme. Kuopus muuta sakkia aikaisemmin siskon tuoman turvallisuustunteen siivellä.

Nyt neliöön muuttaessamme voisimme ihan hyvin nukkua edelleen kaikki samassa huoneessa, mutta päädyimme yhteistuumin kantamaan lasten kerrossängyn heidän omaan huoneeseensa. Lapset olivat itsenäistymisaskeleesta valtavan innoissaan, vaikka ensimmäisinä iltoina unta odoteltiin vähän kauemmin. Lastenkammarissa kikateltiin vielä pitkään nukkumaanmenoajan jälkeen, mutta sellaistahan sen pitääkin olla, sisarusten elämä.
Iltarutiinit muokkaantuivat lasten oman huoneen myötä. Olemme yleensä lukeneet iltasadut meidän aikuisten sängyllä pötkötellen, ja lapset ovat tahtoneet seurata satua kirjan kuvista. Nykyään lapset kömpivät omiin sänkyihinsä makoilemaan ja minä istun tuolilla vieressä satua lukien. Se on mahdollistanut muutoksen, jota olen odottanut viisi vuotta.

Meillä on alettu lukea pitkiä satuja! Fanfaareja, serpentiinejä! Kun kuvia enemmän merkitystä on tarinalla, ollaan nyt juuri luettu loppuun Onnelin ja Annelin talvi, joka aikaisemmilla yrityskerroilla on kaatunut siihen, että kirjassa ei ole juurikaan kuvia. Ja kas, iltasatuhetkestä on tullut itsellenikin yksi päivän kivoimmista jutuista. En malta odottaa, mitä kaikkia satuja ja tarinoita saankaan lukea lapsille ja samalla itselleni!
Miellyttävistä iltasatuhetkistä huolimatta itsestäni tuntui ensimmäisien öiden ajan vähän vajavaiselta. Olin saada slaagin, kun kuulin, että kotimme edustalla oli eräänä yönä rikottu autojen ikkunoita. Ja minä en ollut lastenhuoneessa pitämässä huolta lapsistani! Pientä ylireagointia oli siis ilmassa, mutta se onneksi tasaantui nopeasti.

Sen tilalle tuli onni ihan vain minun ja miehen makuuhuoneesta. On ihana voida ennen nukkumaanmenoa lukea kirjaa lukuvalot päällä. Ei tarvitse keskustella kuiskaten. Ollaan vain me, ja sitten ne kaksi tärkeää siinä ihan viereisessä huoneessa. Se mikä olisi vielä vuosi sitten tuntunut väärältä meille, tuntuu nyt juuri oikealta.

Lue myös nämä

23 kommenttia

  1. Kielipoliisista päivää: lauseenvastikkeiden erottaminen muusta lauseesta pilkulla häiritsee muuten niin sujuvassa kirjoitustyylissäsi. Olin hirveänä kielinipona vähällä jättää lukemisen ensimmäisen virkkeen pilkutuksen vuoksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauseenvastikkeet ovat mun kompastuskivi. En tajua, miksi en opi olemaan niiden kanssa :D Kiitos siis kielipoliisille, siivoan turhan pilkun pois.

      Poista
    2. Äh, oli pakko kiepauttaa koko lause ympäri ja tehdä siihen sivulause :D

      Poista
  2. Ah, siis miten ihanaa oli lapsen omaan huoneen siirtämisen jälkeen kun sai taas lukea illalla sängyssä kirjaa. Meillä tosin tapahtui tämä jo silloin kun lapsi oli 9kk, mutta silti, se oli ihana tunne näin melkein neljän vuoden jälkeen :)

    Kirjoista niin samat fiilikset, meillä on siirrytty (lähes) kuvattomiin kirjoihin ja iltasatuhetket ovat niin paljon leppoisimpia. Parhaiksi unikirjoiksi on osoittautuneet vanhat kunnon muumikirjat ja kerran tai pari olen saanut itseni kiinni siitä, että luen ääneen vielä senkin jälkeen kun pieni iso tyttöni on jo nukahtanut. Kivaa odotettavaa löytyy niin monien kirjojen verran ja iltasatu on todellakin paljon muuta kuin pakkopulla (toisin kun silloin kun illasta toiseen sai lukea Disneyn version prinsessa ruususesta). Anneli ja Onneli, Urpot ja Turpot ja prinsessa pikkuriikki ovat ainakin ihastuttaneet meidän tyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan lukeminen omassa sängyssä ennen unia on tosiaan ihanaa! Pieniä asioita, joita ei edes tajunnut kaipaavansa, mutta joiden takaisin saamisesta olen onnellinen :)

      Ei tosiaan olla pakkopullista enää tietoakaan, jos tällä tyylillä saadaan jatkossakin lukea iltasadut. Voi että, kaikki oman lapsuuden klassikot, uudemmat sadut ja sitten ne vanhat aarteet, joita mulle ei ole lapsena luettu. Oi oi! Niin parasta päästä lukemaan niitä lasten kanssa.

      Poista
  3. Oih. Olette siinä vaiheessa, jonka kuvittelen kaikista parhaimmaksi lapsiperheessä. Minun mielestäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä luulen kans niin! Tästä aiheesta onkin ollut postauskalenterissa aihio jo pitkään, ehkä ensi viikolla sen saan julkaistua sen teillekin mutusteltavaksi :)

      Poista
  4. Iltasatuhullu täälläkin! Olen niin innoissani kun vihdoin ja viimein moemmat tytöt (jotakuinkin...) pysyvät illalla hetken kainalossa että saadaab pieni satu luettua. Pikkuhiljaa kohti suuria satuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltasadut ovat <3 Ja nyt kun ollaan päästy vihdoin lukemaan niitä pidempiä satuja, jes!

      Poista
  5. Kaunis sänky lapsilla kertakaikkiaan! Tuo on niin luksusta, että voi lukea omassa sängyssä illalla valot päällä ja vähän höpötellä ukkonsa kanssa <3

    Toivepostaus - parisuhde? Että miten se voi kaiken keskellä? Työt, pienet lapset, muutto, remppa? Miten pidätte liekkiä yllä? Meneekö tiuskimiseksi ja hiljaisuudeksi? Syyttelyksi? Vai vedättekö hienosti stressinkin keskellä yhtä köyttä? Oletteko vanhemmuudesta aina samoilla linjoilla vai "saako" kasvatuskäytännöistä tapella? Jos tuntuu liian henkilökohtaiselta kaikki tämä, niin ehkä jollain lailla yleisellä tasolla? Täällä kun vaan tuppaa vähän haasteellista olemaan ja asiasta kuva olisi lukea. Myös muiden kommentteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sänky on tosiaan kaunis! Ja kyllä, on mahtavaa saada miehen kanssa oma makuuhuone, vaikka en sitä edes kokenut kaipaavani. Mutta nyt kun sellainen on, nautin kyllä :)

      Kiitos postaustoiveesta. Mä laitan sen korvan taa ja muhistelen. Nyt ainakaan ei oikein tuntuisi lähteävän ajatusta tuosta, mutta jos se sieltä irtoaisi muhistelun jälkeen. Hmmm, ehkä sellainen kymmenen kohdan parisuhdevinkkirykelmän niistä jutuista, joilla me koetaan olevan merkitystä sen liekin yllä pysymiseen.

      Tsemppiä sinne arjen ja parisuhteen haasteisiin <3 Huomasithan Minervan kirjavinkin tuossa alla?

      Poista
  6. Tuttu elämäntilanne täälläkin :) Pitää jakaa kirjavinkki, klassikko parisuhdekirja Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Ei oo mitään höpölöpöä vaikka etukäteen ajattelin, vaan huippuvinkkejä kommunikaatioon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kuullut tuosta kirjasta myös hyvää. Mä myös koen, että on aina mukava kuulla uusia ajatuksia ja opetella justkin parempaa kommunikaatiota, vaikka ei varsinaisia murheita vaikkapa sen parisuhteen kanssa olisikaan. Ehkä pitää ottaa myös omalle lukulistalle tuo kirja, voisi irrota ajatuksia blogiinkin :)

      Poista
  7. Iltasatuhetki on parasta! Me ollaan kahlattu jo Sormusten Herra, Pottereita ja vaikka mitä. Iltauninen kuopus nukahtaa aina ennen isompaa, joten meillä on kaksi kirjaa kerrallaan: toinen yhteinen ja toinen vain isommalle luettava. Yläkouluikäiset eivät muuten enää halua iltasatua, höh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooooh, en malta odottaa, että päästään lukemaan just tommosia kirjoja! Onneksi tässä on vaikka mitä ihania satuklassikoita sitä ennen koluttavana.

      Poista
  8. Iltasadut on ihania. Klassikkosatujen lisäksi esim. Heinähattu ja Vilttitossu on meidän lasten suosiossa.
    Meillä on nukuttu erilaisilla kokoonpanolla viime vuodet. Välillä kaikki lapset omissa huoneissa, ja nyt jälleen ulkomaille muuton jälkeen pienin vanhempien kanssa ja isommat useimmiten yhdessä. Makuuhuoneita oisi kaikille kyllä omansa, mutta tuntevat olonsa turvallisemmaksi näin. Ja se on tietysti tärkeintä, että kaikki ovat tyytyväisiä järjestelyyn. Ehkä jossain vaiheessa haluavat taas omat huoneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinähattua ja Vilttitossua voisikin kokeilla nyt taas, vuosi sitten sitä kokeiltiin, mutta ei ihan vielä jaksanut keskittyminen riittää. Ja joo totta, nukkumisjärjestelyissä tärkeintä on se, että kaikki asianosaiset ovat siihen tyytyväisiä :)

      Poista
  9. Suosittelen luettaviksi kirjasarjoiksi Risto Räppääjiä ja Puluboi-sarjaa. En kyllä nyt muista minkä ikäisiä lapsenne ovat ja eri lapsille sopii ko. kirjat eri iässä, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjasuosituksista! Risto Räppääjiä ollaan kuunneltu äänikirjoina, joten ne varmasti menisivät myös luettuina. Puluboita koitettiin lukea joku pari vuotta sitten, mutta silloin etenkin Puluboin erikummallinen tapa puhua olivat vähän turhan monimutkaisia. Teatterissa se taas toimi jo silloin. Mutta josko nyt kirjanakin!

      Poista
  10. Minkä merkkiset nuo sängyt, aivan ihanat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat tosiaan ihanat! Sängyistä on tarkemmin juttua tässä postauksessa:)

      Poista
  11. Moikka! Kuvissa näkyy taustalla hylly, tuo minttuturkoosin sekoitus, jossa vaaleanpunaisia kohtia. Mikä on maali ja sävy jolla maalattu?? Kertakaikkisen raikas ja hyvä sävy! Kiitos jo etukäteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Sitä on kysytty monta kertaa, mutta valitettavasti en hyllyä maalatessani tajunnut merkitä maalien sävyjä ylös. Nyt olen koittanut viisastua ja muistaa merkitä maalisävyt aina talteen :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe