Leikkitärskyt Kansallismuseon Vintillä

27.11.16

On tämä Helsinki sitten ihana myös talvella ja ilman lunta, ainakin jos oikein pinnistää. Koskaan ei pääse tulemaan fiilis, ettei olisi mitään tekemistä. Ulkona tarvitsisi silmälaseihin tuulilasinpyyhkimiä, kokovartalokura-asua ja kirkasvalolampulla varustettua otsalamppua keskipäivälläkin, mutta ei hätää. Kivaa puuhasteltavaa löytyy kaupungin sisätiloistakin.

Kävin lasten, parin ystävän ja heidän lastensa kanssa tärskyillä Kansallismuseon Vintillä, ihan tuossa Helsingin keskustan tuntumassa. Kerta oli meidän sakille ensimmäinen, enkä oikein käsitä, miten se on edes mahdollista. Syynä taitaa olla iloinen ongelma nimeltä runsaudenpula, kun kaupungilla on etenkin viikonloppuisin tarjota niin paljon tekemistä, että välillä melkein tulee kivuusähky. Kansallismuseo on siinä niin hyvin tyrkyllä, että aina tulee mietittyä, että sinne ehtii sitten toisellakin kertaa. Mutta nyt vihdoin!
Vintti on toiminnallinen museo, mikä tarkoittaa aina hyvää. Oppiminen tapahtuu kokeilemalla ja kokemalla, eli (melkein) kaikkeen saa koskea. Vintillä Suomen historia ja sen kulttuurin eri vaiheet tulevat tutuiksi leikkimällä.

Ikäsuosituksesta huolimatta ainakin meidän sakin parivuotiaat touhusivat työpisteillä innoissaan. En nyt tiedä, oppivatko he varsinaisesti mitään, mutta riemua piisasi. Kuopus toimi asiantuntevasti sekatavarakaupan puotipuksuna ja punnitsi ostokseni vaa’alla ja nakutti vakallisen perunoita ja parit leivät jykevään kassakoneeseen. Toinen suosikki oli Vintin keskellä seisoskeleva ihan aidon näköinen hevonen, jota sai harjata ja jonka ihan oikeaan satulaan olisi minunkin tehnyt mieli kiivetä.
Esikoinen heilutteli entisajan koulussa karttakeppiä niin asiantuntevasti, että en tiedä, mikä opettajasolu häneen on koodattu. Ei kai kouluissa edes nykyään enää ole tuollaisia karttakeppejä, ja silti 2000-luvun lapsi tiesi ilman neuvomistakin, miten kepillä voi osoitella liitutaulua ja vanhaa opetustaulua. Hitti oli myös eri aikakausien astioita esitellyt työpiste, jossa sai kattaa pitkän pirtinpöydän pöytäliinoja myöten.

Museon puuhellallisessa keittiössä taasen minäkin opin uutta, kun mielenkiinnosta selvitin googlailemalla, mikä ihme oli keittiön tarvikkeista löytynyt vääntövivulla ja kannella varustettu kasari. Vekottimen nimeksi selvisi brännäri, joka on siis kahvipapujen paahtamiseen tarkoitettu väline. Olisiko tuossa seuraava kahvihifistelylaite? Olisin myös ihan hurjasti tahtonut paukuttaa museon mattopuilla räsymattoa, mutta kun en saanut ketään lasta houkuteltua mukaan, alkoi ujostuttaa.
Jos teilläkin on Kansallismuseon Vintti koluamatta, kiivetkää tekin ihmeessä museon rappusia kolmanteen kerrokseen. Vintti (kuten museon muutkin näyttelyt) on kaikille alle 18-vuotiaille ilmainen, mutta aikuisilta se kustantaa museon normaalin sisäänpääsymaksun verran, 10 euroa (Museokortilla ilmainen). Varteenotettava suunnitelma olisi joku kerta yhdistää samaan museoretkeen perheaikaa ja tovi omaa aikaa. Sillä aikaa kun mies olisi lasten kanssa Vintillä, minä kävisin omassa rauhassa ja nautiskellen katsomassa Kansallismuseon muut näyttelyt ja toisinpäin.

Tällä kertaa vietimme museossa huomaamatta lähes kolme tuntia, kunnes sakin mutsien kahvihammasta alkoi kolottaa liiaksi ja oli siirryttävä kohti kaupungin kahvilarientoja. Seuraavalla leikkitreffikerralla pitää ehkä varata oma kahvitermari mukaan, sillä lapset viihtyivät niin hyvin, että olisimme hyvin ehtineet aikuisten kesken sillä aikaa napata pienen puolirauhaisan kahvitteluhetken.

Muistakaa myös Helsingin Kaupunginmuseon ilmainen Lasten kaupunki, jossa pääsee tutustumaan leikin ja tekemisen kautta Helsingin kaupungin ja sen ihmisten historiaan. Lähiömutsin postaus Lasten kaupungista täällä. Muut Lähiömutsin Helsinki-vinkit täältä

Lue myös nämä

0 kommenttia

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe