Miten hoitovapaalla pärjää rahallisesti

21.11.16


Yhteistyössä OP ja Suomen Blogimedia

Puhutaanpa tovi rahasta. Sillä kun on etenkin lapsiperheessä merkitystä, halusimme tai emme. Raha ei varsinaisesti tuo onnellisuutta, mutta se on yksi osa-alue, joka luo turvallisuuden tunnetta. Kapea kukkaro tuo mukanaan huolen pärjäämisestä, joka seuraa arjessa mukana koko ajan – ahdistaa.

Me olemme nykyisellään keskituloinen perhe, joten olemme rahallisesti onnekkaassa ja melko turvatussa asemassa. Suomalaisena perheenä olemme saaneet vanhempainvapaiden ajalta ansiosidonnaisia tukia, mikä on mahdollistanut mukavan elelyn. On ollut varaa ostaa tarvittaessa uudet talvikengät, syödä ravintoloissa ja jopa matkustaa.
Hoitovapaalla tilanne on sitten ollut eri. Tulojen pudotus hoitovapaan aikana on työssäkäyvälle merkittävä, kun tilille tipahtaakin palkan sijaan kotihoidontuki eli hoitoraha sekä mahdollinen kuntalisä ja hoitolisä. Kelan maksama hoitoraha yhdestä alle kolmevuotiaasta lapsesta on tällä hetkellä 341,27 euroa kuukaudessa. Suomalaisten keskivertoansio on noin 3500 euroa kuukaudessa, joten keskivertovanhemman bruttotulot ovat hoitovapaan aikana jopa noin 3000 euroa vähemmän kuin töissä käydessä.

Esikoisen hoitovapaan aikana handlasimme tilanteen käymällä töissä. Minä pystyin tehdä toimittajantöitä iltaisin, päiväuniaikaan ja miehen vapaapäivinä. Blogistakin tuli noihin aikoihin jo hieman karkkirahaa. Meitä kuitenkin harmitti, että minä omin kaikki hoitovapaat, vaikka lapsi ja arki oli yhteinen. Miehen työ on kuitenkin byrokratiakiemuroiden takia joko-tai. Osittainen hoitovapaa kyllä onnistuu, mutta satunnaiset vuorot hoitovapaan ohessa eivät tule kyseeseen.
Kuopuksen aikana blogini ja sen ympärillä oleva yritys työllisti jo niin hyvin, että mies piti ison osan vanhempien jaettavaksi tarkoitetuista vanhempainvapaista. Vanhempainvapaiden jälkeen minä olin muutaman kuukauden hoitovapaalla, kunnes lasten, työn ja yövalvomisten kanssa tuli oma jaksaminen vastaan. Mies jäi suunniteltua aikaisemmin hoitovapaalle.

Lähdimme melko suunnittelematta kokeilemaan, miten pärjäämme pelkästään miehen samaan kotihoidontuen sekä minun tulojeni varassa. Meillä oli varaturvana rahastot, johon olimme säästäneet opiskeluajoista lähtien pennosen kerrallaan. Sen lisäksi meillä oli heti käytössä oleva säästötili, johon olimme ehtineet säästää sen verran, että jokaiselle hoitovapaakuukaudelle oli varattuna tuhat euroa.
Yllätyimme, miten hyvin pärjättiin, vaikka tuloja tuli sisään nelinumeroinen summa vähemmän kuukaudessa. Säästötililläkään ei käyty puolen vuoden aikana kuin muutamia kertoja. Käytimme paljon vähemmän rahaa kuin olimme kuvitelleet, vaikka emme elelleet mitenkään erityisen säästeliäästi tai tehneet tarkkoja laskelmia. En oikein vieläkään ymmärrä, miten se on mahdollista.

Muutama teoria minulla on. Olemme kuluneet vuodet siirtäneet säästöön kuukaudessa isohkon summan, jota olemme sitten käyttäneet matkusteluun ja pesukoneen tapaisiin isoihin hankintoihin. Mutta nyt emme laittaneet rahaa säästöön, vaan annoimme luvan kääntää rahavirran toisinpäin. Elämäntapayrittäjyyteni mahdollisti sen, että kävimme koko perheen kanssa lomamatkoilla, jotka olivat myös samalla työmatkojani. Me asuimme tuolloin kaksiossa, joten Helsingin kalliisiin asuinkustannuksiinkin nähden asuminen ei ollut aivan järkyttävän ja tolkuttoman kallista. Yksi isoin huomaamaton säästökeino on autottomuutemme. Monella keskituloisella perheellä on jopa kaksi autoa, joiden kustannukset syövät kuukasille tasattuna niin paljon rahaa, että kun sen saa käyttää auton sijaan muihin kuluihin, sillä elelee varsin mukavasti.
Tämä meidän soitellen sotaan -taktiikka siis toimi, mutta ei varmasti ole se järkevin. Siksi tahdoin osana OPn kanssa tekemääni yhteistyötä kysyä rahahommien asiantuntijoilta, miten hoitovapaaseen kannattaisi varautua fiksusti. OPlla kun on meneillään juuri lapsiperheille kohdennettu #suominousuun-avaus, jonka lopputulemana luotiin #perheenlisä-etupaketti helpottamaan uusien perheiden alkuja silloin, kun taloustilanne on tiukimmillaan. Muistatte varmaan, kun olin kuukausi sitten puhumassa lapsiperheiden erilaisista aluista kaupungissa ja maalla Olga Temosen ja Maria Veitolan kanssa? Jos et ole vielä kuunnellut tuota podcastia, se löytyy täältä.

Lapsiperheen raha-asioihin mekin tarvitsemme noita neuvoja kipeästi, sillä mies on jäämässä vuodenvaihteessa hoitovapaalle, ja rahatilanteemme on nyt täysin toisenlainen kuin viime hoitovapaan aikaan. Siitä lisää postauksen lopussa, mutta nyt ensin ne neuvot ja vinkit, jotka sain OPn säästämisen ja sijoittamisen johtajalta Katja Taposelta. Katja rohkaisee, että hoitovapaasta kyllä selviää taloudellisesti kunnialla, kun vain varautuu siihen hyvissä ajoin ja tekee muutamia järjestelyitä.
Mieti, selvitä ja tee nämä seitsemän asiaa ennen hoitovapaata:

Laske perheen kuukauden pakolliset menot. Kirjaa ylös kuinka paljon teillä menee säästäväisellä elämäntyylillä kuukausittain rahaa ruokaan, vaatteisiin, sähköön, veteen, vastikkeeseen / vuokraan, lehtimaksuihin, vakuutuksiin, liikkumiseen (joukkoliikenteen maksut tai / ja oman auton käyttämisestä aiheutuvat vakuutusmaksut, bensat ja muut kulut), lääkkeisiin, lääkärikäynteihin, hygienia- ja siivoustarvikkeisiin sekä harrastuksiin ja muuhun vapaa-ajan viettoon.

Mieti mistä voisi säästää. Onko mahdollista karsia oman auton käyttämistä tai luopua hoitovapaan ajaksi lehtitilauksista ja maksullisista harrastuksista? Syntyykö ruuassa säästöä, kun on mahdollista valmistaa itse ruokaa ja metsästää edullisempia raaka-aineita? Saisiko lasten vaatteet ja muut tarvikkeet hankittua käytettyinä kirpputoreilta, ystäviltä tai sukulaisilta? Pitäisikö sähkösopimus ja vakuutukset kilpailuttaa? Säästyykö hoitovapaalla rahaa työpaikkaruokailusta, työmatkoista tai mahdollisten vanhempien lasten hoitomaksuista?

Hyödynnä OPn #perheenlisä-etupakettia. Vauvaa odottavat vanhemmat saavat OPlta muun muassa syntyvän lapsen terveys- ja toimeentulovakuutuksen vuodeksi maksutta. Vakuutus korvaa esimerkiksi yksityiset lääkärikäynnit sekä lääkekulut, jos lapsi sairastuu. Samaten alle vuoden vanhan lapsen vanhemmat saavat 40 000 euron suuruisen henkivakuutuksen maksutta vuoden ajaksi. Näiden etujen saaminen ei vaadi OPn asiakkuutta.
Harkitse asuntolainan lyhennysvapaata. Asuntovelallinen saa joustoa omaan talouteensa hoitovapaan ajaksi hakemalla asuntolainaansa lyhennysvapaata. Jos lyhennysvapaa alkaa jo ennen hoitovapaata, tällä keinolla voi järjestää itselleen mahdollisuuden säästää hoitovapaan ajaksi tarvittavaa vararahastoa. OPn asiakkaat saavat osana #perheenlisä-etupakettia jopa vuoden lyhennysvapaata asuntolainaansa, jos perheessä on alle 1-vuotias lapsi edun voimassaoloaikana. Näin hoitovapaata varten voi säästää paremmin jo vanhempainvapaan aikana.

Aloita vararahaston kartuttaminen ajoissa. Koska kaikkea mahdollista ei voi koskaan ennakoida, on hyvä olla säästettynä pieni vararahasto. Säästötilillä rahat ovat helposti käyttöönotettavissa ja myös riskittömässä muodossa. Sopiva vararahaston suuruus on vähintään kahden kuukauden pakollisia menoja vastaava summa. Jotta vararahaston ehtii kerryttää ajoissa, säästäminen kannattaa aloittaa viimeistään jo kun tuleva perheenlisäys on tiedossa. Myös ansiosidonnaisella vanhempainvapaalla ollessa kannattaa siirtää rahaa sivuun hoitovapaata varten. Säästämällä pienen summan kuukausittain ja siirtämällä syrjään veronpalautus- tai lomarahat onnistuu kerryttämään vararahastoa.

Säästä tuottoisimpiin kohteisiin. Vararahaston säästämisen jälkeen on hyvä aloittaa säästäminen tuottoisempiin kohteisiin. Tilille säästetyt varat eivät kasva ennätysmatalien korkojen aikana tuottoa, mutta rahastoilla ja osakesäästämisellä pääsee mukaan osakemarkkinoille hakemaan säästöilleen parempaa tuottoa. OPlla alkuun pääsee esimerkiksi kartoittamalla oman sijoittajakuvansa. Kuukausittaisen rahastosäästämisen voi aloittaa vaikkapa vain kymmenellä eurolla. Ratkaisevaa on aloittaminen, sillä korkoa korolle –ilmiö on mahtava säästäjän apulainen. Esimerkiksi maltillisella 5,4 %:n tuotto-odotuksella 100 euron kuukausisäästö kerryttäisi 15 vuodessa 18 000 euron pääomalle 9 400 euroa tuottoa eli yhteensä jopa 27 450 euron potin. Lapsilisät säästämällä pääsee jo todella mukavaan summaan tuottoineen. OPlla omistaja-asiakkaat saavat nyt kaikki rahastojen kaupankäyntikulut veloituksetta.
Älä säästä itseäsi hengiltä. Kovin harva jaksaa elää koko ajan mahdollisimman säästeliäästi. Elämässä pitää olla sopivasti nautintojakin, joihin joskus tarvitsee myös rahaa. Mutta jos syrjässä on hieman vararahastoa yllättävien menojen varalle sekä ihan kulutukseenkin, säästää omia hermojaan uudessa elämänvaiheessa ja voi nauttia yhdessäolosta lapsen tai lapsien kanssa. Sitä ei taida mikään raha korvata!

Hoitovapaalle jäädessäsi ota huomioon nämä kaksi asiaa:

Veroprosentti. Hoitovapaalle jäädessä on järkevää laskea omaa veroprosenttia vastaamaan uutta tulotilannetta. Tällöin ei tule maksaneeksi liikaa veroa aikana, jolloin rahalle on välittömästi käyttöä.

Hoitovapaalla oleminen vähentää eläkekertymää. Tätä voi kompensoida säästämällä esimerkiksi rahastoon tai osakkeisiin tulevaa eläkettä varten, jos se on hoitovapaan aikana taloudellisesti mahdollista. Yksi vaihtoehto on säästää tätä pienentynyttä eläkettä myöhemmin työelämässä takaisin rahasto- tai osakesäästämisen avulla. Yhtenä vaihtoehtona on myös jatkaa työuraa pidempään riittävän eläkekertymän varmistamiseksi säästämisen lisäksi.
Meillä seuraava ja myös perheemme viimeinen hoitovapaakausi alkaa vuoden alusta, kun mies jää hoitovapaalle. Tarkoituksenamme on napsaista muutaman kuukauden irtiotto maailmalla ja testata elää talvista lapsiperhearkea ilman toppavaatteita. Mies olisi koti-isinä ja minun työni kulkisivat mukana siinä missä tietokonekin. Saa nähdä, miten käy, sillä syksyn muutto, remontti, yllätyksenä tulleet mätkyt ja lisäennakkoverojen maksut ovat kalunneet kaikki tilimme ihan tyhjiksi. Reissua varten säästetyt rahat ovat menneet viimeistä killinkiä myöten keittiöremonttiin, joka päätettiinkin ennakkosuunnitelmista poiketen tehdä samaan remonttipölykaaokseen muun kodin kanssa. Ja tällä kertaa kun luulimme valmistautuvamme hoitovapaakauteen hyvin. Eh.

Ollaanhan me ennenkin eletty kädestä suuhun, mutta nyt tässä elämäntilanteessa rikotut säästöpossut ja vain yhden ihmisen tulot kieltämättä saavat aikaan juuri sen tunteen, minkä tasainen taloushallinto pitää etäällä: ahdistaa. Ja sitten samalla tiedämme, että emme voi jättää käyttämättä perheenä tätä ainutlaatuista tilaisuutta. Jos meillä on ollut varaa elää kädestä suuhun -arkea Suomessa joskus muinoin opiskeluaikoina, eiköhän saman tempun luulisi onnistuvan perheellisenäkin leppoisasti, kun arkea viettää jossain edullisemmassa maassa.

Oli miten oli, antakaa tulla! Kertokaa tekin ihmeessä parhaat säästövinkkinne ja tapanne, jolla te olette perheen kanssa viettäneet hoitovapaat ilman rahallista kurimusta.

Lue myös nämä

53 kommenttia

  1. Meillä kuukausittaiset menot ovat suurinpiirtein perheen toisen palkasta jäävä osuus (ja toisen perheen tienaajan palkan verran menee käytännössä säästöön, tämä siis tilanteessa jossa ei mitenkään pyritä vähentämään menoja). Tämä sit tarkoitti että hoitovapaalla olennaisesti säästöjä ei paljon kertynyt, mutta eipä toisaalta ollut mitään erityistä taloudellista stressiäkään. Meillä hoitovapaata käytettiin vajaat puoli vuotta vain, joten senkin puolesta vaikutus oli aika pieni (ja oman pään vuoksi päädyin myös käymään hoitovapaan aikana työkeikalla, joka tarkoitti noin 4h töitä per viikko ja tuloja tuli per kk saman verran kuin hoitorahaa). Eli meidän strategia oli ehkäpä normaaliin tulotasoon nähden pienet menot, joten tulojen pieneneminen ei hirveästi hetkauttanut. Osittaista hoitovapaata käytettiin myös, mutta se ei paljon tuloja leikannut, kun verotkin kevenivät aika paljon (koska samaan vuoteen mahtui hoitovapaata ja osittaista hoitovapaata).

    Nyt muutama vuosi hoitovapaan jälkeen tilanne olisi vielä olennaisesti helpompi, kun asuntolainakin on ehditty maksaa pois. Tällä hetkellä on pohdinnassa aktiivisen sijoittamisen aloittaminen, mutta toisaalta markkinat on musta henk.koht. aika haastavassa tilanteessa, että omien säästöjen riskeeraaminen tuntuu hurjalta ajatukselta (plus toisaalta asuntohaaveet kytee mielessä ja on helppo pohtia asunnon ostoa, jos alkupotti on helposti käytettävissä ilman vanhan asunnon myyntiä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samanlainen taktiikka siis kuin meillä, mitä nyt me taidetaan olla huithaippelimpia rahankäyttäjiä. Osittainen hoitovapaa on kyllä mahtava juttu. Mies tekee nyt tämän syksyn täyttä päivää, mutta muuten hän on esikoisen syntymän jälkeen tehnyt koko ajan lyhennettyä listaa, ja osittaisesta hoitovapaasta maksettava korvaus on ollut kiva lisä kukkaroon.

      Poista
  2. Näin on, se ei ole helppoa! Esikoisen jälkeen mekin olimme toisen lapsen kanssa enemmän fiksuja. Asuntolaina vuodeksi tauolle. Silti kun ekat noin 10kk tuli jonkinlaista tuloa säästöön vaan ja sitten minäkin maksoin yhden ulko-oven remontin ja sen jälkeen sellainen 4-10h viikossa töissä, paitsi joulukuussa en tee töitä. Kun päättiin heti kun kuulin uudesta tulokkaasta nosta veroprosentin ylöspäin niin nyt odotetaan 29.11 ja ei kun jouluostoksille. Tammikuussa palaan jo töihin ja lapsi 1,6kk päivähoitoon sellaiset 30h/vkossa kun iskä jää maanantaisin kotiin. Mielestäni äidit myös aristavat paljon, ei noin pientä voi laittaa vielä hoitoon sitäja tätä...No itse päädyin siihen, että jos itse olen äitinä sitä mieltä, että lapseni on valmis päivähoitoon, mitä minä kotona homehdun, ei kun töihin ja eläkettä tienamaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulosta siltä, että olette miehen kanssa onnistuneet hyvin yhdistämään työn ja perheen, se on mahtava juttu!

      Poista
  3. Vähän pisti silmään tuo vertaus, että suomalainen ansaitsee keskimäärin 3500 eur ja sitten hoitovapaalle tippuessa tulot tippuu melkein 3000 eur. Käsittääkseni tuo keskim. 3500 eur on bruttoa, ei nettoa. Eli ei nyt ihan noin isosta pudotuksesta sentään puhuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitain postauksessa juurikin nettotulojen tippuvan jopa noin 3000 euroa, en bruttotulojen.

      Poista
    2. Kyllä on nettotulot kohillaan, jos 3500e jää kuukaudessa räpylään. (ja tähän ei lasketa mitään etuuksia, ainoastaan PALKKATULO) Ei täälä pohjoisemmassa Suomessa tuommosia tuloja ole tavallisella duunarilla. Ja tuohan tarkottaa sitä, että bruttotulo on 5000€ luokkaa/kk. Kyllä tuommosesta summasta laittas itekkin jo ihan mielellään jotain säästöön!!

      Poista
    3. Hei mä olen ihan superpahoillani! En tajua, miten olen onnistunut sekoittamaan termit tekstissä ja vielä päässänikin näemmä. Ihmettelin, että mistä täällä oikein puhutaan, kun minähän puhuin bruttotuloista. No enpäs kun netto, näemmä. Anteeksi. Täysin minun moka. Anteeksi sekoiluni ja kiitos tarkkaivaisuudesta! Käyn heti vaihtamassa termin oikeaksi tekstiin.

      Poista
    4. Minä olisin tosi onnellinen jos palkkakuitissa mikään summa olisi lähelläkään tuota! Minun palkkakuittini ei ole koskaan näyttänyt edes 2000e kuukaudessa ja silti oma auto on pakollinen jos tahtoo käydä töissä ja yhtälailla on syötävä, maksettava vakuutusmaksuja ja joko lainaa tai vuokraa. No joo, puhuit keskiarvosta ja se on mikä on eikä todellakaan ole sinun päätettävissäsi, mutta minä jäin ihan suu auki kun tajusin. Juuri ennen postauksen lukemista hihkuin innosta kun tajusin että uudessa työssäni tuntipalkka on yli 13e! Kyllä olette rikkaita ihmiset!

      Poista
    5. Keskiarvon alle ja ylle jää tosiaan paljon kaikenlaisia kukkaroita. Minä saan keskituloisena tosiaan olla onnellinen taloustilanteestani, vaikka yrittäjänä on ollut pakkoa tottua epävarmuuteen, kun välillä on hyviä kuukausia ja sitten taas niitä, kun laskutettavaa on tosi vähän.

      Välillä ihan hävettää, miten ns. saavutettuihin etuihin tottuu. Ei nyt ihan kaukana ole nekään ajat, kun tein täyspäiväisenä töitä vaatekaupassa (harjoittelijapalkalla) ja käteen jäi kuukaudessa alle tuhat euroa. Ja jotenkin sillä pärjäsi. Asunto tosin oli asumisoikeusasunto Tampereella eikä omistusasento Helsingissä ja lapsia ei ollut. Mutta silti.

      Eikä se pieni palkka aina ole edes harjoittelija-asemasta kiinni. Esimerkiksi vaativalla ja rankalla sosiaali-alalla palkat ovat kyllä ihan tolkuttoman alhaisia työn vastuuseen nähden. Tai korkeakoulutetut lastentarhanopettajat! Onhan noita esimerkkejä. Onnekas saan olla, että saan tehdä työtä, jota rakastan ja minä sekä perheeni pystymme sillä elelemään mukavasti.

      Poista
  4. Hoidin lapsiani kotona viisi vuotta. En tehnyt mitään muita töitä kotiäitinä. Mieheni opiskeli ja kävi töissä. Tiukkaa oli, emme syöneet ulkona tai matkustelleet. Kaikki säästöt hupenivat, mutta sitä varten oltiin säästöjä kartutettu. Palasin töihin ja niukka linja jatkuu, jotta saadaan säästettyä sukanvarteen pahanpäivän varalle ja ehkä johonkin mukavaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi fiksua, että olitte ehtineet säästää hyvin ennen lapsia. Ei varmasti mikään helppo yhtälö tuo. Tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa kuin te – eivät tosin yhtä kauan – ja olen heiltä udellut säästövinkkejä, kun en voi kun ihailla, miten mielekästä arkea pyöritetään niin vähäisillä tuloilla.

      Poista
  5. Meillä samantapainen tilanne kuin edellisellä kommentoijalla. Tosin meillä on vasta yksi hieman yli 1-vuotias lapsi.Olen kotiäitinä, saan kotihoidontuen ja siihen pienen siivun hoitolisää.Mieheni käy töissä ja opiskelee samalla.Elämme pääasiassa miehen tuloilla,jotka ovat bruttona noin 1500 euroa kuussa.Hän on joutunut pitkään tekemään pätkätöitä ja uutta työpaikkaa joutuu jatkuvasti jännittämään.Onneksi töitä on aina löytynyt heti edellisen työsuhteen perään.Elämme niukasti,mutta olemme tottuneet siihen.Emme koe sitä ongelmana, se on niin tavallista meille.Emme käy ravintoloissa, emmekä matkustele.Ostamme vain tarpeellista ja harkiten.Jollain konstilla saamme joka kuukausi lyhennettyä talolainaamme (meillä kävi valtava onni,kun saimme vuosi sitten ihanan pienen talon edullisesti),ostettua tarpeelliset ruuat ja muut välttämättömät ja jonkun verran jää kuukausittain säästöönkin.Säästöön menevä summa ei ole suuri,mutta vähitellen sitä kertyy enemmän.Nämä ovat meidän valintojamme ja olemme niihin tyytyväisiä.Meille on tärkeää yhdessä vietetty aika ja se,että pieni lapsemme saa olla vielä kotona.Töihin paluuni aika on joskus paljon myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaisiin rahatilanteisiin tosiaan varmaan tottuu. Vaikka just puhuimme ystäväni kanssa, että siihen sellaiseen rahapulasta johtuvaan ahdistukseen ei kyllä koskaan totu.

      Aivan mahtava kuulla, että teillä kaiken jälkeen jää vielä pieni siivu laitettavaksi säästöönkin. Sellainen niksipirkan kaltainen Kotivanhemman säästöopas olisi mahtava. Sellainen, jonka olisivat kirjoittaneet vanhemmat, jotka ovat perhevapaista ja erinäisistä elämäntilanteista johtuen sitkutelleet, mutta silti elelleet mielekästä arkea.

      Poista
    2. Kyllä rahapulasta johtuvaan ahdistukseenkin lopulta tottuu. Toivottavaa vain olisi, ettei siitä tilasta tulisi kellekään normaalitilaa. On tervettä, että rahapula tuntuu pahalta.

      Olen itse käynyt melkeinpä niin syvällä pohjamudissa ja taloudellisessa ahdingossa kuin tässä maassa on mahdollista luottotietojaan kuitenkaan vielä menettämättä. Tilanne kesti vuosia. Vasta kun viimeinenkin lasku oli maksettu, tajusin, kuinka kylmän rauhallisesti olin jossain vaiheessa siirtynyt selviämismoodiin. Elämä oli pakosta äärimmäisen säädeltyä, ja oli vain kestettävä ne viikot, kun ei ollut rahaa ostaa ruokaa.

      Tiedän hyvin, että kyseessä on aika äärimmäinen esimerkki, joka ei todennäköisesti vaikean samaistuttavuutensa vuoksi lohduta. En myöskään tässä halua korostaa mitään kärsimyksen jalostavaa vaikutusta. Haluan vain muistuttaa, miten syvällä suurimmassa osassa meistä selviämisvietti on.

      Niukassa tilanteessa kannattaa käydä harvoin kaupassa, ja ostaa kerralla pidemmäksi aikaa kaikki tarvittava. Viikkobudjetin asettaminen ruokakuluille helpottaa oloa jo suunnattomasti. Lisäksi tietenkin asumiskulut ja lainat on otettava koko ajan huomioon. Kaikestasta muusta ja jopa pakollisista yllättävistä menoista yleensä tarvittaessa selviää sopimalla ja eräpäiviä siirtelemällä.

      Eli ei kannata pelätä. Niin kauan kuin ihminen on tässä maassa tarpeeksi toimintakykyinen ja ylipäätään halukas noudattamaan sääntöjä, kaikesta lopulta selviää. Tilapäisestä niukkuudesta ei kannata turhaan stressata liikaa etukäteen. Kannattaa toki valmistautua ja asennoitua etukäteen. Niukkuuden iskiessä märkänä rättinä kasvoille, kannattaa pitää katse siinä ajassa, jolloin rahaa tulee taas olemaan enemmän käytettävissä.

      Sanoisin myös, että lapsille kannattaa olla ikätasoisesti rehellinen. Tilapäisestä taloudellisesta tilanteesta ei kannata luoda mitään tabupeikkoa, joskaan omia rahahuolia ei missään nimessä tietenkään saa kaataa lasten niskaan. Mutta mahdollisesti muuttuneiden arjen käytäntöjen syistä kannattaa kyllä kertoa. Sillä joskus rahaa nyt vain on käytettävissä on vähemmän, ja silloin saattaa joutua valitsemaan useammin kivojen juttujen väliltä. Parhaassa tapauksessa tilanteessa voi onnistua keksimään jotain ihan uuttakin. Tämä on oppi, joka jokaisen olisi hyvä oppia jo lapsena. Silloin osaa ehkä suhtautua rauhallisemmin sitten aikuisena, kun elämä heittelee.

      Poista
  6. Juuri viime viikolla hoksasin tuon OP:n tarjoaman maksuttoman lyhennysvapaan. Meillä on toinen lapsi suunnitteilla ja pistin kyllä korvantaa. Ensimmäisen kanssa en ole asuntolainaan lyhennysvapaita ottanut ja muutaman kerran olen joutunut pyytämään mieheltä rahaa oman lainaosuuteni maksamiseen. Nyt osa-aikatöissä tilanne alkaa taas toivottavasti helpottaa. Mutta olin kyllä niin puulla päähän lyöty kun tajusin miten paljon keskiverto suomalainen tienaa. Minä en uskaltaisi edes uneksia tuollaisista kuukausituloista. Jos saisi noin paljon rahaa kuussa (edes silloin kun tein kokoaikaista työtä en saanut kuin n. 1800e ennen veroja) niin olisikin varaa säästää sitä puskuria. Vaikka toki kahden kuukauden palkan saavuttaminen vaatisi silloin enemmän rahaa, mutta pakolliset lainat ja auton kustannukset sekä omakotitalon ylläpito syövät sen verran ettei joka kuukausi voi laittaa säästöön. Hoitovapaalla en ole laittanut rahaa säästötilille kuin pari kertaa ja olen joutunut nostamaan sieltä enemmän kuin olen laittanut.
    Olenkin aina ihmetellyt mikä taika siinä on että mies voisi muka oikeasti jäädä hoitovapaalle ja minun tuloillani koko perhe pärjätä, mutta jos oletus on että palkka olisi keskimäärin tuota luokkaa niin pärjäisi miten vaan. Minun hoitovapaani aikana miehen säästöt ovat huvenneet hitaasti, mutta varmasti ja hän tienaa yli kaksi kertaa sen mitä minä niin en vaan voi ymmärtää miten muka pärjäisimme minun yli puolta pienemmällä palkallani ja miehen tuilla vaikka kuinka olisi ansiosidonnainen. Kun tehdään tappiota jatkuvasti näinkin päin että mies on töissä ja minun tuet. Toki aina voisi säästää vähän enemmän. Ollaan ostettu lapselle muutamia ihan uusia kaupan vaatteita synttäreillä ja jouluna (yleensä käytettyjä) ja minä tahdon hänelle käyttämättömät kengät ja jalan lihaksiston kehityksen takia ihan mitkä tahansa eivät käy jos voin siihen vaikuttaa. Kumminkin kokataan kotona, seurataan satokausikalenterista mitkä hedelmät ovat halvempia, syödään pakasteesta oman pihan marjoja ja minä taikka mies ostetaan itsellemme joitain vaatteita muutaman kerran vuodessa. Jos värjäisi ja korjaisi enemmän niin voisi ostaa vielä harvemmin. Ei käydö leffoissa tai teattereissa. Mies käy ehkä joka toinen vuosi konsertissa. Aina on jotain pientä mistä voisi kyllä säästää että sikäli en voi valittaa, mutta kumpikaan meistä ei ole erityisen tuhlailevaa sorttia. Ostetaan kyllä kallista, mutta harvoin. Kun ostetaan niin halutaan laadukasta.

    Mutta iso kiitos silti tästä yhteistyöpostauksesta :) Jos en sattumalta olisi törmännyt tuohon OP:n etuun itse niin tämä tieto olisi ollut kullanarvoinen (melkein kirjaimellisesti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että OPn eduista saattaa olla tulevaisuudessa jeesiä. Jos me oltaisiin vielä kuuluttu etujen kohderyhmään olisin napannut ne meillekin, kun ne saa, vaikka ei ole heidän asiakas.

      3500 on tosiaan mediaanitulo, ja sen ympärille mahtuu monenlaista tienaajaa. En nyt äkkiseltään löytänyt tietoa, mikä on se yleisin palkkaluokka, johon suurin osa suomalaisista sijoittuu.

      Hoitovapaahan ei ole ansiosidonnaista, mutta vanhempainvapaa on. Kannattaa oikeasti käydä Kelan sivuilla laskemassa, ihan vaikka mielenkiinnosta, miten vaikuttaisi, jos parempituloinen mies pitäisikin ne vapaat. Pienipalkkaisen naisen ansiosidonnainen + isompi palkkaisen miehen palkka / isompi palkkaisen miehen ansiosidonnainen + pienipalkkaisen naisen palkka + verotuksen keventyminen = lopullisen summan eron pienuus saattaa yllättää.

      Satokausikalenteri on muuten todella mainio puhelinsovellus! Sen avulla löytää sapuskat, jotka ovat halvimmillaan ja samalla parhaimmillaan, täydellistä!

      Poista
    2. Hei,
      Tähän pitää sen verran kommentoida, että kyseessä ei ole mediaanitulo vaan nimenomaan keskiarvo. Keskiarvo on herkkä poikkeaville arvoille eli muutamat hyvin suuripalkkaiset nostavat keskiarvoa. Mediaani eli keskimmäinen arvo on yleensä palkkojen kohdalla parempi keskiluku ja suomalaisten mediaanipalkka on tosiaan pienempi kuin tuon 3500.
      Meillä on pärjätty hoitovapaalla taloudellisesti ihan hyvin. Kuten joku aiemmin kommentoi, meilläkin toisen palkka on mennyt käytännössä säästöön, ja hoitovapaalla siis säästöön on jäänyt vähemmän. Muutenkin meillä on aika pienet menot ja asuntolaina jo maksettu. Tällä hetkellä olen itse töissä ja mies hoitovapaalla.
      Terv. Tilastotieteilijä :)

      Poista
    3. Ai etta ma oon kylla hieman kateellinen ihmisille, joilla on pienia lapsia ja asuntolaina jo maksettu ja toisen palkan voi laittaa saastoon. Taalla Britanniassa jo yhden lapsen paivahoitokulut on sen n. 1300 euroa kuussa ja asuntolainaa maksellaan viela muutama vuosikymmen... Ja lainan maksuvapaita ei todella saa ellei ole maksanu joka kuukausi ylimaaraista joka on sitten pottina jos haluaa tauon. Ei siis toivoakaan saastella noi paljon ennen kuin lapset on koulussa.

      Poista
    4. N perskules, niinpäs mediaani onkin just se keskimmäinen arvo! Mä just juttelin kaverille, että tahtoisin käydä jonkun tilastomatikkakurssin. En sen tekia, että kiinnostaisi itse ala, vaan sen takia, että kiinnostaisi ymmärtää. Ylipäätään matikkaa voisi vähän opiskella lisää. Jos vaikka olisi välttynyt niiltä mätkyiltä, vaikka kuinka mukamas nytkin hoidin veroasiat niin vimpan päälle ja mallikkaasti.

      Meilläkään ei voida puhua vielä velattomasta kodista moneen moneen vuoteen, mutta olen onnellinen, että viiden vuoden kaksioelämän jälkeen ehdittiin maksaa velkaa niin paljon pois, että oli mahdollista asuntokauppojen jälkeen ostaa isompi koti. Mutta just järkättiin alkuvuodelle pariksi kuukaudeksi lyhennysvapaata asuntolainaan, että saadaan miehen hoitovapaakausi leppoisammin käyntiin. Sen sai ihan vain kysymällä, ainakin nyt, kun ei oltu aikaisemmin sitä korttia käytetty.

      Suomessa saa tosiaan olla onnellinen, miten pieniä päivähoitomaksut ovat ja miten upeasti muutenkin kaikki on toiminut varhaiskasvatuksen osalta ainakin meidän perheen kohdalla.

      Poista
  7. Edellisiä osittain tukien: tiukkaa on, mutta homma on monilta osin itsestä kiinni. Asenne kohdilleen, niin kummasti pärjää. Kaksi vuotta olin ensimmäisen kanssa kotona, katsotaan kuinka kauan nyt toisella kierroksella. Ajatus itsellä siitä, että ei tarvitse ajatella sen olevan sitkuttelua, vaikka se varmasti monen mielestä sitä onkin. Ei syödä ulkona, välillä pitää kulkemisiakin miettiä, mihin on varaa, ruokaa tehdään suuria annoksia, kasvatetaan kotona ruokaa, käydään marjassa ym. Maalaisjärjellä pärjää (kaupungissakin). Kirppis tietty ja kirppisostoksia (+huutonet, tori jne.) kannattattaa kyttäillä ja odotella sopivia eikä tehdä harkitsemattomia päätöksiä. No menihän siinä säästöjäkin, mutta sellaista se on.. lainaa sai kuitenkin koko ajan lyhennettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, osittain se on asenteestakin kiinni. Ja siitä, minkälaista eloa toivoo. Mä itse olen tahtonut tehdä töitä tai kehitellä muuten jotain tulevaa työprojektia, sillä se on tärkeä osa elämääni. Samalla se on kuitenkin mahdollistanut asiat, jotka itselleni ovat tärkeitä, mutta jollekin toiselle yks hailee, kuten kulttuuririentoja, ravintolalounaita ja matkoja.

      Ihana kuulla, että käytte marjassa! Se lämmittää tällaisen urbaanin marta sydäntä. Meillä on pakkaset täynnä marjoja ja sieniä, mikä on ihan parasta. Ja tosiaan vielä ilmaista ruokaa! Meillä on ollut vuosikaudet kaupunkiviljelmät ja parvekepuutarhat, mutta kyllä se touhu on lähinnä harrastustoimintaa, eli plus miinus nolla, jos siihen touhuun kulutetut rahat ja ajat miinustaa sadosta. Mutta jos olisi ihan oma palsta, silloin varmasti tulisi harrastuksen ja hyvinvoinnin lisäksi vähän säästöäkin ruokakuluihin.

      Poista
    2. Niin, me siis asutaan maalla, meinasin vaan, että kaupungissakin pärjää maalaisjärjellä, vaikka maalla ei ollakaan.. Hah, miten sekavaa sepostusta voi yhdestä maalaisjärki-sanasta saada?! :D Mutta meillä siis marjametsät alkaa takapihalta. Toki olen ymmärtänyt, ettei marjastus ole maalla asujillekaan enää itsestäänselvyys: en käsitä! ;) Me saatiin tänä kesänä muutamasta rivistä (pihamaa hyötykäytössä, ei ole peltoa) niin hyvin perunaa, sipulia ja porkkanaa, ettei ole vielä pitkään aikaan tarvetta ostaa. Aikaahan siihen suttaantuu, että jos ajankäytön muuttaisi rahaksi, ei kannattaisi. Mutta pikkupuuhastelua, parivuotiaskin tykkää. Tänä vuonna marjat olisi varmasti jäänyt vauvan tulon myötä näin suuressa osin metsään ja puskiin ilman ihania isovanhempia! <3

      Ja kulkemisesta vielä: vaikka on taloudessa pari autoa, pärjää niinkin. Ei auton tarvitse olla mikään kallis. Eikä kotona ollessa paljon tarvitse autoa käyttää. Perhekerhoon ym. huristellaan. Maksaahan se julkisilöakin liikkuminen.

      Poista
    3. Auton käyttöön heitän myös sellaisen pointin että itse harkitsin että jos olen vielä toisenkin pätkän hoitovapaalla joskus tai saisin työn ihan oman kunnan keskustasta niin hankkisin sähköisen laatikkopyörän (kiitos Lähiömutsin mainostuksen) ja toinen auto voisi säistä riippuen olla seisontavakuutuksessa vaikka toukokuun alusta elokuun loppuun. Mies laskeskeli että sellaisen pätkän jo kannattaakin pitää vaikka noista vakuutusmuutoksista kai jotain lisämaksuja tulee. Siihen kun lisääs bensoissa säästetyn rahan niin hyvä hyvä :) Toki tässä ei ole huomioitu miten monta vuotta menisi että pyörä olisi maksanut itsensä takaisin. Ja olisi meillä kuitenkin toinen auto edelleen käytössä vaikka mies olisikin sillä aina töissä arkipäivisin. Talvea ei täälläkään ilman kahta autoa selviäisi vaikka oman kunnan keskustaan on vaan se 10km. Koulubussi kulkee aamuin ja iltapäivin, mutta muuten ei julkisia pahemmin ole näkynyt.

      Poista
  8. Heh on ollut hyvä saada lapset opiskeluaikana kun ei ole ikinä ehtinyt tottakaan muuhun kuin ns. Pihistelyyn, ja se on tuntunut ihan hyvältä ja mukavalta arjelta silti 😊 Ehkä isoin "säästökohde" on ollut juuri tuo autottomuus, hyvin on pärjätty vaikka se täällä vähän pienemmässä kaupungissa välillä muissa aiheuttaakin ihmetystä että lapsiperheellä ei ole autoa. Muuten syödään kotiruokaa, tsekkaillaan ilmaisia lastenmenoja yms, ostetaan joko kirpparilta tai laadukasta, mutta ylipäänsä aik harkiten.. Lomilla ollaan oltu kotona tai sukulaisilla, ihan hyvin on mieli virkistynyt sielläkin mutta kyllä oli kiva kun viime kesänä oli ensimmäistä kertaa varaa j mahdollisuus vuokrata mökki! Nyt, kun olemme syksystä asti molemmat olleet töissä, tuntuu hassulta, kuinka paljon rahaa jääkään säästöön, vaikka palkat ei tuonne keskipalkkoihin ylläkään. Vähemmälläkin pärjää hyvin, opiskeluvuodet ja sen mukana tuoma rentous ja joustavuus lapsiperhearkeen oli ihanaa, niitä aikoja on ikävä tässä oravanpyörässä :) ainoa mikä harmittaa on se, että kun ei ole ennen lapsia ollut töissä, ei ole nyt oikeutta osa-aikaiseen hoitovapaaseen.. Mutta onneksi tämäkin arki on alkanut pikkuhiljaa sujua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä varmaan on, että menetetyistä eduista on mukamas niin hankalaa luopua. Mutta jos ei ole päässyt sieltä opiskelijabudjetista vielä kapuamaan ylemmäs, ei budjetin pienentyminen ole niin iso.

      Autottomuus tosiaan aiheuttaa ihmettelyjä, ei täällä Helsingissä, mutta muualla, vaikka olisi helsinkiläinen :) Noista ilmaisista lapsiperhemenoista on muuten kiitettävä Helsinkiä, voi vitsit, mitä tarjontaa täällä on! Välillä tulee ihan runsaudenpula, kun viikonloput olisivat täynnä jos ja mitä ilmaista tai puoli-ilmaista. Perhevapailla ei siinä mielessä koskaan tullut tylsää, kun aina halutessaan oli jotain ohjelmaa päiville tarjolla.

      Mä muistan kans sen fiiliksen, kun ekaa kertaa oli perhevapaiden jälkeen molemmat täyspäiväisesti (tai no täyspäiväisesti ei olla molemmat oltu yhtäaikaa kertaakaan lasten synnyttyä, mutta kuitenkin töitä on enemmän kuin hoitovapaan aikoihin) olivat töissä. Sai siirtää reippaat summat rahaa säästöön, kun oli tottunut niin paljon pienemmälle. Mistä on kyllä sitten toisen lapsen vapailla etenkin nyt uutta kotia remontoidessa itseään kiitellyt.

      Poista
    2. Kulutustottumuksilla on ihan varmasti tosi iso rooli kun raha-asioista stressataan. Me ollaan totuttu syömään hyvin. kotiruokaa kyllä, mutta lohta ja muuta kalaa, hedelmiä, sisäfileitä (näin vaan kalleimpia mainitakseni). Ei siis päivittäin syödä näitä, mutta viikonloppuisin voi hyvinkin olla toisena päivänä lohta ja toisena sisäfilettä. On listalla myös ihan makaroniruokia, kanasuokaleita, jauhelihaa, soijarouhetta yms. Tuntuisi hankalalta miettiä että ei olisi varaa syödä tuoretta kalaa kerran tai pari viikossa. Silti ilmankin ihan varmasti pärjäisi ja löytäisi muita keinoja ja halvempia vaihtoehtoja. Myös se että ollaan totuttu että kummallakin on varaa ostaa muutaman kerran vuodessa jotain itselleen (vaatetta, kengät, puhelin, CD, DVD, keikka, teatterikäynti tms.). Tuon listan asioista ainoastaan vaatteet ja kengät ovat sellaisia että ilman olisi aika hankalaa. Mutta se ajatus että pitäisi kieltää itseltä ne parit riennot tai omat jutut joita vuoden aikana tulee tuntuisi kurjalta, vaikka ilman niitä pärjäisi ihan hyvin.

      Toisaalta opiskelijalla ei välttämättä vielä ole niskassa asuntolainaa. Toisaalta taas tiedän että jossain on sellaisia vuokria pikkuasunnoista että minä joka olen aina kuitenkin selvinnyt lainanlyhennyksistä (isohko omakotitalo) vaikka välillä rimaa hipoen en ikimaailmassa pystyisi maksamaan moisia.

      Poista
  9. Mä en tiedä haluanko lapsia, vaikka kovasti näitä sunkin lapsijuttuja lueskelen. Yksi syy on juuri säästöjen puute. Opinnot on venyneet ja tällä hetkellä poden suunnatonta tuskaa sairaslomalla, kun se tuntuu työntävän valmistumista entisestään eteenpäin ja raha-asioita solmuun nielemällä säästötililtä rahat. Puolisolla on kyllä jotain säästössä, itse asiassa aika hyvinkin, mutta tuntuu että raskaus ja lapsi sitoisi minut vielä tiukemmin toisen rahoihin kiinni.

    -Tuulis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säästöt ovat toki hyvät olla olemassa ja mukavoittavat pikkulapsiperhearjen kulkua. Mutta Suomessa on se onni, että ilmankin kyllä pärjää. Eläminen pärjäämällä toki on kuluttavaa. Jos on tottunut opiskeluaikoina pitämään tiukkaa kukkaroa, saman linjan pitäminen on helpompaa ja luontevampaa sitten perhevapaillakin, voisin kuvitella :) Itse ehdin olla työelämässä sen verran, että notkahdus kyllä tuntui.

      Poista
    2. Suomessa saa vanhempainvapaalla aika hyvät tuet ja lapsilisäkin tuo pieneen budjettiin ihan kohtalaisen köntsän rahaa. En väitä että nuo tuet olisivat oikeasti suuret, mutta jos on tottunut vähään niin noillakin rahoilla voi olla ihan tuntuva merkitys. Toki lapsi tuo myls menoja eikä todellakaan pidä lähteä tietoisesti hankkimaan lasta jos se tuntuu epämukavalta. Vaikka se voisi mukavaksi muuttuakin niin lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus.

      Poista
  10. Meillä on parhaillaan (hoitovapaalla kun olen) tuo OP:n lyhennysvapaa vuosi menossa, helpottaa kyllä tosi paljon :) Ja pidin työstä kertyneet lomat vanhempainvapaan ja hoitovapaan välissä niin siitä sai mukavan starttirahan hoitovapaan alkuun. Sitten on tietenkin lomaa vähemmän jäljellä, kun töihin palaan, mutta kertyyhän niitä lomapäiviä onneksi sitten lisää. Käytetään todella paljon julkisia (vaikka meillä on yksi auto, jonka kustannuksiin en henkilökohtaisesti osallistu, koska en sitä käytä), ja täällä pääkaupunkiseudulla on se onni, että rattaiden kanssa matkustaa ilmaiseksi. On siis helppo tehdä todella mukavia reissuja lasten kanssa ihan nollabudjetilla tässä lähistöllä, kuten varmasti tiedätkin :D Esikoisen hoitovapaalle olin saanut säästettyä rahaa, tän toisen kohdalla en niinkään. Mutta kyllä tässä nyt toistaiseksi on pärjätty, 8 kuukautta vielä jäljellä, saas nähdä miten käy.

    Ja jotain pientä on jätetty poiskin, esim Netflix. Ja opettelin itse leikkaan hiukseni, joten ei tule parturikuluja. Leikkaan myös pojan tukan vaikka siinä en kyllä kovin hyvä olekaan. Ihan kauheasti menee kuitenkin rahaa ihan turhuuksiin, niin paljosta voisi säästää ja todellakin olisi tarpeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, alkoholi ja lentomatkat ovat kanssa jääneet aika luonnollisesti jäähylle. Verrattuna siis aikaan ennen lapsia.

      Poista
    2. Voi joo, Helsinki on kyllä ihana paikka elää pikkulapsiaikaa, kun rattaiden ja lasten kanssa pääsee retkelle ympäri pääkaupunkiseutua ihan ilmaiseksi. Koska meillä ei ole autoa ja kuljemme paljon pyörällä, liikkmiskustannukset ovat joinakin kuukausina jääneet muutamaan kymppiin, kun on vain itsekseen kulkiessaan pitänyt vilauttaa matkakorttia. Ja ne kaikki ilmaiset retkikohteet ja tapahtumat, joita täällä on, se on valtava onni!

      Mä käyn kampaajalla ehkä kerran-kaksi vuodessa tasoittamassa latvat, mutta voisin kyllä tehdä saman kuin opiskelija-aikoinakin ja laittaa miehen leikkaamaan keittiösaksilla. Mutta Netflixin just viime kuussa tilasin ekaa kertaa ikinä, kun ajattelin, että nyt alkaa uusi elämänvaihe, jossa mulla on aikaa katsoa silloin tällöin sarjoja. No, se on nyt jäänyt vain lasten kanssa leffailtoihin se Netflix, mutta nekin hetket ovat kyllä olleet ihania. Saas nähdä, pitääkö silti perua tilaus tuon ekan ilmaisen kuukauden jälkeen.

      Ja punkusta en luovu – ja lentomatkat pitäisi nyt jotenkin ostaa :D

      Poista
  11. Olisitko sen verran itsepäinen, että taivuttaisit OP:n, ei OPn niin kuin pankin markkinointiosasto tms. on suuressa tyhmyydessään päättänyt tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka yhteistyöpostauksissa muuten kirjoitan kuten itse tahdon ja parhaaksi näen, taivun asiakkaan toiveeseen kirjoittaa brändinsä nimen kuten heillä tapana on. Vaikka tiukkaa teki ja piti oikein keskittyä, että kirjoittaa sen tuolla tavalla väärin :D

      Poista
    2. Mä en muuten tajua miksi OP haluaa taivutettavan sen noin? Sehän tarkoittaa että se lausutan "opn" ja se kuulostaa todella kummalliselta, tai ei ainakaan yhtään "osuuspankilta, oopeeltä".

      Poista
  12. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot!
    Meillä "salaisuus" miehen pitkille hoitovapaille on ollut aiemmat säästöt (aloitettu jo kun lasta alettu yrittämään) ja pihistely kuukausittaisissa menoissa. Nyt taas mieheni on jäämässä kolmannen lapsemme kanssa kotiin vuodenvaihteessa ja itse siirryn töihin kun niitä löydän. Säästötililtä voi napsaista noin 500 e/kk käyttöön ja minä sitten tienaan palkkaa tai ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Asuntolainan lyhennys pyörii, viimeksi haimme lyhennysvapaata 3 kk kun mies oli 12 kk kotona, nyt pyritään olemaan hakematta lyhennysvapaata ollenkaan. Yksi tärkein säästökohteemme on ruokakauppaan kannettava raha. Teemme pelkkää kasvisruokaa, syömme aina ns. kaapit tyhjiksi ennen isompaa ruokaostoskäyntiä, emme osta maitoa, alkoholia tai limuja. Olemme totutelleet ajatukseen, että kaapissa ei aina tarvitse olla kaikkea. Eli jos jugurtti on loppu, niin se on loppu siihen saakka kun kauppaan seuraavan kerran mennään ja nyt keksitään muuta välipalaa. Ei siis niin, että kauppaan lähdetään ostamaan jugurttia (ja sitten kaikkea muutakin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah joo, meidän kompastuskivi on ruokakauppa. Meillä menee ihan tosi paljon rahaa ruokaan, mutta lasken siihen kyllä myös ravintolat, joissa syödään usein. Toisaalta välillä tuntuu, että syödään lounasaikaan ravintolassa melkein edullisemmin kuin kotona, kun lapsetkin saavat monesti syödä ilmaiseksi tai muutamalla eurolla. Me ollaan kasvissyöjiä kans ja rakastan sitä fiilistä, kun saa mukamas tyhjästä kaapista luotua maukkaan sapuskan, mutta kaupassa olen holtiton. Ostan just sitä, mitä mieli tekee, vaikka toki esim. kausituotteita pyrin suosimaan. Kun vieressä on useampia kauppoja, tulee niissä poikettua just hakemassa vähän jotain ja oho, mene kolmekymppiä. Mä olen kokenut, että ruokaan saan laittaa rahaa, mutta se on kyllä osa-alue, jossa voitaisiin säästää paljon. Odotan innolla meidän talvea jossain kaukana, jossa ruokakin on freesiä ja niin edullista!

      Poista
  13. Meillä on nyt säästölinja menossa :D. Yrititetään säästää ulkomaan oleskelua varten. Tarkoitus ois olla noin 3kk ulkomailla. Mies opiskelee ja itse oon töissä mutta ollaan nyt hyvissä ajoin liikkeellä. Tarkoitus ois lähteä vasta syksyllä 2017. Siinä on vielä miehen mahdollisuus tehdä hyvin kesätöitä ni sais siitä hyvin reissuun rahaa. Itse en pysty kauheasti laittaa säästöön koska oon tällä hetkellä ainoa tulonlähde mutta jotain pystyy kuitenkin. Sen takia hyvissä ajoin aloitettiin säästämään. Ehkä oma vahvuuteni on tuo ennakointi. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloittaa jo varautumaan isompiin rahan menoihin.

    Oliko teillä mietinnässä mihin päin maailmaa menisitte? Itsellä nyt vielä vahvana tuo Portugali ja sieltä Porton kaupunki. Toivotaan että sinne päästään. Riippuu saako mies sieltä vaihto-opiskelu paikan. Siellä olisi vielä lämmin syys-lokakuussa. Euroopassa haluttaisiin pysyä lapsen takia. Thaimaa oli yksi vaihtoehto mutta siellä pelottaa se dengue-kuume ym. Ja ehkä se että mitä jos pieni lapsi sairastuu johonkin vakavaan ripulitautiin ja rupeaa kuivumaan. Onhan sielläkin sairaaloita mutta jos täytyisi tulla takaisin Suomeen nopeasti niin sieltä ei pääsekään samalla tavalla nopeasti kuin Euroopasta. Mietin siis noita lentojen kestoja. Portugalissa olisi myös suht edullista asua. Ei ehkä niin edullista kuin Thaimaassa mutta Suomeen verrattuna. Espanjakin oli mietinnässä mutta siellä oli vaihtokaupunkina vain Madrid. Ja se oli liian kaupunki kaupunki. Mielellään sitä hengailisi myös siellä rannalla. 3kk jossain ostoskeskuksissa pyöriminen ei kiinnosta. Mielummin letkeää meininkiä aurinkoa, lämpöä, edullista hyvää ruokaa ja ranta sekä vanhoja historiallisia paikkoja mihin tutustua silloin tällöin. Meillä ei vaan oo mahdollista vuokrata omaa asuntoa siksi aikaa joten pitää vain säästää tuplasti asumisesta. Onneksi asutaan opiskelija-asunnossa joten vuokra ei oo ihan mahdoton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava juttu, että olette lähdössä reissuun ja säästäminekin on jo hyvässä vaiheessa! Portugali kuulostaa mahtavalta, ja ihanaa, että voitte yhdistää miehen opiskeluvaihdon ja koko perheen ulkomailla oleilun.

      Me kans aloitettiin hyvissä ajoin säästäminen – kunnes sitten muutaman päivän miettimisen jälkeen päätettiin sijoittaa se potti uuteen keittiöön. Nyt sitten mietitään, että mitähän me mietittiin :D Mä toisaalta teen ihan tavallisesti töitä reissussa, vaikka varmasti ulkomailla oleskelu hieman vaikuttaakin projekteihin. Toisaalta se voi myös poikia uusia, ja ehkä voisin ottaa taas toimittajatyötkin mukaan ja tarjota reissusta juttuja. Toisaalta olisi ihana voida ottaa nyt vähän rennommin, kun kuluneet vuodet ovat olleet sellaista juoksua.

      Mä aion tällä viikolla vielä kirjoittaa meidän reissusuunnitelmista, jotka eivät kyllä kovin ole edenneet haha! Aasiaan päin ollaan kaikella todennäköisyydellä menossa.

      Poista
  14. Pakko vähän sivujuonteena todeta, että ainakaan opiskelijalle vanheimpainvapaalta kotihoidontuelle siirtyminen ei välttämättä ole taloudellinen ponnistus, tulot voivat jopa nousta! Usein kuulee, että kotihoidontuelle ei ole varaa jäädä, mutta opiskelijan näkökulmasta monien tulot vanheimpainvapaan aikana kuulostavat ihanalta unelta. Ymmärrän kyllä, miksi vanhempainvapaan tulot ovat ansiosidonnaisia, mutta toisaalta se myös lisää lapsien eriarvoisuutta. Miksi vanhemmuus olisi eriarvoista tulojen mukaan? Ja eikö tuntuisi toisaalta järkevältä tukea enemmän nimenomaan pienituloisia perheitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, opiskelijalle muutos ei varmasti ole kovin iso. Mä kuitenkin olen onnellinen, että ehdin tehdä valmistumisen jälkeen töitä ennen esikoisen syntymistä. Olisin muuten ollut perhevapaiden jälkeen aikamoisessa työttömyysloukussa alallani. Ei minulla vakipaikkaa tai vastaavaa ollut nytkään, mutta työkokemus ja suhteet, joilla töitä sitten irtosi. Luulen kuitenkin, että jokaisessa elämäntilanteessa ja -ratkaisussa on puolensa. Jos olisimme saaneet lapsia opiskelijoina, varmasti olisimme löytäneet siitä elämäntilanteesta ne hyvät puolet.

      Hyvä kysymys tuo vanhempainvapaiden ansiosidonnaisuus. En oikein osaa sanoa siihen mitään näin suoriltaan. Ehkä sillä kannustetaan myös keskituloisia ja paremmin tienaavia lisääntymään. Yleensä kun ihan kuukausittaiset menot – koti, autot sun muut – ovat tulotason mukaan, ja jos lapsia toivoakseen pitäisi myydä kotinsa, voisi se olla aika iso kynnyskysymys, vaikka kuinka vauvakuume polttelisi.

      Poista
    2. Näinhän se on, yhteiskunta toivoo että ihmiset uskaltavat sekä ottaa asuntolainan että hankkia lapsia :) Mutta opiskelijallakin on ainakin pääkaupunkiseudulla aika mittavat asuin- ja elinkustannukset ja niihin nähden vanheimpainraha on todella minimaalinen. Ehkä jo vanheimpainvapaalla voisi olla kuntalisä?

      Poista
  15. Hei kiva postaus, kiitos! Raha ja sijoittaminen kiinnostaa aina.

    Kaksi asiaa, joita tekee erityisesti mieli kommentoida :)
    Ensinnäkin pankkien tarjoamat sijoitusrahastot ja säästötavat ovat lähes poikkeuksetta ihan julmetun kalliita. Kaikenlaiset myynti-, osto- hallinnointi- ja vuosipalkkiot syövät vuosituottoa paljon.

    Ja toisekseen: mä en kestä kun puhutaan lapsilisistä sijoitettavina tuloina. Tää nyt ei mitenkään liity tämän postauksen aiheeseen edes, mutta musta se nyt vaan on lähtökohtaisesti aika pebasta että ihmisten yhteisillä verorahoilla subventoidaan keski- ja hyvätuloisten sijoitustoimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon samaa mieltä tosta lapsilisästä. Pitäisi kyllä alkaa tulorajoja asettamaan jos se tuki on niin turha, että sen voi sijoittaa muualle. Silloin se ei kovin päivittäiseen tarpeeseen tule. Selvästi vaan ylimääräistä tuloa sellaiselle, joka ei sitä tarvitse pärjätäkseen.

      Poista
    2. Näin olen kans ymmärtänyt, että kalliita ne pankkien tarjoamat ovat. Meillä on ollut kahden eri pankin sijoitusrahastoissa rahaa monen vuoden ajan – aloitettiin säästäminen niihin opiskeluaikoina – ja pankki on varmasti ottanut ison siivun. Ihan kivasti ne silti ovat tuottaneet verrattuna säästötileihin ja siihen, että itse ei ole tarvinnut tehdä mitään. Jos vain olisi aikaa ja halua ottaa selvää noista asioista ja hoitaa ne itse, varmasti saisi sijoitukselleen paremman tuoton.

      Lapsilisäasiasta en edes tajunnut kysyä tarkennusta, kun oletin sen tarkoittavan sitä, että säästää lapsilleen. En tiedä muuttaako se teidän mielipidettänne asiasta, mutta kuitenkin. Me ollaan säästetty lapsilisät lasten omille tileille ja ollaan niitä silloin tällöin käytetty isompiin koko perhettä koskeviin ostoksiin – kuten vaikka laatikkopyörään. Tarkoituksena on kuitenkin pyrkiä säästämään niillä lapsille pesämunaa, ja olen miettinyt, pitäisikö siksi mieluiten säästää ne rahat rahastoihin. Voitaisiin tietty siirtää myös muuta rahaa kuin lapsilisärahaa lasten tileille, mutta näin on ollut kätevä toimia. Rahat menevät lasten tileille ilman, että ne käyvät meidän käyttötilillä, joten säästettyä tulee huomaamatta. Sillä kai ei ole tähän asiaan väliäkään, raha kuin raha. Joka tapauksessa tilanne on tietenkin meille ihan valtavan onnekas - voidaan elää niin että tulot- ja menot ovat sellaisessa suhteessa, että voidaan säästää lapsille. Tosin nyt saattaa keittiöremontti pakottaa käymään lasten tileillä.

      Poista
  16. Mua tossa eniten tökkii juuri se, että sen rahan voi laittaa säästöön. Mun mielestä jos tulot on sellaiset, että voi noin tehdä, sitä tukea ei tarvita ja vanhemmat voi omista tuloistaan sitten laittaa säästöön lapsilleen. Kuitenkin Suomessakin säästöjä pitäisi tehdä niin tuo on kyllä yksi kohde keskituloisilla ja siitä ylöspäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole perehtynyt asiaan niin hyvin, että voisin sanoa perusteltua mielipidettäni, mutta ihan maalaisjärjellä ajateltuna noin se munkin mielestä on. Jos kerran pitää leikata, sitten keskituloisilta ja siitä ylöspäin otettaisiin lapsilisät pois.

      Toisaalta on sanottava se, että vaikka ollaan aika huithaippeleita rahankäyttäjiä, ollaan pystytty säästämään opiskelujenkin aikana. Ja opintotuki on niin hemmetin pieni, että sitä ei todellakaan voisi leikata. Mekin elettiin monet viikkopätkät niin ettei ollut varaa käydä ruokakaupassa, mutta silti säästettiin se vajaa satanen kuussa, kun se automaattisesti tililtä aina siirtyi pois. Ja nyt taas perheellisenä on ollut loogista säästää lapsilisiä sivuun esimerkiksi laatikkopyörää varten, sillä kummasti se raha muuten olisi sieltä tililtä kulunut. Nyt tietenkin tulotilanne ja säästömahdollisuudet ovatkin ihan erilaiset kuin opiskeluaikoina.

      Poista
  17. Eikö periaatteessa lapselle tulisi maksettavaksi lahjavero, jos vanhemmat siirtävät koko ajan lapsilisät lapselle? Kolmessa vuodessa kun saa siirtää max. 4000 ilman veroa. Lapsilisähän maksetaan Kelalta vanhemmalle, ei lapselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole kokemusta tai niin paljoa tietoa asiasta, että osaisin varmuudella sanoa, mutta me – kuten muutkin kaksilapsiset perheet – saamme lapsilisää kuussa 201,55 euroa. Se jaetaan tasan lasten tileille. Jos kaikki pysyisivät säästössä (meillä ei ole pysynyt, kun näillä on välillä ostettu isoja lapsiperhehankintoja, kuten se laatikkopyörä), kolmessa vuodessa kummankin lapsen tilille menisi 3627,9 euroa. Eli jää alle 4000 euron. En myöskään tiedä, miten vaikuttaa se, että ajateltaisiin vanhempien antavan lapsilisän puoliksi, puolikas toiselta henkilöltä ja puolikas toiselta. Ja miten vaikuttaa se, että rahaa säästää (antaa) pikkuhiljaa, eikä isossa köntässä. Jos joku tietää paremmin, olisi mielenkiintoista kuulla faktaa asiasta.

      Poista
  18. Sen tiedän, että verotta katsoo vain sitä, mistä tililtä lahja on maksettu. Eli jos haluaisi molempien vanhempien maksavan lapselle, pitäisi raha todella siirtää molempien tileiltä. Kaikkien saatujen lahjojen arvo lasketaan yhteen eli sillä ei ole väliä kuinka pienistä summista on kyse tai kuinka monesta kerrasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, kuulostaa loogiselta ja siltä, että noin verottajan on asiaa selkeä valvoa. Eli jos voi ja haluaa lapselle säästää lapsilisät (tai muuten siirtää sen noin satasen lapselle kuukaudessa), lahjaveroa siitä ei tarvitse maksaa, vaikka se siirrettäisiin kerran kuussa vanhempien yhteiseltä tililtä.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe