Esikoistaan odottavan järjetön lastenvaatehankinta

27.12.16

Viininpunainen Timberlandin villakangastakki oli yksi ensimmäisiä vaatehankintoja, joita tein odottaessani esikoista. Tosi käytännöllinen hankinta vastasyntyneelle vauvalle, etenkin 3-4-vuotiaalle sopivassa koossa.

Kirpparilta löytynyt takki-ihanuus kertoo aika paljon ensimmäistä lastaan odottavan minun kuvitelmista vanhemmuudesta. Takkia ostaessani sivelin pyöristyvää vauvavatsaani ja näin haaveissani leppoisia talvipäiviä, jolloin kulkisimme lapseni kanssa käsikädessä niin kaupungilla kuin metsäpoluilla. Meillä olisi päällä mätsäävät villakangastakit ja jaloissa huopikkaat. Joisimme pakkasen punehduttamat posket hymyillen kaakaota, ja nenänpäähän jäisi söpösti täplä kermavaahtoa.
Haavekuviini ei ollut vielä päässyt hiipimään totuus, jossa kaakaota on nenänpään lisäksi rinnuksilla, housuilla ja lopulta myös minun vaatteissani. En ollut vielä kokenut sitä, miten lapsi onnistuu dippaamaan itsensä nenänpäätä myöten pihan ainoaan kuralammikkoon siinä viidessä sekunnissa, kun käyt viemässä biojätepussin roskakatokseen. Joka ikinen kerta. En ollut vielä hahmottanut, että Suomen neljästä vuodenajasta kolme ja puoli ovat sellaisia, että remuamista rakastavan lapsen vastapestyt vaatteet alkavat ensimmäisen ulkoilun jälkeen haista märälle ja likaiselle koiralle.

Ensimmäisen kokonaisen talvensa yksivuotias vietti kauniissa vingatehaalarissa, joka ei pitänyt vettä. Tosi kätevää ryömivän ja konttaavan lapsen kanssa Helsingin talvessa. Seuraavana vuonna eteiseen alkoi ilmestyä käytännöllisyys. Villapöksyt olivat kätevät haalarin alla, mutta päälle vedettiin gore-texiä. Perintöhuopikkaat hautautuivat eteiskaapin perälle, kun vedenpitävät popot olivat järkevämmät. Rumemmat ja muovisemmat, mutta järkevämmät.
Kun ostamani villakangastakki vihdoin oli sopiva, se taisi olla päällä lopulta vain viitisen kertaa. Sen lisäksi, että se oli päiväkoti-ikäiselle epäkäytännöllinen, lapsella alkoi olla vahva mielipide vaatemaustaan. Siihen klassinen villakangastakki oli aivan liian hillitty.

Vaikka laitan nopeasti kiertoon lasten tarpeettomaksi jääneet vaatteet ja tavarat, Timberlandin villakangastakki on jostain syystä roikkunut mukana vielä toisenkin lapsen synnyttyä. Luulin, että viimeistään kahden lapsen mutsina olisin luopunut kaikista haavekuvistani, joissa lapset pukeutuvat kuin Astrid Lindgrenin satukirjoissa. Ei vain yksinkertaisesti riitä jaksaminen ja energia. Mutta sieltä se villakangastakki löytyi, naulakosta kuravaatteiden ja vedenpitävien haalarien sekä toppahousujen välistä. Haaveita pitää näemmä olla, vaikka pikkulapsiperheen eteisnaulakkoon piilotettuna.
Totta puhuen vanhemmuuteni haavekuvatakki tuskin olisi päätynyt päälle nytkään, ellei lapsen talvihaalaria olisi ollut ihan pakko pestä. Olemme ison osan talvesta tropiikissa, joten tavallisen kahden talvivaatesetin sijaan päätimme pärjätä tämän talven vain yhdellä talvivaatekerralla per lapsi. Sietokykyni likaisia vaatteita kohtaan on ollut koetuksella, kun pesuja on ollut pakko säännöstellä.

Kiitos haalaripyykkipäivän, nyt takki pääsi käyttöön. Ja onhan se nyt maailman suloisin. Takki ja poika sen sisällä. Talletan nämä kuvat vanhemmuuteni haavelaatikkoon, sinne niiden mielikuvien viereen, jossa lapseni eivät koskaan kulje nenät niistämättä ja joissa minä pidän huolen, että heillä on aina puhtaat vaatteet. Sen jälkeen siirrytään taas vaatteisiin, jotka on nopea pukea päälle, joista suurimmat liat (ja räät) saa pyyhittyä ja joiden väri on mahdollisimman lähellä mudan ja lian ominaisväriä.

Lue myös nämä

15 kommenttia

  1. Vauvan kanssa tuli jotenkin yllätyksenä se, että vauvanvaatepyykkiä tulikin aika vähän, mutta omat vaatteet sotkeutuivat vauvan myötä ihan uutta tahtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sotkua alkoi tulla vauvankin vaatteille kunnolla vasta kiinteiden aloituksen myötä. Omiin vaatteisiini oli siihen mennessä jo pinttynyt maitopuklun haju :D

      Poista
    2. Teillä ei selkeästi ollut runsaasti puklailevaa lasta :P Meillä nimittäin lapsella meni vähintään kolme vaatekertaa päivässä vaikka ei jokaisen puklun jälkeen todellakaan vaihdettu. Niin ne lapset on ihan erilaisia keskenään jo pienestä pitäen :)

      Poista
    3. Joo, onneksi se tasaantui alun manaajapuklujen jälkeen, kun sain maitoa suihkuavat meijerini ymmärtämään suihkutissihoidolla, että vähempikin piisaa :D Lapset ovat olleet myös niin käytännöllisiä, että ovat osuneet pukluineen aina mun vaatteisiin ja hiuksiin. He tuoksuivat ihanilta vauvoilta ja minä mädäntyneeltä maidolta.

      Poista
  2. Hauska postaus. Ite olen nyt esikoista odottaessa pysynyt muuten järjissäni, mutta vaatteita on himppasen liikaa. Se toki on ihan ok sinällään, että kaikki on kierrätettyjä ja eipä tarvitse kuin harvakseltaan pyykkiä pestä. Turhuuksia en (ainakaan usko) ostaneeni. Sen sijaan tuleva mummo yrittää tunkea meille vaikka mitä turhaa/söpöstely vaatetta esim. Söpöstely tossu-kenkiä vauvalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, kaikki ns. söpöstelyvaatteet. Onhan ne ihania ja suloisia, muttaaaah :D Mä ostin esikoiselle nimiäisiin Conversen tossut, jotka ymmärsin epäkäytännöllisiksi. Lopulta ne olivat kuitenkin jalassa aika usein, sillä viileähkö kesä osui juuri sellaiseen aikaan, että lapsi ei vielä konttinut, vaan kulki paljon kantorepussa. Kuopukselle ostin samanlaiset nimiäisiin, ja sen päivän jälkeen olivat jalassa vain muutaman kerran ulkomaanmatkalla. Kummasti "kenkien" sitomiseen käytettävä aika oli siinä vaiheessa vähentynyt :D

      Poista
    2. Hehe. Mulle taitaa riittää turhakeostokseks, kun joutuu ostamaan vauvalle nimiäisiinnjonkun siistimmän vaatteen (kauluspaita tai mekko).

      Poista
    3. Nuo tuntuu muuten tosiaan ihan vihoviimeisiltä turhakkeilta joutua ostamaan lapselle juhlavaatteet joita ehtii pitää ehkä kerran, korkeintaan kaksi.

      Poista
    4. Joo, tuntuu tosiaan pöljältä ostaa juhlavaatteita, jos vaatteet ehtivät olla sopivat parien juhlien ajan. Mä olen todennut, että uusi trikoomekko on ihan tarpeeksi juhlava, kun sen silittää ja kaveriksi laittaa juhlavammat sukkahousut. Sen jälkeen trikoomekon voi käyttää arkena reikäiseksi asti :D Nyt tosin esikoinen ei enää kasva NIIIN valtavaa vauhtia, joten keväällä häihin ostettu ns. parempi mekko on ekojen juhlien jälkeen nähnyt vielä parit valmistujaiset, kahdet häät ja useammat synttäriijuhlat. Kuopus kasvaa vielä niin nopeasti, että hänelle juhlalook vapaamuotoisempiin juhliin taiotaan ihan vain kaulaan laitettavalla rusetilla ja valkkaamalla ne kaikista vähiten kuluneet vaatteet :D

      Poista
  3. Oma esikois "vaatemokani" oli valkoinen marimekon pyjama, jonka sai kuvan takia pestä vain 40 asteessa. Yhdet sinappikakat ohi vaipan ja se oli siinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen vaate, neljänkympin pesuohje ja sinappikakat – napakymppi :D

      Poista
    2. Ylipäänsä kaikki vaate mikä ei kestä 60 pesua on aika turhaa siihen asti että lapsi oppii kuivaksi. Vai eikö meidän neidille vaan mitkään vaipat sovi... Tosin noita kakkavahinkoja tulee vain päiväkodissa. Jos kotona tuleekin vaippaan niin ei koskaan yli. Hieman ottaa päähän monta kertaa viikossa kantaa kotiin kakkapyykkiä.

      T. itsekin päivähoitaja eikä koskaan kohdannut moista.

      Poista
    3. Kakka, porkkana ja banaani. Lasten myötä minä ja pyykkikone ollaan saatu ihan uusia vihollisia :D

      Poista
  4. Meillä on kaapissa samantyylinen punainen, lahjaksi saatu villakangastakki koossa 86. Lahjanantaja kyselee usein, miksi takki ei vilahda koskaan kuvissa. No tuota öhöm :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjee, paha! Islannissakin nuo talvet kun ovat ihan tehtyjä villakangastakissa möyrimiseen :D

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe