Vuoden 2016 ikimuistoisimmat postaukset

30.12.16

Selailin Lähiömutsin kulunutta vuotta. Tänä vuonna olen kirjoittanut 271 postausta, rapiat viisi kirjoitusta viikossa siis. Määrässä on pieni notkahdus edellisiin vuosiin, ja välillä onkin tuntunut, että rakas Lähiömutsini on joutunut olemaan isojen projektien ja elämänmyllerrysten takia vähän hunningolla. Tänä vuonna en edes muistanut juhlistaa Lähiömutsin viisivuotissyntymäpäiviä tuossa joulukuun alussa!

Yleensä olen synttäreiden aikaan kysellyt teidän kuluneen vuoden suosikkipostauksianne. Niitä olen listannut edellisiltä vuosilta kattaviksi lukupaketeiksi muun muassa tänne. Nyt kun unohdin asiaa kysellä, päätin koostaa tähän omasta mielestäni ikimuistoisimmat postaukset, joita tänä vuonna kirjoitin.
Tuosta oikean reunan sivupalkista löytyvän postausarkiston selaaminen kuukausi kuukaudelta oli positiivinen yllätys. Minähän olen kirjoittanut monen monta hyvää postausta monipuolisista aiheista! Pitäisi näemmä useamminkin palata tarkastelemaan kirjoituksiaan jälkikäteen ja taputella itseään selkään – hyvinhän se meni, turhaan murehdit!

Omista kirjoituksista niiden parhaiden valinta on vähän outoa ja etenkin vaikeaa. Päädyin valitsemaan ne, joiden kirjoittamisesta nautin eniten ja ne, joissa koin onnistuneeni välittämään teillekin inspiraatiota tai vaihtoehtoisesti tarjoamaan mietittävää.
Retkipostauksia on aina mukana kirjoittaa ja samalla tarjota teillekin palanen esimerkiksi metsäntaikaa juhannuksen telttaretkeltämme. Islannin-matkan postauksista etenkin höyryävistä altaista ja pierunhajuisista saunoista kertova postaus on jäänyt mieleen niin kokemuksena kuin kirjoituksena. Ah, ja skumpparetriitti ihan ilman lapsia Lontoossa! Laatikkopyöräretki Ahvenanmaalla opetti, että jo matkalla on perillä. Roadtrip kesäiseen Suomeen sai huokailemaan onnesta, että saan tosiaan tehdä jotain tällaista työkseni. Aina reissut eivät mene ihan kuten piti (etenkin jos menkat alkavat sunnuntaina Hampurissa), mutta onneksi lähes aina voi lopulta todeta, että hyvä se on paskakin retki.

Tämän vuoden postauksissa, kuten tässä, näkyy selkeästi myös se, miten uupunut olin vielä alkuvuodesta, mutta onneksi myös se, miten olen vuoden aikana pikkuhiljaa kavunnut ylöspäin. Olen tietoisesti yrittänyt etsiä balanssia sekä hyvinvointia ja jakanut ajatuksiani matkaltani myös blogissa. Välillä on tullut takapakkia ja on tuntunut, että olen hippasilla onnen kanssa. Olen myös tajunnut yhä selkeämmin, että oma tapani mikrolomailla on paljon parempi hyvinvoinnilleni kuin koko vuoden lomat yhdessä pötkössä.
Yksi vuoden puhutuimpia postauksia on ollut kirjoitukseni Kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi. Se on niin raadollisen rehellinen kirjoitus äitiyden mustasta puolesta, että pohdin monta kuukautta sen kirjoittamista. Onneksi sen kirjoitin. Nyt sitä lukiessani en voi kun olla onnellinen siitä, miten kaukaiselta nuo ajatukset nyt tuntuvat. Aika ja kokonaiset yöunet ovat parantaneet äitiyteni kipeitä avohaavoja ja alkaneet kuoria suohirviön alta esiin ihmistä, joka muistelisin joskus olleeni. Postauksen herättämä keskustelu, se ikäviä piirteitäkin saanut, toivoakseni opetti ihmisille itsestään ja kanssakulkijoistaan jotain.

Omien voimavaroja salakavalaan loppumiseen on liittynyt myös kipuiluni siitä, miten sukupolvien ajan kestänyt turvaverkko katkesi meidän kohdallamme. Onni on kuitenkin se, että välillämme olevista kilometreistä huolimatta meillä ja lapsilla on elämässämme isovanhemmat, joiden luokse voi vaikka kaveriperheen kanssa lähteä arkitakkuja pakoon. Vanhempiani on myös osaltaan kiittäminen mukavista imetystaipaleistani, sillä lähipiirin vaikutus imetykseen on iso. Eikä olisi äitini varmasti uskonut, miten suuri merkitys oli sillä hänen ruutupaperille kirjoittamallaan tekstillä, jonka hän vahingossa unohti vauvakirjani väliin.
Ällösöpöysvaroitus. Oma uupumukseni ja siitä hiljalleen paraneminen on ehkä yllättäenkin vain lujittanut rakkautta miestäni kohtaan. Tällaiset elämänvaiheet saavat todellakin ymmärtämään, miten onnekas muikkeli olenkaan. Siitä kertoo esimerkiksi postaus Rakkautta on tasa-arvoinen vanhemmuus. Olen myös kirjannut ylös äidin havaintoja koti-isyydestä. Se aika on todellakin naisen parasta aikaa.

Kevään myötä maailmaan alkoi hiljalleen palata aurinko. Tein onnellisena havaintoja sisarussuhteen kehittymisestä. Kävin festareilla ystävien kanssalasten kanssa ja miehen kanssa. Tajusin oppineeni paljon lapseltani, joka tahtoo olla prinsessa. Hoidimme kaupunkiviljelmiämme ja laitoimme vanhan kotimme myyntiin. Kerroin perheemme kasvisruokailusta ja ajatuksista sen takana. Syksyn väliraportissa hehkuin onnea kuluneesta kesästä ja tulevasta syksystä. Elokuussa söimme ensimmäisen lattialle katetun aterian uudessa kodissamme.
Siitä alkoikin uusi remontintäyteinen vaihe elämässä. Uusi koti on tarjonnut remontoijilleen yllätyksiä kuuden vuosikymmen edestä, mutta silti muutto kaksiosta neliöön on parantanut elämänlaatuamme enemmän kuin olisimme koskaan voineet ajatella. Remontoimisen lisäksi on myös laitettu kotia ja esimerkiksi kunnostettu vanha 50-luvun kerrossänky lasten karkkikerrosängyksi. Kiva yksittäinen postaus syksyltä oli myös kertomus sissibileistä, jotka järjestin lähiömme ränsistyneellä huvimajalla.

Vuoden aikana ehdin tehdä huojentavia havaintoja äitiydestäni, kun olin ollut kaksi vuotta kahden lapsen äitinä. Tajusin myös eheyttävän syksyn aikana, miten elän juuri nyt parasta aikaa vanhemmuudessa.
Ja hei, sain kun sainkin sen hattaraisen neulehuivin valmiiksi esikoisen kaulaan kiedottavaksi, vaikka muuten kässäjutut ovat olleet tänä vuonna vähäisiä. Hauska yllätys oli myös ohjepostaukseni pahvisten pikkulaatikoiden tekoon. Ajattelin ensin, kehtaanko mitään tällaista hölmön hassua juttua edes jakaa blogissani, mutta siitähän tuli yksi kuukauden suosituimmista postauksista. Parasta oli, kun kuulin, että oman kylämme iltapäiväkerhossa noita laatikoita on askarreltu ohjeeni mukaan.

Mutta mitä sanotte te? Löytyykö listaamista postauksista ne teille parhaiten mieleen jääneet Lähiömutsin kirjoitukset kuluneelta vuodelta? On aina kiva kuulla teidän mietteitänne postausaiheista, vaikka jotain voinkin päätellä sen perusteella, miten paljon mitäkin postausta luetaan.

Lue myös nämä

4 kommenttia

  1. Kiitos hienosta vuodesta taas kerran! Oon saanut täältä jälleen tänä vuonna niin paljon tukea, iloa ja mielenkiintoista pohdittavaa. Nytkin unohduin lueskelemaan noita linkkaamiasi tekstejä uudelleen :) Mutta hei, jos kaipaat ensi vuodelle (kenties kontroversiaaleja) juttuideoita niin kiinnostaisi kuulla sun ajatuksia sisarusten sukupuolesta. Meillä täällä niin sanotusti tilanne päällä ja poika tulossa tytön jälkeen, ja muistin yhtäkkiä sun joskus teidän kuopuksen sukupuolen paljastuttua kirjoittaneen sen pistäneen "ajatukset liikkeelle" tms, enkä muista tästä kuitenkaan sulta sen jälkeen lukeneeni.

    Hyvää uutta vuotta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, kiitos! Tällaisesta palautteesta tulee niin hyvä mieli.

      Mä olen kirjoittanut tuosta sukupuoliasiasta postauksen Kun vauvan sukupuolella olikin väliä . Toivottavasti se avaa jotain mutkia sielläkin suunnassa :) Hurjasti onnea ja iloa raskauteen ja vuoteen 2017!

      Poista
  2. Kiitos kaasuautobloggauksesta.... Sen ansiosta älysimme vaihtaa bensa automme kaasuautoon. Kuukauden käytön jälkeen olemme todella tyytyväisiä otokseen. Rahaa säästyy polttoainekuluissa n. 1000 e vuodessa ja ajamme ympäristöystävällisemmin ne 30000 km vuodessa jotka on pakko ajaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, mahtava kuulla! Kaasuautoiluun oli tosi mielenkiintoista uppoutua, opin paljon uusia asioita siinä matkalla. Niin hienoa kuulla, että siitä oli konkreettista jeesiä teille. Vitsit, pitäisi melkein nostaa ylös muitakin sisältöyhteistöitä, niin hienoja juttuja olen saanut viime vuonna tehdä :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe