Aasian paras (ja kreisein?) vesipuisto

30.1.17

Lipuista saatu pressialennusta

Sisko tuli kylään Balille. Tai no oikeastaan hän ystävineen oli varannut lennot tänne jo aikoja sitten, kun me vielä jahkailimme, missä tulisimme unelmatalvemme viettämään. Teimme tärskyt Kutalle, Waterbom-vesipuistoon, josta sitten jatkoimme yhdessä matkaa tänne meidän kotihoodeille, Ubudin Penestanan-kylään.

Waterbom-vesipuisto on valittu Tripadvisorin käyttäjien arvioimana Aasian parhaaksi ja koko maailman toiseksi parhaaksi vesipuistoksi. Koska Tripadvisorin käyttäjät ovat ihan tavan turisteja ja Waterbomille äänensä antaneitakin on melkein 10 000 tyyppiä, olivat odotukset melkoisen korkealla. Eikä vähiten seurueemme mukuloilla, jotka eivät tienneet miten päin olla, kun jonotimme lippuja. Rauhallisen villa-elämän jälkeen räiskyvän väriset liukumäet, veden kohina ja ihmisten ilakoivat äänet saivat täpinän tarttumaan myös meihin aikuisiin.
Aloitan nuivasti miinuksilla, niin saadaan ne pois alta. Me saimme lipuista pressialennusta, mutta noin muuten liput ovat tyyriit. 26 euron hintainen lastenlippu on saman hintainen jokaiselle lapselle ikävälillä 2-11 vuotta. Sen jälkeen siirrytään aikuisten lippuihin, joka maksaa 36 euroa naamalta. Tämän hintaisiahan ne huvipuistoliput nykyään ovat jopa täällä Aasiassa, tiedetään, mutta lastenlipuissa soisi olevan hintavaihtelua sen mukaan, mitä lapsi voi puistossa tehdä.

Kaksivuotiaamme sai mennä alueen ”laitteista” ainoastaan kahteen pikkuiseen lasten liukumäkeen sekä Lazy riveriin, jossa kävimme hänen kanssaan kellumassa hiljalleen jättimäisillä renkailla pitkin alueen läpi kulkevaa jokea. Oli kiva viettää kuopuksen kanssa söpöilyaikaa ihan kahdestaan veden pärskyessä ympärillä. Suurimman osan ajasta hänen kanssaan pulikoimme lastenalueella, jossa oli ikään kuin veteen rakennettu leikkipuisto. Aluetta ympäröi aurinkopetejä ja tuoleja, jonne levitimme tukikohtamme.
Lapsi oli täydellisen onnellinen saadessaan pulikoida matalassa vedessä ja laskiessaan niistä muutamista pikkuisista liukumäistä. Koen silti, että on hivenen outoa, että hänen lippunsa maksoi saman verran kuin teini-ikää lähestyvien lapsien, jotka riemusta kiljuen kävivät laskemassa ja pärskimässä puiston jokaisessa laitteessa.

Esikoisemme pääsi yli 110 senttiä pitkänä noiden pikkulapsimestojen lisäksi neljään liukumäkeen. Niistä kaksi oli kuitenkin sen verran hurjia ja niissä olisi pitänyt laskea yksin, että en päästänyt lasta niihin. En vaikka hänellä alkaakin olla uimataidon alkeet hyvin hallussa. Jäljelle jäi siis kaksi mäkeä, jotka olivat hurjia nekin, mutta niistä sai laskettaa yhdessä aikuisen kanssa.
Ja hurjalla tarkoitan siis hurjia. Niin hurjia, että minä lähdin lapsen kanssa yhteen niistä varmana, että laskuhommiin emme päädy. Mutta kiivettyämme korkealle torniin laskumattojemme kanssa, likka käveli topakkana toisen liukumäkituubin suulle ja ei auttanut kuin kivuta itse viereiseen. Sydän tykytti kuin pomppupallo, mutta niin vain me molemmat vedimme alas mäestä pää edellä.

Jossain vaiheessa liukua kauhuhuutoni muuttui hysteeriseen intokikatukseen, joka ei ottanut loppuakseen laskun jälkeenkään. Adrenaliini humisi ja tykytti suonissa. En tiedä kummasta olin ylpeämpi, itsestäni vai tyttärestäni. Melko hullua, että minulla on sen ikäinen lapsi, että hän vie äitinsä kädestä pitäen laskutorniin ja laskun jälkeen vaatii onnesta nauraen lisää.
Onneksi siskossani on vielä nuoruuden hullutta jäljellä (itsehän meinaan nykyään kuolla kauhusta ja sen jälkeen oksentaa pahoinvoinnista esimeriksi Linnanmäen laitteissa, joissa mukulana kiepuin onnessani aamusta iltaan). Lapsi pääsi laskemaan tätinsä kanssa niin monta kertaa, että varmasti illalla vielä nukkumaan mennessäkin kieputti.

Waterbom-vesipuistopäivässämme parasta olikin seura ja retki ylipäätään. Vietimme puitossa yli kuusi tuntia, vaikka kuskimme oli sitä mieltä, että yleensä lapsiperheille riittää neljä tuntia. Me olisimme mieluusti olleet kauemminkin. Aamusta iltaan, kun kerran lähdetään, sanon minä! Omia eväitä alueelle ei saanut viedä, mutta ravintoloiden ja kahviloiden ruoka oli vallan erinomaista. Kaukana olivat eltaantuneet ranskikset ja nauravat nakit. Smoothietkin tehtiin täysin tuoreista raaka-aineista, tietenkin, kun Balilla ollaan. Alue oli viheriöivä sekä kaunis, eikä suojaiseksi rakennetussa puistossa tullut paljosta ihmismäärästä huolimatta ruuhkaista fiilistä.
Kun mukana oli kolme aikuista ja kaksi lasta, jokainen aikuinenkin ehti käydä laskemassa itsekseen tai köllötellä tovin rauhassa aurinkotuoleilla. Sisko kävi esimerkiksi sellaisessa liukumäessä, jossa asetuttiin seisomaan kapseliin, minkä jälkeen lattia hävisi alta ja laskija putosi vettä purskahtelevaan putkeen. Vauhti oli niin kova, että painovoima ei paljoa vastustellut, kun mäen välissä tuli ylämäkiä. Niistäkin sujahdettiin samalla vauhdilla. Taisivat ne viisivuotiaalle sopivat mäet olla ihan sopivia tällaiselle kolmekolmosellekin.

Tajusin vasta siskon ja hänen ystävänsä vierailun aikana, miten kova ikävä näemmä onkaan ollut Suomeen jääneitä ystäviä ja lapsuusperheen jäseniä. Ihan lähtien siitä, miten ihanaa oli voida jutella suomeksi jonkun muun kuin tämän meidän ydinsakin jäsenen kanssa. Sellaisia ihan tavallisia arkikeskusteluja kahvikupposten äärellä on toisinaan hurja ikävä. Siskon kyläily myös katkaisi mukavasti tämän meidän paratiisiarkemme täällä, ja teimme paljon retkiä. Musta alkaa tuntua, että rauhaisa elo villallamme on tehnyt tehtävänsä ja pian on aika pakata matkalaukut kohti uusia seikkailuita.

Lue myös nämä

13 kommenttia

  1. Ihana päivä teillä on ollut! Mä kävin miehen kanssa tuossa samassa vesipuistossa yli 6v sitten häämatkalla. Se laite oli tosiaan hurja, mistä lähti lattia alta. Sen laitteen vetäjä laski kolmeen ja sitten menoks. Paitsi aina välillä huijasi ja otti lattian alta liian aikaisin: "three, two, ---". Sydäri, vaikkei ollut vielä edes lapsia. Nyt lasten jälkeen mulla sama efekti kuin sulla, ettei kohta enää oikein meinaa kyetä possujunaankaan, kun syke nousee.

    Mä muistan jo silloin aikanaan kauhistelleeni hintoja, tosin vain aikuisen osalta. Mutta onpa tosiaan lasten lipuillakin hintaa, vähän mälsää. Vaikka kerranhan se vaan kirpaisee ja puistossa taatusti hauskaa. Onko siellä vielä se maksuranneke? Eli alueella kaikki maksetaan sillä rannekkeella joka sitten lunastetaan lähtiessä? Meistä se oli näppärä.

    Pakko kysyä tuosta sun tyttären poseerauksesta. Mun tytär on 4v ja sillä on usein lähes sama asento, kun otetaan hänestä valokuvaa! Ilmeisesti pk-ikäisissä on jotain muotivirtauksia! Liikuttavan suloista. :)

    Mutta tämän myötä tuli hinku päästä lasten kanssa vesipuistoon. Ensihätänä siihen saa toimia Vantaan Flamingo. :D

    Mukavia eloja Indonesiaan (ja Australiaan)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se on kummallista, miten äitiyden myötä rohkeallekin muijalle tulee ihan kummallisia pelkotiloja. Että joo, ei edes possujunaa mulle kiitti :D

      Se on totta, että kerranhan se hinta kirpaisee, ja päivä oli ihan super kiva. Mietin, että jos majottauduttaisiin lähellä Kutaa, olisi voinut miettiä sitä Waterbomin kahden päivän pääsylippua. Niin kutkuttavan hauskaa vaihtelua meidän muuten niin rentoon ja rauhalliseen menoon :)

      Maksuranneke oli edelleen käytössä, ja se oli tosiaan näppärä. Siihen tosin ladattiin rahaa (ja sai ladattua lisää tarvittaessa) ja kaikki alueella maksettiin rannekkeella. Loput ladatut rahat sai sitten päivän päätteeksi takaisin.

      Haha, oisko muotivirtausta sitten tuo poseeraaminen, en yhtään tiedä :D Hän kyllä vetää aina sellaiset moovit kuviin, että mun pönötykset jää kakkoseksi haha!

      Flamingo on ihana, talven keskellä siitä varmasti nauttii vielä ihan eri tavalla kuin vesipuistosta lämpimässä. Kivaa alkanutta viikko sinne!

      Poista
  2. Ai hurja tuota liukua..! Ihan kauhistuttaa :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oli hurja ja kauhistuttava :D Kaikkeen sitä lastensa mukana päätyykään!

      Poista
  3. Tosi kivat bikinit olet löytänyt! Ovatko ne Indonesiasta vai onko mahdollisuus löytää samanlaiset Suomesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa olin tulossa kysymään! MISTÄ nuo ihanan malliset bikinit on ?!?!

      Poista
    2. Mun bikinit ovat Changesta, heidän ihan perusbikinimallistostaa. Heillä taisi näin talvisin olla kolmea eri mallia niin ala- kuin yläosissa ja kaikki mustaa. Mutta tämä malli istu ihan tosi hyvin. Tykkään myös setin pienistä vintage-viboista :)

      Poista
  4. Nää on aivan ihania matkajuttuja. Kauhee matkakuume nostaa päätään, olisimpa lähdössä Balille. Mun teinit rakastaisi tuota vesipuistoa ja itse olisin kauhusta kankeana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kiva kuulla, että matkailoa välittyy myös ruudun sille puolen :) Ja joo, tämä vesipuisto olisi aivan täydellinen päiväretkikohde teinien kanssa. Sen ikäisille paikka on on ihan nakutetttu jokaista laskua ja riemunkiljahdusta myöten :D

      Poista
  5. Mä olisin kysellyt ihan kielellistä asiaa. Sä käytät tosi usein sanaa "tavan". Onko tää pohjanmaalainen vastine sanalle tavallinen vai yleistymässä muutenkin? Mulle helsinkiläisenä vain outo kun miellän sen olevan genetiivi tapa-sanasta ja vähän häiritsee kun muuten kirjoitat melko kirjakielisesti ja sujuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, onko se erityisen pohjanmaalainen vai mitä, itse käytän sitä muunnoksena tavan tallaaja -letkautuksesta. Mitä nyt goolasin, stadin oma paikallislehti Helsingin Sanomatkin sitä näyttäisi käyttävän :D Oli miten oli, vaikka kirjoitan pääasiassa melko kirjakieltä, se kun tulee näppäimistöltä luonnostaan, otan oikeudekseni leikkiä blogissani kielellä ja jos siltä tuntuu, rikkoa kaikkia maailman kielioppisääntöjäkin :)

      Poista
    2. Mä oon asunu jo vuosia pois Suomesta ja siksi mietinkin, että onko toi muoto tullut Helsingissäkin käyttöön sinä aikana kun en ole siellä asunut. Sitä siis käytetään myös puheessa eikä vain tekstissä? Erikoista kyllä, että HS käyttäisi noin puhekielistä sanaa, ellei jonkinlaisesta kolumnista ole kyse.

      Tuntuu, että juuri puhekielisyydet elää eniten ja niissä jää armotta jälkeen jo vähän yli kymmenen vuoden jälkeen. Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa Helsingissä tavan-sanaa ei vielä käytetty tossa merkityksessä. Mä luulen, että se siksi vähän pomppaa tekstistä kun muuten on kirjakielistä. Mä siis vain halusin kysyä, että onko se tarkoituksella vai vahingossa tekstissä vähän niin kuin välillä kirjoitat esim. "joutua tehdä", etkä kirjakielisempää "joutua tekemään". Mutta tietenkin omassa blogissa saa kirjoittaa, miten haluaa. Mä oon vain tällainen viilari välillä ja se jotenkin korostuu kun lähinnä vain lukee suomea eikä puhu.:D

      Poista
    3. Kieli tosiaan elää, ja siksi se on niin ihana leikkikalu! Mä luulen, että mun blogi ei ole paras paikka bongailla uusia puhekielisyyksiä, sillä tykkään enemmänkin käyttää jo vähän unohtuneita sanoja, sananparsia tai sanamuotoja. Mun kieliydin sanoo, että tavan on vanhahtava sana, mutta enpä minä esimerkiksi nuorison puhepartta niin hyvin tunne, etteikö sitä sielläkin suunnalla ehkä käytettäisi. Minä taidan käyttää silloin tällöin myös sanoja, jotka eivät oikeastaan ole sanoja ollenkaan, mutta asiayhteydestä lukijat ymmärtävät, mitä sillä tarkoitetaan. Sanoinko jo, että suomen kieli on ihana <3 Tavan on siis ihan tarkoituksella keskellä ihan tavan tekstiä ;)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe