Lasten mehudiskosynttärit

11.1.17

Toviksi takaisin Suomeen. Minulla on jemmassa muutamia Suomen-elämää koskevia postausaihioita ja kuvia tulevia kuukausia varten, että ette saa yliannostusta Bali-hypetyksestäni. Vaikka minun mielestäni Balista nyt ei yksinkertaisesti voi saada kyllikseen!

No joka tapauksessa. Nyt katsaus kylmään ja mustaan joulukuuhun, jolloin Helsingin Herttoniemessä vietettiin lämpimät ja värikkäät lasten mehudiskosynttärit. Meidän lapsethan viettävät oikeita syntymäpäiviään lokakuussa ja tammikuussa, mutta tässä nyt on muutenkin vietetty sen verran hassuja aikoja kuluneet kuukaudet, että menkööt tämä samaan putkeen. Pidimme siis joulukuussa yhteissynttärit lokakuun lapselle, jonka oikeat synttärit jäivät muuton ja remontin jalkoihin, sekä tammikuun lapselle, jonka oikeat synttärit jäivät Balille lähdön jalkoihin.
Minä rakastan järjestää juhlia, eikä maailmassa ole liian pientä syytä laittaa jalalla koreasti ja leipoa kakku. Teemajuhlat saavat minut ihan villiksi, ja välillä en malttaisi nukkua, kun pää vilisee ideoita, joilla tuoda teema mukaan kattaukseen, ruokiin ja ohjelmaan. Tällä kertaa teemaa ei ollut. Ei vain ollut aikaa päästää juhlajärjestelijää itsessäni valloilleen. Toppuuttelin itsenäni jopa niin paljon, että en leiponut kakkua itse. Lupasin itselleni, että saan leipoa vaikka kolme kakkua sitten joskus toiste.

Lapsille en tietenkään kertonut juhlista tällä tavalla, vaan suunnittelimme yhdessä mehudiskosynttäreitä. Teemahan sekin on, mutta niin löyhä, että sen sisälle voi helposti laittaa vaikka minkälaisen teemakavalkadin. Niinpä sain hyvin tyhjennettyä juhlatarvikelaatikkoa edellisistä juhlista jääneillä eriparisilla pilleillä, mukeilla, ilmapalloilla ja serveteillä. Koristeiksi kattoon nostettiin monenlaisiin juhliin vuosien saatossa taipuneet eriväriset paperipallot ja -rosetit. Niiden ilmestyminen kattoon merkitsee lapselle samaa kuin bileeeeet!
Ihan ilman lempparijuhlakaupassani piipahtamista en malttanut olla tälläkään kertaa. Kävin ostamassa Pop up kemuista lisää noita mainioita pahvisia muffinssivuokia, joihin kääriytyneenä herkku kuin herkku saa lisäryhtiä ja veikeää kemumaisuutta. Nyt tein vuokiin aikaisemmissa juhlissa hitiksi todettuja hedelmäkippoja sekä porkkanapiirakkaa, joka tehdään tällä perintönä kulkevalla maailman parhaalla reseptillä. Ja uskokaa mua ja 40 vuoden ajan Valtarin perheessä kestitettyjä juhlavieraita; se on maailman paras resepti.

Porkkanapiirakkamuffinssien ja hedelmäkippojen lisäksi tarjolla oli simppeleitä pikkuisia mozzarella-kirsikkatomaattipizzoja. Porkkana- ja kurkkutikut ovat klassikkoja, jotka toimivat aina. Ja tietenkin popcornit, niitä pitää tehdä iso kattilallinen ihan jo niiden tuoman juhlatuoksun vuoksi! Esikoinen tahtoi myös ehdottomasti tarjota kaupan prinsessakeksejä, eli Fazerin karnevaalikeksejä. Niiden maku vei itseni saman tien lapsuuteen, liekö samoja ollut tarjolla synttäreillä jo 80-luvulla?
Kakkuina meillä oli tällä kertaa kahta suklaista raakakakkuvaihtoehtoa, jotka saimme lauttasaarelaisesta Makers kahvilasta. Iso kiitos sinne! Kakut olivat niin valtavan hyviä, että juhlavieraiden isot avecit kyselivät niiden ohjeita. Ikinä ei ole vielä käynyt niin, että niiden mehevien ja maailman parhaiden porkkanakakkumuffinssien ohjeen sijaan kyselläänkin enemmän jonkun muun kemuissa tarjottavan reseptiä!

Kakkujen reseptiä minulla ei valitettavasti ole antaa, mutta niitä saa palasina Makersin kahvilasta tai tilattua ihan kokonaisen omiin juhliinsa. Hyvän olon kahvilana tunnettu Makers pitää myös raakakakkukursseja, joista olen kuullut parilta tutulta kiitosta. Että sieltä ne reseptit ehkä voisi saada haltuunsa.
Juhlat pidettiin tällä kertaa poikkeuksellisesti arki-iltana. Viikonloput ovat yleensä niin menoa täynnä, että oli mukava ratkaisu tuoda vähän glitteriä ja diskojytkettä keskelle viikkoa. Yleensä olemme myös pitäneet koko päivän kestäneen vastaanoton, mutta nyt rajasimme juhla-ajan pariin tuntiin. Ihan hienosti siinäkin ehti juhlahumusta nauttia ja luiskahtaa ihan huomaamatta viikonlopputunnelmiin.

Rajatun ajan takia tällä kertaa myös juhlakansan määrää oli pakko karsia. Etenkin minä ja esikoinen tahtoisimme kutsua juhliin aina koko kylän ja puolet toisesta pitäjästä, mutta sellaisten juhlien aika on sitten taas myöhemmin. Nyt lapset kutsuivat viisi vierasta kumpainenkin.
Uusi kotimme osoittautui mainioksi kemuareenaksi. Haimme taloyhtiön kerhohuoneelta lainaan tuoleja ja pari pöytää, jotta saimme rakennettua ruokailutilaan pitkän ja herkkuja notkuvan pöydän. Sen äären mahtui istumaan koko juhlaväki. Silti olohuoneen puolelle jäi vielä hyvin tilaa kuopuksen toivomalle tanssilattialle, jossa hypittiin lasten lempimusiikkia sisältävän biisilistan mukaan (Antti Tuiskua ja Robinia vähintään joka toisena biisinä).

Tanssin lisäksi juhlissa oli ongintaa. Esikoinen toivoi sitä niin kovasti, että myönnyin ja kävin hakemassa Ahdin antimiksi Tigerista tarroja ja nameja. Lisäksi piirsin halukkaille kasvomaalaukset. Minä en todellakaan osaa piirtää, mutta lapset olivat onnellisia jo kissanviiksistä ja haparoivista sydämistä, joita maalasin heidän neniinsä ja poskiinsa. Ihanat pienet vieraat, ihanat pienet juhlat.

Lue myös:
Neljävuotiaan talviset eläinsynttärit
Yksivuotissyntymäpäiväjuhlat
Yksivuotissynttäreiden bagelbaari ja muut tarjoilut
Kolmevuotiaan dinosaurussynttärit
Kaksivuotissyntymäpäivät ja ilmapallodisko
Yksivuotissynttäribrunssi

Lue myös nämä

13 kommenttia

  1. Tuo porkkanakakku, nam! Olen vienyt sitä pari kertaa töihin ja sitä pyydetään aina vain uudelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nam! Ja on aina yhtä kiva kuulla, että sillä tehtyjä porkkanakakkuja on nautittu myös muualla kuin meidän juhlissa :)

      Poista
  2. Ihana postaus! Olin jo jäämässä Balin takia blogitauolle, joten tämä oli oikein mukava yllätys!

    Monissa postauksissa ihaillut tuota Brion potkukoiraa! Mitenkä vanhaksi sillä on potkuteltu? Ihan vaan kiinnostuksesta, jos jostain sattuisi moisen löytämään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä toki jää blogitauolle :) Mulla on tosiaan jemmassa postasaihioita Suomessa otetuilla kuvilla, mutta muutenkin täältä on tulossa ihan samalla tavalla ajatuksia ja huomioita lapsiperhearjesta, äitiydestä ja elämästä kuin muutenkin. Uskoisin tälleen maapallon toiselta puolelta asioiden katselun tuovan myös perspektiiviä pohdintoihin ja postauksiin. Tietenkin myös Bali ja seikkailumme täällä näkyvät, mutta älä huoli, Lähiömutsista ei ole tulossa puhdas matkailublogi. Nyt vain Bali-erikoisliite näkyy muun sisällön ohessa :D

      Poista
    2. Niin ja tuo Brion potkukoira! Se on ihan hulvattoman kova hitti ollut molempien lasten kohdalla. Sillä potkutellaan liioittelematta tunteja päivässä. Kaksivuotiaalle se on sopivin ja sen ikäisenä molemmat lapset ovat sillä eniten leikkineet. Sitten hiljalleen into on hiipunut, mutta kyllä sillä edelleen välillä mennän kaksi päällä :D

      Poista
  3. Hienon näköiset synttärikemut olleet! Täytyy kommentoida lasten yhteissynttäreitä. Itse olen perheestä, jossa kolme lasta on syntynyt neljän päivän sisään (ei kuitenkaan samana vuonna!) Jossain vaiheessa äiti teki niin että tehtiin vain yksi kakku ja yhdet bileet kaikille kolmelle. Nämä bileet koski siis sukulaisia. Kavereita saattoi kutsua omiin bileisiin. Minä olin yksi tässä sumassa syntyneistä ja tunsin jossain vaiheessa ärtymystä. Halusin oman kakun mutten kuitenkaan koskaan muistaakseni tainnut sanoa toivettani ääneen.

    Sellainen triviaali tieto myös, että meillä ei koskaan ollut valmiskakkuja :D Aina äidin tekemä. Paitsi kerran, kun nuorin veljeni syntyi. Veli syntyi päivää ennen minun synttäreitäni, joten äiti ei todellakaan ollut tekemässä kakkua silloin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi harmi kuulla, että et koskaan saanut sanottua tunteitasi ja toiveitasi synttäreistä ääneen. Me keskustelimme tästä ratkaisusta koko perheen kanssa, ja se oli kaikista kovin hauska idea. Ehkä siksin, että se todennäköisesti on ainutkertainen.

      Äidin tekemät kakut ovat kyllä ihania! Vaikka jos joku haluaa panostaa johonkin muuhun ja ostaa valmiskakun, eipä se ole minun asiani. Mä en lapsena tykännyt yhtään täytekakuista, mutta äiti oli ihana ja teki mulle toiveideni mukaisesti kinuskisia leivoksia synttäreille. Meidän lapset ovat saaneet synttäreillä ainakin isänsä, mun ja ystäväni tekemiä kakkuja – kaikki hyviä ja rakkaudella tehtyjä. Nyt juhlistettiin noiden upeiden raakakakkuluomusten kanssa. Tosin lapsille SE "kakku" on porkkanapiirakkamuffinssit, kynttilätkin puhallettiin niistä :D

      Poista
  4. Mun on pakko kysyä: eihän teidän pojan nimi ole Ahti? Tuo Ahdin antimet oli niin pojan näköinen ilmaisu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi hyvin ollakin, se on kaunis, merellinen ja mukavan perintainen suomalainen nimi :)

      Poista
  5. Hei about kuinka monta muffinssia tuosta porkkanakakusta tulee?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt laitoit pahan, en kyllä yhtään muista! Olisiko joku reilut parikymmentä. Nuo käyttämäni pahvivuuat ovat vähän tavallisia muffinssivuokia isompia, joten sellaisiin tehtynä muffinsseja tulee ehkä enemmänkin.

      Poista
  6. Hienot juhlat! Myös mut prinsessakeksit vievät nostalgiatripille 80-luvulle. Niiden nimi olla Hannu ja Kerttu silloin. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, ihan totta! Nyt kun sanot, Hannu ja Kerttu -keksit kulostavat tutuilta minullekin! Taitavat tosiaan olla ihan samoja nykyisten prinsessakeksien kanssa :D

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe