Tilinpäätös ja toimintasuunnitelma

1.1.17

Tammikuun ensimmäinen päivä. Vuosi ensimmäisellä sivullaan, edessä tämä ja 364 puhdasta sivua, joihin elämäänsä kirjoittaa. Vaikka vuoden vaihtuminen on tavallaan vain almanakan sivun kääntäminen arjen jatkuessa entisellään, on se itselleni myös aika katsoa taakse ja ottaa opiksi. Menneen vuoden tilinpäätös kourassani toivon osaavani viedä tarinaa tämän vuoden sivuilla eteenpäin vähemmillä punakynäkorjauksilla.

Viime vuoden teemana oli selkeästi lempeyden opettelu itseään kohtaan. Oli vähän pakkokin, sillä kroppa ja mieli olivat molemmat lähellä romahtamista. Oli opettavaista tajuta, että positiivinen asenne ei todellakaan yksinään riitä siinä vaiheessa, kun mieleen tulee särö. En ole tiennyt, että väsymys voi olla niin mustaa ja kokonaisvaltaista. En voinut käsittää, että ihana ja onnellinen elämäkin voi kuluttaa loppuun, jos monia asioita on joko ihan liikaa tai ihan liian vähän.
Tänä vuonna tahdon jatkaa aktiivisesti hyvinvoinnin ja tasapainon etsimistä. Viime vuonna jätin treeniohjelmastani pois rääkkijumpat, joita ennen niin rakastin. Väsyneelle keholle ne olivat kidutusta. Hakeuduin kohti lempeämpiä liikuntalajeja ja valitsin mieluummin kunnon unet kuin kuusi tuntia nukkumista ja bodypumpin. Sen myötä ensimmäistä kertaa vuosiin kadotin vakituisen liikuntarytmin. Tauot ovat olleet niin pitkiä, että olen välillä jo unohtanut, miltä tuntuu liikunnanilo.

Tänä vuonna toivoakseni löydän oman tähän elämäntilanteeseen sopivan tapani liikkua. Kehoni on todellakin ansainnut terveempää, kevyempää ja notkeampaa oloa kuin tämä keho, jota nyt ympärilläni kannan. Haluaisin joogata enemmän. Ennen olin ihan liian malttamaton joogaan, mutta nyt tuntuu, että alan ymmärtää, mistä siinä on kyse. Joogan väliin voisi ottaa vaikka muutamat potkunyrkkeilyt, jotta saisin räiskittyä kerääntyneet kiukut pois kehoa saastuttamasta.
Toivoakseni edessä oleva vuosi pitää unirytmini hyvänä. Viime vuoden aikana sain onnekseni sanoa hyvästit rikkonaisille öille, mutta nurinkurinen rytmi jäi päälle. Nyt olen tietoisesti koittanut pedata itselleni hyviä yöunia, ja metodi on ollut toimiva. Rauhalliset ja somettomat illat ovat taanneet paremmat yöunet, mikä on terveyden ja hyvinvoinnin perusta.

Ensi vuonna yritän tulla sinuiksi sen introvertin tyypin kanssa, jonka pikkulapsiajat ovat minusta kuorineet esille. En ihan vielä tunne tätä kaveria tarpeeksi tietääkseni, mitä se tahtoo ja mikä sen pitää tyytyväisenä, mutta kuuntelen korvan höröllä. Sen tiedän jo, että minun on pyrittävä järjestämään enemmän aikaa ihan vain itsekseni.
Toivottavasti olen menneistä vuosista oppinut, että tänä vuonna valitsen työkarkkipussiini vain ne kaikista mehukkaimmat ja maistuvimmat työt. Yritän opetella kertomaan ylpeydellä ammatikseni bloggaaja, jotta se joku kummallinen uratykkityyppi sisälläni ymmärtäisi, että se on ihan oikea työ ja riittää. Ei tarvitse tehdä tuplatyötunteja vain siksi, että olisi joku ”oikea” ammatti. Jos en itse ole ylpeä työstäni, ei kukaan mukaan sitä ota tosissaan.

Viime vuosi oli töiden kannalta erinomainen. Siltikin, että jätin pois vakituiset tuottajatyötunnit – ne joiden saamisesta aikoinaan olin niin iloinen. Olen kieltäytynyt pitkän ja piinallisen harkinnan jälkeen isosta työprojektista, jonka olisin ottanut vielä viisi vuotta sitten riemusta kiljuen vastaan. Olen penteleen onnekas, että kivoja töitä olisi tarjolla enemmän kuin kykenen tehdä. Jostain oli taas luovuttava ja jollekin sanottava ei. Blogi ja Unelmahommissa-kirjaprojekti olivat täydellinen työkombo. Molemmat niistä ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, mikä sopii eloon pienten lasten ja suurten unelmien kanssa.
Niin ne unelmat. Viime vuonna samoihin aikoihin kirjoitin tekstin, jossa kerroin, miten olenkaan onnellinen unelmista. Edessä oli vuosi, jonne oli suunniteltu isoja, mutta mikään ei oikeastaan vielä ollut varmaa. Vain yksi tuolloin uumoiltu kutkuttavan kiva työprojekti ei lopulta toteutunut, mutta uskon siihen laitetun ajan ja vaivan tuottavan hedelmää joskus myöhemmin, kun on oikeampi aika.

Kaikki muu silloin vielä epävarma sen sijaan tapahtui: kirjoitin yhdessä Satun kanssa ensimmäisen kirjani, mies jäi puoleksi vuodeksi hoitovapaalle, ostimme uuden kodin, remontoimme ja päätimme toteuttaa miehen kanssa nuoruuden haaveemme pidemmästä ajasta ulkomailla lasten ollessa pieniä. Balille lähtöön on enää muutama päivä aikaa.
Tälle vuodellekin on tiedossa unelmia ja toiveita, tropiikissa perheen kanssa vietetyn talven lisäksi. Toivoisin retkeileväni perheen kanssa enemmän niin lähellä kuin kaukana. Miehen viimeinen ja syksyyn asti kestävä hoitovapaapätkä antaa toiveen siitä, että saamme pakattua rinkat useammin kuin viime vuonna. Töiden kannalta on parasta, että minulla ei ole aavistustakaan, minkälaisesta paletista tänä vuonna elantoni koostan. Mitähän tuolta vielä on tulossa!

Yritän tänä vuonna myös elvyttää remontin alle jääneet sosiaaliset suhteet. Olen ollut melkoisen kehno ystävä ja pohtinut, että yökyläily voisi olla vuoden 2017 juttu. Kaipaan elämääni useammin lattialle levitettyjä siskonpetejä ja yhdessä ystävien kanssa syötyjä aamiaisia, ja uskoisin lastenkin olevan tästä suunnitelmasta riemuissaan. Voisin tilata tulevalta vuodelta myös muutamat treffit miehen kanssa ja paljon pussailua. Kiitollisena ottaisin vastaan yhden sellaisen: arkisen ihanan ja erityisen upean vuoden, niin itselleni kuin koko maailmalle.

Lue myös nämä

10 kommenttia

  1. Oletko kokeillu itämaisia kamppailulajeja? Niissä on yleensä fysiikan lisäksi myös henkinen puoli mukana.
    Viime vuonna toivoin meille toista lasta, omien työkuvioiden selkiytymistä ja tasaisempaa arkea. Tällä hetkellä ei ole toista lasta, perheen lemmikki tekee koko lauman hulluksi ja minusta tuli virallisesti keikkatyöläinen kun irtisanouduin pitkäaikaisesta työsuhteesta. Toivottavasti tuuli tästä vielä kääntyy ja vuosi olisi positiivisempi mitä juuri nyt ajattelen. Niin henkilökohtaisesti kuin maailman ja Suominkin tilanteen kannalta. Joka paikassa tuntuu nyt olevan niin paljon vihaa että jossain taustalla pelkään jo kolmatta maailmansotaa ja keskitysleirejä, jäätiköiden sulamisesta johtuvia tulvia ja kuivuudesta ja tulvista johtuvia pakolaisvirtoja.
    Anteeksi jos masensin, mutta tämä paha oloni purkautui nyt tähän. Onneksi aina välillä aurinko pilkistää pilvien raosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja hyvää ja huoletonta matkaa teille!

      Poista
    2. Itämaisista kamppailulajeista ei ole mitään kokemusta, mutta totta, ne voisivat olla mulle just hyviä! Kiitos vinkistä.

      Viime vuosi tuntui olleen poikkeuksellisen monelle raskas tai ainakin kantapään kautta opettavainen. Ja maailman tapahtumat, huh, niistä en nyt edes aloita. Toivottavasti tästä vuodesta tulee parempi meille kaikille!

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu! On pitäny jo pitkään sanoa, mutta en ole jostain syystä kehdannut, että ihailen suunnattomasti sun hiuksia :) ja ootko ajatellu kirjoittaa (jos et jo jossain välissä ole kirjoittanut) sellasta parisuhdepostausta ku ootte tainnut vissiin olla pitkään yhdessä, olis mielenkiintoista lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit tekstistä :) Ja voi kiitos, mäkin tykkään hiuksistani. Pitäisi oppia taas vauvavuosien jälkeen pitämään niitä enemmän auki, eikä vain sotkunutturalla.

      Me ollaan tosiaan miehen kanssa oltuu pitkään yhdessä, ollaan tällainen melko harvinainen teinilovestory viime vuosituhannelta lähtien :D En olen kirjoittanut varsinaisesti meidän suhteesta mitään, en oikein tietäisi, mitä kirjoittaa. Mutta jos tulee tarkempia näkökulmia tai toteutustapoja mieleen, lupaan harkita jonkinlaista suhdepostausta :)

      Poista
    2. Näin äkkiä tulisi mieleen se mikä on teidän suhteen kantanut näin pitkälle. Olisi muuten hienoa jos voisit haastatella myös miestä tästä asiasta. Ehkä jopa esikoiseltakin kysyä jonkun kommentin!
      Tai sitten ihan vaan fiilistelyä siitä mitä kaikkea on tapahtunut matkan varrella siitä kun tapasitte siihen missä nyt ollaan.

      Poista
    3. Sen meidän suhteen liiman koostumuksen kun osaisin sanoa, olisin jo rikas lemmentohtori :D Mutta laitan tämän korvan taakse ja pohdin, josko saisin aiheesta postaksen. Kiitos toiveesta siis :)

      Poista
  3. "Ei tarvitse tehdä tuplatyötunteja vain siksi, että olisi joku ”oikea” ammatti. Jos en itse ole ylpeä työstäni, ei kukaan mukaan sitä ota tosissaan."

    Juuri tuon ajatuksen kirkastuminen omassa päässä sai mut irtisanoutumaan vakiduunista ja nyt olen ihan päätoiminen unelmaduunari (vihaan sanaa yrittäjä). Jos ei nyt, niin koska sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tärkeä oivallus! Myös oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta, ainakin itselleni. Niin ihana kuulla, että olet päätoiminen unelmaduunari nykyään!

      Poista
  4. ihana teksti!! kaikkien tekee hyvää miettiä mennyttä vuotta, jotta osaa taas keskittyä tärkeimpään ja olla se paras mahdollinen itsensä <3

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe