Vetoketjullinen päiväpeitto lastensänkyyn

26.1.17

Perinteiset päiväpeitot osoittautuivat melkoisen käyttökelvottomiksi lasten siirtyessä nukkumaan kerrossänkyyn. Tykkään skarpista petaamistavasta, eikä sellaista saanut kerrossänkyyn tehtyä ilman ähinää. Yläpunkkaa pedatessaan piti olla sekä hyvä kiipeilemään että pitämään tasapainonsa, ja alapunkkaa pedatessa pää kolisi yläpetiin. En edes olettanut, että lapset saisivat itse pedattua kerrossänkypetejään nyt tai lähitulevaisuudessa. Sängyt saivat olla ilman päiväpeittoja.

Lastenhuoneessa päiväpeitot ovat kuitenkin hyvät olemassa. Huoneessa vietetään paljon aikaa, joten on mukavaa, että sängyt ovat siistit. Kun muu huone on kaaoksessa, jämptisti pedatut sängyt tuovat vähän balanssia. Päiväpeitot myös suojaavat sänkyä. Leikkiessä pölyhiukkaset villiintyvät samaa tahtia kuin lapset, joten päiväpeitoilla sängyt on hyvä suojata niiltä molemmilta – pölyhiukkasilta ja lapsilta itseltään. Sillä tottahan toki sängyssä myös leikitään: piirretään, askarrellaan, luetaan ja möyritään. Ilman päiväpeittoa lakanat ja peitot olivat jo yhden päivän jälkeen leikkitahman peitossa.
Kirjoittaessani lasten 50-luvun karkkikerrossängystä ja sen parissa nikkaroinnista, kyselin teiltä vetoketjullisten päiväpeittojen perään. Niitähän valmistaa Suomessa toimivista yrityksistä ainakin Bedit. Hekin tekevät päiväpeittoja mittatilauksena ja kuulemma myös asiakkaan omista kankaista, mutta päätin silti kävellä toiveideni kanssa yksityiselle ompelijalle. Sellainen löytyi Etelä-Haagasta, blogihommien kautta aikoinaan tutuksi tulleen Katariinan pakeilta ja hänen Nona K -ompelimostaan.

Kankaan kävin hakemassa täsmäiskuna Marimekon ystävämyynneistä. Olin miettinyt Kivet-printtiä valkoisella pohjalla ja mustilla kivillä, mutta löytyi vielä jotain parempaa. Saman printin syvän sinivioletti-sävy on erikoisvärierä, jota oli jäänyt yli jostain laukkuprojektista. Sen lisäksi että se näyttää ihan penteleen hyvältä kerrossängyn karkkisiin väreihin yhdistettynä, se on varmasti valkopohjaista käytännöllisempi. Kaikki liat, tarhat ja nuhjut eivät tummapohjaisessa kankaassa näy heti.
Ostamani kangas on paksua puuvillaa, sitä samaista, jota Marimekon legendaarisissa laukuissa käytettään. Ystävällinen myyjä paneutui mun kanssa pitkäksi aikaa laskutehtävään, jossa totesimme minun tarvitsevan 5 metriä kangasta. Olen haaveillut joskus sivu-urasta ompelijana, mutta tekemiseni kosahtaisi tähän. En ole tajunnut, miten paljon matemaattista lahjakkuutta ja hahmotuskykyä suunnitteleva ompelija tarvitseekaan! Onneksi myyjällä oli vähän enemmän älliä tällä saralla ja sain kankaani. Kangaspinkka maksoi hyvässä alennuksessa 20 euroa metriltä, eli pulitin viidestä metristä 100 euroa.

Huomasin vasta jälkikäteen hauskan sattumuksen. Kivet-kuosi on Maija Isolan Marimekolle vuonna 1956 suunnittelema kuosi. Printti on siis kotoisin ihan samalta vuodelta kuin meidän kotimmekin. Ei ihme, että röpelöreunaiset Kivet ovat meillä kuin kotonaan. Tykkään Marimekossa juuri tästä: vuosikymmenien muutoksia kestävästä ajattomuudesta.
Mukavaa on myös se, että Marimekossa myytävät puuvillakankaat on painettu ihan omalla kylällä, Marimekon Tehtaanmyymälän yhteydessä olevassa kangaspainossa Herttoniemessä. Onneksi fanittamani talo tekee suunnittelu-, myynti- ja pr-työn lisäksi Suomessa vielä jotain ihan kädet savessa –konkreettista.

Minulla oli siis viisi metriä kangasta, jotka kiikutin pestynä (ja täten valmiiksi kutistettuna) Katariinalle. Onneksi en ollut niin hullu, että matikkapäättömänä harrastelijaompelijana olisin lähtenyt ompelemaan peittoja itse. Katariina ompeli ne ammattilaisena muutamassa tunnissa, kun itse olisin varmasti saanut kahdessa päivässä aikaiseksi vain hermoromahduksen ja pilalle menneet kankaat.
Hintaa kahden peiton ompelusta tuli 180 euroa. Siitä 30 euroa meni tarvikkeisiin, kuten vetoketjuun ja sisäkankaaseen, ja ompelusta maksoin Katariinalle tuntilaskutuksen mukaisesti 150 euroa. Yksi päiväpeitto kustansi siis kaikkineen 140 euroa ja kaksi yhteensä 280 euroa. Ostamaani Marimekon kangasta jäi yli jonkin verran, joten pystyn kangasjämillä ainakin päällystämään pari kirpputorilöytötuolia sitten joskus.

Päiväpeitot ovat juuri niin näppärät käytössä kuin ajattelinkin. Tosin nyt kokemuksesta tekisin yhden muutoksen ja vaihtaisin vetoketjun paksumpaan. Ohut ketju kulkee sen verran nahkeasti, että lapset eivät sen kanssa petaamispuuhiin vielä hetkeen kykene. Mutta onneksi tuo ei ole isohomma tehdä aikuisenkaan. Lapset viikkailevat peitot taitojensa mukaan ja humpsauttavat kannet päälle. Minä tai mies sitten sujautamme vetoketjut kiinni. Koska vetoketjupäiväpeitto kulkee koko patjan ympäri reunoja ja pohjaa myöten, on sänkyjen yleisfiilis siisti noin vain suitsait.

Lue myös nämä

15 kommenttia

  1. Aivan mielettömän suloinen kokonaisuus, kyllä kelpaa tuolla nukkua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään itsekin ihan valtavasti. Kaunista ja käytännöllistä, sellaiset jutut ovat mun mieleeni :)

      Poista
  2. Vetoketjupäiväpeitot ovat aivan superkäteviä! Tekevät sängystä niin kompaktin ja siistin. Yhden olen ommellut tytön aikaisempaan lastensänkyyn, mutta nyt pitäisi ommella isoon sohvasänkyyn uusi, ja poikaselle oma. Aukeaako tuo vetoketju vain peittoa vetämällä vai pitääkö vetää vetskarin vetimestä? Metrivetoketjujakin on erilaisia, toiset aukeavat kivasti vain peittoa retuuttamalla ja toiset tarkemmin vetimestä. Onko teidän peitoissa patjan alla yhtenäinen (ja sama Kivet-kangas) vai onko siellä iso aukko ja kuminauhasysteemi? Hienot on, hyvä sijoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat käteviä! Nämä meidän peitot aukeavat vain vetimestä vetämällä, mutta kuten tosiaan kerroinkin, mun mielestä vetoketju saisi olla paksumpaa. Katariina lupasi ne vaihtaa peittoihin, kun annoin palautetta, mutta mennään nyt ainakin tovi ihan näin. Peitoissa on myös patjan alla samaa Kivet-kangasta (näyttää siistiltä, kun yläpunkan säleiden välistä ei repsata lakanaa). En edes ajatellut, että siellä voisi olla myös aukko, kun Katariinan kanssa peittoja suunniteltiin. Ehkä ilman kierto olisi niin parempaa kuin paksun puuvillakankaan läpi.

      Poista
  3. Tosi kivat ja värit mätsää täydellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat tosi kivat munkin mielestä, ja nyt karkkikerrossänky on vielä enemmän karkki kuin aikaisemmin :)

      Poista
  4. Ovatpa kauniit <3
    Vaikka periaatteessa olen tismalleen sitä mieltä, että paikallisia yrittäjiä kannattaa tukea ja ostan mieluummin tutulta käsityöläiseltä kuin ties minkälaisissa olosuhteissa tehtyä halpalaatua, meinasin saada halvauksen kahden päiväpeiton hinnasta. Itse olisin varmaankin etsinyt kankaan kirppareilta ja nyhrännyt homman itse, sairaalloisen pihi kun olen. Olisikin kiinnostavaa lukea jonkinlaista postausta rahankäytöstänne ja sen suunnittelusta, ellei aihe tunnu liian henkilökohtaiselta. Miten esimerkiksi olette budjetoineet elonne Balilla? Onko oma työsi yhdistettynä kotihoidontukeen niin hyvin palkattua, ettette joudu miettimään raha-asioita?
    Vaikka taloutemme tulot eivät ole kovasti alle suomalaisen keskiansion, meihin verrattuna elämäntyylinne vaikuttaa usein päätähuimaavan kalliilta matkoineen, luonnonkosmetiikka- ja sisustusostoineen, (lasten)vaatehankinnoista puhumattakaan. Siksi olisikin kiva tietää, miten ja millaisin keinoin pidätte taloutenne tasapainossa. Joudutteko joskus tinkimään jostakin ja jos, niin mistä tingitte? Toki varmasti bloggaamisesta saa kivasti tuloja ja myös erilaisia tuotteita jos ei ilmaiseksi niin ainakin halvelmmalla, mutta silti kiinnostaisi koko taloutenne yhtälö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat tosiaan kauniit :) Kirpputorilta löydetty kangas ja itse ompeleminen olisi tosiaan mahtava vaihtoehto. Itseni kohdalla luulen kuitenkin, että viiden metrin kangaspinkan löytyminen mieleisessä kuosissa ja tarpeeksi paksuna puuvillalla + peittojen ompelu (meinasi pää räjähtää jo miettiessä, miten paljon kangas mikäkin sivu syö haha) olisi lopulta ollut ihan mahdoton yhtälö :D

      150 euroa ompelijan työstä on tietenkin tosi paljon rahaa minulle, mutta ei niinkään yrittäjälle, joka maksaa siitä kaikki firmansa sivukulut. Itse voin yrittäjänä myydä yhden kuvan käyttöoikeuden tuolla hinnalla, mutta en juuri muuta. Ompelijan käyttäminen ja kun itse ompelee ostamistaan kankaista vaikka vaatteita lapsille, toimii mulle hyvänä muistuksena siitä, miksi kannattaa pyrkiä pysymään erossa niistä kolme toppia vitosella -tarjouksista. Sellaiset hinnat eivät ole mahdollisia niin että tuotantoketju kestää tutkailua tarkemmin.

      Raha-asioista puhun mielelläni, sillä niistä pitäisi puhua enemmän! Mun ja Satu Rämön maaliskuussa ilmestyvässä kirjassa Unelmahommissa onkin tästäkin paljon asiaa. Avataan kirjassa molemmat myös sitä, minkälaisista puroista meidän tulot yrittäjinä koostuvat.

      Balista ja sen budjetista olen kirjoittamassa ihan oman postauksensa, vaikka yksinkertaisuudessaan vastaus on selkeä. Me vain käänsimme arkemme tänne toisella puolelle palloa. Töitä tosin teen nyt vähemmän mutta menotkin ovat pienemmät. Mies on hoitovapaalla ja minä teen töitä juuri sen verran, että pärjätätään mukavasti. Käytännössä siis kirjoitain blogia, viimeistelen kirjaa, aloitan uutta kirjoitusprojektia ja hankin materiaaleja lehtiartikkeleihin, joita tosin alan kirjoittaa vasta Suomessa. Olen viime vuodet tehnyt niin paljon töitä, liikaakin, joten nyt on mukava ottaa nämä kuukaudet vähän lungimmin.

      Poista
  5. Vetoketjupäiväpeitot on mulle ihan uus juttu, enkä oikein käsitä että missä tuo päälliosa on yön ajan. Avataanko se kokonaan irti vai onko se kiinni muussa kankaassa koko ajan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mä mietin just ihan samaa, ja urpona jopa sitä että onko se nyt kovin kätevää aina aamuisin pujotella patjaa pussiin :D

      Poista
    2. No hyvä kun kysyitte, olisi pitänyt tajuta tämä jo postauksessa selventää. Näissä meidän omissa vetoketju kulkee "päiväpeittopussin" reunassa, pari senttiä patjan päällispuolen päällä. Sen ehkä hahmottaa postauksen kuvista paremmin? Se kulkee jalkopään oikeasta kulmasta pääpuolen kautta jalkopään vasempaan kulmaan. Peitto siis rullataan (tai käytännössä siis heitetään) jalkopäähän tai jalkopään sängynreunalle yöksi. Beditin versioissa vetoketju kulkee kokonaisen ympyrän, joten sen saa irti kokonaan. Sellainen olisi kätevä siinä mielessä, että päälliosan saisi pesuun tarvittaessa erikseen, kun se kuitenkin likaantuu eniten.

      Poista
  6. Ihana yleisilme. Nuo ketut ja pöllö myös niin suloiset. <3 Kelpaa köllötellä tuossa karkkikerrossängyssä!

    -heidisusanna
    http://viivyvierellain.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään myös paljon, samaten kuin onneksi myös huoneen asukit. Ihana, että huomasit vanhat pehmolelut, ne ovat aarteita omasta lapsuudetani ja kirppareilta :)

      Poista
  7. Mä olen miettinyt näissä sitä, että miten se aukioleva vetoketju sijoittuu peiton ollessa auki? Onko siis vaarana, että hiukset takertuvat vetskarin osiin?

    Olen juuri ompelemassa perinteistä päiväpeitettä kerrossänkyyn, mutta en kyllä yhtään tiedä, että miten hemmetissä sen muka saa pedattua, siinä hommassa kun olen äärimmäisen laiska muutenkin. Tuskin nyt jaksan alkaa vetskareita laittaan, mutta mietinnässä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vetoketjun toinen ketju kulkee tosiaan peiton ollessa auki edelleen siellä patjan reunoilla. En ollut tullut edes ajatelleeksi, mutta voihan siihen tosiaan hiukset jäädä kiinni. Siis samalla tavalla kuin vaikka auki olevan takin vetoketjuun. Mutta onneksi ei sentään ketjujen väliin, kuten välillä takkia kiinni vetäessä :D

      Saahan siitä tavan peitosta tehtyä vetskaripeiton, jos siltä alkaa tuntua. Päiväpeitto päälliskankaaksi vain ja samalla kankaalla tai toisella loput osat :) Sä olet niin ässä ompelemaan, että teet sellaisen tuosta noin vaan :) Kerrossängyn petaaminen on kyllä veemäistä puuhaa, en ollut muistanutkaan.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe