Allasbileet viidakossa

12.2.17

Pari viimeistä viikkoa Ubudissa satoi. Sateet eivät tulleet vain voimakkaina ja yllättävinä kuuroina, vaan pisaroiden rummutus oli lähes tauotonta. Kun tummana puhkuvat pilvet vihdoin väistyivät antaen auringolle tilaa, emme aikailleet. Pakkasimme korikassiin uikkarit sekä pyyhkeet ja suuntasimme viidakkoon.

Ubudin lähellä ei ole rantoja. Se sijaitsee saaren keskiosissa, jonka vuoristoja riisiviljelmät rytmittävät kuin vihreän erisävyissä loistavat tilkkutäkit. Maisemaa halkovat syvät kanjonit, joiden ympärillä viidakko koittaa tavoittaa kanjonin toiselle puolelle jääneitä sielunsiskojaan levittämällä oksiaan, lehtiään ja liaanejaan syvien rotkojen yli. Kanjoneiden pohjalla joet virtaavat pärskyen.
Yhden tällaisen kanjonin reunalle on rakennettu Jungle Fish, joka ilmoittaa ylpeänä olevansa rantaklubi ilman rantaa. Sellainen se tosiaan on. Rento rantalomafiilis kietoutuu ympärille yhtä letkeänä kuin kaiuttimista soljuva musiikki. Meille Jungle Fishistä vinkkasi Katja, joka vietti Ubudissa viime kesänä puolitoista kuukautta. Hänen blogistaan löytyy hyvä kattaus Balia koskevia postauksia koluttavaksi.

Jungle Fishin taika on sen ympäristössä, johon iso uima-allas soluttautuu. Allas luo näköharhan, että uiskentelisi keskellä viidakkoa ja olisi vaarassa pudota kanjoniin, jos uskaltautuu liian lähelle altaan reunaa. Todellisuudessa reunan alla on tasanne ja siitäkin maa viettää kanjonin pohjalle tasaisesti, ei kohtisuoraan. En silti lähtisi altaalle kuuden vallattoman lapsen kanssa, sillä jos joku nyt päättäisi vetää ninjahypyn altaan reunalta kanjoniin, voisi siinäkin niskansa nurin saada tai ainakin ruhjeita.
Allasalueeseen kuuluu myös pieni lastenallas, josta lapset räisköttivät kaiken riemun irti. Jungle Fishiin oli löytänyt meidän lisäksemme muutama lapsiperhe, mutta eniten siellä oli nuorisolaisia otattamassa itsestään kuvia pylly pystyssä pikkuisissa stringibikineissään altaan reunalla. Minä jätin belfieiden oton muille pitäen jättipöksyihin verhotun pyllyni siveästi veden alla ja pohdin, missä vaiheessa persvakoon porautuvista stringibikineistä on taas tullut muotia. Itse olen kaivellut naruja hanuristani viimeksi (ja sen viimeisen kerran) vuonna 1999.

Jungle Fishiin hurauttaa taksilla tai skootterilla Ubudin keskustasta noin 15 minuutissa. Me olimme varanneet etukäteen netin kautta käyttöömme hanging bedin, eli täydellisesti rentoon päivään sopivan keinuvan jättiaurinkotuolin. Siihen mahtui koko perhe köllöttelemään. Keinuvan päiväunipaikan sai itselleen 28 eurolla koko päiväksi, ja hintaan kuului allasalueen käyttö sekä neljä paksua vuokrarantapyyhettä.
Aurinko porotti niin kuumasti, että päivä kului oikeastaan kolmen kiintopisteen ympärillä. Keinuvan pedin, ulkosuihkun ja altaan. Kun kierroksen oli tehnyt ja parkkeerannut itsensä mukavasti pedille, olikin jo niin kuuma, että oli pakko taas mennä suihkun kautta altaaseen. Välillä tilasimme allasbaarista smoothieita, lounasta ja kylmiä juomia, jotka katettiin keskelle riippupetiämme. Taisin olla eniten lomatunnelmissa kuin koko matkamme aikana.

Kun aurinko oli tehnyt lenkin kanjonin toiselta puolelta toiselle ja alkanut hiljalleen hiipiä vuorenrinteeseen rakennettujen villojen taa, pakkasimme taas kassimme. Aurinko oli pussaillut aurinkovoiteen läträämisestä huolimatta olkapäät pavuiksi ja hiukset olivat uimisesta koppuraisen kosteat. Iltaunille nukahdimme ennen kuin sormenpäiden ja varpaiden kurtut olivat ehtineet oieta.

Lue myös nämä

6 kommenttia

  1. Ihana paikka! Kerrassaan ihana.

    Ainakaan Brasiliassa string-biksut eivät ole pois muodista olleetkaan eikä täältä edes juuri muita löydä kaupoista. Ns. peittävämmätkin ovat omasta mielestäni kokoa postimerkki, ja Suomen-lomilla pitääkin aina muistaa hankkia mummomalliuikkarit tai kahdet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sitä Jungle Fish oli!

      Ah, Brasiliassa voinkin kuvitella, että tämä ei ole mennyt pois muodista missään välissä. En ole koskaan siellä käynyt, joten perustan ajatukseni ihan vain median luomille kuville, mutta tuntuu, että siellä naiset kantavat itsensä tosi upeasti, myös pikiriikkisissä bikineissä :) Mä itse suosin enemmän mummomallia :D

      Poista
  2. On niin paljon asioita, joita en ymmärrä. Selfie on oikeasti ihan tosi jees, jos haluaa ikuistaa itsensä vaikka Niagaran putouksilla. Mutta kaikenmaailman pissikset kuvaamassa itseään ruuhkabussissa huulet töröllä... Mummo ei ymmärrä tuota itserakkauden määrää, jestas sentään! Ja juu, belfieistä olen kyllä kuullut, mutten ole käsittänyt että jotkut oikeasti niitä ottavat. Suhtauduitko rennon äidillisesti tyyliin "voi lapsukaisia"? Vai tekikö mielesi käydä kohteliaasti kysymässä että excuse me, otitko juuri äsken kuvan omasta perseestäsi? Ja minkähän takia? Minä olisin varmasti taipunut jälkimmäiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin todistin nyt ensimmäistä kertaa belfieiden ottoa, mutta mikäs siinä :) Tai eivät he sentään itse niitä kuvia ottaneet, vaan kaveri, joka sitten vuorollaan poseerasi altaan reunalla pylly pystyssä. Mielenkiintoinen episodi seurata vierestä hehe!

      Mun mielestä selfieitä morkataan ihan likaa. Varmasti niissä on huonoja puolia, kuten nyt kaikessa, ja jos vaikka Insta-profiili on täynnä vain omaa naamaa, siinä seuraaja kyllästyy. Mutta uskoisin selfieiden samalla myös opettavan jotain itsestä ja omasta kehonkuvasta. Mitä minä olen ymmärtänyt, niitä selfietä myös lähetellään paljon vain kavereille ajatuksella "olen bussissa" "nyt syön" "nyt menen nukkumaan". Jokaiselle sukupolvella on omat hämmästelyn aiheensa nuoremmissaan, ja mä yritän mummona ymmärtää ja luovia siinä välissä :D Niin ja otettiinhan mekin paljon kuvia ja pyysin miestä ottamaan ihan vain itsestäni kuvia tuolla. Pidin kuitenkin naaman sen pyllyn sijaan pääosassa :D

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe