Balilainen ruoka – mitä me ollaan syöty ravintoloissa

10.2.17

Nonniin senkin malttamattomat ruokarakastajat! Syömiemme ruokien perään on kyselty niin paljon, että tässä ensimmäinen kattaus ravintoloissa syömiämme ruokia. Palaan paremmalla ajalla varsinaisiin ravintolavinkkeihin, mutta tässä ensihätään toivomaamme silmänruokaa balilaisista ravintolakeittiöistä.

Balilaisessa ruuassa sekoittuvat intialaiset, kiinalaiset sekä malesialaiset maut, ja lisäksi omaan suuhuni on tuttuja makutuntumia myös thaimaalaisesta ruuasta. Tuoretta korianteria vaan saisi minun puolestani käyttää enemmän. Minulla on teille jemmassa parit balilaiset reseptit, jotka kirjasin ylös kokkaushetkistämme Ubudin villamme talonmiehen tyttären, Ketutin, kanssa. Mutta palataan niihinkin myöhemmin. Nyt ensin sukellus balilaiseen ruokakulttuuriin!
Balilaisessa ruuassa on juuri mukavasti vivahteita eripuolilta makukenttää. Keittiössä käytetään mausteina valkosipulia, inkivääriä, kookosöljyä, muskottia, basilikaa, palmusokeria, korianterin siemeniä, limeä, chiliä, sitruunaruohoa, galangajuurta, tuoretta kurkumaa ja kaffirlimen lehtiä. Ja tietenkin chiliä. Monessa annoksessa on myös maapähkinäkastiketta.

Kaiken keskiössä on riisi. Jos ateriassa ei ole mukana riisiä, se on balilaisille vain välipala. Riisi on balilaisille elämän lahja jumalilta. Riisin ympärille rakennetaan ruuat niistä aineksista, joita tuoreena juuri sillä hetkellä on saatavilla. Ja se saa ruokaa maistavan makunystyrät nyrjähtämään onnesta. Ruoka on freesiä ja maistuvaa.
Kaltaisillemme kasvissyöjille Bali on paratiisi, sillä joka paikasta saa hyvää kasvisruokaa. Suurin osa balilaisista ruuista kun nyt vain sattuu olemaan vegetaarisia tai vegaanisia. Vegeannoksen saa eteensä niin katuravintoloissa warungeissa kuin korkeamman hintatason ravintoloissa. Niissä on yleensä proteiinina tofua, tempehiä, erilaisia papuja tai kaikkea niistä. Lisäksi balilaiset syövät paljon kanaa, ja listoilla näkyy paikallisia kalalajeja, kuten barrakudaa. Koska Bali on hindusaari keskellä muslimivaltio-Indonesiaa, täällä laitetaan ruuaksi myös sikaa. Nautaa ei sen sijaan ole tarjolla, sillä lehmä on pyhä eläin.

Lonely Planet osasi kertoa, että balilaiset syövät harvoin yhdessä. Se yllätti, sillä niin perhekeskeistä meno muuten on. Tapana kuulemma on, että aamupalaksi nautitaan jotain pientä, vaikka riisikakku tai paistettu banaani. Päivän ruoka valmistetaan aamupäivän aikana, ja lounas on päivän pääateria. Sen jokainen perheenjäsen käy kokoamassa lautaselleen itselleen sopivana aikana. Illalliseksi syödään sitten lounaan jämiä.
Me olemme tehneet ruuat niin usein itse kotosalla, että ensimmäisen kuukauden aikana ravintolakäyntejä kertyi lopulta aika vähän. Paikallisten suosimissa paikoissa kävimme vain pari kertaa. Syy siihen on Ubudin uskomaton tarjonta niin sanottuja hyvinvointiravintoloita ja -kahviloita. Merkitsin ennen matkaamme itselleni ylös osan alueen ravintoloista, jotka alleviivasivat olevansa kasvisravintoloita, mutta emme ehtineet testata niistä puoliakaan. Vaikka ne eivät olleetkaan paikallisten suosiossa olevia paikkoja, oli upeaa voida testata niin hyvin laitettua ja brändättyä ruokaa. Melkein pitäisi palata Ubudiin vain voidakseen koluta lisää ravintoloita läpi!

Balilaiset todella tietävät, mitä tänne päätyvät länsimaiset turistit tahtovat ruualtaan. Ubudissa joka kulmalla oli hyvän olon syömiseen keskittyneitä ravintoloita. Kasvisruokaan keskittyvien paikkojen lisäksi oli raakaravintoloita ja smoothiebaareja. Jälkiruokia sai gluteenittomana ja sokerittomana. Perinteisemmissä paikoissa jälkkärilistalta löytyy banaania eri tavoin laitettuna. Jäätelöä saa vegaanisena (omalle kohdalle ei valitettavasti osunut hirveän hyviä makukokemuksia niistä), samaten kuin pizzansa sai halutessaan vegaanisella juustolla. Hinnat näissä ravintoloissa olivat noin viiden euron kieppeillä annokselta. Paikallisemmissa paikoissa esimerkiksi lounaan sai alle kahdella eurolla, mutta sivummalta olisi löytynyt myös euron paikkoja.
Tulevan kuukauden aikana tulemme saamaan enemmän kokemusta tienvarsiravintoloista. Meillä ei kaikissa majapaikoissamme omaa keittiötä, ja pienemmissä kylissä paikallinen ruokatarjonta on myös vahvemmin läsnä. Yritän olla pitämättä huonona merkkinä sitä, että sain heti ensimmäisenä Amedin päivänämme riesakseni Bali-bellyn, kun muuten vatsamme ovat voineet täällä erinomaisesti, syömme sitten mitä vain. Onneksi muu perhe vältti vatsanpurut, ja omakin pakkini alkaa nyt olla jo parempi.

Hyvän makukokemuksen balilaisesta ruuasta saa tilaamalla ravintolassa nasi campurin. Siinä on riisin kanssa tarjolla erilaisia balilaisia herkkuja. Jokaisella ravintolalla on oma nasi campurinsa, joka myös vaihtelee myös kausien sekä torisaatavuuden mukaan. Joka tapauksessa sen keskiössä on riisi, jonka ympärille kerätään noin viisi erilaista makupalaa balilaisesta keittiöistä. Katukeittiöissä nämä makupalat saa yleensä itse valita vitriinistä. Nasi campuria syödään niin aamupalaksi, lounaaksi kuin päivälliseksi, mutta omaan länsimaiseen makuuni se sopii parhaiten juuri lounaalle.
Meidän lasten suosikkeja ruuista ovat nasi goreng, eli paistettu riisi tai mie goreng, eli paistettu nuudeli. Niihin on sekoitettu kauden vihanneksia, tempehiä, tofua ja joskus myös kananmunaa. Lapset tykkäävät myös erilaisista kasviscurryista, jotka tarjoillaan riisin kanssa. Myös keitot maistuvat, samaten kuin usean paikan listoilla olevat Meksikoon kumartavat ruuat quesadilloineen ja tacoineen.

Lapset myös rakastavat smoothieita ja kylmäpuristettuja mehuja, joita saa lähes joka paikasta. Ne tehdään lähes poikkeuksetta vasta asiakkaan tilauksesta ja tietenkin tuoreista aineksista. Siksi esimerkiksi mangoa ei ole saatavilla ympäri vuoden, vaan ainoastaan kauden aikana. Ylipäätään ruoka maistuu täällä lapsille tosi hyvin, ja alun chiliarastelun jälkeen he popsivat menemään myös enemmän potkua sisältäviä annoksia. He ovat toki kotona jo tottuneet mausteiseen ruokaan. Jos chilin kanssa on epävarma, sen saa yleensä tilattua annoksen sivuun.

Että ei voi kun todeta ini enak sekali. Se oli kertakaikkisen herkullista!

Lue myös nämä

12 kommenttia

  1. Heh, se on muuten quesadilla.:) Aivan ihanan näköisiä ja tuoreita ruokia, kun vain viitsisi kotona itsekin vääntää samantyyppisiä. Mä olisin taas tyytyväinen, että korianteria ei ole paljon. Se on yrteistä yksi harvoista, joita en voi sietää tuoreena. Kuivattuna jauhona se menee kyllä esim. curryssä. Korianteri tuntuu kyllä yleisestikin jakavan mielipiteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, mitä ihmettä mä olin kirjoittanut. Lolllolloodillaa :D Käyn korjaamassa dillat oikeaan kirjoitusasuun. Korianteri tosiaan jakaa mielipiteitä. Mä olen aina pitänyt hieman epäilyttävinä ihmisiä, jotka eivät ykkää korianteriasta. Miten siitä ei voi tykätä! Sitten luin, että joidenkin suuhun se maistuu ihan saippualta. En mäkään saippuaa tykkäisi syödä.

      Poista
    2. Muakin nauratti noi lollot.:D Joo, mä oon niitä epäilyttäviä ihmisiä, joiden suussa korianteri maistuu jotain saippuan ja raudan väliltä. Toinen sellainen on persilja. Mä en taas voi ymmärtää, miten joku niistä voi tykätä, mutta yritän sitten aina ajatella, että ihmisten makunystyrät on niin erilaiset ja nekin muuntuu iän mukana. Lapsena esim. vihasin oliiveja, mutta nykyään rakastan niitä.:) T. Sama ano

      Poista
    3. Kyllä, ihmisten makunystyrät ovat erilaisia. Mutta korianteri! On vain vaikeaa päästä yli siitä, että se ei ole kaikille samanlainen jumalainen yrtti :D Mäkään en tykännyt lapsena oliiveista, ja nykyään rakastan niitä. Aikuisiällä opettelin rakastamaan parsakaalta, koska lapseni siitä tykkäsi. Että kaikkea sitä lapset vanhemmilleen opettavat :D

      Poista
  2. Kiitti tästä mahtavan mehevästä postauksesta, nams!
    Mun vegaaniesikoinenkin oli ihan fiiliksissä, kun kutsuin ihailemaan. :)

    Terkuin yksi herkkusuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Ihana kuulla, että siitä on iloa, myös vegaaniesikoiselle :)

      Poista
  3. Moi! Käytetäänkö siellä kuitenkin lehmänmaitoa ruoanlaitossa vai estääkö eläimen pyhyys sen? Mietin vain noita jäätelöitä, että mikä niissä on pääraaka-aineena? Ihanalta näyttää kyllä ruoka tarjonta siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Lehmänmaitoa ei käytetä, vaan erilaisia kasvismaitoja. En tosin tiedä, estääkö lehmän pyhyys sen, vai eikö maito vain yksinkertaisesti kuulu ruokakulttuuriin. Eihän muuallakaan Aasiassa (tai ylipäätään oikein missään maailmassa Pohjoismaita ja Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta) lehmänmaitoa juurikaan käytetä. Lehmiä täällä Amedissa näkyy ihmisillä jonkin verran, ja myös Ubudin naapurillamme oli pari lehmää. En yhtään tiedä, mikä niiden "tarkoitus" loppupeleissä on.

      Lehmänmaitoa on kyllä ns. turistiravintoloissa saatavilla, esimerkiksi pizzansa ja pastansa saa juustolla. Myös kahvinsa saa lehmänmaidolla, mutta kasvismaitoja on iso valikoima. Ja ainakin Ubudissa sen pizzansa juustonkin sai halutessaan kasvisperäisenä :)

      Jäätelöt ovat siis myös vegaanisia, mutta kaupoissa ja kiskoissa myydään myös pienten firmojen ja ylikansallisten yhtiöiden lehmänmaitojääteöitä.

      Poista
  4. Pari kysymystä:

    Niin matkallanne kuin myös kotipostauksissa teillä on pöydässä aina paljon erilaisia ruokia. On pensasmustikkaa omassa kupissa, mansikkaa, pähkinöitä, salaattia, porkkanatikkuja, itse pääruokaa ja sen päällä vielä jotain lisuketta.

    Meillä kotona pöytä näyttää tältä: makaronilaatikko ja kokonaiset porkkanat lautasella. maitotölkki.

    Laittaako aikuinen ruoan valmiiksi kun lapset leikkivät vai kinuavatko he ruokaa kun hääritte keittiössä? Mun ongelma on että ryhdyn ruoanlaittoon viime tipassa ja kun makaronilaatikko on vielä vartin uunissa, lapset jo kärttävät ruokaa. Silloin annan alkupalaksi usein vaikka kurkkua. Eli mulla ei kärsivällisyys ja kiinnostus ole riittänyt laatia ruokapöytää täyteen vaan jos voisin, söisin suoraan jääkaapista jonkun parsakaalin sellaisenaan.

    Eli kärttääkö teillä lapset ruokaa?
    Saako he alkupaloja kun ruoka valmistuu?
    Hakeeko he itse jääkaapista jogurttia tms omin toimin?
    Istuuko koko perhe pöytään yhtä aikaa, onko kaikilla nälkä yhtä aikaa?


    -marttataidoton mamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ensiksi pitää tietty ottaa huomioon se, että blogeissa on vain vilahdus maailmaa ja kuvissa rajattu osa totuutta. Meilläkin on paljon kiirepäiviä, mutta silloin on niin hoppu, ettei niitä kattauksia ehdi blogiin kuvailla :D Lähiömutsin Instan puolella niitä "pakastepizza keskelle pöytää" -kattauksia näkyy silloin tällöin. Mä myös olen siitä oudohko, että tykkään kattaa nätisti. Tällaisille asioillehan ei toisille ole mitään merkitystä.

      Itselläni on mennyt pikkulapsiaikoina ruuanlaittoon ns. maku, mistä olenkin täällä blogissa puhunut. Kun koko ajan on kiire: kiire laittaa ruokaa, kiire siivota jäljet, kiire miettiä seuraavaa ruokaa. Miehen kolmivuorotyön ja pitkien vuorojen takia viikkoon osuu normiarjessa useampi päivä, kun minä olen vastussa koko päivän ruuista (ja samalla lasten kanssa olosta), ja itse koin sen toisinaan raskaaksi. Nyt onneksi keittiörakkaus alkaa palailla lasten kasvaessa. Kun molemmat meistä vanhemmista on kotona, ruuanlaitto on tosi mukavaa.

      Lapset todellakin kinuavat ruokaa sitä laittaessani, mutta uusi koti on ollut siihen pelastus. Nyt keittiö ei ole enää erillinen bunkkeri kodin perällä, vaan ruokaa voi laittaa keskellä kotia. Lapset voivat siis leikkiä omiaan, mutta olla silti lähelläni. Entisessä kodissa he tahtoivat olla lähelläni myös, mikä tarkoitti ruokaa laittaessa sitä, että he roikkuivat jaloissa kiinni. Unelmissani lapset auttaisivat minua ruuanlaitossa, mutta todellisuudessa siihen on aikaa vain vapaapäivinä. Mutta vielä joskus koulutus alkaa tuottaa tulosta ja heistä on oikeasti apuakin :D

      Yleensä alkupaloja ei tarvita, mutta saatan antaa porkkanan alkupalaksi. Ei se ole niin justiinsa. Lapset eivät hae itsekseen ruokia jääkaapista, mutta välipalahedelmän voivat napata pöydältä. Jos on ruoka valmistumassa, sitten kiellän. Istutaan koko perhe pöytään yhtä aikaa ja kaikilla on myös samaan aikaan nälkä. Lapset ovat tosin nopeampia syömään, emmekä oleta heidän istuvan meidän seurassamme lautasen tyhjennettyä. On oikeastaan vain kiva syödä lopun aikaa rauhassa kahdestaan miehen kanssa tai ihan vain itsekseen ihmetellen. Etenkin piknikeillä saatetaan nauttia ateriasta vielä pitkät tovit, kun lapset jo painelevat leikkimään.

      Poista
  5. Hei! Mahtavaa lukea näitä teidän reissujuttuja uudelleen nyt kun on oma Balin matka on varattuna :) Onkohan tuo lupailemasi ravintolavinkkipostaus jo putkahtanut päivänvaloon? En äkkiseltään sitä löytänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa, tulen niin onnelliseksi muiden puolesta, kun tiedän heidän pääsevän Balille :) Ravintolavinkkipostaus ei ole vielä tullut. Se on odottamassa syksyä, kun reissut muille maille alkavat taas olla ajankohtaisempia. Mutta tulossa on! :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe