Kuukausi ilman leipää – miten voi vatsa?

13.2.17

Söin viimeksi leivän Helsinki-Vantaan lentoaseman kahvilassa 5. päivä tammikuuta. Eläminen ilman leipää ei alkuun ollut tietoinen valinta, vaan se jäi pois huomaamatta ja luontevasti. Balilla ei ole juuri tarjolla kuin höttöistä paahtoleipää, joka ei ole makuuni. Olen mieluummin ilman kuin syön vaahtoista pullaa ronskin rukiiseen leipähimooni. Smoothiet ovat napanneet leivän paikan. Hätäuunivoileiville ei ole tarvetta, kun väsymys ja kiire ei paina. Ei meillä olisi edes uunia, jossa uunivoikkareita tehdä.

Tajutessani leivän jäävän pois ruokavaliostani kivuitta, päätin hetken tulleen. Vihdoin olisi aika kokeilla, mitä leivättömyys tekisi keholleni. Minulla on ollut vatsani kanssa ongelmia melkein niin kauan kuin muistan. Teininä niitä ei muistaakseni ollut, mutta jossain välissä se alkoi. Vatsa turpoaa kuin hiivainen pullataikina helteessä. Aamulla vatsa on litteä ja löllyräinen, tavallinen. Illalla se on kuin pomppupallo, jossa on hivenen liian vähän ilmaa sisällä. Iso, pinkeä ja lötkö.
Pahinta on, miten sen nyt sanoisi, putkiston tukkoisuus. Voi mennä monen monta päivää ilman vessassa käymistä. Tarve on, mutta mitään ei tapahdu, vaikka lukkiutuisi vessaan tunniksi sunnuntai-Hesarin kanssa. Raskaudet vetivät putket täysin tukkoon. Mikään ei liikkunut viikkokausiin mihinkään. Kotiäitiaikoina en oikeasti vain ehtinyt käydä vessassa, sillä sellaista hetkeä (tuntia) ei ollut irrottaa arjesta. Kokeilin erilaisia luonnontuotevalmisteita, söin luumuja ja litkin litroittain vettä. Ei mitään mainittavaa tulosta.

Olen aikaisemminkin miettinyt, voisiko syyllinen löytyä leivästä. Meillä on suvussa keliakiaa, mutta siihen oireet eivät täsmää. Sen sijaan, että putket huuhtoutuisivat tyhjiksi turhankin rivakkaan, minun vatsassani ei tapahdu mitään. En myöskään tule kipeäksi leivästä tai muista viljatuotteista. Mihinkään ei satu, mutta olo on vain karsea. Minua ei ole koskaan tutkittu asian kanssa, kaikki mietteeni perustuvat mututuntumaan. Syyllistä en tiedä varmasti, mutta keho on voinut huonosti. Se on ollut kireä, tukkoinen, tahmainen ja raskas. Välillä mietin, että en syö mitään koko päivänä, että saan pitää sen mukavahkon olon, mikä aamuisin on.
En ole tahtonut olla ilman leipää. Minähän rakastan leipää! Uunituoretta siemensämpylää voinokareella ja ruisleipää, jota pitää jäytää niin että leuat naksuvat. Olen leipämuija 4-eva, enkä todellakaan tahdo olla ilman. Koska lähipiirissä on keliakiaa, olen maistanut pizzapohjat, pullat ja tortut ilman vehnää. Jotkut ovat hyviä, ja itse tehtynä jopa parempia kuin vehnäisenä, mutta en todellakaan tahtoisi ehdoin tahdoin lähteä välttelemään viljoja. Ellen sitten olisi vuosien saatossa vihdoin alkanut uskoa, että se voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen asia.

Nyt takana on yli kuukausi ilman leipää. Täällä Balilla se on ollut helppoa, kotioloissa tuskin olisin pystynyt samaan. Kun on tottunut elämään ilman leipää, sitä ei edes mieti. Kerran ravintolassa keiton oheen tuli leipä, mutta sen lapset söivät. Tortillat ja tacot tehdään täälläpäin maailmaa melkein poikkeuksetta maissiin, joten niitäkin olen syönyt. Aamupalagranolan vilja on kauraa, ja nuudelit tehdään riisistä.
Olo on hyvä, parempi kuin vuosikausiin. En ole vieläkään kotonani tässä kehossa, ja Balilla minulta on kysytty kolmesti, olenko raskaana. Mutta silti olo on ihan erilainen kuin vielä joulukuussa: kevyt, freesi, voimakas ja eloisa. Olen kuullut, että vatsan pitäisi toimia vessaan asti jokaisen aterian jälkeen. Olen pitänyt moista väitettä urbaanilegendana, mutta nyt alan uskoa, että siinä saattaa olla jotain perää. Vatsa voi toden totta toimia niin hyvin.

Syitä hyvään olooni voi tietenkin olla kymmeniä leivättömyyden lisäksi. En ole Balilla ollessamme syönyt juurikaan maitotuotteita, jotka muuten kuuluvat juuston ja kirnuvoin muodossa lähes jokapäiväiseen ateriointiini. En ole myöskään juurikaan syönyt sokeria, mitä nyt satunnaisissa jätskeissä. Sokerisia ruokia ei juurikaan ole, ja kuumassa niitä ei oikein edes tee mieli. Eläinperäiset rasvat ovat täysin minimissä, sillä ravintolat käyttävät kasvisöljyjä ja kotikeittiössäkin lotraamme joko kookosöljyllä tai oliiviöljyllä. Lihaahan en syö muutenkaan.
Muutenkin elämäntavat hellivät kroppaa. Stressipiikit ovat vain pienen pieniä hyppyjä, sellaisia säpinää ja kivaa työkutinaa nostattavia. Kaikista tärkeimpänä nukun pitkät ja hyvät yöunet, mikä varmasti on kaikista merkittävin parannuskeino ihan kaikkeen vaivaan.

En silti voi olla miettimättä, onko syyllinen olooni siltikin niin yksinkertainen kuin leipä ja vehnä. Kävimme eräänä perjantaina pizzalla ja kokiksella. Eteeni kannettu lätty oli jumalaisen hyvä. Ravintolan itse tehty pohja oli hitaasti nostatettu ja täydellisen rapea. Tomaattikastike hipoi täydellisyyttä, ja ulisin onnesta syödessäni pizzaani. Kokis tuntui virtaavan kuplinnaksi suoraan suoniin. Jälkkärille kävelimme kahvilaan, jossa otin kahvin kylkeen suosikkijälkkärini mantelicroisantin. Tulin pöhnään joko onnesta tai yhtäkkisestä sokerista.
Vatsa kuitenkin rankaisi ruokaonnesta rankasti jälkikäteen. Vatsa oli taas turvonnut taikina. Kun makasin iltaisin sängyllä, en nähnyt vatsakasan takaa varpaitani. Putkisto veti tukkoon. Kävin kolme päivän ajan tuloksetta vessassa, ja tuttu raskas olo alkoi palata kehoon. Vitutti ja ahdisti.

En ole uskaltanut ottaa tuon kokemuksen jälkeen enää riskiä.

Nyttemmin olen miettinyt, voisiko myös hiivalla olla jotain tekemistä asian kanssa. Sitähän on sekä leivässä, pizzassa että leivonnaisissa. Koska vatsa voi pääasiallisesti hyvin, olen ensimäistä kertaa laittanut merkille, että myös olut turvottaa vatsaa. Ei tarvita kuin yksi pieni Bintang ja hiivataikina vatsassa alkaa kohota.
Että voi perkele sentään. Rakastan leipää, pizzaa, pullaa ja olutta. Ne tuovat elämääni ruokaonnea. En elä vain niillä, enkä kaipaa niitä päivittäin tai edes viikottain. Mutta en tahdo olla täysin ilmankaan. Leivän voin karsia jokapäiväisestä elämästäni, mutta en todellakaan aio luopua rakkaudestani viljasta leivottuihin makuelämyksiin. Tiedän, että tämä oma balilainen ruokavalioni ei todellakaan ole yhtä mutkaton toteuttaa Suomessa. Mutta samalla tiedän, että tämän kokemuksen jälkeen ei enää ole paluuta entisenlaiseen ruokavalioon ja sen aiheuttamaan huonoon oloon.

En tahdo tehdä syömisestä vaikeaa, mutta en myöskään voida huonosti. Haluan silloin tällöin herkutella, mutta myös pitää kehoni onnellisena. Minulla ei vain ole mitään käsitystä, miten yhtälön saisi toimimaan.

Lue myös nämä

54 kommenttia

  1. Mulla hiiva on nimenomaan se ongelma. Pullat on erittäin pahoja vatsalle (hiiva+sokeri), sen sijaan joku ilman hiivaa kohotettu sokerileivonnainen on ok (tai siis tulee siitä sokeripöhnä kun eivät arkeen kuulu, mutta vatsa ei siitä pahemmin hetkahda. Vaihdoin ruisleivän (jälkiuunileipä oli about ainut leipä mitä söin) miehen tekemään olutleipäään (nesteenä olutta, kohotus leivinjauheella, paljon eri siemeniä ja mallasta, jauhoina vehnää ja ruista -- eli ihan törkeä kuitupommi) taas tekee vaan hyvää vatsan toiminnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en onneksi ole mikään hirmuinen pullahiiri, vaikka mantelicroisant onkin makuuni. Mutta leipä, sitä rakastan! Sun miehen tekemä leipä kuulostaa ihan superhyvältä, oi! Pitääkin tutkia noita leivinjauheella kohotettuja leipäreseptejä. Samaten joku siemennäkkäri itse tehtynä olisi varmasti ihan parasta. Ennen lapsia mä leivoin meidän leivät itse, mutta jostain syystä (heheh) ei ole sen koommin kuin silloin tällöin sunnuntaisin leivottu. Mutta en näe ihan mahdottomana, ettenkö pystyisi ottamaan leivän leipomista taas osaksi arkea.

      Mistä sä muuten tiesit, että just hiiva on se ongelma? Omien tuntemusten perusteella vai voiko sitä jossain testata ja todeta?

      Poista
    2. Omat kokeilut kertoi. Lääkärin diagnoosi joskus muinoin oli (muun löydösten puutteessa) ärtyvän suolen oireyhtymä, olin aika pitkään ilman viljatuotteita ja perunaa tuossa välillä, sitten lapsen kanssa mukaan tulivat taas iltapalavoileivät ja mahan paha olo. Mutta sitten mies tosiaan alkoi leipoa olutleipää säännöllisesti (se on superiisiä, googlettamalla löytyy perusresepti ja sitä voi paljon varioida) ja huomasin, että hitsi, maha voi hyvin vaikka syön joka päivä leipää. Nyt sitten huomaa selvästi jos joskus sortuu pullaan / jälkiuunileipään, turvotus on armoton (mutta just joku croissant tai joku voitaikinasta tehty leivonnainen ei saa elimistöa kriisitilaan).

      Poista
    3. Täti ja äiti ovat tehneet itse siemennäkkäriä ja on kyllä aika hyvää. Minä taas olen leiponut paljon soodaleipää. Se on ollut helppo ja nopea myös päiväkotiin aamuvuoroon mennessä pyöräyttää lapsille aamupalaksi. Uunituoretta soodaleipää ja toimii jopa maustetuilla jogurteilla kun ei ole muutakaan ollut :P (niistä tosin tulee aika annos sokeria leipään).

      Jos taas juurikin hiiva on ongelma niin hankit taikinatiinun (ei edes sitä tarvita heti) ja teet itsellesi ruisjuuren. Minä tein oman juureni itse joskus viitisen vuotta sitten. Happamana ainesosana käytin muistaakseni piimää ja viikon verran sitä piti ruokkia ja hoitaa ennen kuin kypsyi valmiiksi. Mutta sen jälkeen on kypsynyt kerta kerralta nopeammin. Nyt riittää kun juuren laittaa vuorokautta ennen leipomista käymään. Ja joka taikinasta ottaa pienen "sämpylän" pakastimeen. Sen sieltä sitten sulattelee ja liottaa lämpimään veteen ja lisää vähän ruisjauhoja ja pistää lämpimään paikkaan kypsymään. Meillä jatkuvalämmitteinen sauna niin siellä on ihanan lämmin juuren muhia. Viimeksi kokeilin nyt tehdä juuren pelkästään tiinun pintaan kuivuneen taikinan voimalla ja sekin toimi. kypsyttelyaika vaan taisi olla vähän pidempi kuin taikinasämpylällä.
      Hyvänä lisämausteena olen käyttänyt taikinassa parvikuivattua talkkunaa.

      Poista
  2. Täällä ilmoittautuu kohtalotoveri, jonka vatsa voi pääsääntöisesti huomattavasti paremmin Suomen rajojen ulkopuolella. Lohdutuksena, että ilman leipää oppii kyllä elämään täälläkin. Ja toisaalta oppii myös elämään sen kanssa, että joskus valitsee syödä ja kärsiä seuraukset. Itselläni tilannetta helpoitti huomattavasti liki puolen vuoden mittainen totaalikielto ja samaan aikaan 4-6 kk (en enää muista tarkkaan) kuuri maitohappobakteereja ja spiruliinaa, inuliinia ja klorellaa. Ilmeisesti bakteerikanta suolessa koki parannusta entiseen verrattuna. Raskauksien jälkeen alkoi jälleen olla ongelmaa, vaikken leivän syöntiin sellaisenaan palannutkaan. Silloin tunnistin, että maito on vatsalleni pahaksi. Käytän edelleen kyllä maitotuotteita säästeliäästi, mutten juo maitoa. Lasillinen riittää jumiuttamaan systeemin pariksi päiväksi... Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eiköhän sitä opi syömään vatsaansa paremmin kuunnellen myös Suomessa. Nyt kun "alkushokki" meni niin mutkattomasti täällä Balilla, tästä on helpompi jatkaa sitten huhtikuussa Suomessa. Maitohappobakteereita mä otan kuuriluonteisesti, mutta saattaisipa olla hyvä tsekata, minkälaisen kattauksen apuja voisin antaa suoliston bakteerikannalle.

      Lehmänmaito ei itselläni luultavasti ole se syyllinen, mutta en tahdo käyttää sitä eettisistä syistä. Mutta jos kahvilassa ei ole kauramaitoa tms, otan kahvini sitten lehmänmaitoon. Kirnuvoi palasi sen jälkeen ruokavalioon, kun en vain kestänyt vegaanisten margariinien muovista makua. Mutta nyt tajuan, että voin olla ihan hyvin ilman minkäänlaisia rasvaleivitteitä, etenkin jos en syö leipää haha! Juustoja mä sen sijaan rakastan. Olen aina miettinyt, että ilman niitä voisin olla ihan lehmänmaidotta, mutta kun en "voi" olla juustotta. Nyt olen huomannut, että ihan hyvin voin olla ilman. Olenkin miettinyt, että voin juhlapäivinä napata palasen sinihomejuustoa tai muita erikoisjuustoja, mutta mitään sellaista "tavan vuoksi leivän päälle " -juustoa en enää tarvitse.

      Jänniä juttuja nämä. Kun jotenkin voisi yhdistää rennon ja kivan ruokailun sekä vatsan hyvinvoinnin. Ehkä ja toivottavasti se on mahdollista Suomessakin, kun kerran täällä Balilla. Silti jännittää.

      Poista
    2. Joo, juuston syönti vähenee kummasti, kun jättää leivän pois :)

      Poista
  3. I know the feeling! Mä rakastan leipää, tortilloita ja niitä hemmetin nachoja! Mutta voin huonosti, olo on väsynyt ja vatsa niin oksettava pömppö. Kun en syönyt leipää oli vatsa parissa kuukaudessa sen verran litteä kuin vaan viisi lasta synnyttäneellä voi olla, kuitenkin niin, että saatoin huoletta laittaa kesäisen tuubimekon päälleni.
    Tiedostan asian ja se ärsyttää ihan hulluuteen asti...no melkein, mutta silti puputan leipää ihan onnessani ja hetken päästä vituttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, nyt alkoi tehdä mieli nachoja! :DD Mutta eiköhän niistäkin ole jossain Suomessa tarjolla maissista tehtyä versiota? Täällä Balilla venhää ylipäätään on ihan tosi vähän missään, koska kaikki tehdään siitä, mitä saarella kasvaa: riisi ja maissi.

      Ero leivättömän vatsan kanssa siihen entiseen on kyllä niin iso jo nyt rapian kuukauden jälkeen, että en usko, että paluuta entiseen on. Ja sitten samassa muistan ihanat hiivalla kohotetut pizzapohjat. En tahdo olla ilman, vaikka varmasti pitäisikin.

      Poista
    2. Mites pelkästään hapanjuurella kohotettu pizzataikina? Vaatii tietty enemmän kohotus-/suunnitteluaikaa kuin hiivataikina, mutta lopputulos on jumalainen :)

      Poista
    3. Hapanjuureen leipominen on mun haave, mutta en ole vielä koskaan kokeillut. Ehkä nyt olisi hyvä syy! :)

      Poista
  4. Täällä kanssa yksi vuosia vatsavaivoista kärsinyt. Nyt on alkanut helpottaa, kun löysin FODMAP-ruokavalion, kannattaa tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fodmapista oonkin kuullut, mutta en ole perehtynyt siihen yhtään. Luultavasti pitäisi.

      Poista
  5. Hei!

    Tämä on kyllä niin mielenkiintoinen aihe, että kotimaahan palattuasi voisit tehdä vaikka jonkun sisältöyhteistyöpostauksen tai mielellään useammankin aiheesta. On ihan mielenkiintoista lukea omia pohdintojasi ja lukijoiden vertaistukea tästä, mutta aiheen voisi viedä askelta pidemmälle. Entä jos alkaisit selvittämään asiaa oikeasti Suomeen palattuasi lääkärin tai ravitsemusterapeutin kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä on kyllä itua, kieltämättä. Nyt kun kaikki ajatukseni perustuvat ihan vain mututuntumaan. Yhteistyön myötä saisin antaa aiheen tutkimiselle aikaa, ja yhteistyöstä varmasti hyötyisivät kaikki: te lukijat, yhteistyökumppani ja minä. Pistetään siis harkintaan :)

      Poista
    2. Tämä olisi kyllä hienoa! Todella myös kärsin näistä oireista ja palavereissa istuminen oli tuskaa. Maitohappobakteerit, aamuinen sitruunavesi sekä marjakeitto+leseet+chia-siemenet, päivittäinen molkosan-vesi, pienet ateriat + rkl omenaviinietikkaa ennen joka ruokailua ovat kyllä hiljalleen alkaneet tuottaa tulosta.

      Poista
    3. Mäkin tahtoisin kokeilla ottaa osaksi ruokailua tuollaisia "kikkoja", ehkä sitten Suomeen palatessamme :)

      Poista
  6. Oluessakin on gluteenia. Eikä tarvitse olla keliakia, että herkistyy gluteenille. Joten sitä nyt ainakin kannattaa harkita vakavasti, josko sen jättäisi pois.
    P.S. Nachoissa ei ole vehnää, ne on tehty maissista =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah no perskules, niinpä tietty bissessäkin on! Voijjee! Miksi voi miksi vatsan pitää temppuilla! Ja ne nachot onneksi ovat kunnolla tehtynä maissia, mutta valitettavasti niissäkin olen Suomessa törmännyt vehnäisiin tai venhää sisältäviin versioihin. Ihan kuten tortilloissakin, vaikka tietty ne pitäisi olla maissista tehty.

      Poista
  7. Hep! Täällä myös yksi kohtalotoveri! Viimeisen noin vuoden mittaan on toki alkanut helpottaa. Ai miksinkö? Vastaus on simppeli: kohtuus! Elämä on lasten myötä tasaantunut siten, että on selkeä ateriarytmi, ei napostelua ja herkkuja ym. Ja johan on helpottanut. Nyt esim. kunnon laaki karkkia saa suolen toimimaan erittäin vilkkaasti, mutta vain kaasun muodossa. Muutoin tulee totaalijumi!
    Olen sekasyöjä, joten kaikkia menee. Tuntuu, että etenkin liha, rasvat ja tuorevihannekset auttavat toimintaan. Sitten taas sokeri ja leivän mutustelu (tai just esim. pitsa) saa voimaan pahoin. Mutta näissäkin kyllä pätee juuri sama, että kohtuus auttaa. Jos pitsaa syö palan, ei juuri vaikutusta. Muutama pala suklaata, ei haittaa. Mutta kyllä on mahtava olo, jos syö pussin karkkeja tai puolikkaan pitsan!

    Oletko muuten kuullut ikinä Paula Heinosen luentoja aiheesta? Olen joskus kauan sitten ollut ja se oli aivan mahtavaa tykitystä!! Tahtoisin taas päästä luennolle, jos olisi kotikulmilla mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtuus on kyllä hyvä ohjenuora ihan kaikessa. Ja lasten myötä on tosiaan mahtavaa se, että ateriarytmi on tasainen ja hyvä. Noudatan sitä samaista, vaikka en olisikaan lasten kanssa, sillä vatsa on niin tottunu siihen. Ennen lapsia saatoin havahtua aamupalan jälkeen nälkään vasta illalla. Ja sitten tietty kiskoa nälkääni ihan hulluina sitä helpointa, eli leipää.

      Mulle tää aihepiiri on ihan vieras (mitä nyt lähipiirin keliakin takia edes jotenkin tuttua), enkä siis ole koskaan ollut kuulemassa Paula Heinosta. Laitan nimen mieleen ja tartun tilaisuuteen, jos sellainen tulee :)

      Poista
    2. Paula Heinonenhan vetää myös terveyden tukipilarit radio-ohjelmaa. Ja on kirjoittanut kirjoja aiheesta, mm. Vihdoinkin hyvä olo - suolisto kuntoon ruokavalion avulla -kirja. En ole kyllä koskaan lukenut. Mutta voisin kuvitella, että olisi hyvää luettavaa, kun nuo luennot on niin vakuuttavia. Pitäis varmaan lukea...

      Poista
    3. Höh, minnekäs vastaus meni?! Pitkästikin kirjoitin, mutta pointti oli, että Paula Heinonen tehnyt vaikka ja mitä. Esim. Kirjan Suolisto kuntoon (en nyt muista koko nimeä).

      Poista
  8. hei, kukko-olut on gluteeniton. kokeilehan sitä sitten suomeen palattuanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvä pointti muuten! Tykkään siitä ihan muutenkin, ja gluteenittomuus sitten vielä siihen päälle. Avot!

      Poista
  9. Et sä vissiin ole montaa juonut. Bintang! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha! No enpä tosiaan ole tainnut kuin ehkä neljä tai viisi kitaista. Käyn vaihtamassa kovan peen pehmeään :)

      Poista
  10. Minulla auttaa aamiaiseksi gluteeniton kaurapuuro (siemenien ja marjojen kanssa). Hiivan lisäksi nostatusaineet (leivinjauhe, sooda jne.) aiheuttavat täysin saman ongelman. Gluteenittomat jauhotuotteet munalla nostatettuna voisivat olla vastaus ongelmaasi. Muuten tosi rajattu intoleranssiruokavalioni laajentui kun hoksasin, että monia ruokia voi syödä jos napsii kohtuudella ja suht harvakseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gluteeniton kaurapuuro siemenien ja marjojen kanssa kuulostaa hyvältä, just siltä, mitä popsin muutenkin :) No voihan nyt, vai että nostatusaineet ylipäätään voivat aiheuttaa ongelmaa. En ole syönyt täällä Balilla tietääkseni mitään leivinjauheellista tai soodallistakaan, joten nekin ovat olleet poissa ruokavaliosta. Onpa kinkkistä. Olkoon lopputulema tässä ruokahommassa mikä tahansa, mä luulen, että en kyllä täyskieltoon ala minkään kanssa. En vain voi kuvitella, että en koskaan enää esim söisi ruisleivän palasta tai pizzaa. Mutta jos vain harvakseltaan, eikä kolmea palaa kerralla :D

      Poista
  11. Mulla omien tuntemuksien mukaan pahin asia on justiinsa hiiva. Nykyään syön leivän hiivattomana, ja muutenkin olen yrittänyt skipata muut viljat kuin kauran. Olo on hyvä ja vatsa litteä. Nyt kun olen parina päivänä syönyt tavallista pastaa (yleensä syön riisipastaa), on vatsa turvonnut ja jumissa.

    Jostain syystä mulla myös maissi (ne ihanat nachot) aiheuttaa myös turvotuksen ja kramppeja, mutta eikös maissi ole aika turpoavaa tavaraa?

    Vaikeaa on ollut, varsinkin olut ja nachot, mutta onneksi satunnaiset popparit (kai ne on turvonneet jo valmiiksi) ja punaviini korvaavat nuo. Kun olet päässyt eroon tavan leivästä, kannattaa sillä tiellä pysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvä tietää, että pastaa saa riisistä tehtynä. Mä en edes ennen lapsia juuri syönyt pastaa, mutta se on niin helppo ja kaikille maistuva ruoka-aines, että varmaan vähintään kerran viikossa kotiarjessa on tehty jotain pastaa. Onko sulla vinkata jotain hiivattomia kauraleipiä, onko sellaisia?

      Nachot ja olut on kyllä ihana ja täydellinen kombo, mutta onneksi mä tykkään myös poppareista ja punkusta, joten hätä ei ole tämän näköinen :D

      Poista
    2. Mun ehdoton lemppari on Järvi-Suomen herkun hiivaton kauraleipä. Sitä tulee yleensä aika vähän kauppaan kerralla, joten mulla on vakkarikaupat, josta sitä bongaan. Sitten ostankin sylikaupalla ja pakastan. Samalla leipomolla on mun mielestä myös hiivatonta ruisleipää, en ole kyllä vielä testannut.

      Poista
    3. Kuulostaa ihan tosi hyvältä. Miten en ole aikaisemmin tajunnut, että on olemassa hiivatonta kauraleipää!?! Ja mielenkiinnosta tahtoisin kyllä testata hiivatonta ruisleipää, jos sellaista kerran on. Ruisleipä on kuitenkin se mun leipärakkauden intohimoisin rakkaudenkohde.

      Poista
  12. Mulla ongelma ei ollut maha vaan suu. Vuosia kärsin säännöllisesti suuhun tulevista aftoista, jotka olivat niin pahoja että kaulan imusolmukkeet turposivat ja syöminen saattoi olla viikkoja hankalaa. Sitten alettiin rampata lääkärissä lapsen ihottuman takia. Lopulta lapsella oli myös ummetusta ja sitten löytyi keliakia. Jossain näissä vaiheissa joku lääkäri totesi että aftat ovat myös yksi oire keliakiasta. Ja todellakin nyt kun suurimmaksi osaksi itsekin syö gluteenittomat niin aftoja, eikä huuliherpestä (!) ole ollut ollenkaan! Että kai siinä gluteenissa joku ongelma on omallakin kohdalla. Mitään muita ruokavalio muutoksia en ole tehnyt.
    -sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oho! Enpä olisi voinut kuvitella, että suun terveyskin on noin selvässä yhteydessä ruokavalioon. Vaikka tietty, suun kauttahan se ruoka sinne vatsaan päättyy.

      Poista
  13. Moikka! Keliakia voi joskus oireilla myös ummetuksena - tai olla täysin oireeton. Suolinukan se syöty gluteeni pistää silti pahaan kuntoon, ja riesana voi sitten olla erilaisia salakavalia lisäsairauksia kuten osteoporoosi.

    Etenkin jos suvussa on keliakiaa, kannattaa ostaa ainakin apteekista ilman reseptiä saatava pikatesti ja tsekata vasta-aineet. Keliakia on aina tärkeä sulkea pois testaamalla ennen gluteenittomalle tai osittain gluteenittomalle ruokavaliolle ryhtymistä.

    Terkuin Keliakialiiton tiedottaja. :-) Ja hei, ihanaa Balia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai se voi oireilla myös ummetuksena. No jopas! Kun omat tietoni kelikiasta ovat lähipiiristä, jossa ongelmat ovat juuri päinvastaisia.

      Mä en tiennytkään, että ihan vaan apteekista ja ilman reseptiä saa pikatestin. Sellainenhan siis pitäisi tehdä.

      Poista
    2. Keliakia voi tosiaan oireilla hyvin monella lailla, minullakaan ei ollut mitään keliakian "normaaleja" oireita, mutta sehän minulla kuitenkin paljastui olevan. Diagnoosin saaminen vaan kesti kauan, koska lääkärit eivät uskoneet minulla sitä olevan "normaalien" oireiden puuttuessa ja itsekään en sitä osannut epäillä.(Minut mm. lähetettiin psykiatrille koska "kuvittelin" oireeni, kun lääkäri ei niihin syytä keksinyt...) Oireina minulla oli mm. aina huonosti toimunut vatsa ja lopulta sellainen ummetus, että mikään ei enää tullut läpi ja olo oli tosi voimaton ja siirappisen väsynyt (no, tällöin suolisto olikin jo ihan hajalla ja mikään ei imeytynyt, joten ei ihme). Eli kannattaa tosiaan selvittää keliakian mahdollisuus, varsinkin jos sitä suvussakin on. Elämä on parantunut ihan hurjasti sopivan ruokavalion avulla ja en tosiaan tiennyt, että suoli voi toimia näin hyvin! :)

      Poista
    3. Tokihan keliakian voi selvittää, jos asia kiinnostaa, mutta jos itse huomaa gluteenittoman ruokavalion auttavan, niin senkun jatkaa sillä ja problem solved. :) Tiesittekö muuten, että vasta-aineita löytyy jokaisen ihmisen kehosta, vaikka keliakiadiagnoosiin ei yltäisikään? Siitä voimmekin päätellä jo jotain gluteenin sopivuudesta ihmiselle ylipäätään.

      Poista
    4. Mä olen kai jotenkin ajatusteni kanssa "tieteeseen nojaava" -tyyppi, että mä tahdon selvittää, onko tämä tosiaan sitten keliakiaa, vaikka en kuvitellut oireiden siihen täsmäävän. Mitäänhän se ei sinänsä muuta, itse olen kuitenkin todennut leivättömyyden auttavan selkeästi, sanoi testi mitä tahansa, mutta silti asian selvittäminen myös muihin kuin omiin tuntemuksiin perustuen kiinnostaa.

      Suoli on niin vahvassa asemassa aivojen ja koko ihmisen hyvinvoinnin kannalta, että ihan kylmät väreet menee, kun miettii, miten hyvään kuntoon tässä voisikaan vielä tulla! :D

      Poista
    5. Itse mietin samoja juttuja joitakin vuosia sitten, testautin keliakian ja gluteeniyliherkkyyden, mutta sitten paljastuikin maitoproteiiniallergia - ja ihan puskista, koska oireita ei mielestäni maidosta tullut. Sittemmin oon lukenut, että ummetus liittyy useimmiten maitoproteiiniin, mut aika vähänhän tästä tiedetään (paitsi funkkislekurit). Tässä mun bloggaus maitoallergiasta oireineen: https://kultasenpauloissa.blogspot.fi/2016/06/maitoallergia-aikuisella-mita-miksi-ja.html Toivottavasti oireet helpottuu leivättömyydellä, tai jos ei niin suosittelen testaamaan maidon, niin sittenpä sekin suljettu pois. :)

      Poista
    6. No jopas! Vaikkakaan en sitä yhtään ihmettelisikään, eihän tuo toisen eläimen vasikalle tarkoitettu maito ole ihmiselle suunniteltu. Ihan hyvin syy voisi olla myös maitoproteiinissa, sillä syön Suomessa pahettani juustoa lähes päivittäin, täällä ani harvoin. Oli miten oli, Balin jälkeen en koe mitään tarvetta palauttaa juustoa niin vahvaksi osaksi ruokavaliotani, mistä eettinen omatuntoni kiittää.

      Poista
  14. Voi, niin tuttua! Olen käytännössä aina kärsinyt vatsavaivoista ja siitä että iltasin maha on pallo. Kuopuksen allergioiden takia imetysaikana jouduin jättämään maidon ja gluteenin pois (kymmenien muiden ruoka-aineiden lisäksi) ja voila että maha voi hyvin!! Oikeen kaiholla muistelen sitä aikaa! Välillä vieläkin yritän mutta jotenkin sitä aina sortuu siihen leipään.. oli niin paljon helpompaa olla syömättä kun tiesi miten kovat kivut vauva saa jos syön mutta nyt kun "vain" olmat tuntemukset kyseessä niin ei millään saa aikaiseksi.... jos aihe kiinnostaa niin voin suositella Hannika Havasteen kirjoja ja blogia, hän on funktuonaalisen lääketietieen edustaja. Pitää myös tajunnan räjäyttäviä luentoja ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin tiedän tuon fiiliksen, että helpompaa olla syömättä, kun syyt ovat jossain muualla kuin itsessä. Mä en ole onneksi joutunut koville imetysdieteille, mutta vähän karsin minäkin. Tiedän silti fiiliksen siitä, että musta on aivan helppoa olla syömättä lihaa (vaikka sen mausta muistaakseni pidinkin silloin lähes 20 vuotta sitten), koska teen sen eettistä syistä. Eli siis eläinten ja täten jonkun muun kuin itseni takia. Just eilen mietin, että olisipa vaikka delfiinien hyvinvointi kiinni mun leivän syömisestä, niin ei olisi yhtään hankalaa olla ilman. Mutta itseään on niin paljon helpompi kohdella väärin.

      Ja kiitos kirja- sekä blogisuosituksesta!

      Poista
  15. Saman suuntaisia kokemuksia, mutta ei noin voimakkaina. Mun maha kestää ihan hyvin satunnaiset pitsat ja pullat, vaikka toki ehkä vielä parempi olisi olla kokonaan ilman. Leipää syön oikeastaan vain enää täykauraisena versiona (joissa ei yleensä ole myöskään hiivaa). Ehdoton suosikki on Prisman ja joidenkin muidenkin kauppojen leipomoista saatava https://www.foodie.fi/entry/kauramini-100-/2003517400002. Ihana rapea kuori ja pehmeä sisältä ilman, että aiheuttaa vatsaongelmia <3. Saman on ilmeisesti huomannut moni muukin, koska nää on tosi usein loppu, vaikka kaikkea muuta olisi vielä tarjolla. Kaurassahan ei ole sitä gluteeniviljan sitkoa, mutta näissä on psylliumia, jolla rakenne on ilmeisesti saatu aikaan. Eli jos kaura sopii, niin hyviä vaihtoehtoja löytyy kyllä :).

    t. Alva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin toivon ja melkein uskonkin, että myös mun vatsa kestää satunnaiset pizzat ja ruisleivät, kunhan vaan nyt siivoan ruokavaliotani muuten. Iso kiitos tuotevinkistä! Tuo leipä ainakin näyttää ja myös kuulostaa herkulta! Musta tuntuu, että kaura on ihan ok. Ainakin sen perusteella, että kaurapuuron jälkeen vatsassa olo tuntuu ihan silkkiseltä. Eikä meidän käyttämät kaurahiutaleet edes ole tiukasti gluteenittomia, vaan ihan perus Nalle-kaurahiutaleita.

      Poista
  16. Vaikka todennäköisempi syy onkin varmaan viljoissa ja/tai hiivoissa niin lisätty sokeri on kanssa sellainen mikä turvottaa. Jos tottuu sokerittomaan ruokavalioon niin se yksi cola voi olla aika järkyttävä kokemus kropalle. Minulle colat tosin ovat nykyään järkyttävä kokemus jo siinä mielessä että kun sellaisen vetäisee niin tulee kyllä perään tajuton jano. Sen verran sokerista se jotenkin on. Mutta on se vaan hyvää silloin harvoin kun siihen sorrun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sekin voi turvottaa. No jo on. Onneksi mä en ole mikään kummoinen sokerihiiri, vaikka kokis ja mantelicroisant maistuukin silloin tällöin. Niistä luopuminen tai käytön vähentäminen ihan tavallisessa Suomen arjessakaan ei tekisi tiukkaa. Olen enemmän suolaisen ja rasvaisen ystävä :D Jääkylmä kokis lasipullosta juotuna on kyllä syntisen hyvää!

      Poista
  17. Täällä myös erittäin hyviä kokemuksia ruisleivän vaihtamisesta kauraleipään (esim Salosen kaura100 ja Leivon leipomon Prokaura) ja muutenkin vehnän ja muiden gluteeniviljojen välttelystä - vatsavaivat ja turvotukset tipotiessään. Vatsa kestää nykyään satunnaisen pizzan tai croissantin, ainakin yleensä. Viimeisin lukemani kirja tästä aiheesta (ja laajemminkin hiilareiden yliannostuksen haitoista) oli Tuhon siemenet/neurologi David Perlmutter), todella kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää tekstiä ja sisältää paljon viittauksia tieteellisin tutkmuksiin ja asiakastapauksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei noita leipiähän on näkynyt ihan meidän lähikauppoissakin, mahtavaa! Nyt ainakin aamupalagranolamme perustella tuntuu, että kaura on ihan ok vatsalle.

      Ja kiitos kirjavinkistä, kuulostaa hyvälle opukselle!

      Poista
  18. Heippa!
    Vatsa ja sen toiminta ongelmat ovat harmillisesti ihan hurjan yleisiä! :/
    Ihan totta on myös tuo kirjoittamasi, että suolen pitäisi täydellisessä tapauksessa tyhjentyä aina aterian jälkeen, sellainen kolme kertaa päivässä olisi optimaali. Vähintää yhden kerran päivässä pitäisi jokaisella toimia! Ummetus aiheuttaa aina ongelmia.
    Keliakia kulkee todella vahvana suvussa, se kannattaa sulkea pois. Voi olla ihan täysin oireeton tai aiheuttaa mm. juuri suuhun aftoja, ihottumaa, väsymystä, ripulia tai ummetusta, kipuja, nivelvaivoja, "aivosumua", paljon siis kaikkea mitä ei edes välttämättä ymmärrä yhdistää suolistoon. :) Se pikatesti ei aina kerro totutta, eikä harmillisesti myöskään ihan terveysasemalla tehtävä verikoe.
    Hiiva suolistossa (ja vääristynyt mikrobiomisto mikä sieltä aina löytyy kun on paha ummetus) voi aiheuttaa myös tuon turvotuksen joka juurikin usein pahenee iltaa kohden, sekin olisi hyvä sulkea pois, funktionaaliset suolistoanalyysit tähän kaikkein parhampia/tarkimpia.
    Vehnätön elämä on lopulta todella helppoa kun siihen vain alun jälkeen tottuu.
    Terkuin ravintoterapia opisekelija. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo suolen tyhjentyminen kolme kertaa päivässä olisi kuulostanut ihan utopistiselta vielä kolme kuukautta sitten, ja yksikin kerta päivässä oli vain toive. Kiitos "bali-diettini", alan uskoa, että se kolmekin kertaa on tosiaan mahdollista!

      Mä en ole tiennyt, että keliakin kulkee suvussa, vaikkakin olisihan se pitänyt oman suvun perusteella osata arvata. Enkä ole myöskään tiennyt, miten moninaisia vaivat voivat olla. Saisikohan tuollaiseen funktionaaliseen suolistoanalyysiin lähetteen ihan kunnalliselta puolelta, vaikka en olekaan ollut "sairas", vaan tosi huonovointinen vain.

      Tämä startti vehnättömään elämään täällä Balilla on kyllä ollut mainio. Enää ei tee edes mieli leipää, vaikka sitä aamiaisella lapset lähes aina syövät. Ruisleivästä tulee kyllä koetinkivi, samaten kuin pizzasta.

      Poista
    2. Joo, keliakian geenit todella vahvat, ja hyvin herkästi periytyvät.
      Joskus myös kun on oireeton niin voi tehdä pitkäänkin tuhoja ennen kuin löytyy. Joiltain keliakia löytyy vain matalien rauta-arvojen (aikalailla ainoa puutos mitä peruslääkärit mittaavat) perusteella kun lähdetään selvittämään miksi ei nouse.


      Kannattaa ainakin kysyä sitä suolistotestiä sieltä. Uskallan silti epäillä, että ei saa, ovat harmillisen usein sitä mieltä että ne ovat ihan turhia "höpöhöpö testejä", eivätkä välttämättä osaa tulkita tuloksiakaan. Mutta se suolistoanalyysi on silti kattavin selvittämään suoliston hiivan ja muiden bakteerien tilannetta.
      Juuri oli asiakas joka oli ensin peruslääkärillä käynyt eikä ollut heidän testien mukaan hiivaa, mutta nuo testit löysivät.

      Yksityiseltä puolelta voi lähetteen saada ja silloin usein jos vakuutus löytyy niin saa sen pikkiin. :)

      Jos terveysasemalle hakeudut niin ottavat ensin veritestin, siitä voi jo keliakia löytyä mutta vaikka se olisi negatiivinen niin silti voi keliakia olla, tähystys paras selvittämään onko tehnyt tuhoja, ei ole niin paha/ällöittävä kuin kuulostaa.

      Pizza maistuu aivan mahtavalta pelkistä munista tehdyllä pohjalla tai kvinoasta valmistetusta. Voi tosin olla liian monta vuotta kun olen oikeaa pizzaa syönyt. :D

      Vaikka ei keliakiaa löytyisi niin kannattaa selvittää mikä siellä suolistossa mättää. Ummetusta ei kuulu olla!

      Poista
    3. Arvelinkin, että julkiselta puolelta lähetettä voinee olla hankala saada. Mulla on kyllä vakuutus, joten voin käydä myös yksityisellä puolella. Ehkä siis pitää suosiolla marssia yksityiselle sitten Suomeen palattuamme. Kiinnostaa ihan hurjasti, mikä on tilanne suolistossa, jos kerran leivättömyys (venhnättömyys) voi tehdä näin ison eron oloon ja vatsan toimintaan. Tulosten perusteella voisi sitten korjailla ruokavaliotaan oikeaan suuntaan ja saada pidettyä kropan terveenä.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe