Etätöissä ulkomailla – duunia Balilta käsin

2.3.17

Mukana kulkeva työni on yksi neljän kuukauden Balin-matkamme mahdollistajista. Elätän itseni, lapseni ja hoitovapaalla olevan mieheni tarinoilla, ja aivoni tuotokset onneksi kulkevat mukana minne vain – ja uusien kokemusten kutkuttelemana saavat myös runsaasti uutta inspiraatiota. 

Vajaa pari vuotta sitten huomasin ihmeekseni voivani laskuttaa vuonna 2013 perustamani yrityksen kautta eniten blogiini liittyviä töitä. Viimeistään siinä vaiheessa oli opeteltava uusi titteli: ammattibloggaaja. Viime vuosi oli yritykseni paras vuosi, ja siihen liikevaihtoon ja tulokseen tulee tänä vuonna useamman kymmenen prosentin notkahdus. Siihen on syynä tämä teininä vihkoon kirjattu unelma elämästä lapsiperheenä jossain kaukana loskasta ja tutuista elinpiireistä ja -tavoista.
Elämme nyt vastakohtaa kuluneiden vuosien hektisille kausille ja paikoittain sekopäisen kiireiseksi livahtaneelle arjelle. Päätyöni on tällä hetkellä tämä rakas oma blogini. Vaikka päivitän täällä Balilla blogiani normaalin tahtiin (hyvänen aika, tarinoita ja ajatuksia riittäisi vaikka neljään postaukseen päivässä!), rahaa tulee sisään paljon vähemmän kuin normaalisti.

Olettekin ehkä huomanneet, että kaupallisia yhteistöitä on ollut kuluneiden kuukausien aika vain muutama hassu. Niistäkin jokainen on tähän mennessä ollut sellainen, jonka ehdin sopia ja osittain tehdä vielä Suomessa ollessamme. Ruokottoman hiljaista olisi ollut sillä saralla muutenkin, mutta joitakin yhteistöitä on mennyt ohitse sen takia, että emme ole Suomessa. Olen joutunut kieltäytymään myös muista töistä, joista eniten harmittaa puhujakeikat. Kaikkea ei vain voi tehdä etänä. Nämä kaikki ohimenneet työt näkyvät normaalia huomattavasti kapeammassa kukkarossa.
Palaan omassa postauksessaan tarkemmin siihen, miten matkamme taloudellisesti on mahdollinen. Annan silloin myös vinkkejä, miten samanlaisen seikkailun voi toteuttaa, vaikka työt eivät kulkisikaan takataskussa, kuten itselläni. Jos taas ammattibloggaajan työ ja useista puroista koostuvat tuloni kiinnostavat enemmän, kannattaa laittaa ennakkona tilaukseen kirjani Unelmahommissa. Kirjassa avaan työtäni tarkemmin myös numeroina.

Nyt kuitenkin katsaus siihen, mitä työnteko omalla kohdallani täällä pallon toisella puolella on. Mukana kulkeva toimistoni koostuu tietokoneesta, kamerasta, vastamelukuulokkeista, puhelimesta, muistivihosta, to do-listapapereista, lyijykynästä, teroittimesta, kasasta latureita ja tietenkin internetistä. Kirjanpito ja laskutus seuraavat tännekin, mutta nekin mahtuvat kulkemaan mukana ohuessa kansiossa. Lähetän tarvittavat prujut kirjanpitäjälleni sähköpostin liitteenä, ja laskutuskin tapahtuu netissä. Puhelimen skannaussovellus on mainio apuri, kun tarvitsee saada papereita digitaaliseen muotoon.
Reissumme ensimmäisen reilun kuukauden elimme melko tavanomaista arkea vuokraamassamme villassa. Tein patiomme pöydän ääressä istuen kuuden-kahdeksan tunnin työpäiviä, ja toisinaan päivät valahtivat pidemmiksi. Silloin tällöin kävin istumassa kahviloissa koneineni, mutta viimeisiään vetelevän tietokoneeni ja sen onnettoman akun takia joudun pitäytyä pistorasioiden läheisyydessä. Rähjäisissä rantaravintoloissa kirjoittamiset jääkööt siis toiseen reissuun ja toisen tietokoneen aikaan.

Ulospäin näkyvän blogityön lisäksi olen suunnitellut ja valmistellut blogin taustalla olevia asioita: tulevia projekteja ja uusia asiakkaita. Läpiviennissä olevia projekteja on niin minimaalisesti, että niiltä on vapautunut aikaa muulle. Ehdin esimerkiksi vihdoin laittaa aikaa blogipohjan hiomiseen, ja toivoakseni saan sen työn tulokset teille näkyviin pian. Normityöarjesta täällä puuttuvat erinäiset tapahtumat ja tapaamiset, ja niiden luomat kohtaamiset ja inspiraatiot verottavat työtäni huomaamatta. Onneksi Bali pystyy tarjoamaan omansa tilalle. Puhelin on pysynyt lähes mykkänä ja sähköpostiliikennettäkin on ehkä 20 prosenttia tavanomaisesta.
Ubudin aikoina teimme Satun kanssa Unelmahommissa-kirjamme loppuun. Kirjoitimme viimeiset osuudet ja lauseet, muokkasimme, luimme, viilasimme ja luimme taas uudelleen viilataksemme lisää. Jonkin verran työaikaa kului myös kirjan markkinoinnin suunnitteluun, ja siinä riittää vielä sarkaa niitettäväksi ennen kuin voi viettää sadonkorjuujuhlia. On mahtavaa, että nykypäivänä on mahdollista kirjoittaa yhdessä kirjaa näin: minä Ubudissa, Satu Reykjavikissa ja kustantamomme WSOY:n väki Helsingissä. Välimatkat ja aikaerot eivät haittaa, kun on internet.

Netin kautta olen myös voinut olla läsnä Suomessa etänä. Kiitos Skypen, olen ollut hikisine naamoineni paikalla Helsingissä pidetyissä palavereissa ja saanut tarvittavat tiedot tulevista kampanjoista suoraan asiakkaan kanssa kuvayhteyden kera jutellen. Olen myös antanut haastatteluja niin kirjastamme, työstäni kuin keittiöremontistammekin täältä Balilta käsin.
Ubudissa aloin myös työstää satukirjailijaunelmaani. Vihdoinkin! En tiedä, tuleeko tästä kyseisestä koskaan mitään, mutta minulla on hyvä kutina siitä, että tässä on jonkun uuden alku. Tämä nyt työn alla oleva on kuvakirja, ja luulen tahtovani tulevaisuudessa koittaa mennä vielä enemmän kirjoitettu tarina edellä ja runsaammalla tekstillä. Oli miten oli, tekee hyvää kirjoittaa erilaisia tekstejä ja oppia siinä samalla kielellä leikkimisestä ja luomisesta vähän lisää.

Voi myös olla, että palattuamme Suomeen kauppaan reissumme varrelta juttuja aikakausilehtiin. En ole tehnyt toimittajatöitä yli vuoteen, mutta nyt tuntuu, että Balin-seikkailuille lapsiperhenäkökulmasta olisi tilausta myös perinteisemmän median puolella. Juttujen kauppaaminen jälkikäteen on hankalampaa kuin etukäteen, mutta olen silti kerännyt muistivihkooni ajatuksia myös lehtijuttuja ajatellen. Luultavasti ne eivät koskaan päädy painetuksi asti, mutta onpa ainakin joku vaihtoehtoinen työsuunnitelma kevääksi ja kesäksi valmiina, jos meinaa tulla tylsää.
Työpäiväni eivät aina ole noin auvoisen näköisiä kuin kuvissa. Olen kirjoittanut selkä paskana huonoissa asennoissa. Padangbaissa tein työt sängyllä maaten. Se voisi kivasti stailatussa kuvassa näyttää blogiuskottavalta, mutta oikeasti vitutti ja joka paikkaan sattui. Netti vaan oli niin huono, että oli pakko röhnöttää koneineen siinä kohdassa bungalowia, jossa netti toimi edes jotenkuten. Välillä olen tuhrannut työpäivistäni tunteja vain huonon netin kanssa taisteluun. Vitutuksen multihuipentuma oli sysipaska netti ja kirjanpitopäivä. Olen kirjoittanut reissupäivien jälkeen pimeässä hotellihuoneessa muiden nukkuessa, vaikka itsekin olen meinannut tipahtaa niille sijoilleni väsymyksestä.

Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin unelman elämistä. Saan tehdä työkseni asioita, joita rakastan, jotka antavat minulle paljon ja jotka koen merkitykselliseksi. Samalla voimme nähdä toisenlaisen otannan arjesta täällä päiväntasaajalla, ja viettää paljon aikaa yhdessä perheenä.
Kuluneen kuukauden aikana olemme reissanneet ympäri saarta, ja olen ollut enemmän lomafiiliksellä. Olen istunut koneella noin 3-4 tuntia päivässä. Sen verran menee kuvien kanssa askarteluun (varsinaisia kuvauksia kun ei tarvitse järjestää), sähköposteihin sekä kommentteihin vastaamiseen, somekanavien ylläpitoon ja postauksen kirjoittamiseen ja sen muokkaukseen. Ajattelin, että ottaisin blogistakin vähän lomaa, mutta huomaan, että en tarvitse. Nyt se antaa enemmän kuin ottaa. Oikeastaan kaipaan jo vähän enemmän askarreltavaa aivoilleni.

Reissumme viimeisten viikkojen aikana onkin aika taas teroittaa kynät ja laittaa tuleva kesä alustavaan järjestykseen ja suunnitelmat alulle. En edes ihan tarkalleen tiedä, mitä kaikkea työsutinaa sieltä on tulossa, mutta se ei onneksi ahdista. Minulla on Lähiömutsi, ja mitä ikinä muuta kesä pitääkään sisällään, olen ihan varma, että siitä tulee mainio.

Lue myös nämä

26 kommenttia

  1. Pitääpäs hankkia kirja lukuun :). Terveisiä lumipyryn keskeltä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, jos hankit, kiitos! Ja kiitos terkuista! Vaikka tykkäänkin kunnon lumitalvesta, on aika ihana voida tänä vuonna skipata se, mikä on totuus talvesta ainakin Helsingissä.

      Poista
  2. Mielenkiintoista, kun avaat arkeasi ja työtäsi tällä tavoin! :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että olisi mielenkiintoista luettavaa :)

      Poista
  3. Mahtavan rehellistä ja inspiroivaa!

    jotain tällaista on tullut itsekin haaveiltua ja vuoden parin päästä voisi olla hyvä aika meidän perheelle.

    Mä teen jo nyt työt kotoa käsin ja palaverit lähes aina puhelimessa niin mikään ei edes muuttuisi. Ehkä netti olisi hitaampi verrattuna nykyiseen valokuituun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kiva kuulla, jos tästä sai inspiraatiota oman unelman toteuttamiseen! Yllättävän monella on nykyään sellainen työ, jonka voi pakata mukaansa matkalaukkuun.

      Meidän villalla oli hyvä netti (se oli ehto sille, että vuokrataan talo), mutta huonojen nettien kanssa on joutunut taistella nyt, kun olemme kiertäneet saarta. Keskellä viidakkoa tuli yksi pakollinen vapaapäiväkin :D Balilla on myös vuokrattavissa jaettavia työhuoneita ainakin Ubudissa ja täällä Canggussa taas on tuossa ihan hotellimme vieressä yhteisöllinen työtila, josta voisi ostaa itselleen jäsenyyden. Näytti tosi toimivalta ja kivalta paikalta.

      Poista
  4. Kirja tilattu, en malta odottaa! Se on varmasti tosi hyvää motivaatiolukemista nyt kun olen päättänyt alkaa kulkea kohti unelmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, että tilasit kirjan, kiitos! Kyllä, kirjasta löytyy varmasti motivaatiota, mutta myös ajateltavaa ja unelmahommien nurjia puolia. Niin mahtava, että olet tehnyt päätöksen - siitä se lähtee!

      Poista
  5. Olipas kiva postaus. Ja väitän/toivon/veikkaan, että tää parin kuukauden hiljaisempi aika sponsoroitujen postausten kanssa maksaa itsensä takaisin 1100 % koska 1. kirjoitat blogia bloggaamisen, et sponssimassisateen vuoksi ja se näkyy lukijoille 2. sponssimassikeisarit näkee miten hyvää tekstiä teen ilman sponssimassisadetta joten huhhuh miten hyvä settiä tulee sitten kun bonuksena rahahanat on auki ja sitä tulee ovista ja ikkunoista 3. kuten itse sanoit, olet ehtinyt tehdä kaikkea ärsyttävää pikkuhommaa ja taustajuttuja niin ne ei sitten enää kolkuttele aivoissa kun palaatte.

    Tässä mun hyper asiantunteva analyysi siitä miksi muutaman sponssirahasateettomuus on vaan best tän blogin kannalta. Eipä sillä että ne sponssimassipostaukset olis tässä blogissa koskaan ärsyttäneet koska olet ns. ammattimuija etkä pelkästään Vaasan torin helppoheikki joka kaupittelee yllätyspussia design-etuliitteellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mahtava kommentti, kiitos! Toivotaan, että näin käy :D Ja tosi kiva kuulla, että näkyy, että teen myös ne kaupalliset postaukset omien ajatusten ja arvojen sekä Lähiömutsiin sopivan meiningin mukaan :)

      Poista
  6. No vau. Ensimmäistä kertaa löysin tänne. Ja onhan tässä sinun blogissa ihan erilailla sisältöä kun monen pintaliitäjän vastaavassa, kolme lausetta per päivitys.
    Ihanaa että saa tehdä mitä tykkää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit perille tänne virtuaalilähiöön :) Itselleni tärkeimpiä ovat tosiaankin tekstit, mutta toivoisin, että jossain vaiheessa voisin opetella lisää valokuvausta ja etenkin kuvankäsittelyä, että voisin sitten paremmin panostaa myös kuviin. Ja todellakin, on onni voida tehdä työkseen sitä, mistä tykkää!

      Poista
  7. Todella hyvä postaus. Itsekin haaveilen vastaavasta työstä, tosin siihen varmastikin tarvitaan huomattavasti enemmän motivaatiota, omistautumista ja kurinalaisuutta kuin mitä minulta tällä hetkellä löytyy... nimimerkillä ei yhtään blogipostia kuukauteen. Joka tapauksessa, mukava lukea ja haaveilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla! Bloggaaminen vaatii tosiaan hurjasti työtä vain itselle ennen kuin siitä tulee ammatti tai edes puolipäiväinen työ. Itse olin kirjoittanut blogia kaksi vuotta, kun siitä saatavat ansiot olivat jo oikien mukavia, mutta eivät riittäviä elämiseen sellaisenaan. Olin blogannut melkein neljä vuotta, kun siitä tuli pääasiallinen tuonlähteeni. Välillä se on ollut ihan hullua nipistämistä omista yöunista, kun ei oikein voinut tai tahtonut sen hetkisestä päätyöstä ja perheestäkään nipistää. Harvalle siitä tulee kokopäiväinen duuni, mutta mahdollista se on. Vielä muutamia vuosia sitten ammattibloggaaja oli Suomessa vähän outo ilmiö, mutta nyt titteliään ei enää joudu ihan niin kovasti avata ja selitellä :)

      Ja siinä olet oikeassa, että haaveita pitää olla. Ne pitävät ihmiset menossa ja elossa.

      Poista
  8. Ihanaa! Kiitos! Olen lukenut blogiasi jo pitkään, diggaan tavastasi kirjoittaa värikkäästi ja todellisesti. Mukana lentävät ärräpäät ovat oikean elämän lisä tekstiisi. Vesiputous postauksen luettuani mietin että hitto nyt tämäkin muuttuu kaupallisemmaksi kirjoitustyyliksi, jotenkin ei ollut enää sitä lähiömutsin tvistiä vaan jotain pinnallisempaa.. mutta nyt, taas tärähti kunnon mutsin avautumis tyyli - parasta! Pidä oma räiskyvä ja ihana tyylisi, tykkään!
    Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ihana kuulla, kiitos! Mutta apua, mä itse tykkään kovasti kirjoittaa vesiputos-postauksen tyylisiä tekstejäkin – ja onnekseni saan niistä kivasti hyvää palautettakin. Luonto- ja seikkailukuvaukset eivät mun mielestä ole yhtään pinnallisia :D Mutta oppimani seesteisyyden lisäksi lupaan ihan varmasti pitää myös palasen räiskyvyyttäni, hihi!

      Poista
  9. Kirja kuulostaa tosi hyvältä! Saakohan sitä myös e-kirjana? Tällä hetkellä elän itse unelmaami reissun päällä. Nyt Malesiassa, seuraavaksi muutamaksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaa saa ostettua myös e-kirjana heti kun se ilmestyy :) Oi, reissusi kuulostaa mahtavalta! Oma ikihaaveni on Uusi-Seelanti, ja toivon, että vielä jonain päivänä voidaan siellä elellä vähän pidemmän aikaa.

      Poista
  10. Teetkö varmuuskopioita hengentuotteistasi pilveen tai muualle? Tuli mieleen vain kun vanha läppäri voi olla helteessä ja reissussa kovilla... etteivät tiedostot ja työt vain katoa bittiavaruuteen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on sekä ulkoinen kovalevy että Google Drive käytössä varmuuskopiointiin. En kestäisi, jos kuvat häviäisivät! Läppäri on tosiaankin täällä todella kovilla. Kaksi kertaa se on jo pimentynyt siihen malliin, että luulin läppärin päivien olevan siinä. En kuitenkaan halunnut ostaa uutta konetta ennen reissua, sillä uusi laite, kuumuus, kosteus ja matkaaminen eivät kuulostaneet hyvältä idealta :D Toivon vain, että tämä vanha ja hyvin palvellut rakkine kestäisi vielä tämän reissun loppuun. Kaksi vuotta vanha kamerakin on alkanut temppuilla täällä, joten ei mikään helppo homma elektronisille laitteille nämä olosuhteet.

      Poista
  11. Onneksi lähditte toteuttamaan pitkäaikaista unelmaanne! Oon alkanut seurata sun blogia juuri näiden Bali-juttujen ja Unelmahommissa-kirjaprojektin myötä. Teet todella inspiroivia asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä niin onnellinen, että tähän ryhdyttiin, vaikka monenlaista projektia sisältäneen syksyn aikana tuli mietittyä, että oisko ihan kiva vain välillä olla vaikka kotona :D Ja onpas hauska kuulla, että olet päätynyt blogiini juurikin reissupostausten ja kirjaprojektin myötä, mahtavaa! Ja parasta, jos voin teksteilläni tarjota inspiraatiota!

      Poista
  12. Sun postauksista välittyy aika erilainen kuva ulkomailla perheenä asumisesta kuin mitä useimpien tuntemieni expattien arki on. Siis ihanaa että kirjoitat teidän kokemuksesta ja teidän irtioton lyhyys tekee siitä tietty osaltaan myös erilaisen kuin monen vuoden expat-arki yleensä. Mutta ettei synny liian ruusuista kuvaa... Usein perheen yhteistä aikaa ei ainakaan arki-päivisin juuri ole, sillä komennuksella oleva puoliso tekee todella pitkää työpäivää. Arjesta vastaakin melko yksin se toinen vanhempi. Viikonloppuisin on toki sitten enemmän yhteistä aikaa, kuten myös harrastuksia, ystävien tapaamisia yms. ja tietysti lasten koulutehtävien tekoa ja mahdollisesti suomen kielen opiskelua. Tämä siis oma ja aika monen tuntemani expatin kokemus. Meidän perheelle tällainenkin arki on kuitenkin sopinut ja antanut hienoja kokemuksia.
    Ihanaa Australian-lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen toivottavasti ymmärtääkin, että kyllähän se arki on arkea, mihin vain sen siirtää. Itse pääsääntöisesti nautin arjesta Suomessakin, mutta on kiva kokeilla, mitä elämä on ilman toppahaalareita ja kurahousuja :)

      Erilaiset työkuvat näyttäytyvät tietenkin erilaisena arkena. Oma työni siirrettynä pois kotitoimistosta näyttää tältä, toisen sitten joltain muulta. Minä olen onnekas, että saan tehdä työkseni asioita, joita tykkäisin tehdä muutenkin ja että yrittäjänä voin olla vaikuttamassa työpäiviini. Maanantai voi olla vapaapäivä, sunnuntai taas täysi työpäivä. Voin pitää aamun vapaana ja lähteä rannalle ja kirjoittaa sitten iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Nyt esimerkiksi täällä reissussa on ollut rahaa tuottavaa työtä vähemmän kuin normaalisti, kuten postauksessa kerronkin. Se näkyy siinä, että voin irrottaa enemmän aikaa tuleville projekteille (joista toivottavasti joskus tulevaisuudessa jotain rahaakin tulee) sekä matkailusta nauttimiseen. Ja se on mahtavaa!

      Mukava kuulla, että teidän perhe on nauttinut ulkomailla asumisesta. Se ihan varmasti antaa hienoja kokemuksia, ja niitä kokemuksia on ihan yhtä monia kuin ulkomailla eleleviä perheitä :)

      Poista
  13. Täytyy itseskin kommentoida että todella mielenkiintoista päästä lukemaan ihmisten arjesta ulkomailla ja kuinka se on mahdollistettu yms, tykkään kovasti tällaisista jutuista ja ihmisten irtiotot saavat aina itseltäni suuret peukut! Onhan se totta ettei kaikki voi mitenkään olla aina vain pumpulissa kävelyä, vaan se arki tulee myös siellä auringon alla vastaan, mutta silti on tuo jotenkin niin tavoittelemisen arvoista. Kirja kuulostaa todella hyvältä, täytyykin bongata e-kirja reissuille mukaan sitten kun sitä saa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin luin ja tulen varmasti tämänkin jälkeen lukemaan mielenkiinolla muiden ajatuksia ja vinkkejä irtiottoihin maailmalla. Tuntuu nimittäin siltä, että ei tämä ainoaksi kerraksi jää tässä elämässä :) Arki tosiaan tulee kaveriksi tropiiissakin, mutta mä koen myös sen opettavaisena. On ollut hyvä tarkastella omaa arkeaan tältä puolelta palloa. Ja voi kun mahtavaa, jos nappaat Unelmahommissa-kirjan matkalukemisiksi. Ensi viikolla sitäkin pitäisi saada :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe