Hiljaisuuden päivä Balilla (lapsiperhe edition)

29.3.17

Balilla vietettiin eilen Hiljaisuuden päivää. Day of silence, Nyepi, on hindulaisen kalenterin mukainen uudenvuodenpäivä, mutta sitä juhlistetaan hiljaisuuden päivänä oikeastaan vain täällä Balilla. Päivän tarkoituksena on rauhoittua, keskittyä omaan sisäiseen maailmaansa ja jos paikallisten puheista oikein ymmärsin, täällä Balilla tahdotaan hiljaisuudella myös pitää huoli siitä, että pahat henget eivät löydä saarelle tänäkään vuonna.

Ja sen hiljaisuus muuten otetaan tosissaan. Koko saari vaiennetaan kuin off-napista painamalla. Kaikki on suljettuna internetyhteyksistä ruokakauppohin ja ravintoloista sähköihin. Jopa Balin lentokenttä oli koko eilisen ajan suljettu aamukuudesta seuraavan päivän aamukuuteen, eikä ainuttakaan lentoa lähtenyt tai saapunut. Vain muutamat sairaalat olivat auki vakavia sairastapauksia ja synnytyksiä varten.

Vuoden ensimmäisenä balilaiset vetäytyvät koteihinsa, ja kaduilla partioivat vain temppeleiden ”järjestysmiehet” pitämässä huolta, että päivän tarkoitusta kunnioitetaan. Matkustaa ei saa, ei edes skootterilla. Muutenkin liikkumista ja maan tallaamista pitäisi välttää ihan kodin sisätiloissa. Työnteko on ehdottomasti kielletty, eikä puhettakaan hauskanpidosta tai nautinnoista. Joillekin päivään kuuluu myös täysi puhumattomuus ja syömättömyys. Jos jotain huvittaisi tehdä, voit valita kahdesta: meditaatiosta ja joogasta.

Turistienkin on hyvä kunnioittaa juhlapäivää, ja me pysyttelimme majapaikkamme alueella koko päivän. Valmistauduimme vuorokauden sähköttömyyteen ja bungalowihengailuun kuin kahden viikon pakoiluun pommisuojassa.
Kävimme hakemassa vettä ja naposteltavaa kaupoista, joissa pakastimet ammottivat tyhjyyttään. Mihin lie niiden sisältö oli viety sähköttömän vuorokauden ajaksi. Latasimme puhelimiemme ja muiden sähkölaitteidemme akut. Ja vara-akut. Latasimme äänikirjoja. Latasimme vielä varmuudeksi sähköhammasharjojemme akut. Päästimme tyhjiin pulloihin hanasta käyttövettä, sillä suihkuihin ja hanoihin ei voida pumpata vettä ilman sähköä. Tarkastimme, että taskulampuissa on paristoja jäljellä.

Kesken kaiken häsäämisemme alkoi naurattaa. Me olemme kuitenkin olleet lasten kanssa useamman yön putkeen metsässä teltassa yöpyen, kun aamuisin henki on höyrynnyt kylmässä ilmassa. Nyt tarkoituksena oli viettää tropiikissa sijaitsevassa bungalowissa ja uima-altaalla päivä ilman sähköä. Eiköhän me hengissä selvitä.

Hiljaisuuden päivä valkeni aurinkoisena, kun muuten täällä Nusa Lembonganilla on satanut kuluneet päivät. Meillä päivä ei ollut niin hiljainen, kahden lapsen perhe kun olemme. Mutta muuten oli samettisen hiljaista. Hassua, miten paljon ääntä sähkölaitteista, lampuista ja tiellä huristelevista skoottereista lopulta tuleekaan. Nyt ei kohissut edes altaan puhdistuslaitteet tai bungalowimme pikkujääkaappi.
Majapaikkamme on muutaman bungalowin resortti, jossa meidän lisäksemme hiljaisuuden päivää vietti kolme muuta seuruetta. Se oli kummallista. Nusa Lembongan ei ole sellainen paikka, johon tullaan hengailemaan hotellille. Siinä me siis kaikki vain tapoimme aikaa yhteisymmärryksessä ja hiljaisuudessa. Lököilimme altaan aurinkotuoleissa ja vaihtelun vuoksi välillä altaan säkkituoleissa. Luimme kirjoja ja hymyilimme toisillemme ”tässä sitä ollaan, kun ei muutakaan voida” -hymyä, jos katseemme kohtasivat.

Majapaikassamme oli muutama henkilökunnan jäsen paikalla, ja he laittoivat meille kaasukeittimillä ruokaa. Meillä oli pikanuudeleita pommisuojavarustuksessamme, joten siihen tarvitsi vain lämmittää vettä. Pulahdimme välillä altaaseen ja mies sekä lapset maalasivat vesiväreillä. Teimme kuntopiirin buongalowimme patiolla miehen johdolla ja pesimme sen jälkeen kainalomme vesipulloista säästeliäästi vettä kaataen.

Netitön aika on upeaa ja tarpeellista, mutta nyt totta puhuen olisi ollut paljon pientä sälää odottamassa hoitamistaan siellä internetissä. Siksi kai olin turhan levoton päästäkseni oikeaan tunnelmaan ja kyetäkseni nauttimaan hiljaisuudesta. Turistin ymmärtämättömyydellä join oluen, vaikka eipä sitä taskulämmintä kaljaa varsinaisesti nautinnoksi voinut kutsua.
Aurinko alkoi laskea kuuden jälkeen, ja me kaivoimme taskulamput esiin ja ryhdyimme iltapuuhiin. Ulkona hampaita pestessä vielä näki jotain, mutta sitten ympärille laskeutui hiljainen pimeys.

Lapset nukahtivat äänikirjaa kuunnellessa, minkä jälkeen me miehen kanssa luimme hetken kirjojamme taskulampun valossa kuin Viisikossa ikään. Eväitäkin olisi ollut, mutta ajatuskin niiden rapistelusta esiin väsytti paahtavassa auringossa kulutetun päivän jälkeen liikaa. Lakana liimautui hikisenä selkään, sillä ilmastointi tai tuulettimet eivät tietenkään toimineet ja ulkona oli sadepäivien jäljiltä liikaa hyttysiä, että ovia olisi voinut pitää auki. 

Kello taisi olla 19.30, kun sammutin taskulampun, käänsin tyytyväisenä kylkeä ja tipahdin hikisenä uneen.

Aamulla heräsin päivään, jolloin suihkusta tuli vettä, sähköpostissa odotti yli 50 lukematonta viestiä ja repun pakattuaan sai lähteä skootterilla saaren seikkailuihin. 

Lue myös nämä

6 kommenttia

  1. Aloin heti miettiä, mitä omassa asuinmaassamme tapahtuisi, jos tiedossa olisi ennalta tällainen monen tunnin sähkökatkos. Olisi siinä todelliset apajat ryöstöille.
    Sähkökatkosten aikaan on tosiaan jännää, kuinka hiljaista on, kun ilmastointilaitteet ei pauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. En tiedä, missä maassa asut, mutta olisihan tämä jo ihan Suomessa aika utopistinen päivä. Olin aikoinaan töissä kahvilassa kauppakeskuksessa, jonka vieressä oli kultasepänliike. Silloin tällöin tuli sähkökatkoksia, ja kultasepän liikkessä vedettiin kaltereita eteen ja soitettiin vartijoita paikalle, vaikka kyseessä olisi ollut parin minuutin katkos. Vuorokauden ennalta tiedetyssä katkoksessa varkaille olisi tekemistä kultasepänliikkeistä ihmisten koteihin. Ja sitten tietty kaikki muu: kauppojen ja ravintoloiden kylmätilat sulaisivat, vanhainkodeissa ei saataisi sähkölaitteista apua jne. Vaikkakin kai niillä jotkut varageneraattorit itsellään on kai. Balilla vain niitäkään ei saa käyttää Hiljaisuuden päivänä :D

      Poista
  2. Hurja ajatus, että kaikki hiljenisi ympärillä. Jo pelkkä juhannus Helsingissä on outoa! Ei sillä, ehkä maailman hetkellinen rauhoittuminen tekisi terää ;)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tosiaan jännää, vaikkakin vähän ikävästi tekemättömät hommat huusivat koneella, joka ei pysy päällä minuuttiakaan ilman sähköä. Toisella fiiliksellä olisin saanut päivästä varmasti paljon enemmän irti.

      Mutta Helsingin juhannuksia mä rakastan! Just se hiljaisuuden ja autioiden katujen luoma mystisyys <3

      Poista
  3. Oho, on varmaan ollut jännä kokemus. Jäin miettimään että mihinköhän ne kauppojen pakasteet tosiaan kiikutettiin.. Jossain joku salainen pakastin, jota pidetään varageneraattorilla päällä vaikka on hiljaisuuden päivä? Vai annettiinko pakasteiden vaan sulaa ja sitten ne heitettiin roskiin ja tilattiin uudet tuotteet myyntiin, eikai sentään?! :D Sun postauksia elämästä sielä Balilla ja Australiassa on tosi mielenkiintoinen lukea, vaikka itselle tuollainen irtiotto ei koskaan olisikaan mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan jännä kokemus! En tosiaan yhtään tiedä, mihin pakasteet vietiin. Vai myytiinkö ne vain mahdollisimman loppuun just ennen Hiljaisuuden päivää, ainakin osittain varmaan.

      Niin kiva kuulla, että postauksia meidän reissusta on ollut kivaa lukea! On kiva voida tarjota nojatuolimatkailua niillekin, joille tälläinen reissu ei ole mahdollinen. Jaettu ilo on paras ilo :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe