Omat Unelmahommani – mitä ne minulle merkitsevät?

27.3.17

Postaus sisältää *-merkittyjä affiliate-linkkejä

Huomenna se ihan virallisestikin ilmestyy, kirjani Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät*. Kertakaikkisen mahtavaa! Koska huomenna Balilla vietetään Hiljaisuuden päivää (kerron siitä lisää myöhemmin, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että saarella ei ole auki tai toiminnassa mikään, ei myöskään sähköt ja sitä myötä wifit), fiilistelen asiaa hieman etukäteen.

Itse elän tällä hetkellä tehden unelmahommiani. Minä, läppäri ja tarinat. Mutta mitä unelmahommat minulle tarkemmin ottaen tarkoittavat?
Itselleni tärkeintä tällä hetkellä työelämässä on vapaus. Se että voin itse määritellä työaikani, valita työtehtäväni ja tehdä työpisteeni minne tahansa, jossa vain sähköt ja nettiyhteydet pelaavat. Se on muuten aika paljon isompi unelmaduunin määre kuin itselläni oli vielä 10 vuotta sitten, kun opiskelujen alkuvaiheessa lähinnä toivoin, että olisi edes jotain oman alan töitä sen verran, että hengissä selviää.

Hemmetin kovalla duunilla, pienillä ihmeillä ja tärkeillä kohtaamisilla nyt ollaan kuitenkin tässä. Unelmahommat ovat osaltaan mahdollistaneet perheellemme talven Balilla, mutta työni ansiosta myös se ihan tavallinen arki Suomessa on leppoisampaa. Minun ei tarvitse juosta kellokortti taskussa päiväkodin, työpaikan ja kodin väliä tai istua koko päivää konttorissa silloin kun mies viettää keskelle arkiviikkoa osuvia vapaitaan. Eletty on sellaistakin elämää, ja siksi arvostan vieläkin enemmän mahdollisuutta järjestää rauhallisia aamuja ja perheen yhteistä aikaa.
Unelmahommissa kaikki mitä teen, on minulle. Vaikka työstäisin projekteja, joista ei tällä hetkellä vielä irtoa rahaa, senkin kaiken teen itselleni. Jokainen puserrettu työ, näppäimistölle tanssinut teksti ja timantiksi hiottu projektisuunnitelma on tehty itselle. Voin itse ammentaa siitä kaikesta, jos en nyt, myöhemmin.

Ihmiset ovat erilaisia, ja siksi unelmahommatkin ovat erilaisia. Yksi asia niitä monesti kuitenkin yhdistää. Se on merkityksellisyys. Ihminen nauttii työstään, jos kokee sen olevan merkityksellistä.

Minä en pelasta ihmishenkiä ensiavussa, anna rokotuksia kehitysmaissa tai taistele omien ja äänestäjieni arvojen puolesta eduskunnassa – mikään näistä töistä ei olisi minua varten, enkä minä niitä töitä varten – mutta koen silti tekeväni merkityksellistä työtä. Tarinoilla(kin) muutetaan maailmaa, liikautetaan jotain ihmisissä ja jos ei muuta, tarjotaan pieni hengähdystauko keskellä ruuhkaista arkea.
Minulle unelmahommat ovat myös luovuutta. Sitä, että saan maalata maisemia ja tuntemuksia kirjaimin, tallentaa hetkiä kuviin ja välittää muiden totuuksia maailmasta. Jos en saisi sitä tehdä, se kaikki kerääntyisi sisälleni ja lopulta sairastuttaisi. Työ on minulle myös hyvinvoinnin ylläpitämistä, vaikka välillä on pitänyt siinäkin ottaa pohjakosketuksia, kuten te tiedättekin.

Tällä hetkellä päätyöni on tämä rakas blogini. Oma yhden naisen yritykseni ja mediani, jonka ympärille muut työkuvioni ovat versoilleet sitä mukaa, kun olen jättänyt vanhoja hommia työpaletista pois. Unelmahommissa-kirjaakaan tuskin olisi nykyisessä muodossaan tehty, jos en olisi sinä harmaana joulukuun iltana vuonna 2011 kirjoittanut ensimmäistä Lähiömutsin blogipostausta.
Uusiakin unelmia on, sellaisia, joiden toivon konkretisoituvan hommiksi hieman myöhemmin. Toivoisin voivani opiskella valokuvausta. En täysipäiväisesti, mutta alkuun vaikka muutaman intensiivikurssin verran. Minulla ei ole koneellani edes ainuttakaan kuvankäsittelyohjelmaa. Ne muutamat medianomi-koulutukseen kuuluneet kuvankäsittelykurssit ovat unohtuneet, kun niitä ei silloin heti aktiivisesti käyttänyt työssään. Kuvaus kiinnostaa nyt valtavasti. Tahtoisin oppia, oivaltaa ja ymmärtää sitä paremmin.

Toivoisin työpalettiini jatkossakin kirjaprojekteja. Satukuvakirjan käsikirjoitusraakile on valmiina, ja toivoakseni siitä aukeaa jotain uutta. Naapurin rouvan kannustamana ja tuuppamana (kiitos!) hahmottelin juuri yhden vuosia päässä muhineen kirjaidean paperille. Sen toteuttaminen on niin isotöinen projekti, että sen aloittamiseen tarvitaan apurahoista turvaa, joten saa pitää peukkuja, että tärppää.
Ja onhan näitä. Lapsiperheen iloinen, värikäs ja rento kasvisruokakirja. Tyylikkäästi, hauskasti ja turhia nipottamatta tehty kantamisen käsikirja kantoliinoista, -repuista ja muista kantovälineistä. Helsingin retkihelmet esittelevä tarinallinen ja vahvasti visuaalinen opus. Vertaistuellinen tietokirja raskaudesta, synnytyksestä ja ensikuukausista vauvan kanssa (näitä on vaikka kuinka paljon, mutta mielestäni tilaa olisi vielä yhdelle, sellaiselle minunlaiselleni). Lapsiperheen retkeilykäsikirja. Sitten vielä ne kaikki fiktiivisellä puolella seikkailevat kirjaideat. Huh, tekstiä tulisi monen kirjahyllyllisen verran!

Äänelläni en ole tehnyt töitä vuosien takaisen radiopätkätyön jälkeen, mutta sekin kutkuttelisi. Tahtoisin lukea satukirjoja äänikirjoiksi ja ääninäytellä animaatioelokuvissa. Podcastit kiinnostelee. Toivoisin myös voivani käyttää Lähiömutsin brändiä vielä laajemmin kuin nyt teen. Puhujakeikkoja mahtuisi kalenteriin enemmänkin. Suunnitteluyhteistyöt suomalaisten ja kanssani samat arvot jakavien yritysten kanssa saavat pelkkänä ajatuksena innostuksen piripintaan ja mielikuvituksen laukkaamaan. Haluaisin myös ehdottomasti pystyä yhdistämään työn ja matkailun vielä paremmin kuin nykyään.

Huh, tulipa haavoittuvainen olo, kun kajauttaa työhaaveensa ilmoille. Mutta sen olen oppinut, että haaveistaan kannattaa puhua ääneen. Silloin niillä on joku kumma tapa nytkähtää eteepäin.
Mutta se minusta. Kerro nyt sinä vuorostasi, miltä sinun unelmatyösi ja unelmatyöhaaveesi näyttävät!

Sitä me Satun kanssa kysellään myös Instagrammin puolella, jossa päätimme Unelmahommissa-kirjan julkaisupäivän kunniaksi polkaista käyntiin kilpailun. Idea on selkeä:

Kuvaa Unelmahommissa-kirja keskellä sinun unelmahommia – tai ylipäätään fiilistä tai tekemistä, jossa nautit olostasi – ja lataa kuva Instagrammiin. Lisää julkaisuun merkinnät #unelmahommissa #kirja @lahiomutsi @satu_reykjavik ja @wsoykirjat. Arvonnassa voit voittaa 50 euron lahjakortin WSOY:n kirjakauppaan. Palkintoja on jaossa kaksi. Arvontaan on aikaa osallistua 10. huhtikuuta 2017 asti. Mutta senkin jälkeen tykittäkää ihmeessä kirjaa ja mietteitä siitä tulemaan! Niitä on ollut iloa lukea ja katsella.

Muistathan myös alekoodin kirjaan. Adlibriksessä irtoaa koodilla unelmahommissa kirjan muutenkin edullisesta hinnasta vielä 10 prosentin alennus*. Alekoodi on voimassa 20. huhtikuuta 2017 asti.

Lue myös nämä

12 kommenttia

  1. Hmm raaskiskohan ostaa tuon kirjan, kun olis kyllä unelma joka kyllä tässä oravanpyörässä pyöriessä tuntuu niin kaukaiselta ja saavuttamattomalta, mutta toisaalta jo näitä sun postauksia lukiessa tulee innostunut olo että ehkä se voisi joskus olla vaikka edes osa omaa työtä! Tänään olin kyllä myös innostavassa työhaastattelussa, ja sen paikan avulla olisin kyllä jo lähempänä sitä unelmaa.. Pitääpä katsoa jos kirjan avulla uskaltaisin rohkeammin tavoitella omia unelmia työelämässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se unelmahomma voi hyvinkin olla osa omaa työtä, etenkin alkuun. Siihen me oikeastaan kannustetaankin, etenkin jos taloudellinen varmuus ei sillä unelmahommalla heti kanna täyspäiväisesti. Että sitä jotain voi tehdä alkuun vaikka perjantait, ja sitten jos ja toivottavasti kun unelma alkaa kantaa, sille annettuja työtunteja voi lisätä.

      Rohkeutta, inspiraatiota, mietittävää ja vinkkejä kirja varmasti tarjoaa sinullekin.

      Onnea työhaastattelun selviämiseen. Toivottavasti tärppää!

      Poista
  2. Sinun unelmaduunilla on ollut valtava merkitys minulle äidiksi kasvaessani. Lapsen syntyessä aloin hyvästelemään tiivistä yhteisöä, johon olin koko elämäni ajan kuulunut. Yhteisössä on omat tiukahkot normit, arvot ja elämäntapasäännöt, ja juuri niiden takia en enää halunnut kuulua joukkoon. Minun elämässäni oli arvotyhjiö, suunta oli muuttunut mutten tiennyt mihin se jatkuisi. Lähiömutsi edustaa montaa sellaista asiaa johon olen suunnannut uuden elämäni. Toki olen joissain asioissa myös eri mieltä kanssasi ja se onkin tärkeää, että rakennan aivan oman identiteettini ensimmäistä kertaa. Olen saanut oikeasti korvaamatonta vertaistukea lähiömutsista. Kiitos.
    Myös tämä unelmaduuni-asia kolahtaa kun kohta valmistun ja mietin kotiäitiyden ja työelämän yhdistämistä.
    Mukavaa loppuaikaa reissussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten upeaa kuulla, ihan valtava kiitos tästä tarinasta. Vau, onpa mieletöntä, minkälaisessa roolissa olen voinut elämässäni olla! Ja toi on muuten hyvä, että ollaan asioista myös eri mieltä. Jos omaa totuuttaan pitää rakentaa alusta lähtien uudestaan, on hyvä joutua haastamaan ja miettimään, miksi uusi minä on tai ei ole tätä mieltä.

      Paljon iloa ja onnea opiskelujen viime hetkiin ja perheen sekä työn yhdistämiseen!

      Poista
  3. Kun taannoisessa blogikirjoituksessa mainittiin, että kirja on jo saatavilla Bookbeatissa latasin sen heti. Olen hotkinut sitä oikein aimo haukkauksin. Se on hyvä. Se inspiroi. Samalla tosin koko ajan ajattelen, että "nuo ovat kyllä ihan supernaisia" (samalla he vannovat, että ei, emme ole ja minä kohta taas ajattelen, että on ne silti).
    Oli miten oli, vihkoon on tehty jo kirjauksia, harjoituksia ja ideoita. Monet haaveista ovat hyvinkin samankaltaisia kuin tämän blogin kirjoittajan (ihme supernainen). On kuitenkin aina hyvä tunnistaa myös se supernainen itsessään ja antaa arvoa niille kyvyille, joita itsestä löytyy ja jotka muutkin ovat huomanneet. Emme me mitään valeosaajia ole, vaan ihan vain osaajia.
    Menen lukemaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mahtava kuulla, että kirja on mielestäsi hyvä ja inspiroiva! Etenkin mieltä lämmittää, että olet tehnyt harjoituksia ja kirjannut ylös muitakin mietteitä. Jes!

      Jokainen meistä on supernainen, välillä ne supernaisetkin vaan tarvitsevat onnenpotkun persauksille ja jonkun tönäisemään eteenpäin polulla :)

      Poista
  4. Mainitsit opiskelusi - oletko lukenut viestintää yliopistossa vai jotain muuta? Missä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen koulutukseltani medianomi (Diakonia Ammattikorkeakoulu, nykyään linja on Turun Ammattikorkeakoulussa), kuten tosiaan tekstissä mainitsenkin :) Virallinen titteli sieltä on monimediatoimittaja, mutta koska luin myös viestintäkasvattajan kurssit läpi sekä opiskelin Turun yliopistossa kasvatustieteestä pedagogiset, voin toimia myös viestintäkasvattajana. Yliopistossa olen lukenut viestintää Tampereella tiedotusopin appron verran, sekä Haagin yliopitossa viestintää sen verran, mitä nyt siltä varsinaiselta vaihto-opiskelulta ehti :D

      Poista
  5. Esitän tähän saman kysymyksen kuin pari postausta aikaisemmin, sillä se lienee hukkunut uusien postausten sekä nettiongelmien jalkoihin. Eli te jotka olette kirjan jo lukeneet ja toki tekijöillekin. Onko kirjassa mitään sellaiselle joka tietää että hänestä ei olisi yrittäjäksi ja rankentamaan omaa elämäänsä tällaisista osasista? Minä tarvitsen itselleni työnantajan ja edes epäsäännöllisen säännöllisiä töitä joiden rinnalla voi sitten toki pohtia omia erikoisia unelmiaan. Kuten vaikka sitä satukirjaa. Kuulunko ollenkaan kohdeyleisöön? Miten paljon kirja painottaa juuri itsensä työllistämistä ja yrittäjänä toimimista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Joo, anteeksi, sun kommentti on roikkunut tuolla vastaamattomissa. Kökkö netti, balilainen hiljaisuuden päivä ja vielä lähes kokonaan rikkoutunut tietokoneen näyttö :D Muillekin vastauksia kommentteihinsa odottaneille kiitos kommenteista ja kärsivällisyydestä, vastaan heti kun voin <3

      Me molemmat kirjan kirjoittajat olemme tosiaan nykyään yrittäjiä (Satu ei ole tehnyt päivätöitä valmistumisensa jälkeen ja minä olen ollut monta vuotta enemmän ja vähemmän freelancer ja oman yrityksen perustin nelisen vuotta sitten). Silti kirja ei ole mikään yrittäjyyden ylistys, vaan sen tarinat ja niksit esimerkiksi unelmatyön löytymisestä, taloudellisesta turvasta, jaksamisen ylläpitämisestä ja perheen sekä työn yhdistämisestä sopivat ihan kaikille. Vai mitä ovat kirjan lukeneet mieltä?

      Poista
  6. Maanantaina pääsen ihan oikeisiin unelmaduunehin. Pääsen VIRKAMIEHEKSI!! Ihanampaa! Oikeasti, olen ihan uskomattoman innoissani maanantaina alkavasta virkaleidin työstä kehityspolitiikan saralla. Toki olen vastavalmistunut ja tämä on ensimmäinen big girl job, mutta hittolainen, se on just se duuni jonka olen kuvitellut itselleni. Ah, ja siitä vielä maksetaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, onneksi olkoon! Jännä, miten onnelliseksi sitä voi tulla ihmisen puolesta, jota ei tunne henkilökohtaisesti. Mutta kun työ on niin iso osa ihmisen elämää, että on upeaa, että se saa aikaan ihmisessä tuollaisia fiiliksiä kuin sun työ sussa. Mäkin huomaan välillä miettiväni, että ei vitsi, saan tehdä just niitä asioita työkseni, joita rakastan JA sit siitä vielä maksetaan :D

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe