Talvi ulkomailla – miten se on taloudellisesti mahdollista?

20.3.17

Olemme viettäneet nyt perheen kanssa kolmisen kuukautta Balilla. Edessä on vielä vajaa kuukausi reissua. Emme ole miljonäärejä, emme ole voittaneet lotossa tai saaneet jättimäistä perintöä kaukaiselta isotädiltä. Emme toki ole köyhiäkään, vaan tavanomainen keskituloinen pulleasti toimeentuleva kaksilapsinen perhe Helsingistä. Miten matkamme sitten taloudellisesti on ollut mahdollinen?

Ensimmäinen kikka on ärsyttävän yksinkertainen. Se on niin tylsähkö asia kuin säästäminen. Mä olen aika huithaippeli rahan kanssa, mutta olen silti jotenkin aina onnistunut säästämään. Opiskeluaikoinakin (kävin opiskelujen ohessa töissä) siirsin joka kuukausi rahaa sivuun rahastoihin, eläkevakuutukseen ja säästötilille. Silloinkin paukautin säästötilin säpäleiksi yleensä juuri matkoja varten. Nyt töitä tekevänä säästäminen on ollut tietenkin helpompaa. Siirrän rahaa sivuun joka kuukausi, tuli mikä tuli.
Tällä kertaa matkamme mahdollistaja ei kuitenkaan ollut suoranaisesti säästäminen. Koska jouduimme aikaistaa reissu-unelmamme toteuttamista vuodella alkuperäissunnitelmasta, matkamme osui samoihin kohtiin kuin kotimme remontti. Pääsoin kotimme remontti tehtiin vanhan kodin myynnistä saaduilla voitoilla, mutta päädyimme viimetingassa remontoimaan keittiömme, joka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan tehdä sitten joskus. Siihen paloi reilusti yli 20 000 euroa, eli käytännössä kaikki matkaa varten säästämämme rahat.

Uskalsimme silti toteuttaa unelmamme ja lähteä matkaan, sillä minä teen koko reissun ajan töitä. Kuten tuossa linkkaamassani työpostauksessa kerronkin, olen tehnyt paljon vähemmän töitä kuin normaalisti, ja esimerkiksi rahaa tupaan tuovia sisältöyhteistöitä on ollut tosi vähän. Se on ollut ihan tarkoituksellista, sillä en toki lähtenyt maailmalle vain istuakseni nenä kiinni läppärissä. Silti on sanottava, että uskoin voivani tehdä tänä aikana enemmän blogihommia, joista voisin lähettää laskun perään. Esimerkiksi Australia-piipahduksemme aikana sain sydämentykytyksiä ja sellaista ”perheenelättäjätahdistusta” maan kalliista hintatasosta.
Omien tulojeni lisäksi sisältöä kukkaroomme tuo Suomen valtio. Mies on oikeutettu kotihoidontukeen, sillä emme asu ulkomailla vuotta kauempaa. Mies on siis tällä hetkellä hoitavapaalla lasten kanssa, joten kiitos Suomen mahtavien perhevapaajärjestelyjen, mies ylipäätään sai töistä vapaata ilman irtisanomista ja lisäksi vielä saa rahaa ratkaisustaan. Miehen saama kotihoidontuki Helsinki-lisällä on kuukaudessa rapiat 500 euroa, mikä on tropiikissa iso raha.

Budjetti pitää tasapainossa myös kodissamme olevat vuokralaiset. Koska koti on vuokrattu tutuille ja vain osa-aikaiseen käyttöön, keskeneräinen remonttikaan ei haitannut. Nurkkiin sai tavaroidemme lisäksi jäädä maalipurkit, porakoneet ja seinille kiinnitetyt maalinäytteet. Sopimamme vuokra ei ole suuren suuri, mutta vastapalveluna saamme myös jonkun pitämään kodista huolta poissaollessamme, kastelemaan kasvit sekä availemaan postimme ja lähettämään niistä tarvittaessa kuvia meille (näistä jälkimmäisistä iso kiitos myös ihanille naapureillemme).
Iso säästö asumiskuluihin tuli myös siitä, että otimme asuntolainastamme kolmeksi kuukaudeksi lyhennysvapaata. Tietenkin parasta olisi maksaa lainaa pois nyt kun korot ovat alhaalla, mutta hitto vie. Aina ei tahdo tehdä järkevästi. Olemme siis makselleet vain korkoja (jotka tosiaan ovat ihan olemattomat nyt) sekä vastiketta. Lyhennysvapaa oli ihan ilmoitusluontoinen asia, jonka pystyi pankin kanssa hoitaa puhelimessa. Ensi kuussa lähdetään taas lyhentämään lainaa.

Säästöä on tullut myös muista kotimaan menojen karsimisesta. Päivähoitomaksuissa säästämme kuukaudessa reippaat 400 euroa. Puhelinkulut ovat minimissään, sillä Suomen-luurimme liittymineen ovat lähinnä hätätilanteita varten olemassa. Netin saamme lainattua majapaikoistamme ja kahviloista (vaikkakin kunnolla toimivista yhteyksistä olisin valmis maksamaankin). Harrastukset ovat tauolla, ja salimaksuista, jäsenmaksuista ja kausimaksuista jää kuukaudessa laitettavaksi matkaan parisataa. Bussikorttiakaan ei tarvitse ladata, emmekä ole syöttäneet VR:lle satasia junamatkoista, kuten normaaliarjessa. Hesarin tilaus on tauolla, samaten kuin muiden aikakausilehtien (tai no, remontoijana päätin, että Dekon tahdon tulevan inspiraatioksi matkamme aikanakin).
Enemmän rahaa menee ainoastaan matkavakuutuksiin, jotka jouduimme pidempää reissua varten päivittää. No ja okei, Spotify, Yogaia, BookBeat ja Netflix ovat edelleen tilauksessa, mutta niistä on ollut iso ilo täällä (paitsi Netflix toimi vain Australiassa, jossa ehdimme katsoa kolme jaksoa Narcosta, joten sen tarpeellisuutta olisi voinut miettiä).

Ennen matkaamme hankimme käteistä myös myymällä vanhoja tavaroitamme. Muutossa jäi tarpeettomaksi kaikenlaista huonekaluista kodin pienesineisiin. Myimme myös erinäisiä vauvatavaroita, ja esimerkiksi yhdistelmärattaitastamme huudettiin Huutonetissä lopulta ihan käsittämättömän paljon.
Kun Suomen kulut oli karsittu minimiin, oli aika miettiä, mihin meillä on varaa. Hintataso onkin osittain se syy, miksi päädyimme viettämään talvemme Balilla. Täällä elinkustannuksemme ovat niin alhaisia, että matkamme on mahdollinen. Kunhan saa kasaan lentolippujen hinnat, paikanpäällä eläminen on paljon edullisempaa kuin Suomessa. Täällä on postaukseni yhden kuukauden kauppalaskuista Balilla, mutta paljon edullisemminkin voisi elää, jos kävisi asioimassa aamuvarhaisella tai iltasella paikallisilla toreilla.

Balin asumiskustannuksista taas esimerkkinä Ubud, jossa maksoimme isosta kahden makuuhuoneen villastamme 800 euroa kuussa. Se tekee asumiskuluiksi 200 euroa kuukaudessa naamalta. Siinä on iso säästö pääkaupunkiseudun asumiskustannuksiin verrattuna, etenkin kun hintaan kuuluu sähkö, vesi, netti ja yleensä siivouskin. Villaamme olisi tarvittaessa sujahtanut toinenkin perhe jakamaan kustannuksia.
Mitä kauemmin yhdessä paikassa viipyy, sitä edullisemmaksi vuokrahinnan pystyy neuvotella. Siksi maksamme nyt reissatessa ja majapaikkaa useammin vaihtaessa asumisesta enemmän, mutta olemme pyrkineet siihen, että yöhinta ei olisi 40 euroa enempää. Yleensä pääse helposti allekin. Esimerkiksi homestay-majoituksista saa etenkin yksin matkustaessa yön helposti kymmenellä eurolla.

Perheellisenä kulut ovat tietenkin isommat kuin vaikkapa yksin matkustaessa, mutta samalla voimme ikään kuin jakaa kustannuksia, vaikka maksut yhdestä kukkarosta menevätkin. Voimme asuttaa pienen bungalowin nelistään, vaikka oikeastaan sinne mahtuisi vain kaksi aikuista. Taksilla kulkee saman hintaan neljä ihmistä kuin yksikin. Ravintolassa lapsille riittää yksi ravintola-annos puoliksi. Monissa paikoissa lapset saavat esimerkiksi aamupalan ilmaiseksi tai alennusta vaikkapa sisäänpääsymaksuista.
Nyt tosiaan vietämme reissumme viimeisiä viikkoja, minkä pystyy nähdä myös pankkitililtä. Kun on tottunut siihen, että aina on ollut säästössä rahaa ja lisäksi vielä mukava puskuri huonoja päiviä varten, kyllähän tuo tyhjyyttään kaikuva pankkiholvimme saa aikaan vatsaan ikäviä tuntemuksia. Kevät näyttää kuitenkin reippaammalta töiden suhteen, ja kotona työpöydän ääressä on taas aika laittaa tuulemaan ja keksiä, mitä kaikkea sitä tekisikään työkseen loppuvuoden.

Vaikka tämä talvi oli puhtaasti rahallisesti ajatellen älytön tempaisu, olen onnellinen, että sijoitimme roposemme juuri tähän; perheeseen, tropiikkiin ja kiireettömyyteen.

Lue myös nämä

23 kommenttia

  1. Tämä asia ei liity nyt postaukseen, mutta tuli mieleen että kun reissaatte ympäriinsä niin onko teillä mukana jotain turvaistuimia lapsille tai onko sikäläisissä autoissa edes turvavöitä? Jos ei ole niin en siis aio mitenkään moralisoida mutta kiinnostaa vaan. Miten olette pohtineet asiaa ja minkälaisiin ratkaisuihin päätynyt? Tästä olisi kiinnostavaa lukea kokonainen postauskin, koska veikkaan että moni pohtii tätä liittyen kaukomatkailuun lasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan ainakin menty maassa maan tavalla. Alussa hirvitti kun vähän reilu vuoden ikäinen matkusti tavallisessa turvavyössä tai sylissä autossa ja tuktukissa matkarattaissa/sylissä, mutta kaikkeen tottuu :)

      Poista
    2. Täytyy myöntää että kun kerran matkustettiin ihan Helsingissä rautatieasemalta laivaterminaalille ja tilattiin taksi turvakaukalolla, mutta ei saatukaan kaukaloa niin olin ihan vähällä jäädä kävelemään. Jos en olisi ollut siinä vaiheessa ihan poikki jo valmiiksi ja kuski ei olisi ollut niin ylenpalttisen ystävällinen niin olisin kieltäytynyt menemästä kyytiin lapsen kanssa. Olen ehkä turhan vainoharhainen, mutta minä en uskaltaisi mennä maassa maan tavalla tuollaisissa liikenteeseen liittyvissä turvajutuissa.
      Nyt kun lapsi täyttää kolmen niin olin valmis tulevalla Irlannin matkalla siihen että jos tarvitaan taksia niin lapsi voi istua tavallisella lantiovyöllä, mutta päädyttiinkin vuokraamaan auto ja siihen turvaistuin. Kivi putosi sydämeltä.

      En tahdo mitenkään moralisoida muiden valintoja tässä asiassa ja pakko myöntää että aika isoja liikkumisongelmia tuo on tuottanut meille pariin otteeseen. Paljon helpommalla pääsisin jos ottaisin rennommin, mutta olen nähnyt liikaa videoita siitä miten huonosti vyötetty koira tai ihminen lentää äkkijarrutuksessa tai kolaritilanteessa etten vaan uskalla. Näin karmeana yksityiskohtana yhdessä videossa sylissä pidetty vauva mätkähti suoraan tuulilasiin. Varmasti lavastettu tilanne, mutta se meni jotenkin syvälle ja muistan edelleen miten hirveältä se näytti.

      Poista
    3. Me ollaan otettu vauva-aikoina turvakaukalo mukaan (kulkee lentoyhtiöistä riippuen ilmaiseksi ruumassa). Mutta eipä siitä esimerkiksi Thaimaassa olisi apua ollut, kun autoissa ei juuri ollut turvavöitä, ja jos oli, ne olivat kaksipistevöitä. Puhumattakaan tuk-tukeista :)

      Vauva-ajan jälkeen lapset ovat kulkeneet ihan vain turvavöissä. Täällä on aika kivasti autoissa turvavyöt ja jopa kolmipistevyöt. Silti muutaman kerran ollaan jouduttu vaihtamaan autoa, kun puheista huolimatta keskipenkissä ei ole ollut vyötä ja näin ollen sitä ei ole riittänyt kaikille.

      Menemme siis niillä ehdoin, mitä maassa on mahdollista odottaa. Suomessa on mahdollista odottaa paljon, ja kai autottomuudesta johtuen olen ihan liiankin hysteerinen tämän asian kanssa. Saan hepulin, jos lasten vyöt on laitettu kiinni vähän kiemuralla. Ja sen sellaista.

      Skoottereilla mennessä ollaan tahdottu kaikille kypärät, vaikka jossain paikoissa se on tarkoittanut sitä, että skootteria ei ole voinut vuokrata. Eihän täällä kaikilla ole kypäriä, jostain syystä etenkään lapsilla. Otetaan myös kaksi skootteria, vaikka paikallisen kästiyksen mukaan ihan hyvin voitaisiin koko perhe matkata samalla rutkulla.

      Poista
  2. Hyviä vinkkejä! Tulot voi tosiaan matkan aikana tulla monesta eri suunnasta. Onneksi lähditte, sillä nythän se on lasten kannalta varmaan helpointa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulot voivat tosiaan tulla monenlaista kautta, niin ennen reissua säästäessä kuin sitten paikan päällä. Nyt oli tosiaan helppo lähteä, kun ei vielä tarvitse miettiä lasten kouluja. Vaikka eihän se mahdotonta olisi sittenkään. Myös miehen vapaa töistä järjestyi helposti vielä nyt, kiitos Suomen perhevapaiden.

      Poista
  3. Hyviä vinkkejä ja huomioita. Ollaan myös lähdössä viettämään hoitovapaata ulkomaille noin viideksi kuukaudeksi, puoliso opiskelee ja minä vietän hoitovapaata. Saako näin helsinkiläisenä Helsinki lisän myös ulkomaille? Olen laskenut reissubudjettimme ilman sitä, mutta pienellä budjetilla sen saamisella olisi suuri merkitys. Lyhennysvapaaseen liittyen vielä huomio. Työskentelen rahoitusalalla ja lähes kaikilla asiakkailla ajatus, että näin matalien korkojen aikana laina nopeasti pois lyhentämällä. Oikeasti juuri tässä vaiheessa on järkevää pitää lyhennysvapaata (korkomenot kuukaudessa mitättömät vs. korkeiden korkojen aikana, joten taloudellinen hyöty suuri) ja a) säästää muualle, joka on taloudellisesti tietenkin järkevin vaihtoehto ja kasvattaa puskureita tulevaan b) laittaa lyhennysvapaasta tuleva ylijäämä reissaamiseen / unelmien toteuttamiseen, joka onnellisuuden kannalta on loistava investointi. Kyllä se laina lyhenee vuodenkin lyhennysvapaan jälkeen ja asunnon arvo on sama riippumatta siitä onko lainaa 5/10teur enemmän. Mutta ihanaa loppureissua ja säästämään kerkeää muutaman kuukauden päästä. Näin me ainakin ajatellaan, kun me omaa reissua suunnitellaan; lainalyhennysvapaalle ja nautitaan. Tietenkin ollaan toki onnellisessa tilanteessa, että ollaan pystytty säästämään opintojen ohella ja mä nyt töiden ohella, jolloin säästöjä jää vielä rutkasti, mutta ne jätetään tulevaan ja lyhenysvapaasta ja vuokratulosta irroitetaan reissuun. Vielä loppuun kiitos blogista! Tätä on mahtava lukea ja odottaa omia seikkailuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että tekin olette lähdössä reissuun. Ja ihanaa, että mun ajatuksista ja tarinoista on ollut iloa odotellessa omaa matkaa.

      Kyllä, jos ette muuta pysyvästi ulkomaille ja jos matka kestää alle vuoden, kuntalisän saa myös ulkomaille. Mehän olemme edelleen helsinkiläisiä, joilla on koti ja osoite siellä. Tuttavaperhe oli juuri päivän vajaan vuoden ulkomailla, toinen vanhemmista työkomennuksella ja toinen hoitovapaalla. Hekin saivat nauttia Suomen sosiaaliturvasta koko reissun ajan.

      Hyvä pointti tuohon lyhennysvapaaseen sinulla! Mä tosiaan olen rahojen kanssa huithaippeli, enkä ymmärrä kuvioista niiden ympärillä niin paljon kuin pitäisi ja haluaisin, mutta taidan saada kiinni ajatuksesetasi. Meillä sitä lainaa riitää maksettavaksi vielä niin moneksi vuodeksi, ettei tällaiset kolmen kuukauden lyhennysvapaat sitä hetkauta juuri mihinkään. Mutta meidän elämäämme tämä reissu kyllä hetkauttaa :)

      Poista
  4. On ollut mahtava seurata teidän reissujuttuja! Me ei saatu kotihoidontukea ulkomaille pari vuotta sitten, kun olimme puoli vuotta lasten kanssa vapaaehtoistöissä. Näin luki silloin Kelan sivuillakin, mutta onkohan tämä muuttunut viime aikoina? Lapsilisässä muistan tuon vuoden rajan eli ainakin silloin sen sai aina kun kyseessä oli alle vuoden oleskelu. Tsemppiä sinne, nauttikaa viimeisistä viikoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää, että reissujuttuja on ollut mahtava seurata :) No jo on, että te ette saaneet tukea. Ei kai vapaaehtoistyöt voineet sulkea sitä mahdollisuutta pois, en usko? Me soiteltiin näistä Kelaan, ja tosiaan ainakin nykyään pidempi matka (kunhan alle vuoden) on mahdollinen säilyttäen sosiaaliturvan ja perhevapaaedut. Samalla tavalla lapsemme ovat poissa päivähoidosta (mistä sen tuen siis saa), ollaan me sitten täällä tai vaikka reissaamassa ympäri Lappia .

      Poista
    2. Vapaaehtoistyö ei vaikuttanut tähän. Kysyimme asiaa myös virakailijalta ja hänkin meille kertoi, että tukea ei ulkomaille saa toisin kun lapsilisää. Piti ihan tarkistaa Kelan sivuilta, miten asia on siellä sanottu ja siellä lukee näin: "Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea ei makseta ulkomailla muissa kuin EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä oleskelevista lapsista. Esimerkiksi Kiinassa lähetetyn työntekijän perheenjäsenenä oleskelevasta lapsesta ei tukea makseta." Hyvä, että te tuen kuitenkin onnistuitte saamaan :)

      Poista
    3. Hmm, oisko kyseessä nyt kuitenkin jonkinlainen työjuttu. Kun mehän olemme täällä virallisesti ihan vain lomalla, viisumienkin mukaan. Kumpikaan meistä ei tee kohdemaihin (Balille tai Australiaan) töitä, emmekä perheenä asu virallisesti täällä, vaan kotiosoitteemme on Suomessa. Olemme siis turisteja. Esikoisen isyysvapaat vietettiin perheen kanssa Thaimaassa, vaikka silloin aika tosin oli lyhyempi. Olisi mielenkiintoista tietää, sillä ollaan myös mietitty vapaaehtoistöitä. Vaikkakaan niitä nyt ei ehditä hoitovapaaseen oikeutettuina aikoina tehdä.

      Meille oli tosi positiivinen yllätys järjestelmän joustavuus. Kuopus oli jo päiväkodissa, mutta noin vain mies pystyi vajaan puolen vuoden työpätkän jälkeen taas jäädä hoitovapaalle. Ihan parasta on, että meillä myös säilyy päiväkotipaikat hoitovapaan ajan, kun ollaan poissa vain näin vähän aikaa. Ja koska reissumme ajoittuu niin hyvin, 99,5 prosentin todennäköisyydellä esikoinen pääsee syksyllä palaamaan vanhaan ryhmäänsä ja kuopus sitten isojen puolella samaan, johon vanhat kaveritkin menevät. Kyllä on onni olla perheellinen Suomessa (ja suomalaisena perheenä maailmalla)!

      Poista
    4. Turistiviisumilla mekin oltiin. Vapaaehtoistyö ei vaikuttanut tähän, ei oltaisi saatu kotihoidontukea vaikka oltaisiin vaan lomailtu. Teille on ilmeisesti sattunut joustavampi virkailija, sillä meille sanottiin selkeästi, että pidempään ulkomailla oleskellessa tukeen ei ole oikeutta kun noissa tietyissä maissa. Ja näin se mun ymmärryksen mukaan Kelan sivuillakin lukee. Muuten mekin koettiin Suomen systeemi hyvin joustavaksi.

      Poista
    5. Ja meillä myös kotiosoite silloin Suomessa. Tosin eihän se sinällään Kelan virkailijoille kuulu, missä kukin lomansa viettää.. Koettiin tämä jo silloin hiukan erikoiseksi, mutta ei sitten alettu enempää asiaa selvittelemään kun Kelan sivujen teksti tuki virkailijan lausuntoa. Oli muuten jotenkin nurinkurista, että me saatiin paljon enemmän lapsilisää kun mun paikalliset työkaverit sai palkkaa!

      Poista
    6. No johan. Ymmärrän toki, että joku raja pitää olla siinä, kuka voi kuulua Suomen sosiaalietuuksien piiriin, mutta jos nyt viettää muutaman kuukauden ulkomailla (eikä tosiaan tee kohdemaihin palkallista työtä), on mielestäni omituista, että teille ei ole silloin myönnetty kodihoidontukea. Omassa sosiaalisessa kuplassani nykyään matkataan just pidempiä reissuja kuin parin viikon piipahduksia, myös lasten kanssa.

      Poista
  5. Kiitos vinkeistä! Nämä teidän reissujutut ovat muutenkin olleet ihan kullanarvoisia piristeitä täällä pohjolan pimeässä talvessa :) Nyt onneksi alkaa jo päivä pitenemään.

    Meidän perheellä on suunnitteilla myös jossain vaiheessa viettää pidemmästi aikaa tuolla toisessa kotimaassa eli Gambiassa. Itseasiassa ollaan tällä hetkellä niinkin pitkällä suunnittelussa, että aletaan rakentaa sinne taloa - kunhan löytyy minun kriteerini täyttävä tontti. Mutta jos raha pitää johonkin tuhlata, niin käyttäisin sen ehdottomasti matkailuun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kiva kuulla, että vinkeistä ja reissupostauksista ylipäätän on ollut iloa! Jaettu ilo on paras ilo :)

      Oi mahtavalta kuulostaa teidän suunnitelmat. Mun ja miehen viimeisin kahdenkeskinen reissu ennen esikoisen syntymää olikin juuri Gambiaan.

      Poista
  6. Hei! On ollut mukava seurata eloanne paratiisissa! Pakko kysyä että mitä muita töitä teet blogisi lisäksi, kirjoitatko lehtiin juttuja tms. Mukavaa kevättä, sitten myös Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, että reissutarinoitani on ollu mukava seurata! Kirjoitin tosiaan aikaisemmin tuon linkkaamani postauksen töistäni täällä. Lehtijuttuja en ole tehnyt yli vuoteen, mutta hyvinkin voisin Suomeen palatessani kaupata tekstejä myös printin puolelle reissustamme. Laskutan yritykseni kautta eniten juuri blogiini liittyviä juttuja, joten blogi on päätyöni. On ollut sitä jo lähes pari vuotta. Tällä hetkellä työpöydällä on myös kirjani Unelmahommissa, jonka julkkareiden ympärillä on kaikenlaista säpinää, suunniteltavaa ja tehtävää :)

      Poista
  7. Kiitos Hanne. Täällä sataa lokaa jaa aamuisin autonikkunat on jäässä sekä ulko- että sisäpuolelta. Ja hanskat tietysti hukassa ja kiire. Iltaisin kun viimein lapset nukkuu, vilkaisen vielä jos olisit kirjoittanut jotain Balilla. Ah. Vihreää ja tunnen hedelmien maut ja tuoksut. Kiitos. Nämä postaukset ovat tuoneet voimaa arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten ihana kommentti, kiitos Anna! Niin mahtavaa tietää, että meidän reissutarinat piristävät myös muita kuin meitä kokijoita itseään. Ja jos voin olla tuomassa voimaa arkeen, vau, se on kyllä upea juttu se.

      Poista
  8. Kiitos tästä postauksesta! Monet noista jutuistahan ovat ihan niitä perinteisiä ja itsestään selviä, joita ei vaan tule ajattelleeksi. Me olemme jo useamman vuoden ajan haaveilleet ja puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan, vastaavasta reissusta, mutta emme ole saaneet aikaiseksi lähteä. Nyt kun esikoinen on jo koulussa, tuntuu asia vieläkin vaikeammalta. Mutta ehkä sitten, kun lapset joskus muuttavat pois kotoa?...

    VastaaPoista
  9. Semmoinen kiinnostaisi, että miten saitte pidettyä päiväkotipaikat ja sitten samaan aikaan kuitenkin nostettua kotihoidontukea? Tai siis irtisanoitte päiväkodin, mutta saitte lupauksen, että saatte samat paikat uudestaan, vai?

    VastaaPoista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe