Kaupallinen yhteistyö

Auringolla kasvavien lasten uudet vaatteet

Vaatteet saatu Melli EcoDesignilta

Tarina kertoo, että pohjoismaalaiset mukulat kasvavat auringossa. Kesälomien jälkeen kouluihin ja päiväkoteihin palaa pisamaposkisia muksuja, joiden paksummat takit kinnaavat ja pitkähihaiset tuntuvat kipsahtaneen parilla koolla. Kenkiin tungetut varpaat tuntevat olonsa ahtaiksi paljain varpain kirmatun kesän jälkeen.

Sama tuntui käyneen meidän sakkimme muksuille rapian kolmen kuukauden Bali-reissun aikana. Tropiikissa ei pitkiä hihoja tai lahkeita käytetty, mutta eron huomasi matkustaessa. Samat legginsit, jotka päällä matkasimme Balille, paljastivat Suomeen palatessa siivun nilkkaa. Paitojen helmat alkoivat lähestyä napapaitamittoja, ja koko käsivarsi ei meinannut mahtua hihoihin.
Reissun jäljiltä perheen talouskassassa näkyi pohja, eikä kurkkaus kolme kuukautta käyttämättä olleeseen vaatekaappiin tuonut helpotusta. Lasten vaatteista sai perata suurimman osan pois pieneksi jääneinä. Että enpä pannut vastaan, kun Melli EcoDesignilta kysyttiin samoihin aikoihin, josko he voisivat lähettää lapsille vaatteita heidän uudesta mallistostaan.

Tutustuin Melli EcoDesingiin pari vuotta sitten, kun Lasten PR otti sen edustukseensa ja tutustutti kaksi suomalaisen työn ja designin ystävää toisiinsa; Mellin ja minut. Mellin vaatteet tehdään Suomessa kankaan kudonnasta ja kuosien painamisesta ompeluun saakka. Vaatteiden trikoo on valmistettu GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta. Täällä kirjoitin tarkemmin yrityksen tuotannosta sekä tarinasta.
Mellin taustan lisäksi pidän merkin vaatteiden neljästä peruspilarista (jotka olen nimennyt ihan itse): yksinkertaisuus, kestävyys ja pehmeys ja sopiva lapsekkuus. Lapsemme saavat itse valita vaatteensa, ja se on heille tärkeä juttu. Silti joidenkin lasten vaatetoiveiden kanssa joudun nikotella. Tykkään, että näissä Mellin vaatteissa kenenkään ei tarvitse tehdä kompromisseja, ei mun eikä lasten.

Vaatteiden klassinen ilme kestää aikaa, ja samalla kun ne ovat tyylikkäitä, ne ovat myös mukavan lapsekkaita. Housujen, huppareiden, paitojen ja legginsien leikkaukset ja kuosit eivät huuda jaottelua tyttöihin ja poikiin, mikä ei todellakaan ole vallitseva meininki tuolla lastenvaatemarkkinoilla. Paksu ja laadukas trikoo kestää tehokäyttöä ja -pesua, eivätkä huolella ommellut saumat ala repsottaa. Pesulapun mukaan näitä ei saisi heittää kuivausrumpuun, mutta siellä ne ovat meillä pyörineet kymmeniä, jos ei satoja kertoja jokainen.
Nykyisestä mallistosta muutaman viikon käytön jälkeen erityismaininta polvipaikkahousuille, joiden malli on just sopivan löysä olematta ihan lökö. Kuopuksella oli vastaavat käytössä jo aikaisemmin, ja ne kestivät rymymeininkiä uskomattoman hyvin. Röyhelömekon leikkaus on ihana ja kangas jämäkkää ja samalla pehmeää. Musta tyllihame tulee olemaan jokaisten juhlien ja arjen kohokohtien vakiovaate, sen on huomannut jo nyt.

Kuopuksen peruspaidat, musta ja ihana metsänvihreä, menevät kärkikahinoihin parhaimman tuntuisten paitojen sarjassa. Mahtavaa oli myös huomata, että Mellin uudet neuletakit ja pipot tehdään tietenkin Suomessa nekin. Tähän asti olen käynyt hankkimassa lasten neuletakit isoista ketjuvaateliikkeistä, mutta nyt ei enää tarvitse.
Tällä vaatekavalkadilla lasten kelpaa lähteä tulevaan kesään hakemaan kasvuvoimaa auringosta. Hauskaa ja iloista vappua sinne kaikille – huomenna on jo toukokuu!

Ps. Sain ilokseni antaa teille käyttöönne alekoodin Melli EcoDesignin nettiputiikkiin. Koodilla melli0517 saa 20 prosentin alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa torstaihin 4. toukokuuta asti.
Työelämä

Kreisi viikko Unelmahommissa

Jos tuossa tovi sitten marisin, että voisi vähän jo alkaa tapahtua jotain, niin kuulkaa. Tällä viikolla on sitten tapahtunut. Ja sellaisella tohinalla, että sukkahousuja on puettu täpinässä väärinpäin päälle ja öisin ei meinaa saada nukutuksi, kun mieli surisee innoissaan arkistoiden ja prosessoiden kaikkea uutta. Morijens!

Tässä muutamia nostoja yhden unelmatyöläisen viikon varrelta:

Satu tuli Reykjavikista Suomeen, joten ollaan otettu Unelmahommat haltuun. Ollaan poseerattu kameralle muina kesämuijina hyisessä Helsingin kevättuulessa ja annettu haastatteluja erikseen ja yhdessä.
Käytiin Satun kanssa puhumassa kirjastamme, Unelmahommista ja niillä tienaamisesta Yle Puheen Aamussa, ja mikäli tuo puolituntinen meni ohi, se löytyy nyt Areenasta täältä. Radio Helsingissä taas käytiin tarinoimassa toinen puolituntinen esimerkiksi siitä, mitä se Unelmahommissa painaminen oikeasti on ja minkälaisilla työkaluilla, metodeilla ja soittolistoilla taomme valmista duunia. Se löytyy tallenteena kuunneltavaksi täällä.

Tällä viikolla myös taputeltiin kättä päälle ja nostettiin maljat sovittuamme podcast-sarjasta. Kyllä, minä ja Satu tullaan sun kuulokkeisiin! Aletaan tehdä podcast-sarjaa unelmaduuneista, ja joka jaksossa on mukana mielenkiintoinen ja tunnettu vieras. Jos kaikki menee kuten on suunniteltu, nauhoitukset rykäistään purkkiin kesän aikana ja elokuussa alkaa noin kolmen kuukauden putki, jossa pöllytetään työmaailma uusiksi ja ympäri. Kerrotaan tästä Satun kanssa lisää, kun asiat etenevät ja homma selkiintyy, mutta yhtä kaikki: niin siistiä päästä taas tekemään duunia äänellään!
Olimme Satun kanssa puhumassa Tietokirjailijat ry:n iltamissa WSOY:lla tietokirjailijan työstä ja miten sillä tekee rahaa – sillä pelkillä kirjoillahan Suomessa ei elä kuin muutama kirjailija. Vaikka olinkin itse puhujan roolissa, tulin samalla laajentaneeksi omaa tietämystäni ja maailmaani. En tiedä, onko millään muulla alalla niin laaja kirjo asiantuntijoita ja ihmistyyppejä kuin tietokirjailijoissa. Vaikka heistä jokainen on kirjoittanut tietokirjan, tietämys ja kiinnostus poikkeavat toisistaan. Ehdin illan aikana jutella kirjailijoiden kanssa, jotka ovat tehneet opuksen muun muassa ilmailusta, keskiajan puvuista, terveystiedosta, Euroopan historiasta, villiyrteistä ja suomen kielestä. Vau!

Viikon aikana olen myös kipaissut pikaisesti muutamissa pressipäivissä, joihin vain olen ehtinyt. Miten niin moni osuikin tälle viikolle! Oli mukava nähdä kavereita ja työtuttua monen kuukauden (Bali)tauon jälkeen. Ihan kuin ei olisi poissa ollutkaan, ja se on hyvä niin. Pressipäivistä on tarttunut mukaan käyntikortteja, joista ainakin osasta seuraa vielä jotain mukavaa myös teille tänne blogiin asti. Että kyllä, kyllä se kaipaamani laskutuskin tässä taas alkaa pian laulaa sulosointujaan, ja raha-ahdistus laantuu.
Ja sitten eilen torstaina oli yksi vuoden mahtavimpia päiviä, kun useamman kuukauden ajan suunniteltu Unelmahommissa after work -tilaisuus järjestettiin. Aamu meni roudatessa kamoja ja hakiessa puuttuvia juttuja kymmenen sentin korot kolisten. Käärittiin Satun kanssa kotimaisia orvokkeja kääreisiin näpit paperiviilloilla ja sujauteltiin orvokkien kaveriksi goodie bageihin kaikkea muuta kivaa suomalaista duuninäytettä – oma kirjamme mukaan lukien.

Kemut olivat kertakaikkisen mahtavat. Juhlatunnelmaa, mutta myös asiaa ja inspiraatiota. Tykkään! Ihan Unelmahommissa-kirjan näköiset juhlat, kuten Artun ottamista kuvista tässä postauksessa voi jo vähän päätelläkin. Mutta niihin tunnelmiin palaan myöhemmin tarkemmin, voi pojat, ihan varmasti, kunhan olen ensin laskeutunut eurofiakuplastani.
Nyt on aika lähteä kohti PING Helsinki -festareita. Tiedossa on 15 sopimani minipalaverin lisäksi work shoppeja, luentoja ja iltakemut. Perjantain lopuksi saa kyllä kantaa yhden väsyneen, mutta onnellisen unelmaduunarimuijan kemuista kotiin. Ja ei muuten hyydy hymy vielä siinäkään vaiheessa.
Bali

Mitä pakata mukaan pitkälle lennolle (lasten kanssa)

Matka Suomen ja Balin välillä kestää rapian vuorokauden. Kun mukana on kaksi naperoa ja teoriassa koneessa pitäisi nukkua yhdet yöunet, käsimatkatavaroiden olisi hyvä olla kuin Muumimamman käsilaukku. Siellä pitäisi olla kaikkea nenäliinoista näkinkenkiin ja hakaneuloista hapankorppuihin. 

Näin ei tietenkään voi olla kuin saduissa, joten on pärjättävä pienemmällä selviytymispakkauksella. Tässä meidän listamme tavaroista, jotka on hyvä olla mukana pitkälle lennolla:

Aikuisten matkatavarat, eli ne, jotka pakataan käsimatkatavaroihin myös yksin matkustaessa: (Itse suosin reppu + pieni käsilaukku -yhdistelmää, jolloin tärkeimmät tavarat ovat helposti saatavissa käsilaukussa.)

  • Villasukat. Kaikki lämmin, pehmeä ja kotoisa on tarpeen koneessa.
  • Iso pellavahuivi. Huivi toimii suojana, peittona ja lämmikkeenä. Pellavahuivi menee myös pieneen tilaan, ja on monikäyttöinen kohteessa kuin kohteessa.
  • Sheavoi. Pieni purkki sheavoita toimii niin huulilla, kasvoilla kuin käsillä. Itse en jaksaisi raahata kosmetiikkaa koneeseen, mutta on pakko. Huulet repeävät kuivuudesta lentokoneen ilmassa lyhyelläkin lennolla.
  • Unimaski, puhallettava niskatuki ja korvatulpat. Tarpeen, jos on ajatuksenakaan yrittää nukkua. Meni kauan ennen kuin löysin unimaskin elämääni, mutta se todella toimii. On pakko laittaa silmät kiinni, kun ei kerran mitään näe. Unimaski kulkee mukanani myös muuten reissatessa.


  • Vastamelukuulokkeet. Kuulokkeiden vastamelunappi on ihmeellinen. Se katkaisee tosiaan napista painamalla lentokoneen taustakohinan ja luo ihanan tyhjiön. Yleensä siis käytän niitä myös yrittäessäni nukkua, välillä jopa yhdessä korvatulppien kanssa. Myös musiikin tai äänikirjojen kuuntelu sekä elokuvien katselu koneessa on paljon intensiivisempi ja mukavampi kokemus vastamelukuulokkeiden kanssa.
  • Kirja, lehtiä ja / tai puhelimelle ladattuja äänikirjoja sekä neuletyö. Jossain vaiheessa voi olla mahdollista nauttia näistä, ainakin jos matkustaa yksin.
  • Purkkaa. Vanha kunnon turistikikka korvien paineen tasailuun. Ja on myös kivempi hengitellä vieruskaverin poskelle mintun tuoksua kuin juuri tarjoillun parsakaalin aromeja.


  • Särkylääkettä. Koska lentomatka ei tarvitse seurakseen hedaria. Lasten kanssa matkatessa myös lasten särkylääkkeet kannattaa pakata mukaan.
  • Kosteusliinoja. Tuote, joka jäi vakiovarustukseen vauva-ajoilta. Pelastaa pienessä tilassa monenlaiset sotkut ja eriteräjähdykset. Toimii myös pikavirkistyksenä ja –pesuna, kun suihkua ei voi käyttää. Myös nenäliinoja kannattaa olla mukana.
  • Hammasharja ja pieni tuubi tahnaa. Aamu maistuu suussa aamulta lentokoneessakin, vaikka unta olisi takana vain pari tuntia katkonaisissa pätkissä. Lasten kanssa iltahammaspesut toimivat myös iltarutiinina ennen yöunia. Monesti pitkillä lennoilla lentoyhtiö tarjoaa hammasharjat.
  • Tärkeät tavarat. Eli passit ja muut mahdolliset matkadokumentit, lompakko, pampulat, silmälasinpesulaput, puhelin ja kotiavaimet. Jälkimmäiset on jees kaivaa esille etenkin kotiinpäin matkatessa. Ettei sitten keskellä yötä kotiovella liian vähissä vaatteissa hytistessä tule mieleen, että niin joo, avaimet ovat syvällä ison matkalaukun uumenissa.

Lasten viihdytyspatteristo, joka on hyvä olla pakattuna johonkin kätevästi aukaistavaan kassiin: (Esimerkiksi Fjällrävenin Kånken-repun kannen saa avattua kuin matkalaukun, jolloin sinne voi pujottaa sisään korin. Näin repusta tulee mukana kulkeva lelukori, joka saa kuitenkin sujautettua nätisti penkin alle laskujen ja nousujen ajaksi.)

  • Äänikirjoja. Puhelimeen offline-käyttöä varten ladatut satukirjat ovat mahtavaa ajankulua matkalle. Ja mikä parasta, ne eivät vie tilaa. Etenkin pienten lasten kanssa voi olla hyvä sujauttaa kuvallinenkin kirja mukaan käsimatkatavaroihin.
  • Tabletti / iPad. Me ei meinattu pakata tätä alkuun ollenkaan mukaan matkalle. Hullut! Onneksi tajuttiin napata se mukaan. Etenkin yhdessä pelattavat pelit pelastivat monta pitkää matkaa ja tuskastuttavan tylsää hetkeä.
  • Ulkoinen vara-akku. Ainakin jos puhelin on samaa laatua kuin itselläni ja tarvitsee lisäenergiaa heti parin tunnin aktiivikäytön jälkeen.


  • Puuhakirjoja ja värikynät. Pari uutta puuhakirjaa reissua varten on investoinnin arvoinen juttu. Klassikkokikka on pieni pussillinen tarroja, joiden kanssa räpeltäessä lapset viihtyvät pitkään. Ihan sama, vaikka ne olisivat puolueen vaalitarroja, kunhan vain on jotain liimailtavaa.
  • Puuhakortit. Tuttu ja toimiva ajankulu erilaisessa muodossa. Tussillla täytettävät ja pyyhittävät kortit kestävät myös pitkällä matkalla pidempään, kun pinkan ollessa valmis, niiden parissa askartelun voi aloittaa alusta ja ihan puhtailta korteilta.
  • Pikkuhahmoja, pikkuautoja. Mitä vain pientä, josta saa rakennettua leikin lentokoneen pienelle pöydälle.


  • Harsoja. Kaikenlaiseen erite- ja sotkutoimintaan.
  • Nenäsuihke. Kikka, jonka kuulimme kuopuksen päiväkotihoitajilta, kun jouduimme muinoin matkata korvatulehduksesta juuri parantuneen lapsen kanssa. Nenäsuihke auttaa pitämään nenän lisäksi myös korvat avoinna. Me ei olla tätä kikkaa sen koommin onneksi tarvittu, mutta tiedän, että joidenkin lasten korvat ovat kovilla lentämisestä ilman korvatulehduksiakin.
  • Naposteltavaa. Kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, sipsejä, karkkeja, ihan mitä vain. Lennolla tärkeintä on selvitä kunnialla perille, ei noudattaa herkkupäiviä.

Laukku, jossa kulkee kaikki tärkeä, jota ei voi laittaa ruumaan sekä vara-asiat, joita ei toivottavasti matkan aikana tarvita: (Toisin sanoen, jos matka menee hyvin, jos tätä laukkua ei tarvitse lennon aikana avata, vaan sen voi sujauttaa suoraan ylälokeroihin.)

  • Kasa varamatkustusvaatteita ihan koko perheelle. Sen jälkeen, kun Thaimaan-lennolla näin lapsen oksentavan kaaressa ämpärillisen yrjöä ensin toisen vanhempansa päälle ja sitten vielä toisen, olen oppinut pakkaamaan pari lentomatkustamiseen soveltuvaa varavaatekertaa koko perheelle mukaan. Tällä Thaimaan-matkan oksennusperheellä ei nimittäin ollut. Siinä sitten matkustivat vielä yli kuusi tuntia yltä päältä yrjössä koko sakki.
  • Kasa varavaatteita kohteeseen. Pitkillä lennoilla yleensä matkan väliin osuu yksi tai useampi välilasku. Sitä suurempi mahdollisuus on myös siihen, että matkatavarat eksyvät matkalla. Siksi on hyvä pakata matkustamoon mukaan läjä vaatteita, joiden avulla pärjää kohteessa tai vaihtoehtoisesti taas Suomessa. Balille mennessä jokaiselle matkaajalle varatulla hellevaatekerrastolla, läpsyillä ja uikkareilla pärjää jo pitkälle. Takaisin tullessa käsimatkatavaralaukkuun tungettiin kaikki vähänkään lämpimämpi vaate.
Juhla

Vappu-amatöörin 5 vinkkiä kevään juhlintaan


Kaupallinen yhteistyö: Perlage Sgàjo ja Suomen Blogimedia

Tänä vuonna minulla on edessä ihan uudenlainen vappu. Aion nimittäin juhlistaa sitä perinteisellä tavalla ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen 34-vuotias ja viettänyt tähän mennessä jokaisen vappuni ihan lapsuudesta lähtien vapputorilla, jossa vanhempani ovat myyneet kaikkea vappunaamareista hattaraan. Opiskeluaikanakin skippasin vappubileet ja lähdin mieluummin Pohjanmaalle töihin. Tai no, eihän se työltä tuntunut, vaan meidän perheemme vappuperinteeltä. Tutulta ja tärkeältä, meidän jutulta.

Vappuaattona olen pessyt popcornikonetta ja täyttänyt heliumilmapalloja. Aikaisin vappupäivän aamuna, muiden vasta palatessa vappuaattoriennoista tötteröhatut vinossa kotiin, olen ollut pystyttämässä Vaasan torille myyntikojuja. Olen kaupitellut jäätelöä, vappuhuiskaa ja lakritsia – mitä minäkin vuonna. Viime vuonna vietettiin vielä laastarivappua, kun kannattavasta työstä harrastukseksi muuttunut vapputorimyyminen hyvästeltiin vikan kerran kolmen sukupolven voimin.
Ja nyt sitten pitäisi kehitellä ihan uudet perinteet yhdessä miehen ja lasten kanssa. Jaiks! Sen takia järjestin hiljan pienimuotoiset ennakkovappubileet, jonne kutsuin naapuriperheen. Halusin testata, osaanko yhtään järjestää perinteisiä vappukemuja ja samalla selvittää kokeneemmilta udellen, minkälaisista vappuperinteistä me amatöörit voisimme napata kiinni.

Illan aikana selvisi, että vappuhan kuulostaa ihan minun suunnittelemaltani juhlakonseptilta. Sen kulmakivet muodostuvat kevään juhlinnasta, perheestä sekä ystävistä, ruokaisasta piknikistä ja kuohuviinistä.  Uskonkin vakaasti, että vapusta tulee yksi lempijuhlistani pienen alkuhaparoinnnin jälkeen. Etenkin kun taustatyö on nyt tehty.
Tässäpä tiedustelujeni tuloksena 5 vinkkiä vappukemuihin sekä kaltaiselleni vappuamatöörille että kokeneemmalle juhlijalle:

1. Mitä juhlitaan? Vappua on vietetty jo keskiajalla Saksassa eläneen ja pyhimykseksi julistetun nunna Walborgan muistopäivänä. Aikojen saatossa vapun ovat ottaneet itselleen niin ylioppilaat, opiskelijat kuin työväkikin. Ja siksi vappu varmaan onkin sitä, mitä se nykyään on: kaikkien juhla, jossa suurin yhteinen teema on ilo keväästä.

Kuten niin monet juhlapäivät, Suomessa vappu liittyy alun perin myös maatalouden kiertokulkuun. Lehmät on tavattu päästää vappuna laitumelle pitkän talven jälkeen. Rannikkoseudulla poltettiin samoihin aikoihin helavalkeita, ja juhlatulien äärellä juotiin simaa sekä olutta ja pidettiin meteliä soittamalla torvia ja lehmänkelloja. Älänmölön ja savun uskottiin suojaavan laitumella kirmaavaa karjaa pahoilta hengiltä.
2. Missä juhlitaan? Tajusin vasta kokeneempia vappujuhlijoita kuuntelemalla, että vappu on tosiaan kaksipäiväinen karnevaali. Vappuaattona pidetään yleensä kotibileitä ja vappuaattona taas lähdetään piknikille. Pidän siitä, että vappu poikkeaa muista juhlapäivistä olemalla sekä perhe- että ystäväjuhla, mutta myös koko kylää yhdistävä kemupäivä. Samalla kun ollaan yhdessä pienellä porukalla, lähdetään myös kylille juhlimaan ventovieraiden kanssa.

Alustavan suunnitelman mukaan me vietämmekin uuden vappuaikakauden aloittavaa vappua tulevana sunnuntaina ensin kotijuhlien merkeissä meillä, kun ystäväperhe tulee meille yökyläilemään. Vappupäivänä täällä Helsingissä on tarjolla vaikka minkälaista ohjelmaa ja piknikkiä koko perheelle. Jos vain säät sallivat, me levitämme viltin ja piknikeväät jonnekin tuonne kaupungille muiden juhlijoiden joukkoon.
3. Mitä juodaan? Vappujuomina toimii klassinen kaksikko: sima ja kuohuviini. Ennakkovappubileissä katoin pöytään yhteistyökumppanini Perlagen Sgàjo -luomuproseccoa. Sen hedelmäinen ja inasen pääryinäinen maku sopi mainiosti kevättä pirskahtelevaan kemupöytään, mistä kai kuohuviinin nimikin tulee: Sgàjo tarkoittaa italialaisella paikallismurteella söpöä.

Perlage Sgàjo on muutenkin kiinnostava tuttavuus. Perlagen on perustanut vuonna 1985 seitsemän italialaista veljestä, ja yrityksen viinit ovat olleet luomua alusta lähtien. Veljekset eivät lähteneetkään luomuhommiin trendikkyyden perässä, vaan rypäleiden luonnonmukainen viljely ja luonnon kunnioittaminen on ollut aina osa viinitalon arvoperustaa. Perlage onkin italian ensimmäisiä luomuviinitaloja.

Mikä mielenkiintoisinta, Perlagen koko tuotanto on saanut myös vegaanisertifikaatin. Viinin kirkastamisessa ei käytetä eläinperäisiä aineita, kuten esimerkiksi sian sisäelimistä valmistettavaa liivatetta, kananmunan valkuaista ja kalan virtsarakosta saatavaa kalaliimaa.
4. Mitä syödään? Vapun perinteisiin sapuskoihin kuuluvat perunasalaatti, (soija)nakit, munkit ja tippaleivät. Naapurit kehottivat valmistamaan jotain sellaista ruokaa, jota voi ensin syödä vappuaaton kemuissa ja seuraavana päivänä pakata mukaan piknikille. Esimerkiksi suolainen piirakka toimii tähän hyvin.

Itse ajattelin kattaa ensimmäiseen varsinaisen vappukemupöytäni suomalaisia vappuperinteitä noudattaen, ja lisäksi nappaan kaupasta tarjottavaksi värikkäitä marjoja. Myös anopin ohjeella tehtävä Brita-kakku voisi toimia hyvin niin kotibileiden herkkuna kun piknikin makoistajana.
5. Mitä tilpehöörejä hankitaan? Vappuna saa hassutella, mikä on aika poikkeuksellista suomalaisissa juhlissa, joita kaikkia leimaa pieni pohjoismaalainen sentimentaalisuus. Vappuna puetaan päälle kesämekkoa ja kevättrenssiä, satoi sitten lunta tai kissoja. Vappu on myös se ainut päivä vuodesta, kun nyky-ylioppilas ulkoiluttaa valkolakkiaan. Mitä kellastuneempi lakki, sitä uskottavampaa.

Mä itse yllätyin, miten helposti vapputunnelman sai aikaan. Hain ihan vain lähikaupasta ilmapalloja, serpentiinejä sekä kevään väreissä hehkuvia leikkokukkia. Pienellä panostuksella tuli heti värikästä karnevaalitunntelmaa. Eikä yhtään haitannut sekään, että ihana kevätaurinko helli ennakkovapun viettäjiä vielä kellon lähestyessä yhdeksää. Iloinen ja kupliva vapputunnelma tarttui ihan huomaamatta.
Neliö

Remppamuijan päänsärky: täydellinen harmaa maali

Miten vaikeaa voi olla harmaan maalin valitseminen? Ylitsepääsemättömän vaikeaa, jos minulta kysytään. Niin vaikeaa, että mieluummin ollaan katseltu keittiön seinällä viikkojen ajan maalisävyliuskoja kuin harmaata maalia, jota ei vain osata päättää. Että remppamuijan kootut ongelmat -sarjasta päivää jälleen!

Kotimme remontti on siis edennyt vihdoin siihen kuuluisaan pientä pintaremonttia -vaiheeseen. Jos ei nyt oteta huomioon sysipaskaa vessaa, pohjaltaan toimimatonta kylppäriä, väärin asennettua ovea, puuttuvia verhotankoja ja ovetonta vaatehuonetta – noin esimerkiksi. Mutta nurkkia suoraksi vetäen voisimme sanoa olevamme nyt siinä pisteessä, että suurimmat duunit on tehty, ja jäljellä on enää silottelua ja yksityiskohtien hiomista.
Seuraavaksi vuorossa on seinäpintojen käsittely, mikä vaikuttaa hurjasti koko kodin yleisilmeeseen. Tällä hetkellä meillä on seinillä sudittuna maalarinvalkoiset pohjat, ja jokainen kotimieltymyksiämme tunteva varmasti aavistaa, että väriä kaivataan. Pitäisi siis valita maaleja ja tapettia.

Voisi kuvitella, että kaikista helpoin valinta olisi harmaa maali, jota on tulossa sekä keittiön että eteisen seiniin ja luultavasti vaatehuoneen puolelle asti. Muihin huoneisiin kun on luvassa mehevämpää väri-ilottelua. Mutta harmaa on siitä ovela väri, että siitä on olemassa noin 12 miljoona eri sävyä. Ja kun on viettänyt pari iltaa maalikaupassa tuijotellen eri värisiä harmaita, seinien sijaan harmaata sävyä alkaa ilmaantua vain hiuksiin.
Tällä hetkellä olemme siinä vaiheessa, että olemme saaneet valittua yhdeksän erilaista harmaata. Ne on läntätty väriliuskoina keittiömme seinään. Niitä on tuijoteltu ensin vajaa kuukausi tuossa talvella ja nyt Balin mittaisen tauon jälkeen pari viikkoa keväällä. Aina kun alan olla varma sävystä, tuleekin aamuaurinko, lumituisku tai kynttilänvalo, jossa hyvältä näyttänyt sävy luiskahtaa rumaksi ja se uitetulta hiireltä näyttänyt sävy alkaakin loistaa kauneudellaan.

Jos harmaasta on miljoonittain sävyjä, on sen yhden sävyn sisälläkin vielä ainakin tusina erilaista sävyvariaatiota riippuen vuodenajasta, auringosta, kellonajasta ja ulkona olevan ruskan, talven, pilviverhon ja roska-auton tuomista sävyvivahteista.
Päivien tuijottelun jälkeen voittaja alkaa kuitenkin hiljalleen nousta esiin. Kaupassa hyvältä näyttäneet harmaat ovatkin yhtäkkiä tunkkaisen beigejä. Tuosta keittiön seinällä olevasta sakista oikea alakulma on se, josta silmä tuntuu pitävän eniten kaikissa olosuhteissa. Se näytti kaupassa ihan liian siniseltä, mutta petroolin sävyisen keittiökaappien, koivupuisen tason sekä vetimien ja kuultolakatun parketin kanssa se näyttää raikkaalta ja noh, harmaalta. Harso-nimellä kulkeva maalisävy sopii hyvin myös eteisen sinisävyisiin marokkolaislaattoihin.

Mutta sitten kuitenkin. Onkohan se sittenkin liian hailakka sävy? Olisiko maalin hyvä olla pari astetta tummempi, jotta lapsiperheen eteisessä kumppareista lentelevät kurat eivät ihan heti näy pirtin toiselle puolelle asti? Ja onko tuo ykköspaikan vakiinnuttanut harmaa sittekin liian kylmä? Vai onko harmaa ylipäätään ihan tylsä ja tukkoinen sävy?

Pitäisi vissiin suosiolla aloittaa valinnat niistä räiskyväsävyisistä tapeteista.

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe