Hyinen ja ihana metsäretki

16.4.17

Retki metsään on mahtava konsepti lievittämään reissaajien kotiinpaluushokkia. Siihen voi yhdistää niin monen Suomesta kaipaamamme asian; ystävät, suomalaisen metsän, raikkaan ilman, retkieväät ja kunnon kahvin.

Kävimme eilen nappaamassa palasen tuota metsäterapiaa hoitamaan melkoisen mittavissa mittasuhteissa tykyttävää aikaerodarraa. Pakkasimme reppuun sitkeän kovaa ruisleipää, termarillisen kaakaota lapsille ja termarillisen kahvia aikuisille. Lampsimme ystäväsakin kanssa takapihan metsään täällä Herttoniemessä, eikä rennon raukeaan retkitunnelmaan kaivattu sen kummallisempaa.
Lapset kurvailivat polulla pyörillään niin että hiekka rahisi ja kura roiskui. Itse nautin siitä tunteesta, jonka olin silloin tällöin Balilla kuvitellut silmät kiinni painettuina ympärilleni; roudan jäljiltä pehmeä maa antoi periksi vaelluskengän alla ja hengitin onnellisena ilmaa, jossa tuoksui tervainen havupuu, kuiva hiekka ja hyisen meren raikkaus. Lintujen laulusta oli hävinnyt se haikea talvinuotti. Nyt viserryksessä oli mukana kesän keveyttä ja riemua.

Metsä tuntui kohisevan tulevaa kasvukautta. Meressä ei enää ollut edes pitsisen ohutta jäätä, mutta metsän siimeksessä piilottelevat lätäköt pitivät vielä jääkansistaan kiinni. Pensaissa oli pieniä meheviä silmuja odottamassa lupaa rävähtää täyteen loistoonsa. Kuivana ja ruskeana kahisevan maan alta pilkisteli hento ja varovainen aavistus jotain keväisen vihreää. Käsittämätön ajatus, että parissa viikossa metsän aluskasvillisuus peittyy kukkivaan valkovuokkomereen.
Me löysimme retkipenkiksi kaatuneen kelopuun. Punaposkiset lapset nököttivät sen päällä istuen rivissä sotkuisissa välikausivaatteissaan, villarukkasissaan ja nenät räkää valuvina. Siitä näystä tuli jotenkin lämmin, turvallinen ja suomalainen olo. Kaadoimme kuksiin juomaa, joka höyrysi kylmässä ilmassa. Pienen pienet lumihiutaleet alkoivat kieppua hiljalleen maahan väistelleen ruskeana törröttäviä oksia ja runkoja. Sormia palelsi ja vilu pakotti nostamaan hartiat korviin.

Ja siitä huolimatta Suomen kevät ei ole ikinä tuntunut näin kokonaisvaltaiselta, ihanalta ja rakkaalta.

Lue myös nämä

4 kommenttia

  1. Voi hitsiläinen, itse olen vaan nauttinut kotona olemisesta ja lapsi juossut elämänsä kyllyydestä kamujensa kanssa. Päätin, että minä vaan ompelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompelulle "pyhitetty" pääsiäinen kuulostaa hyvältä :)

      Poista
  2. Tervetuloa Suomeen! Meillä on edelleen akuutti paluuangsti päällä, vaikka ollaan oltu jo 2,5 viikkoa täällä. Kirjoitin siitä blogiin ja linkkasin tämän sun jutun esimerkkinä siitä, miten PITÄISI osata fiilistellä kevättä. Itseltä se ei vielä suju, toivottavasti pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, alkuun olikin yllättävän mukava olla takaisin Suomessa. Vähän jo luulin, että ilman paluushokkia selvittiin, mutta se tulikin vain jälkijunassa, pääsiäisen jälkeen arjen alkaessa. Vaikka edelleen fiilistelen just vaikka suomalaista luontoa, samalla vatsapohjassa ja koko rintakehässä myllertää kamala ikävä Balille.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe