Meistä tuli Chhunnan ja Phannoun kummeja

20.4.17


Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision ja Suomen Blogimedia

Saanko esitellä perheemme uudet tärkeät ystävät. Saimme muutama viikko sitten Kambodzasta sähköpostin, jonka liitteenä oli kuva kahdesta lapsesta isoäitiensä ja yhden serkun kanssa. Kuvasta näkee, että lapsia selvästi jännittää, vaikka samalla silmissä kimmeltää avoimuus ja uteliaisuus. Toinen lapsista pitää kuvassa käsissään meidän perheemme kuvaa, toinen kirjoittamaani kirjettä.

Kuvassa ovat perheemme World Vision -kummilapset, Chhunna ja Phannou. Emme vielä tiedä heistä kuin ripauksen taustoista, mutta tulevien vuosien aikana meistä tulee toivottavasti hyviä ystäviä.
Olen miettinyt kummiksi ryhtymistä parikymppisestä lähtien. Äidilläni ja isälläni on ollut yli kymmenen vuoden ajan kummilapset Sri Lankasta. He ovat samanikäiset kuin veljeni ja nuorimmainen siskoni – poika on nyt 16-vuotias ja tyttö 19-vuotias. Vanhempani ovatkin voineet olla läsnä kummilastensa elämässä näiden lapsuudesta teini-ikään ja vanhimman kummilapsen kohdalla varhaisaikuisuuteen saakka. He ovat tavanneetkin useampaan kertaan Sri Lankassa.

Vanhempieni kummilapsitaivalta seuratessani olen luvannut itselleni, että seuraan heidän esimerkkiä sitten joskus, kun opinnot ovat valmiina ja minulla ehkä on omia lapsia. Kuten niin moni muukin asia, tämä haave on jäänyt jonnekin ruuhkavuosien alle hautumaan. Mutta kun World Visionilta sitten pyydettiin mukaan heidän uuteen Kambodzan kummiohjelmaan, oli vihdoin aika laittaa vuosia hautunut kummiushaave käytäntöön.
Ja nyt olemme Chhunnan ja Phannoun kanssa yhteisen matkamme ensiaskeleella. Me toivoimme kummilapsiksi samanikäisiä lapsia kuin meillä itsellä on. Kaksivuotiasta poikaa ja viisivuotiasta tyttöä. Tuntui jotenkin väärltä esittää vaatimuksia iästä ja sukupuolista, mutta World Visionin jengin mukaan monet toivovat meidän tapaan kummilapsiksi samanikäisiä lapsia kuin omat ovat. Siinä saa ihan erilaisen ikkunan maailman toiselle puolelle, kun sitä pääsee katselemaan omien kummilasten kautta, jotka ovat samanikäisiä kuin omat mukulat. Samalla myös omat lapset pääsevät näkemään maailmaa toisten lasten silmin kasvaessaan yhdessä kummilasten kanssa.

Chhunna ja Phannou asuvat Kambodzassa, Thaimaan ja Vietnamin välissä olevassa maassa, joka on yksi maailman köyhimpiä ja myös vähiten urbanisoituneita maita. 80 prosenttia Kambodzan asukkaista asuu maaseudulla. Kummilapsiemme kotiseutu Santuk on myös maaseutua ja sijaitsee Keski-Kambodzassa, riisipeltojen keskellä. Maanviljely ei tuota tarpeeksi elantoa, ja Kambodzassa 2/3 väestöstä sinnittelee alle kahdella dollarilla päivässä. Siksi siirtotyöläisyys ja lapsityövoima ovat yleisiä.
Kuten niin monen paikallisen lapsen vanhemmat, myös sekä Chhunnan että Phannoun vanhemmat ovat töissä kaukana kotoa. Chhunnan vanhemmat ovat Thaimaassa ja Phannonun Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Lapset näkevät äitiä ja isäänsä vain muutamia kertoja vuodessa, mikä tuntuu erityispahalta, kun miettii, että lapset ovat noin pieniä, meidän lastemme ikäisiä.

Kummilapsistamme huolehtivat heidän isoäitinsä, Toem ja Vornogo, jotka tuossa ylimmässä kuvassakin näkyvät. Isoäitien lisäksi kuvassa on Chhunnan serkku Yoen. Chhunna ja Phannou ovat siinä mielessä onnekkaita, että heidän isoäitinsä ovat hvvässä kunnossa ja kykeneväisiä pitämään huolta lapsista. Tavatonta ei ole nimittäin sekään, että lapset jäävät keskenään kotiin, ja vanhemmat lapset pitävät huolta nuoremmistaan. Tämän takia lasten koulumenestys on Kambondzassa huono. Joko kouluun ei päästä, tai se on liian raskasta, kun pitää pärjätä ilman vanhempia.
Kummilapsemme ja heidän isoäitinsä tavannut World Visionin Tiina kertoi, että meidän kummilapsillamme tilanne näyttää paremmalta. Isoäidit vaikuttavat hyväkuntoisilta sekä jaksavaisilta ja he tuntuivat kohtelevan lapsia lempeästi. Kambodzassa kun valitettavasti lapsia voidaan kohdella huonosti, ja joka toinen paikallinen lapsi on kokenut väkivaltaa.

Meidän kummiutemme ja kuukausittaisen rahalahjoituksen ansiosta sekä Chhunnan että Phannoun kotikylät saavat tukea parempaan elämään. Eli kahden lapsen elämän muuttamisen lisäksi voimme auttaa kahta kokonaista kylää. World Visionin kummimaksun voi itse määritellä, mutta se on vähintään 29 euroa kuukaudessa yhdestä kummilapsesta. Me pidämme summan tuossa minimissä ainakin nyt miehen hoitovapaan ajan.
Otetaan muutama esimerkki siitä, mitä tuolla lahjoitussummallamme tehdään. World Visionin tavoitteena on käyttää jokaisesta lahjoitetusta eurosta 80 senttiä kehitysyhteistyöhön.

Ensimmäinen asia on hygienia ja puhdas vesi. Santukissa vain joka viidennellä asukkaalla on mahdollisuus puhtaaseen veteen. Vessa löytyy joka kolmannesta taloudesta, ja ripuli on yleinen sairaus. World Visionin työntekijät auttavat asukkaita rakentamaan kaivoja ja käymälöitä. Lisäksi asukkaille kerrotaan hygienian merkityksestä ja siitä, miten ripulia hoidetaan.
Toinen asia on koulutus. Kuten koko Kambodzassa, Santukissa moni lapsista keskeyttää koulun ja menee töihin. Ja niistä alakoulun päättävistäkin vain 60 prosenttia osaa lukea. World Vision neuvoo opettajille uusia opetusmetodeja. Lapsille järjestetään kerhoja, joissa he tulevat tietoisiksi omista oikeuksistaan, ja vanhemmille kerrotaan koulutuksen tärkeydestä.

Kolmas asia on ravitsemus ja toimeentulo. Viljelyllä elävät perheet eivät tule toimeen, ja Santukin alueen lapsista 62 prosenttia on aliravittuja. Ei siis ihme, että Chhunnan ja Phannoun vanhempien tapaan kambodzalaiset lähtevät hakemaan elantoa ulkomailta. World Visionin avustuksella paikallisille voidaan opettaa luonnonmukaisia keinoja, joilla maanviljelijät voivat parantaa satoaan. Asukkaita myös ohjataan miettimään uusia toimeentulokeinoja.
Koska duuni on pitkäjänteistä ja koskettaa kummilapsien sijaan koko kylää, muutosta todella tapahtuu. Esimerkiksi Intian Ambegonissa 16 vuoden hankkeen lopuksi jokainen alueen lapsi rokotettiin, kun sitä aikaisemmin rokotukset oli saanut vain puolet alueen lapsista. Myös jokainen alueen lapsi aloitti peruskoulun, kun hankkeen alussa luku oli alle 40 prosenttia. Yläasteenkin aloitti 95 prosenttia lapsista, kun aikaisemmin vain 25 prosenttia lapsista aloitti yläasteen. Lasten aliravitsemus oli hankkeen aikana tipahtanut alle seitsemään prosenttiin väestön lapsista, kun aikaisemmin se oli koskenut reilusti yli puolta alueen lapsista. Vau!

Tästä eteenpäin me alamme tutustua Chhunnan ja Phannoun kanssa paremmin. En ihan vielä tiedä, miten kaikki etenee, mutta mielelläni jaan meidän kummimatkaa yhdessä teidän kanssa. Ihan ensimmäiseksi aiotaan kirjoittaa kummilapsille kirjeet, nyt kun tiedetään heistä vähän enemmän. Esikoinen tahtoisi piirtää heille asioita Suomesta, ja ehkä mekin saamme paluupostissa piirustuksia Chhunnan ja Phannoun arjesta maapallon toisella puolella. World Visionin puolesta saamme virallisempaa tietoa siitä, mitä Santukissa on tehty kummivarojen voimin.
Santukissa omaa kummia odottaa juuri nyt vielä 700 lasta. Täällä sinäkin voit ryhtyä kummiksi ja muuttaa helposti yhden lapsen ja samalla koko kylän elämää. Ja väittäisin, että jotain muutoksia kummimatkan aikana tapahtuu myös kummille. Auttamisen voimalla on kummallisen suuri vaikutus myös antajaansa.

Kambodza-kuvat: World Vision

Lue myös nämä

9 kommenttia

  1. Todella hyvä teksti. Itsekkin liityin World Visionin kautta kummiksi Kenialais tytölle noin kuukausi sitten. :)
    Tällä pystyy todella muuttamaan kummilapsensa ja hänen yhteisönsä elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos! Ja niin hienoa, että sinäkin olet saanut kummilapsen. On tosiaan mieletöntä, miten isosti kummilapsen ja koko tämän yhteistön elämää voi muuttaa kohtalaisen pienelläkin rahalahjoituksella kuukaudessa. On myös mielenkiintoista päästä näkemään koko hanke nyt ihan alusta lähtien ja miten se kehittyy ja miten hiljalleen saa aikaan pysyviä muutoksia.

      Poista
  2. Minullakin on ollut kaksi kummilasta World visionin kautta. Tällä hetkellä on vain yksi, sillä taloudellinen tilanne ei kotihoidontuella eläessä yksinkertaisesti venynyt enää kahteen vaikka sain vähän maksuvapaatakin että tilanne vähän tasaantuisi. Poika on Ungandasta. vaihdetaan kirjeitä kerran-pari vuodessa ja aina on kiva saada postia.
    En kuitenkaan aio enää tämän kummisuhteen katkettua jatkaa World visionin kummina. Kummipostin kautta välittyy melko vahvasti kuva lähetystyöstä jossa kristinuskoa tuodaan vahvasti esille. Lapsen joulutervehdyksissä, hänen tekemissään pikku tehtävissä sekä erilaisissa värityskuvissa näkyy hyvin vahvasti kristillisyys ja sen opettaminen ihmiselle jonka en varmasti tiedä olevan joko valmiiksi kristitty tai joutuvan oman uskontonsa tähden kokemaan kurjuutta on asia jonka tukemisen kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä. Kristinusko on ok ja uskonnoista varmasti leppoisimpia ja todella suvaitsevaisiakin suuntia löytyy, mutta ihmisten alkuperäisuskonnot ovat rikkaus jonka toivoisin kuitenkin jollain lailla säilyvän ja koen tällaisen avun kautta tuotavan uskonnon olevan monille ihmisille vähän pakkorako ottaa se uusi uskonto vastaan. Hyvää työtä tekevät, mutta tuosta lähetyspuolesta en tykkää yhtään. En kuitenkaan halua katkaista suhdetta kummilapseen, sillä olen huomannut sen olevan hänelle todella tärkeä. Kuitenkin jos jatkossa otan kummilapsia niin valitsen jonkun toisen järjestön joka ei tee samalla lähetystyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi,

      Ensinnäkin kiitos pitkäaikaisesta kummiudesta! Ja mahtavaa että olet jatkanut sitä myös hoitovapaan aikana. Kokemuksesta tiedän kuinka tiukassa rahat silloin ovat. Oma kummi on todella tärkeä asia kummilapsille. Tutkimusten mukaan juuri tieto siitä että joku jossain kaukana on kiinnostunut minusta ja haluaa panostaa tulevaisuuteeni, onkin suurin selittävä tekijä sille, miksi entiset kummilapset menestyvät lähtökohtiin nähden melko hyvin elämässään.

      Sitten muutama sana kristillisyydestä, joka on vaivannut sinua. Olemme kristillis-humanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö, jonka työn tärkeimpänä motivaationa on ajatus lähimmäisenrakkaudesta. Emme kuitenkaan tee mitään lähetys- tai käännytystyötä. Yli puolet työmme rahoituksesta tulee Suomen ulkoministeriöltä, joka myös valvoo työtämme mm. erilaisten kentällä tehtävien arvioiden kautta. Teemme ammattimaista ja pitkäaikaista kehitysyhteistyötä parantamalla paikallisten ihmisten elämää mm. puhtaan veden, koulutuksen ja terveydenhuollon kautta. Usein työssämme ovat mukana paikalliset eri uskontokuntien johtajat, joiden sanomisilla on suuri vaikutus ihmisten asenteisiin ja toimintaan. Esimerkiksi Santukin alueella, missä Hannen kummilapset asuvat, n. 98% asukkaista on buddhalaisia, eli työmme ei rajoitu mitenkään erityisesti kristittyihin maihin tai alueisiin. Kunnioitamme paikallisia uskontoja, ja esimerkiksi islamilaisissa maissa olemme toiseksi suurin ruoka-avun jakelija heti Punaisen Puolikuun jälkeen.

      En tiedä kummipoikasi taustaa ja tarkkaa tilannetta, joten en voi ottaa siihen mitään kantaa. Noin 85% ugandalaisista on kuitenkin jonkin suunnan kristittyjä, ja kristinusko on tullut alueelle jo paljon ennen meitä. Toiseksi suurin uskontokunta on islam, 1% ugandalaisista harjoittaa alkuperäisuskontoa, ja 1% on ateisteja. Toisen tutkimuksen mukaan jopa 80% ugandalaisista kysyy neuvoja noidilta, joten uskonnot usein sekottuvat arjessa iloisesti, eivätkä sulje toisiaan pois. Omien kenttäkokemuksieni perusteella voin sanoa, että uskonnollisuus on Afrikassa läsnä ihan eri tavoin kun meillä: siellä siunaillaan, rukoillaan, lauletaan uskonnollisia lauluja ja muutenkin puhutaan uskonnosta paljon useammin ja avoimemmin kuin meillä. Esimerkiksi afrikkalaisten yhteistyökumppaneiden sähköpostit alkavat ja loppuvat aina siunauksin minulle ja perheelleni vaikka kumpikaan osapuoli ei tiedä toisen uskonnollisesta vakaumuksesta mitään. Tämä saattaa osaltaa selittää myös kummilapsesi viesteissä näkyvät kristilliset viittaukset erityisesti jos perhe on kristitty.

      Oikein mukavaa kevättä ja antoisaa kummisuhdetta oman kummipoikasi kanssa!

      Terveisin,
      Maria, Suomen World Vision

      Poista
    2. Kiitos anonyymi kummikokemuksen jaksamisesta. Kun on itse vasta taipaleen alussa, on hienoa saada tietää, että oma kummius tosiaan tuntuu saavan aikaan muutoksia ja tuovan paljon kummilapsen elämään.

      Ja hyvä, kun otit puheeksi tuon kristillisyyspuolen! Itse en tiennyt tästä World Visionin taustasta, vaikka kuinka kuvittelin ottaneeni asiasta selvää. Ja iso kiitos Maria selventävästä vastauksesta. Mä en ole itse minkään uskontokunnan edustaja, enkä pidä ajatuksesta, että olisin tukemassa minkäänlaista uskonnollista käännytystyötä. Hyvä siis kuulla, että näin ei ole. Uskonnot ovat tärkeä osa monen ihmisen elämää, etenkin World Visionin hankemaissa.

      Monissa maissa uskonnollisuus on tosiaan paljon kiinteämpänä osana arkea kuin täällä Suomessa. Sen huomasi talven aikana Balillakin, jossa hindulaisuus oli ympärillä ihan koko ajan. Koin sen opettavaisena, avartavana ja yleissivistävänä sekä itselleni että etenkin lapsilleni. Pidän myös tärkeänä, että esimerkiksi suomalaisissa kouluissa käydään läpi erilaisia uskontoja, sillä se on myös kulttuuri- ja suvaitsevaisuuskasvatusta.

      Mielenkiintoista siis päästä kummilastemme kautta näkemään elämää, johon kuuluu olennaisen budhalaisuus.

      Poista
    3. Hyvä kuulla että huoleni käännytystyöstä on turha. Poisti yhden ison huolen mielen päältä. En todellakaan halua katkaista kummisuhdettani tähän lapseen enkä tahtonut katkaista sitä Perulaiseen kummipoikaanikaan, mutta se oli ikävä tehtävä ja todella kurja valinta kahden lapsen välillä. Sen ratkaisi lopulta se kumpi lapsi on avoimemmin ilmaissut että kummisuhde on todella tärkeä. Mikä ei tietysti välttämättä kerro totuutta, mutta joku kriteeri nyt oli pakko valita.
      Jos on jo valmiiksi kristitty niin sitten minulla ei ole mitään uskonnollisempaa materiaalia vastaan, mutta en tosiaan tiennyt (pitäisi ehkä paremmin onttaa selvää) tästä uskontojen jaosta. Kiitos siis informaatiosta :)

      Poista
    4. No olipa hyvä juttu, että tämä asia tuli puheeksi ja siihen tuli selvyys :)

      Poista
  3. Ollessani lapsi ysikytluvulla, äitini harrastusryhmällä oli kaksi kummilasta Ateenasta, kaksostytöt suunnilleen mun ikäiset. Köyhä perhe joten siihen maailman aikaan lähetetiin suoraan heille postissa vihkoja ja kyniä koulua varten, tai sitten jos joku oli reissuun sinne menossa kerättiin iso paketti kaikkea tarpeellista. Mä muistan kuinka supertärkeeltä se tuntu valita jossain tiimarissa niille kyniä ja kumeja. Lähettivät aina kirjeissä kiitoksia ja kuvia. Viimeisimmät kuvat näin itseasiassa viime vuonna, yksi äitini tuttava on edelleen yhteydessä heihin ihan muuten vain :)
    -Heidi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihana tarina, kiitos kun kerroit sen! Toivottavasti samankaltaisia lämpimiä muistoja jää myös omille lapsilleni tästä meidän kummitaipaleesta Chhunnan ja Phannoun kanssa.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe