Perhepyöräilijät! Alennuskoodi Babboe-laatikkopyöriin

7.4.17

Blogin kirjoittaja saa myydyistä pyöristä komission

Mistä tietää täällä Balillakin, että Suomessa on se parhain ja ihanin fillarikausi käynnistynyt? Siitä, että somessa on alkanut näkyä pyöräilykypärän alla hymyileviä naamoja. Ja siitä, että olen saanut kyselyitä, josko tänäkin vuonna minulla olisi tarjota teille alennuskoodia tuohon meiltäkin löytyvään perhepyörään, eli Babboe-laatikkopyörään. Tottahan toki minulla on!

Ajattelin laittaa koodin ilmoille vasta samoihin aikoihin, kun mekin pääsemme korkkaamaan pyöräilykauden siellä Suomessa, mutta mitäpä sitä nyt pihtailemaan. Tässä tulee:

Koodilla lahiomutsi saatte Babboe-laatikkopyöristä 50 euron alennuksen niin Babboe-kaupassa kuin Tavarapyörä-asiantuntijan putiikissa. Lisäksi koodin käyttäneet saavat pienen lahjan lapsille. Koodi on voimassa vuoden 2017 loppuun.

Meidän pyörämme on sähköavusteinen Babboe Curve, eli kolmipyöräinen tukeva perhefarmari. Jos pitäisi antaa vain yksi neuvo perhepyörän hankintaan, se olisi sähköt. Se lisäinvestointi kannattaa jokaisen euron edestä. Tuli nimittäin eka kausi poljettua sähköttömällä pyörällä, kunnes päivitettiin kolme vuotta sitten sähkölliseen versioon.
Kevääseen heräilevä luonto ja laatikkopyörän renkaiden alla rohiseva hiekka on kyllä yksi mielikuva, jota mielessä pitämällä paluu Suomeen tuntuu kivalta. Miten siistiä, että taas on edessä monen monta kuukautta pyöräilyä ilman naamaan satavia minijääpuikkoja tai lumisohjossa uivia teitä!

Olen joka vuosi enemmän ja enemmän rakastunut perhefarmariimme. Viime vuosi oli kerrassaan huikea. Mies oli kevään ja kesän hoitovapaalla, joten pyörä pääsi kuskaamaan lapsia seikkailuihin lähes joka päivä. Kuljimme fillarilla kaupunkiviljelyksillemme, ja pyörän kyydissä kulkivat niin taimet kuin niitä huoltavat minipuutarhurit. Kruisailimme laatikollamme myös pitkin Ahvenanmaata muksut ja rinkat pyörässä matkaten.

Viime syksyn remontissa pyörä oli korvaamaton juhta autottomalle perheellemme. Todistetusti sen kyydissä voi kuljettaa litroittain maalia, säkeittäin sementtiä ja jopa lattialistoja, mutta jälkimmäistä emme suosittele testaamaan. Muutossa meillä oli apuna pakun lisäksi pyörä, joka kyydissä myös tarpeettomaksi jääneitä tavaroita kuljetettiin kirpputorille myyntiin.
Tulevaksi kesäksi ollaan suunniteltu ihan uudenlaisia seikkailuita pyörämme kanssa – mahtavaa päästä nappaamaan teidätkin virtuaalisesti pyörämme kyytiin täällä blogissa!

Jos laatikkopyörä kiinnostaa, tässä vielä lista lisälukemista asiasta Lähiömutsin silmin katseltuna:

Lue myös nämä

15 kommenttia

  1. Ihania pyöräilykuvia :) Laatikkopyörä ois kyllä ihan mahtava tavarankuljetukseen (niin paljon tekisi mieli kokeilla jotain prismareissua kuormapyörällä), meillä yhden lapsen taloudessa ois vaan arjessa turhan järeä vaihtoehto arkimenemisiin (meillä 5v. kulkee joko omalla fillarillaan tai sitten vanhemman kyydissä junioristuimessa (tämä otettiin käyttöön tänä keväänä ja on ihan mahtava juttu...oon nimittäin rakastanut sitä kun lapsi on kulkenut selkäni takana viimeiset melkein 4 vuotta ja surin, että maxi-kokoisen istuimen jäädässä pieneksi yhteiset fillarimatkat jää). Mut nyt tosiaan saatiin lisäaikaa siihen asti kun 35kg painoa tulee täyteen :D

    Laatikkopyörälle keksisin kyllä silti monta käyttöä, oispa mahtavaa jos joskus olisi laajamittaisempaa vuokrauspalvelua noissa tarjolla (laajamittaisempaa siksi, että saatavuus ois hyvä). Ei nimittäin taivu meidän kaupunkikodin pyöräkellariin tuo (koska pyörävarasto on sananmukaiseksi kellarissa) ja pihalla ei mahdu säilyttämään (enkä kyllä uskaltaisikaan, kun säännöllisen epäsäännöllisesti tulee vastaan ilmoituksia nyysityistä kulkupeleistä kaupunginosan face-ryhmässä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiinnostaa tuo junioristuin. Minkä merkkinen ja mistä ostettu teille? Katselin netissä, mutta koska niitä ei löydy lähikauppavalikoimasta, niin en osaa valita mikä olisi hyvä? Hintahaitaria oli myös jonkin verran. Kuulisin mielellään kokemuksia

      Poista
    2. Leela: Kyllä, laatikkopyörä on aivan ihana! Meillä se oli kätevä yhdenkin lapsen kanssa juurikin siksi, että mukaan sai mahtumaan vaikka viikon ruokaostokset lapsen lisäksi :) Mutta kahden lapsen kanssa se on helpottanut arkea ihan valtavasti. Olisi aika moni retki jäänyt tekemättä kolmistaan lasten kanssa (mulla sekä miehellä erikseen), kun ei oltaisi voitu pyörällä lähteä.

      Junnuistuimet on kyllä käteviä. On hienoa, miten paljon erilaisia vaihtoehtoja perhepyöräilylle nykyään on. Ainut vaihtoehto ei ole se yksi taaperokokoinen istuin, vaan mahdollisuuksia on vaikka kuinka.

      Mäkin olen miettinyt, että laatikkopyöriä pitäisi saada vuokralle. Siis kuten pakuja tai farmariautoja nykyään saa. Meilläkin olisi silloin tällöin käyttöä, kun kaveriperheet kyläilee tai pitäisi jotain ruodailla paikasta toiseen.

      Anonyymi: Meidän junnuistuin on ihan Babboen oma. Kuopuksen ollessa alle vuoden, meillä oli käytössä myös Babboen vauvakaukalo. Meillä ei tosiaan ole kokemusta kuin tuosta yhdestä, mutta ollaan siitä pidetty. Mitenkään erityinen se ei ole, mutta hoitaa hommansa.

      Istuimen avulla vyöt saa paremmin kiinni pienemmälle lapselle (oisko siinä kahdet vai kolmet reiät, joita kautta vyöt saa pujotettua). Parasta on korkea selkänoja, joka antaa tukea niskalle. Istuimen ansiosta lapsi pystyy myös ottamaan paremmin unet liikkeessä, kun penkkiin voi nojata päätä. Siksi toivotaan, että istuin menee vielä tämänkin kesän, vaikka lapsi onkin jo 2,5-vuotias, eli menisi hyvin ihan vain penkillä vöissä.

      Poista
    3. Anonyymille, meidän juniori-istuin on Bobiken Junior Classic (tilattiin Saksan Amazonista, mutta näitä saa kyllä Suomestakin erikoistuneista kaupoista, postitilaus on vaan itselle paljon helpompaa kuin kauppoihin meneminen), hintaa tuolla oli Saksasta tilattuna noin 75 euroa. Näitä juniori-istuimia (tarkoittaen noin 5-10v tai 20-35kg lapsille suunniteltuja) löytyy kyllä monelta merkiltä, ja Bobiken istuin valikoitui meille siksi, että se oli ainut istuin jonka löysin, minkä voi asentaa ilman tarakkaa, eli kiinnittyy suoraan runkoon samoin kuin tyypilliset maxi-kokoiset istuimet. Jos harkitsee tarakkaan kiinnitettävää istuinta, niin kannattaa varmistaa että tarakka kestää 30+kg:n kuorman.

      Muutaman viikon käytön jälkeen olen supertyytyväinen. Istuin on tukeva ja 20kg lapsi tuntuu sen kyydissä suorastaan kevyeltä (verrattuna meidän 9-22kg kokoiselle tarkoitettuun maxi-istuimeen, joka nitisi ja natisi liitoksistaan, musta tuntui siis siltä). Lapsi suorastaan rakastaa isojen istuintaan. Huonoja puolia keksin kaksi. Ekaksikin asennus on aika työläs (ja mukana tulevat ohjeet huonot). Nämä tiesin jo istuinta tilatessa ja varauduin tähän näyttämällä miehellä (joka asennuksen hoiti) pari asennusvideota youtubesta ja tarjoamalla rauhallista asennusaikaa viemällä lapsen ulos ;). Toinen huono puoli liittyy siihen, että istuin painaa 4,5kg jo ilman lasta, eli se tekee pyörän painavammaksi, mutta tätä nyt ei kauheasti voi välttää (ja toisaalta, ajaminen tuntuu kevyemmältä kun lapsen+istuimen paino on jämäkämmin kiinni). Nyt kun istuin on hyvin asennuttu ja käytössä hyväksi havaittu, eivät nuo miinukset pahoilta tunnu :D

      Poista
    4. Ah, nyt vasta tajusin, että anonyymin kommentti oli Leela sun kommenttiin. Luulin, että se oli vahingossa tullut vastaukseksi kommenttiisi, eikä erilliseksi aloitukseksi. Koska tosiaan, tuo laatikkopöyrässä oleva istuin, jolla kuopuksemme matkaa, on myös nimeltään junioristuin :D

      Mutta sen verran sotken vielä lusikkaa soppaan, että vinkaan täällä Helsingissä Papa's Bike -pyöräkaupasta. Olen heidän kanssaan tehnyt ilolla pientä yhteistyötä ja heidän haastattelunsakin löytyy Unelmahommissa-kirjastani :) Heidän putiikissaan Helsingin Lauttasaaressa on kaikkea mahtavaa perhepyöräilyyn. Just myös noita tarakalle asennettavia junnuistuimia, jalkatappeja jne. Laatikkopöyriä sieltä ei saa, ainakin vielä. Tässä mun vanha postaus heidän kaupasta, mutta ovat noiden kuvien jälkeen muuttaneet kaksi kertaa, aina isompiin tiloihin. Mutta meininki on yhtä mahtava ja asiakaspalvelu just eikä melkein!

      Poista
  2. Missä te säilytätte laatikkopyörää? Pihalla en uskaltaisi säilyttää varkauden pelossa, ja tuskin sateessa ja rännässä seisominen tekee muutenkaan hyvää pyörälle. Ja katutasossakin olevan pyöräkellarin ovi vaikuttaa aika kapealta, mahtuukohan pyörä siitä edes sisään?

    Monessa talossa on voi vuokrata autotallipaikan, pyörille voisi kehittää samanlaisen systeemin! Itse ainakin käyttäisin sellaista, varsinkin kun nykyisen taloyhtiön pyöräkellari on nimensä mukaisesti kellari...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut tuuria, että molemmissa kodeissamme on ollut sellaiset pyöräkellarit, että pyörä on niihin mahtunut ja että laatikkopyörää on sellaisessa saanut säilyttää. Perusovesta pyörä ei tosiaan mahdu – on tullu todettua, kun pyörä ei mahtunut pyörähuollon ovesta sisään :D

      Monet säilyttävät pyöriä ihan ulkosalla tai katoksessa, siinä kuin moottoripyöriä tai autojakin. Päälle voi ostaa sellaisen prätkäsuojan, jos tahtoo. Jos ei talvipöyräile, pyörän voi viedä säilöön vaikka Pilvivarastoon tms. varastotilaa vuokraavaan palveluun.

      Laatikkopyöriä valitettavasti välillä varastetaan, mutta sellaisen napatessaan varas ottaa melkoisen riskin. Nämä ovat kuitenkin sen verran näyttäviä (sekä melko harvinaisiakin) ja perhepyöräyhtesöt vaikka netissä ovat tiiviitä. Aika nopeasti siis liikkuu tieto varastetuista pyöristä ja mahdollisista havainnoista sekä varkaiden myynti-ilmoituksista. Paras tietty, että saa sisään, mutta kyllä meidänkin pyörä välillä on pihassa, että päästään nopeasti lähtemään. Mitä näkyvämmällä paikalla, sitä parempi, niin ei ole varkailla rauhaa askarrella katseilta piilossa.

      Pyöräkellarit ovat tosiaan monessa kerrostalossa ihan ruokottomassa kunnossa ja hankalissa paikoissa. Taloyhtiö voisi erottautua sillä, että on pyöräily-ystävällinen.

      Poista
  3. Voih, olen tässä vuoden verran pyöritellyt laatikkopyöräajatusta. Ja nimenomaan sähköllä. Pohdintana että josko uskaltaisi laittaa toisen auton kesäksi seisomaan ja hoitaa omat päivämenonsa pyörällä. Tästä sellainen 10 km. kaupoille, vähän pidempi neuvolaan ja mahdollisille työpaikoille ja päiväkoteihin. Sijoitus on kuitenkin aika iso ja jos pyörä on niin sitä mieluusti käyttäisi sitten muuallakin, mutta eihän moista saa millään mahtumaan autoon pidempiä siirtymiä (2-3 tuntia autolla) varten. Varsinkaan jos autoon pakkaa koiran, matkatavarat ja pari lasta. Lisäksi tästä on todella surkeilla pientareilla ja huonolla asfaltilla varustettu mutkainen maantie keskustaan ja siinä kohtalainen rekkaliikenne niin herää kysymys että miten tuonne uskaltaisi pyörällä lähteä sekaan.
    Missään tapauksessa ei kuitenkaan ole tämän kesän hankinta. Aion nyt vaan nauttia vauvamahastani enkä aloittaa ihan uutta liikuntaharrastusta, mutta jos seuraavaksi kesäksi saisi pohdittua mitä asian kanssa tekisi.
    Toivotaan siis että koodeja riittäisi jatkossakin ;) Tosin jos tuollaiseen sijoittaa niin se 50e nyt on kuitenkin loppupeleissä sen verran vähän koko hintaan nähden että ei se hankinta alennuksenpuutteeseen kyllä siinä vaiheessa kaadu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatikkopyörä on tosiaan iso hankinta. Vaikka ei tietenkään niin iso kuin vaikka auton (puhumattakaan auton mukana tulevista muista kuluista), ja me ollaanin tosi onnellesia, että voidaan hyvin pärjätä vain tällä meidän perhefarmarlla.

      Pyörä ei tosiaan mahdu kuin pakun taakse koottuna. Mua harmittaa tosi paljon, että se ei mahdu myöskään uusiin juniin. Niihin sinivaunuisiin sen saisi kyytiin, mutta sellaiset ovat nykyään harvinaisia. Olisi kiva voida fillaroida kesäisessä Suomessa muuallakin kuin Helsingin ympäristössä.

      Viime vuonna me tehtiin meidän Ahvenanmaan-matka meidän omalla laatikopyörällä, ja se kulki linja-auton tavarasäilössä sekä laivan autokannella. Mutta se olikin ihan omanlaisensa seikkailu se, ja matkanteko oli olennainen osa reissua :)

      Huonot ja vaaralliset tiet sekä pyöräteiden puuttuminen tosiaan syövät aika paljon intoa (ja rohkeutta) lähteä pyöräilemään.

      Toivottavasti tekin vielä jotenin pääsette nauttimaan perhepöyräilystä, laatikolla tai ilman :)

      Poista
    2. Ilman en ikinä uskaltaisi kyllä lähtewä :D Olen viimeksi pyöräillyt joskus 2000-luvun alussa ja sitä ennen joskus varhaisteininä. En uskaltaisi ikinä ottaa lasta istuimeen tarakalle ja lähteä näillä nykyisillä valmiuksillani liikkeelle :D

      Olisi tosiaan mukava hyödyntää pyörää esim. lapsuuden maisemissa käydessäkin, mutta sitä varten pitäisi varmaan hankkia iso peräkärry ja siinä kohtaa kustannukset nousisivat ehkä sen verran isoiksi että olisi ehkä kannattavampaa vaan ajella autolla :P
      Mutta pitää vielä jatkaa aiheen pohtimista. Ehkä joskus tulee sellainen malli jonka saisi helposti kasattua pienempään tilaan.

      Poista
    3. Mäkin arastelin alkuun lasta pyöräistuimessa tarakalla, ja tuleehan siinä tasapainoon toki ihan uutta haastetta. Mutta nykyään menee sellainenkin pyöräily hienosti. Toki itselläni on takana erilainen pyöräilyhistoria kuin sinulla. Miellyttävintä on silti kulkea laatikolla, silloinkin kun kyydissä on vain yksi lapsi.

      Meillä on tänä kesänä tulossa laatikkopyörä myös mun vanhempien luo. Pääasiassa se on työjuhta marjatilan töissä, mutta päästäänpä mekin sillä polkemaan. Se on hienoa, sillä vanhempani asuvat maalla, eikä siellä julkisia kulje. Niinpä ollaan oltu välillä siellä motissa, jos ei ole ollut autoa käytössä. Mutta nyt päästään lasten mummilassakin huristelemaan kylillä vähän vapaammin :)

      Babboeta pienempiä perhepyöriä on kyllä olemassa, mutta eivät nekään ole mitään takakonttimallia tietenkään. Toivottavasti saaatte pyörähaaveen vielä joskus rullaamaan!

      Poista
  4. Me hankittiin monen vuoden haaveilun jälkeen laatikkopyörä! Puhuttu asiasta jo ennen lapsia.. aiemmissa asuinpaikoissa ei vaan ole ollut mitään järkevää säilytyspaikkaa.. pari kesää sitten ostettiin peräkärry, ollut tosi tykätty mutta nyt myytiin se pois ja viikonloppuna meille muutti urban arrow, tai kuten mieheni sanoo laatikoiden mersu :D mulla ei ole ajokorttia niin nyt tuntuu että pääsen vapaammin mihin vain! Esikoinen aloittaa eskarissa ruskeasuo,la ja pienempi samassa paikassa päiväkodissa niin neljän kilsan matka tulee varmasti tehtyä laatikolla useasti.
    Kiitos kuuluu myös tälle blogille ja sun jutuille että laatikkokuume on pysynyt päällä ja myöskin tuli toteutettua haave, kiitos!
    -Heidi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten ihana kuulla! Tiedän niin sen tunteen vapaudesta! Vaikka itselläni on ajokortti, ei meillä Helsingissä asuvina olisi mitään (rahallista tai egologista) järkeä pitää kallista autoa. Helsingin julkiset ovat ihan paras juttu, mutta jo on mukavaa, kun pääsee laatikkolla rullaamaan kätevästi perheen kanssa ihan minne vain, ihan koska vain. Vapaus!

      Poista
  5. Hei! Olen lukenut blogiasi epäsäännöllisen säännöllisesti jo kauan aikaa ennen esikoistani, kiitos siis mukaansa tempaavista jutuista!
    Miten päädyitte tuohon laatikkopyörän "malliin", ettekä ostaneet esim sitä mountain-mallia? Itse olen nyt ihan hilkulla tilaamassa sitä uutta carve-mallia, mutta mietin edrive ja mountain -mallien ajoeroavaisuuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mahtava kuulla, että olet ollut lukijana jo ennen lapsia :)

      Ja pahoittelut vastauksen viipymisestä. Me päädyimme Curveen oikeastaan kahdesta syystä, joista kumpikaan ei ole mitenkään painava syy. Meillä oli alkuun sähkötön Babboe Big, mutta kun vuoden ajamisen jälkeen päädyimme vaihtamaan sähköihin, ajattelimme ottaa samasta mallista vain päivitetyn version. Pontta päätökselle saimme, kun pyöräilyä harrastava kaveriperhe oli päätynyt monen merkin koeajamisen jälkeen just Curveen. Silloin kolme vuotta sitten ei tuota Mountain-mallia edes ollut, ja sitä en ole päässyt edes testiajamaan. Jos nyt oltaisiin hankkimassa uutta laatikkoa, luultavasti päätyisimme Mountainiin. Ei siksi, että Curve olisi jotenkin huono, vaan siksi, että päivitetty versio on luultavasti aina hiukkasen vanhempaa parempi. Ei tietty aina, sen on puhelimien kanssa huomannut :D Meille on Curven tehot riittäneet hyvin, mitä nyt täydellä lastilla ja olemattomilla vauhdeilla isoon ylämäkeen päätyminen saattaa hyydyttää menon. Silloin pitää vain nöyrästi taluttaa loppumatka :D

      Oli miten oli, ainut "usko mua" -vinkkini on, että pyörä pitää ostaa sähköillä. Silloin se on oikeasti kakkosauton väärtti ainakin kaupungissa. Jos tahtoo polkea selkämyksen hikeen ja pohkeet maitohapoille, sen kun laittaa sähköt pois päältä :D Laatikko on raskas, ja vaikka se rullaa tasaisella hienosti, pienikin mäki tuntuu. Lisäksi ainakin meillä mukana kulkee aina monen kymmenen kilon edestä lasta ja tavaraa :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe