Jäätelöbileet harmituksen karkottamiseen

11.5.17


Kaupallinen yhteistyö: Ingman ja Suomen Blogimedia

Taisin osata tehdä pehmiksen kolmella kerroksella ennen kuin osasin palmikoida omat hiukseni. Jäätelöpallon pyöräyttelin lapsena tottunein käsin kuin kakun hiekkalaatikolla. Vanhemmillani on aikoinaan ollut useampi jätskikioski Vaasassa, ja kesäisin kiersimme myös Pohjanmaan markkinoita jäätelökärryn kanssa. Minä ja sisaruksemme kuljimme mukana tietenkin pienestä pitäen – minä vielä silloinkin, kun olin jo muuttanut kotoa ja varsinainen työpaikkani oli muualla.

Jäätelöstä tulee edelleen sellainen kotoisan turvallinen olo. Sen kermaisen makea tuoksu vie lapsuuden kesiin ja niihin hulvattomiin markkinaöihin, kun nukuimme siskon kanssa likitysten jäätelökärryn lattialla makuupusseissamme. Kirjoitimme markkinapäiväkirjaa ruutuvihkoon (söpöt pojat mainittu) ja elimme herneillä, popcornilla ja jäätelöllä.
Kuluneet viikot Balilta paluun jälkeen ovat olleet vähän tahmeita ja stressaavia, kaikesta kivasta huolimatta. Kun sain yhteistyön kautta testiin purnukkaläjän Ingmannin uusia Luomu vanilja- ja suklaa-jäätelöitä, päätin, että laitan pystyyn pienet jäätelökekkerit. Nyt tarvittiin sitä kotoisaa ja turvallista fiilistä, joka minulla jätskiin yhdistyy. Ja kai lapsuudestani johtuen, minusta jäätelö kuuluu syödä porukalla, tärkeiden tyyppien kanssa.

Sain kylään rakkaan ystävän, ja lapsillakin oli pienempi ystävä kylässä naapurista. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni itse vohveliset tötteröt jätskeille. Löysin Balilla törkyhyvän jätskipaikan (noin yleensä jäätelö siellä oli pahaa), ja tajusin, että he tekevät siellä vohvelitötteröt itse ihan tavallisella vohveliraudalla. No nuo minun tekeleeni vaatisivat vielä vähän harjoitusta, mutta ihan mahdollista on siis tehdä tötteröt itse. Itse käytin siihen tätä ohjetta.
Kävimme kuopuksen kanssa valitsemassa kaupasta kaikenlaisia herkkuja jäätelön oheen: karkkirakeita, erilaisia marjoja, appelsiinia (ihana suklaan kanssa!), kiiviä, suklaarusinoita ja tuoretta minttua. Sitten vain kaikki esille pöytään, kahvipannu porisemaan ja ammattilaisjäätelökauha esiin. Minulla tosiaan on muistona jätskimyyjäajoista ammattilaiskäyttöön tarkoitettu kauha; painava saksalaistekoinen metallipatukka.

Minä olen vähentänyt kuluneiden vuosien aikana tietoisesti lehmänmaitotuotteiden syömistä, sillä painiskelen asian eettisyyden kanssa. Täysin lehmänmaidotta emme ole, mutta ne maitotuotteet, jotka jääkaappimme päätyvät, pyrin ostamaan luomuna: juustot, turkkilaisen jukurtin, voin, jäätelön ja vierasvarakahvimaidon. Muissa elintarvikkeissa suosin luomua niiden puhtaamman viljelyn takia, mutta maitotuotteissa syy luomulle on täysin omatuntoni koputus tuotantoeläinten oloista.
Olenkin iloinen, että Ingmannin kaltaiselta isommalta jätskivalmistajalta löytyy nyt valikoimistaan luomujäätelöä. Se kun tarkoittaa sitä, että luomujätskin kuvittelisi nyt löytyvän helpommin myös pienempien paikkakuntien markettien valikoimista. Ingmannin luomu suklaa oli vallan hyvä perussuklaa, mutta tuo vanhanajan vanilja sai makunystyrät ilakoimaan onnesta. Ihan tosi hyvää! Pehmeän kermaista ja kunnolla aidolle vaniljalle maistuvaa. Ja kun siihen yhdisti oman suosikkini, pakasteviinimarjat, niin morjens!

Istuimme ystäväni kanssa jätskipöydän ääressä lopulta yli kolme tuntia. Lapset olivat jo sännänneet leikkeihinsä lastenhuoneeseen ja jätskipurnukoiden jämät sulaneet, mutta me keitimme ystävän kanssa lisää kahvia. Ei ihme, että iltapäivään mennessä murheet oli käsitelty sekä lajiteltu lokeroihinsa ja maailma näytti taas paljon paremmalta ja valoisammalta.
Ja arvatkaas mitä? Minä teen paluun jäätelömyyjäksi, kun perjantaina 19. toukokuuta pyörin Ingmannin luomujäätelökärryn kanssa Helsingin Narinkkatorin, Tennispalatsin ja Lasipalatsin tuntumassa kello 14-18. Rahan sijaan valuuttana toimii hyväntekeväisyys.

Ingman nimittäin lahjoittaa Pelastakaa Lapset Ry:n lomakotitoiminnalle euron jokaisesta kuvasta, joka ladataan Instagrammiin tunnisteilla #parempaakokoperheelle #ingman ja #luomu. Vilauttamalla tuota kuvaa minulle tai kanssani jätskiä maistattamassa olevalle Mamma rimpuilee -blogin Lauralle, saatte jätskimaistiaiset vaikka koko perhe. Nähdään siellä!

Lue myös nämä

60 kommenttia

  1. Harmi, ettei olla kärryllä samana päivänä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olisi ollut hauskaa jäätelömuijailla samaan aikaan :)

      Poista
  2. Voihan tuotantoeläinten olotilat. Kuinka monella maitotilalla olet vieraillut viime vuosina? Kuinka moneen tilaan olet tutustunut syvemmin ja perehtynyt lehmien olotiloihin? Mitä ne syövät jne? Ollaan tultu kauaksi 70 ja 80 lukujen pienistä tiloista missä vesikin kannettiin navettaan ja tulta pidettiin maitohuoneen nurkassa vettä lämmittämässä. Anteeksi mutta mua ärsyttää tää nykyajan vöyhötys ja hömpötys missä tuotantotilat lytätään niiden olotilojen vuoksi ja lukijat sekä kuulijat saavat käsityksen että eläinten hyvinvoinneista ei välitetä. Totuus on kumminkin että monista eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä itsestään. Kyllä minäkin tulevana tilallisena sekä lapsuuteni maatilalla asuneena ymmärrän mitä niillä tarkotetaan mutta kun todellisuus ei ehkä ihan ole enää sitä mitä sen luullaan :). Tuntuu että se vaan on nykyään niin in ajatus.. anteeksi että tämä kohdistui nyt sinun blogiisi. Tarkotan tällä nyt ihan kaikkia jotka höpisevät tuotantoeläinten olotiloista ym... :) :).
    Maatilan tyttö ja tuleva tilallinen (ylpeä siitä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan viime vuosina olen käynyt vain yhdellä maitotilalla. Lisäksi olen käynyt muilla tuotantoeläintiloilla nyt ihan viime vuoden aikana. Itse olen maaseudulla kasvanut, samalla kylällä on ollut niin lehmiä, sikoja, lampaita kuin kanoja. Ja isovanhempiani olen auttanut heidän navetassaan. Niistä ajoista meininki on tietenkin muuttunut, ja juuri siksi kiinnitän yhä enemmän huomiota siihen, mistä ja miten se ruoka sinne ruokakauppaan on tullut.

      Luomu-tuotannon ja tavistuotannon eroon olen tutustunut muun muassa Eviran sivuilla ja Syötäväksi kasvatetut -kirjan sivuilla. Kasvispuolella omaa kokemusta on sen verran, että omat vanhempani, marjatilalliset, kasvattavat mm. mansikkansa ilman torjunta-aineita. Luomua mansikat eivät ole, sillä mansikat saavat apulantaa, eivätkä esimerkiksi lehmän lantaa. Monet asiakkaat, jotka luulevat olevansa allergisia mansikoille, voivat vanhempieni kasvattamia mansikoita syödä. Todellisuudessa kun he ovat allergisia torjunta-aineille. Muun muassa täällä olen kirjoittanut vanhempieni marjatilasta.

      Juuri oman taustani takia olen kelaillut näitä asioita paljon, ja ollut kasvissyöjänä parinkymmenen vuoden ajan. Juuri kasvissyöntini takia kipuilen paljon sitä, miksi sitten käytän elämiä muuten hyödykseni esimerkiksi maitotuottein. Täällä olen kirjoittanut omasta ja perheeni ruoka-ajatuksista, täällätaas kipuilustani koskien eläintuotteiden käyttöä.

      Lehmänmaidon käyttöön on tullut myös ihan uudenlainen kulma sen jälkeen, kun olen omia lapsiani imettänyt nyt melkein viiden vuoden ajan elämästäni. Miksi minulla on oikeus ottaa toisen nisäkkään lapselle tarkoitettu maito itselleni? Vielä näin teen, vaikka olenkin ottanut monien lehmänmaitotuotteiden tilalle tai rinnalle kasvispohjaiset tuotteet. Niin kauan kuin käytän maitotuotteita, tahdon edes pienellä osallani olla vaikuttamassa, että eläinten elinolosuhteet ovat sellaiset, että omatuntoni ei ole siitä täysin paskana.

      Tulevana tilallisena sinun pitäisi olla iloinen siitä, että ihmisiä kiinnostaa, mistä heidän ruoka tulee. Maailma muuttuu, ja tässä ajassa asiakkaiden kysymyksiin ja kiinnostukseen kannattaa vastata navetan ovet avoinna, eikä vetää ovia kiinni niskoja nakellen kiinni ja lytätä kiinnostusta "vyöhötykseksi ja hömpötykseksi".

      Poista
    2. Kyllä olenkin kiinostunut! Sehän olisi siistiä kun joku jossain tietäisi että ostamani maitopurkin sisältö on juurikin tältä ja siltä tilalta. Lihoissa se kyllä näkyykin lukemalla lihapaketin päällä tilan nimi. Syy siihen miksi monille tiloille pääsy on kielletty on jaloissa kulkevat taudit ja bakteerit mikä voisi olla tilalle suureksi haitaksi. Näin kävi esim veljeni tilalla jotka kärsivät siitä vieläkin vuoden tapahtuman jälkeen. Esim minä en voi mennä niillä navettaan etten kuljettaisi tautia mieheni kotipaikan navettaan. Kahdessa eri navetassa on oltava eri vaatteet ja nekin vaatteet on desifioita ym. Lisää työtä jo muutenkin kiireisessä maatilan arjessa. Lisäksi maatilat on ajettu niin ahtaalle ettei kukaan ulkopuolinen sitä täysin ymmärrä vaikka ehkä haluaisikin. Maitopurkista maksettu hinta tilalle on niin naurettavan pieni työhön nähen. Ei lomia, ei isyysvapaita jne. Muutaman kerran vuojessa on parin pv loma mutta kun se lomittaja hoitaa vain ne navettatyöt. Pelto ym traktorihommat on hoidettava. Lapsen syntyessä on mahdollisuus (onko se nyt 3 vai 2vk) "lomaan" mutta vain navetta"lomaan".

      Myönnän ettenkö joskus suutuspäissäni ajattele että miten paljon helpompaa olisi kun molemmat kävisi vain vierailla töissä. Mutta se on se rakkaus unelmaduuniin ;).

      Mitä torjuntaineisiin tulee niin niistä minun pitää kysyä tarkemmin mieheltäni. Jahka taas syksyllä sen tapaan ;D. Naurankin joskus että kun kevät ja kesä koittaa unohdan välillä miltäs se mies näyttääkin ja syksyllä voin taas todeta että "ainiin hän olikin näin komea" :D

      Poista
    3. Tosi hyvä, että olet kiinnostunut. Ja totta, tiloille ei tosiaan noin vain pääse tai voi ottaa vieraita. Itse olen työni puolesta päässyt kyläilemään, mistä olen iloinen. Mutta niitä navetan ovia voi pitää avoinna myös kuvainnollisesti, eli vastaamalla asiallisesti kuluttajien ajatuksiin ja kysymyksiin, vaikka ne itsestä vöyhötykseltä tuntuisivatkin. Myös somessa voi avata aika kivasti maatilan elämää, vaikkakin se vaatii tietenkin taas lisää työtä sekin.

      Mäkin niin mielelläni tahtoisin tietää, kenen tilalta ostamani maito, voi tai kananmunat ovat peräisin. Maidon kanssa tavallaan ymmärrän, että se on melkoisen hankalaa, mutta munien kanssa en niin helposti usko, että se on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa saada sitä tietoa pakkauksiin. Mielelläni suosisin sellaisen tilan tuotteita, joista olen muodostanut jonkinlaisen kuvan vaikkapa vierailun / somenäkyvyyden tms. perusteella.

      Tuttua hommaa tuo maanviljelijän maaliskuusta syyskuuhun kestävä kesähoppu. Meilläkin lapsuudessa tehtiin perhereissut vasta sitten talvella.

      Poista
    4. Onneksi tiloille kuitenkin vielä myös joskus pääsee, ja esimerkiksi nyt käynnissä olevat laitumellelaskutapahtumat ovat erinomainen tapa päästä kurkistamaan maitotiloille :)

      Poista
    5. Lehmien laitumellelasku talven jälkeen on mahtavaa seurattavaa. Lapsuudessa meitä ei edes päästetty silloin lähelle, kun lehmät juoksivat niin innoissaan takajalkojaan ilmaan heitellen, että siinä olisivat lapset jääneet jalkoihin :)

      Poista
    6. Ai että! Tämä aihe tuntuu minusta ihan uskomattomalta. "Lukijat sekä kuulijat saavat käsityksen että eläinten hyvinvoinneista ei välitetä. Totuus on kumminkin että monista eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä itsestään."
      Näin äitinä, en voisi kuvitella itselleni MITÄÄN kauheampaa, kuin sen, että minut pakkosiemennettäisiin, eli raiskattaisiin säännöllisesti, jotta synnyttäisin lapsen noin vuoden välein JA lapsi vietäisiin lähes heti syntymän jälkeen minulta pois. Kun olisin toiminut maitokoneena 5-8 vuotta, olisi kroppani jo niin rikki, ettei minusta olisi enää kunnollista hyötyä, joten minut olisi sama tappaa. Toisaalta mielummin kuolisin jo ennen ensimmäisen lapsen menettämistä, sillä sitä tuskaa en toivoisi kenenkään kokevan oli sitten kyseessä lehmä tai ihminen.
      Oikeasti Anonyymi, luuletko, että maitotilalla ihmiset tekisivät noin toisilleen? Mikäli näin on, niin sitten puhut totta, mutta silloin on jo kyseessä aika vakava rikos.
      Ja Lähiömutsi: luomu ei tähän ongelmaan valitettavasti auta yhtään.

      Poista
    7. Luomu ei tosiaan poista sitä tosiasiaa, että miltään nisäkkäältä ei tule maitoa, ellei ole raskaana ensin. Ja lehmillä se poikaselle tarkoitettu maito menee lähes täysin ihmisten käyttöön. Kuten tuossa kommentissa aikaisemmin sanoinkin, maitotuotteet alkoivat vähenemään ruokavaliosta juuri oman imetyskokemuksen myötä, vaikka toki jo sitäkin aikaisemmin olin kipuillut maitotuotteiden eettisyyden kanssa.

      Tällä nykyisellä tolalla (koko maailmaa koskien) tehotuotanto ei voi jatkua. Maapallokaan ei kestä sitä. Koen luomun jollain tavalla pehmeäksi laskuksi tulevaisuuteen, jossa yhä enemmän ihmiset syövät sen alkupään tuotteen sen sijaan, että se ensin syötetään tuotantoeläimille, minkä jälkeen ihmiset vasta syövät ne tuotantoeläimistä saadut tuotteet.

      Poista
    8. Totta! Kanamunakennoihin sen voisi varmasti saada melko helposti verrattuna maitopurkkiin. Toivotaan että tulevaisuudessa sekin kävisi toteen. En ollut asiaa edes ajatellut. Meillä oli lapsuudessa aina kanoja oikeastaan siihen asti kunnes vanhempani jäivät eläkkeelle. Siitä asti olen kaivannut niitä omia munosia ja kun taas on mahdollisuus niin niitä meille tuleekin.

      www.avoinmaaseutu.fi on sivusto mihin kannattaa tutustua. Sieltä löytyy ovet navettoihin somen kautta ja paljon muuta :)

      Nykyäänhän on navetoissa poikimakarsinat jossa emo saa synnyttää vasikkansa ja viettää siellä aikaa yhdessä. Vasikka saa juodakseen ternimaidon suoraan emän nisistä ja saa kaiken sen tärkeän ravinnon aivan kuten ihmislapsetkin. Emo ja vasikka saavat siellä tutustua toisiinsa ja pikkuhiljaa myös muihin navetan asukkeihin. Joskus käy niin ettei vasikka enää halua imeä nisästä jolloin me ihmiset juotamme sitä tuttisangosta sillä oman emon maidolla. Vasikan kasvettua ja sen alettua syömään kiinteitä jaa maito pikkuhiljaa pois. Ihan niiku meillä ihmisilläkin. Vasikkaa ei siis riistetä emolta heti synnyttyään niinkuin anonyymi kirjoitit. Ennen vielä tehtiin niin mutta eletään nykypäivää jolloin tilat ovat isommat ja eläimet saavat liikkua vapaasti navetoissa.

      En myöskään usko että lisääntyvällä kasvisruokailulla (koko maailmaa ajatellen myös) näin ei voi jatkua. Sademetsiä hakataan papu/soija ym viljelmien tieltä jotka sitten kuljetaan lentokoneella meille tänne. Sekö egologista ja maailmaa säästävää verrattuna siinä ehkä ihan naapurikunnassa kasvaneeseen eläimeen? :)

      Poista
    9. Kiitos nettisaittivinkistä, siitä en ollut kuullutkaan :)

      Tuo sinun kertomus vasikan ja emon yhteistaipaleesta kuulostaa erilaiselta, mitä olen lukenut. Mistä tuotantotavasta tässä on kyse? Milloin emo ja poikanen erotetaan? Ja onko säädökset asian suhteen muuttuneet ihan viime aikoina? Yritin etsiä tieto siitä, mikä on vasikan luonnollinen vieroittumisikä, mutta en nyt löytänyt mitään pätevää lähdettä tähän lyhyellä googlauksella.

      Soijaviljely ei tosiaan voi jatkua nykyiseen tapaan. Suurin osa soijasta menee eläinten rehuksi , kun ilmaston kannalta olisi järkevämpää kaikin puolin, että ihminen syö sen soijan, eikä niin ,että tuotantoeläin syö sitä, kunnes lopulta ihminen syö se eläimen. Kananmunien tuotantoonkin menee soijaa rehuna, minkä takia toivoisinkin, että voisin valita kananmunani tuottajien mukaan. Kaikki (luomu)kanalat eivät soijaa rehussa käytä.

      Poista
    10. Tuollainen raivoaminen mitä sain Anonyymi
      11. toukokuuta 2017 klo 15.23 kirjoittaman lukea nostaa ainakin minulla sen verran muureja että yleensä olipa asia ihan mikä tahansa en halua kuulla siitä enää mitään. Ehkä minusta on aikuistumisen myötä sitten tullut vähän nössö kun en todellakaan halua missään asiassa katsoa juttuja mustavalkoisesti tai uskoa suoraan äärimmäistä pahaa tai täydellistä hyvää mistään liian kovaan ääneen vouhkatusta asiasta. Asiat voi kuitenkin yleensä esittää myös muut ihmiset huomioon ottaen vaikka sitten tunteet kuumenisivatkin.
      Edellisen anonyymin ajatukset ja kirjoitukset ovat minusta fiksuja. Kiitos taas uudesta tiedosta tuotantoeläimien oloista. Kasvistruokailusta olen vähän samoilla linjoilla. Jos todella tahtoisi yrittää säästää maapalloa niin löytyisikö ratkaisu lopulta ihan läheltä? En osaa sanoa, mutta tuntuisi että lähiruoka olisi minusta jopa järkevämpi vaihtoehto kuin kasvisruokailu jos lähtee ympäristöarvojen pohjalta ajattelemaan. Tosin en ole perehtynyt aiheeseen kovin syvällisesti, joten voin olla myös ihan hakoteillä.

      Poista
    11. Asiallinen keskustelu on tosiaan kaikessa viestinnässä ja mielipiteiden vaihdossa paras tapa :)

      Minähän itse syön soijaa (kuten monia muitakin tuontielintarvikkeita), mutta onneksi kasvisruokaa löytyy ihan läheltäkin. Erilaisia palkokasveja ja papuja saa ihan suomalaisena. On linssit, erilaiset siemenet ja viljat. Nyhtökaurakin, vaikkakin se ei ole täysin suomalaista – kauraa kun ei ole saatavilla tarpeeksi kotimaisena.

      Poista
    12. Vasikat ovat useimmiten emän kanssa parista päivästä viikkoon, eli kyllä ne aikaisin vieroitetaan (kehitystä toki entiseen), luonnonmukainen olisi joku 3-4kk. Lehmille tärkein lauma onkin samanikäiset, joista haetaan läheisyyttä koko elämän ajan.
      Emolehmät (lihantuotantoa siis) saavat pitää vasikat luonaan niin kauan kuin viihtyvät.

      Poista
    13. Okei, no sitten se ei ole muuttunut ja omat tietoni ovat ajantasalla. Tuosta ylemmän anonyymin kommentista saattoi saada sellaisen kuvan, että vasikat saisivat olla emiensä kanssa juuri kuukausia.

      Lihatuotantotilalla mä olen viimeksi käynyt vierailulla, ja niin nurinkurista kuin se kasvissyöjälle olikin, oli ilo nähdä, että kevään vasikat saivat olivat emiensä kanssa, vaikka oli jo syksy.

      Poista
    14. Ei todellakaan ole kaikilla tiloilla käytössä poikimakarsinat. Ne ovat yleistyneet kyllä pihattojen myötä, koska vasikan kannalta poikiminen on karsinassa turvallisempaa ja lehmän vointia on helpompi seurata. Vasikka saa imeä nisää pari päivää (lisäksi saa monesti lypsettyä ternimaitoa, koska emon lypsäminen aloitetaan samantien) kunnes se erotetaan emosta kerralla. Vasikat ei yleensä näytä ulospäin emoa kaipaavansa mutta lehmän itku lapsensa perään on sydäntä särkevää. Monissa parsinavetoissa ei poikimakarsinoita käytetä, jolloin vasikka voidaan viedä heti syntymänsä jälkeen pois tai annetaan emon eka vain nuolla vasikka (mikä olisi tärkeää bakteereiden vaihtumisen kannalta ja vasikka kuivuisi nopeammin). T. Lomittaja

      Poista
    15. Hienoa siis jos jossain näin on! Käytännössä vain ilmeisesti parinkymmenen naudan luonnollisten laumojen ylläpito ja lypsäminen ei oikein toimi, ja vasikat eivät pärjää jos toikkaroivat koko satapäisen karjan joukossa pihatossa. Toivottavasti joku keksii tähän ratkaisun!

      Poista
    16. Mun pitäisi nyt kaivaa tähän faktaa esille, mutta muistelisin lukemani perusteella, että luomutuontannossa emä ja poikanen saavat olla kauemmin yhdessä? Ja että yleisempää on juuri tuo, että vasikka ja emo erotetaan heti poikimisen jälkeen.

      Mulle on jäänyt lapsuudesta mieleen se, miten lehmä huutaa vasikan perään. Silti se asia ei jotenkin mennyt niin ytimiin kuin nyt, kun itse on synnyttänyt (ja imettänyt) kaksi lasta.

      Poista
    17. Joo. Yksi luomukriteeri se on, oisko viikko tai 10 päivää (en löydä lähdettä nyt minäkään).
      Eniten vaikuttaa varmaan navetan malli: parsinavetoissa (jotka onneksi on vähenemään päin) käytännössä vieroitus on heti, pihatoissa mahdollisuus vähän pidempään yhteiseloon. Vaikka liian lyhyt se on silloinkin.

      Poista
    18. "Epäasiallinen" Anonyymi tässä hei! :)
      Omasta mielestäni en ollut epäasiallinen, sen sijaan väite siitä, että maitolehmien olot olisivat paremmat tai edes lähellekään yhtä hyvät kuin ihmisten, oli minun mielestäni aivan käsittämättömän epäasiallinen. Itsekin olen maalta kotoisin, mummollani oli maitotila ja tutullani on edelleen maitotila. Olen vieraillut siis useilla maitotiloilla.
      Tuttuni maitotila on ns. moderni pihattonavetta. Heillä vasikka vieroitetaan n. 2vrk ikäisenä. En näe siinä eroa heti syntymässä vieroitukseen. Se on vain yksinkertaisesti järkyttävää.
      Sitten soijan kuljetukseen.. Niin kuin Lähiömutsi jo linkkasi, Suomessa syödystä soijasta lähes 90% menee välillisesti lihansyöjien suuhun. Jos ihmiset vaihtaisivat lihan soijaan, soijan kulutus vähenisi maailmalla merkittävästi.
      Ja kyllä, vegaaniruokavalio on ympäristön kannalta paras. Lähivegaaniruoka vielä parempi, mutta esimerkiksi Suomessa talvella tuotettu tomaatti on huomattavasti epäekologisempaa kuin Espanjalainen tomaatti. Valio, HK ym. saivat Helsingin yliopistolta äskettäin julkisen arvostelun tutkimustulosten vääristelystä, kun he väittivät, että suomalainen liha ja maito olisivat jotenkin ympäristöystävällinen vaihtoehto. Tutkimus todisti nimittäin toisin.

      Poista
    19. Eläimiä hoidetaan paremmin kuin ihmisiä-mantra on kyllä aika huono. Koska jos edes koiraa hoitaa samoin kuin lehmää, saa pian syytteen eläinsuojelurikoksesta. Esim nupoutus, eli sarven alkujen polttamien on sallittua ilman kivunlievitystä. Voitteko kuvitella, että koiralle saisi aiheuttaa kolmannen asteen palovammoja kuumalla raudalla, ja se olisi kaikkien mielestä ihan ok?
      Laitumellelasku on kyllä aika huono hetki tutustua navettaan, koska silloinhan ne lehmät pääsevät kuukausien parressaolon, kiinnikytkemisen ja liikkumattomuuden jälkeen viimeinkin ulos. Jotenkin absurdia, että ihmiset ensin pitävät eläintä liikkumattomana kuukausikaupalla, ja sen jälkeen saapuvat ihastelemaan sen iloa kun se viimeinkin pääsee liikkumaan...

      Poista
    20. Anne: mä tarkoitin laitumellelaskutilaisuuksilla siis näitä jokakeväisiä Valion tapahtumia https://www.valio.fi/valiomaitoa/
      Pikaisesti kurkkasin, ja tapahtumien navetoista yksi oli parsipihatto, muut kaikki vapaan kulun pihattoja, monessa myös talvilaidunnuksella. Eli ei, näissä vinkkaamissani tapahtumissa ei pääse ihastelemaan eläimiä, joita on pidetty kiinni kuukausikaupalla.

      Sinänsä siis kommenttisi on ihan validi, mutta tässä onneksi suuntaus parempaan sukupolvenvaihdosten ja tilojen kehityksen myötä.

      Poista
    21. Minä vielä tässä! Asiallinen keskustelu on mahtavaa! Myönnän että minunkin eka kommentti olisi voinut olla nätimmin kirjoitettu. Mutta kun pinna on kireällä vähän jokkaisella koska toukotöitä ei olla vielä päästy säiden takia aloittamaan, meni sipuli jumiin heti aamusta vaikkakin Hanne mainitsi tuontatoeläinten hyvinvoinnista vain muutamalla sanalla yhden lauseen verran. Olisin voinut laittaa hänellw myös sähköpostia mutta olisiko sitten syntynyt näin mielenkiintoista keskustelua? Tämän on eka nettikeskustelu koskaan mihin osallistun ja pieni morkkis on että teen sen anonyymista mutta en halua itsestäni mitään ylimääräisiä hlötietoja nettiin. Ymmärtänette mitä tarkoitan :).

      Siitä torjunta-aineista. Usealla tilalla torjutaan voikukkia. Torjunta-aineen määrä on noin 5l ainetta ja 1000l vettä. Yhden hehtaarin ruiskuttamiseen menee noin 200-300l sekoitetta. Mitä se tekee prosenttuaalisesti niin sen laskekoon joku matikassa lahjakkaampi kuin minä:). Se miks luomutuotantoa on kysyntään nähden suomessa vähän on syy se että peltomäärän pitäisi tilala olla valtava jotta satoa saisi tarpeeksi. Satomäärä tippuu moninkertaisesti luomutuotannossa ettei siitä riitä ihmisille saati eläimille evästä. Ensiksi pitäisi ostaa metsää ja ennen kuin se saadaan pelloksi ja siitä satoa on palkka työhön nähden niim naurettava ettei siihen moni lähde. Satomäärä siis tosiaan on luomutiloilla pienempi.

      Vasikan ja emon erottamisessa ollaan menossa koko ajan parempaan suuntaan. Ennenhän vasikka tosiaan vietiin pois melkein samantien mutta ei enää. On toki tiloja missä niin voidaan tehdä. Lihatiloilla vasikat ja emot elävät yhdessa koko kesän. Lypsytilat ovat koko ajan suurenemassa ja enenemissä määrin pihattoja. Minun tietämilläni tilolla on juurikin poikimakarsinat jossa emo saa synnyttää ja voivat viettää aikaa yhdessä. Vasikkakarsinat ovat usein lähellä sitä tilaa missä emot oleskelevat ja näin pääsevät olemaan lähellä toisiaan vaikka aita onkin välissä. On totta että kirjoitin hieman sekavasti tuolla aijemmin :). Anteeksi.

      Nupottamisessa vasikka nukutetaan ja sille annetaan kipulääkettä. Siitä ei synny vasikalla palovammaa. Jos näin kävisi hoidetaan se asianmukaisin keinoin. Tämä tehdään ihan turvallisuussyistä. Minun lapsuudessani (meillä oli pieni parsinavetta) kävi muutamankin kerran niin että lehmä sarvellaan loukkasi joko itseään tai toista lehmää niin että se jouduttiin lopettaa. Tekipä kerran lehmä kamulleen sarvella reiän mahaan joka puhkaisi sisäelimiä.

      Kannattaa tosiaan itse kunkin käydä tutustumassa mainitsemaani sivustoon www.avoinmaaseutu.fi sieltä löytyy tiloja ympäri suomen ja kaikissa taitaa olla puhnro suoraan tilan isännälle tai emännälle. Tilan kohdalla näkyy myös voiko siellä vierailla tai voiko heidän tuotteitaan ostaa suoraan tilalta.

      Tämä keskustelu päättyköön osaltani tähän. Mukavaa kesää kaikille :)

      Poista
    22. "Nupottamisessa vasikka nukutetaan ja sille annetaan kipulääkettä. Siitä ei synny vasikalla palovammaa."

      Täysin väärää tietoa, ilmeisesti sinulla ei ole mitään hajua miten asia oikeasti tehdään. Ensinnäkin vasikkaan ei nukuteta. Osa tiloista rauhoittaa vasikan, mutta tämä ei ole pakollista, ja suuri osa ei sitä tee. Jälkikäteen saatetaan antaa kipulääkettä, mutta sitäkään ei ole laissa määrätty. Ja nupoutus nimenomaan on sarvenalkujen polttamista hehkuvan kuumalla raudalla, joten siitä jää AINA kolmannen asteen palovamma. Se on sen tarkoitus. Ja se palovamma on kivulias pitkään.

      Poista
    23. Anteeksi, että ehdin palata kommentteihin vasta nyt. Mahtavaa, että asia herättää keskustelua. Ja vallan asiallisenahan tämä on pysynyt, vaikka kyseessä on tunteita herättävä aihe, kiitos siitä teille, fiksut lukijani <3

      Poista
  3. Mielenkiintoinen näkökulma maitotuotteiden käytöstä. Itse olen muutamaakin maitotilaa päässyt seuraamaan hyvin läheltä ja ihan sinne lypsyille asti monta vuotta. Vaikka kokemukseni pohjautuvat vain muutamiin tiloihin, olen aina kokenut lehmien oltavat oikein hyviksi ja mukaviksi Suomessa vaikka tuotantoeläimiä ovatkin. Ne saavat kesäisin kulkea ulkona ja muutenkin niistä pidetään huolta :) Sen sijaan luomua en osaa arvostaa, johtuen lähinnä siitä etten usko asioiden olevan sen paremmin niillä eläimillä, kuin sillä ruualla jotain niille syötetään. Mutta jokainen tavallaan ja niin kuin parhaaksi näkee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen maaseudun likkana ja työni puolesta päässyt onnekseni tutustumaan läheltä siihen, miten mikäkin ruoka sinne ruokakauppaan päätyy.

      Se on varmasti totta, että Suomessa tuotantoeläinten oltavat ovat parempia moniin maihin verrattuna. Esimerkiksi tehotuotannon munijoilla on aivan hirvittävät olosuhteet vaikkapa Aasian maissa. Mutta tästä aiheesta minulla onkin jemmassa postaus, jolle toivottavasti löytyy hyvä rakonen vielä tulevien viikkojen aikana.

      Tuotantoeläinten elämään kannattaa tutustua esimerkiksi lukemalla Syötäväksi kasvatetut kirja (Tieto-Finlandian voittaja vuonna 2012) tai selaamalla ihan Eviran sivuja. Tässä lyhyt tiivistys Eviran sivulta: "Luonnonmukaisen tuotannossa huomioidaan myös erityisesti eläinten hyvinvointia ja eläinlajikohtaiset käyttäytymistarpeet. Hoitokäytäntöjen, kuten esimerkiksi eläinten ulkoilun lisäksi merkittävä osa tuotantotapaa on myös eläinten luonnonmukaiseen rehuun perustuva ruokinta."

      On mahtavaa, että sinun tuntemillasi tiloilla eläimet pääsevät ulkoilemaan. Luomu on lopulta kuitenkin vain leima, ja isoin merkitys on tilallisilla. Vaikka tila toimisi luomuperiaatteiden mukaan, voivat tilalliset olla esimerkiksi työuupumuksen kourissa, mikä voi vaikuttaa isostikin eläinten elinolosuhteisiin ja kohteluun.

      Siksi itse tykkäisin siitä, että tuntisin ruokieni tuottajat ja valmistusketjun parissa työskentelevät ihmiset. Tämä on kuitenkin melko mahdottomuus nykypäivänä, joten luomu-merkki on itselleni helppo tapa koettaa vaikuttaa siihen, että ruoka on sellaista kuin eettisesti tahtoisin.

      Vihanneksissa yms. sellaisissa luomu on myös merkki siitä, että niiden mukana ei tule läjäpäin torjunta-aineita ja muita myrkkyjä. Itse esimerkiksi saan omenoista suun täyteen kutisevaa allergiaa, mutta kotipihan omillaan olevia omppuja tai luomu-omppuja voin syödä ilman oireita.

      Poista
  4. Kuvissasi vilisee aina ihania astioita, olisi kiva lukea ihan koko postaus niistä ja niiden tarinoista ja miten aina yhdistelet astioita keskenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen tosiaan aikamoinen astiahamsteri. Tai olisin, jos olisi tilaa enemmän :D Astiakaapista löytyy niin uutta, perittyä kuin kirppislöytöäkin. Ehkä joskus voisin avata astiakaapit täällä blogissa ja esitellä niitä vähän tarkemmin :)

      Poista
  5. Tiedätkö mistä maista Ingmanin jäätelöissään käyttämä maito tulee?
    Tuskin ainakaan 100% Suomesta, kun sitä ei mainita missään (vrt. Pingviini-jäätelö, missä maidon suomalaisuutta alleviivataan monessa kohtaa).

    Mietin vain tuota luomu-juttua, eurooppalainen luomukriteeristöhän on aika erilainen kuin suomalainen. Pidän siis sinänsä hyvänä luomutuotteiden lisäämistä, mutta juurikin maitotuotteiden kanssa usein kotimainen ei-luomu on eläinten hyvinvoinnin kannalta parempi kuin monen maan luomu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, Ingmanin fb-sivut vastasivatkin jo. Luomumaito tulee Saksasta, ja nämä jätskit tehdään Ruotsissa. Taidan siis vielä kiertää nämä jäätelöt kaukaa.

      Poista
    2. Toi on muuten tosi hyvä pointti! Mä kuvittelen olevani ihan ok-tiedostava ja asioista selvää ottava kuluttaja, mutta sitten kun pitää ottaa miljoona asiaa huomioon, menee asiat välillä ihan solmuun.

      Ei ole mikään helppo päätös siinä nälkäisenä kaupassa kierrellessä, että ottaako ei-luomun pienen kotimaisen jäätelötehtaan jätskin vai luomun ison jätskitehtään jätskin vai kenties vegaanisen palmuöljyä sisältävän jätskin.

      Mä luultavasti valitsisin ekan vaihtoehdon, mutta tiedän, että kaikki eivät asu Helsingissä alueella, joiden lähikauppojen valikoima on ihan superhyvä. Siksi tykkään, että isommatkin jätskitekijät heräävät luomuasiaan. Onkohan Pingviinillä aka Nestlellä luomujätskiä valikoimissaan? En ainakaan sivuilta löytänyt. Jos ei ole, toivottavasti sielläkin heräillään tähän asiaan pian.

      Poista
    3. Totta! Ei oo helppoa olla tiedostava kuluttaja, kun tuskinpa tässäkään Ingman lähestyi saatesanoilla "haluaisitko tutustua saksalaisesta luomumaidosta Ruotsissa tehtyyn jäätelöömme" :D Ja tosiaan itsellä aina vähän hämärtyy käsitys, kun kuitenkin suhteellisen isot valikoimat ovat pyörämatkan päässä (vaikka eivät Hgin keskustan valikoimille vedäkään vertoja).

      Toivotaan että Pingviiniäkin pian saa luomuna, samalla kun luomutuotteiden tarjonta muutenkin on ilahduttavasti kasvussa. Nyt taitaa Jymy olla ainoa sellainen suomalainen luomujäätelö, mikä on vähän laajemmalle levinnyt.

      Poista
    4. No ei lähestynyt ei, mutta tottahan mun olisi pitänyt yhteistyötä miettivänä selvittää asiaa paremmin. Ingman on lapsuudesta tuttu, ja jotenkin ei nyt aivot juosseet sinne Saksaan asti. Olisin joka tapauksessa tähän yhteistyöhön lähtenyt, mutta valmistusmaa olisi pitänyt nostaa tuonne postaustekstiin asti. Kuitenkin suomalaisen työn ja lähituotannon puolesta aina mahdollisuuksien mukaan puhun ja omissa kulutuspäätöksissäni toimin.

      Poista
    5. Moi! Ingmanin Sipoon tehtaalla valmistetuissa jädeissä käytetään kaikissa tuotteissa suomalaista maitoa ja kermaa, samalla tavalla kuin Fronerin (Pingviini) tuotteissakin. :)

      Poista
    6. Ah joo, erinomainen lisäys keskusteluun kiitos!

      Poista
  6. Näihin moniin kommentteihin voin vain todeta että voi kun maatalousyrittäjille annettaisiin vähän enemmän löysää. Eli enemmän palkkaa tehdystä työstä ja olen myös ymmärtänyt että paperityön määrä on aika hirmuinen kaikkien tukien ja lupien kanssa (olenko ihan väärässä?) niin siihenkin toivoisi helpotusta. Juuri tällaisilla asioilla voisi vähentää sitä uupumuksen määrää joka heijastuu eläimiin.

    Nyt minä sen kysyn kun niin usein olen asiaa pohtinut. Teillä on tosi usein ihanan näköisiä marjoja pöydässä ja ihan ympäri vuoden. Sen näköisiä etteivät voi millään olla pakastettuja tai sitten teillä on joku taikaktemppu. Minä itse pelkään sen verran paljon ulkomaisten marjojen syömistä keittämättä että tämä marja-asia on kiinnittänyt huomioni useammankin kerran. Haluaisitko vähän kertoa teidän pöytään päätyvistä marjoista ja niiden alkuperästä ja jos ulkomaisia niin siitä miten ehkä käsittelette tai putsaatte marjat ennen käyttöä? Olen varmaan vähän ylihysteerinenkin näiden kanssa, mutta se ehkä tulee töistä jossa on ehdottomasti kielletty tarjoamasta ulkomaisia marjoja asiakkaille keittämättä niitä ensin kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen minäkin ymmärtänyt, papereita saa pyöritellä kyllä ihan urakalla.

      Marjoista. Meillä on pakkanen onneksemme aina syksyisin täynnä täältä lähimetsistä poimittuja mustikoita ja vanhempieni marjatilalta poimittuja mansikoita, vadelmia, karhunvatukoita, pensasmustikoita ja viinimarjoja. Puolukoitakin välillä, mutta harvemmin.

      Juhlia varten ostan koristeeksi myös tuoreita marjoja, jotka sitten kesäkauden ulkopuolella eivät tietenkään ole suomalaisia. Eli vaikka kakkuihin, hedelmä-marjakuppeihin ja nyt näihin jätskeihin. Kyllä ne aina vähän mietityttävät, marjatilallisen tyttärenä etenkin. Nuo pensasmustikat olivat luomua, mutta silti. Saatan olla liian höveli noiden kanssa. Onneksi pian taas saa monen kuukauden ajan erilaisia tuoreita kotimaisia marjoja! <3

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta :) Nuo koristemarjat on varmaan juuri niitä jotka kuvissa aina näkyy ja siksi ne kiinnittää huomion.

      Poista
    3. Mäkään en käytä ulkomaisia marjoja ensinkään just sen takia että suositus on keittää ne ennen. Vadelmat toki ovat pakkasesta tosi hyvän näköisiä toisin kuin mansikat jotka lötsähtää sulaessaan.

      Poista
    4. Vadelmat tosiaan toimivat suoraan pakkasesta otettuna, näyttävät nätiltä kokonaisena pakastettuna. Mansikat sen sijaan suosiolla aina pilkon ja pakastan :)

      Poista
    5. Tuolla jossain mainitsit että puolukkaa on harvemmin. Sehän on aika vahvan makuinen matja ja on ymmärrettävää että se ei houkuta samoin kun muut, mutta JOS kaipaat puolukkaa enemmän marjavalikoimiin niin se toimii todella hyvin kun tekee smoothien mihin laittaa banaania, puolukkaa, appelsiinimehua (vähän piimää tai jogurttia jos tahtoo) ja kaardemummaa.

      Poista
    6. Mä rakastan puolukkaa, mutta muu perhe ei niinkään. Siksi puolukan käyttö on vähäisempää, kun on kivempi laittaa pakkaseen marjaa, jota kaikki syö. Mä söisin puolukkaa mielelläni ihan puuron ja jukurtinkin kanssa :)

      Poista
  7. Ai vitsi miten hyvä idea tuo hyväntekeväisyystempaus - tulisin räpsimään, jos olisin maisemissa!
    Suklaajäätelöissä mä muuten diggaan eniten niistä vähäsuklaisista, eli niistä vaaleanruskeista ns. halpisjädeistä, joissa ei ole mitään suklaapaloja tms mukana häiritsemässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä tykkään kans. Kiva ja helppo tapa tehdä hyvää.

      Ja hei, tuo suklaa on sitten ihan sun jätski! :) Mä kun kaipasin siihen just niitä sattumia, vaikka ns. pohja oli muuten hyvä.

      Poista
  8. Hei, olen myöskin lypsykarjatilalta kotoisin ja siksi on kommentoitava tuota alkuperämaata. Kuten aiemmin mainittiinkin niin kovilla ovat suomalaiset maidontuottajat tällä hetkellä. Eli tiukka sääntely, suuri paperityö ja olosuhteisiin nähden alhainen tuottajahinta. Sitten vienti on romahtanut mutta tuonnin määrä kasvanut. Siksi minäkin toivoisin että alkuperämaa mainittaisiin heti postauksessa. Vaikka vastasitkin rehellisesti että nyt oli käynyt inhimillinen kömmähdys. Tosin tuottajahinta ei mikään hyvä ole monessa muussakaan maassa vaan vieläkin alhaisempi kuin Suomessa. Niin ovat myös tuotantokustannukset. Ja tämän takia maitotuotteita tuodaan Suomeen. Kas, kun halpa hinta. Luomumaidon osalta en ole ihan varma, voisiko olla kyse myös siitä että sitä ei ole riittävästi saatavana kotimaisena??? No, jokatapauksessa olen kiinnostunut lähiruoasta. Jos vain siitä tulee jotain juttua, olisin tosi kiinnostunut :) Monia muita mielenkiintoisia kotimaisia tuotteita oletkin nostanut esille. Pahoittelut, tämä tuli aika pötköön. Mobiili :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Lähiömutsissa se alkuperämaa olisi ehdottomasti pitänyt mainita jo tekstissä.

      Mulle on kans sanottu, että luomumaitoa tuodaan ulkomailta, sillä kysyntää on enemmän kuin tuotantoa. Tästä tosin oli monta vuotta. Tämä on musta kummallista, sillä eikö yleensä siihen kysyntään kannattaisi vastata. Sama juttu suomalaisen rukiin kanssa. Tänne tuodaan ulkomailta ruista, vaikka luulisi, että täällä rukiilla ja sisulla brändätyssä maassa sitä riittäisi omasta takaa.

      Poista
    2. Osittain varmasti on kyse myös riittävyydestä, maidontuotannossa siirtymävaihe luomuun on muistaakseni 3-4 vuotta, eli kysyntään vastataan viiveellä. Mutta hiljalleen.

      Rukiin ja kauran osalta sanoisin, että kyllä niitä riittäisi kun saataisiin hinta tuottajalle kohdilleen.

      Poista
    3. Siirtymävaihe voi tosiaan selittää osansa.

      Tarkoitatko ruukiissa ja kaurassa sitä, että viljelijöiden on kannattavampaa kasvattaa pelloillaan jotain muuta? Siis että kapasitettia olisi, mutta sitä ei käytetä, sillä korvauksena saatu hinta on liian pieni?

      Poista
    4. Niin, kyllä peltoalaa on mahdollista lisätä, tämän hetken tuottajahinnat yhdistettynä tukijärjestelmään eivät vain oikein kannusta mihinkään.

      Nyhtökauran kanssa tilanne lienee se, että raaka-aine tuodaan valmiiksi käsiteltynä ja siksi ei-suomalaisena, samaan aikaanhan kauraa viedään Suomesta varmaan yhtä paljon kuin tuodaan.

      Poista
    5. Muistan olleen puhetta kotopuolessa, että on edullisempaa lämmittää kauralla tupansa (eli polttaa se pannuhuoneessa stokerissa), kuin myydä se. Aivan hemmetin nurinkurista ja väärin, mutta niin se on. Omat vanhempani vuokrasivat pellot, kun viljely ei kannattanut enää edes harrastusmielessä eli ei päässyt edes omilleen kulujen kanssa. Onneksi se ei ole heidän ensisijainen tulonlähteensä koskaan ollutkaan, vaan käyvät muualla töissä, mutta surullista silti.

      Poista
    6. No onhan se tosiaan ihan käsittämättömän nurinkurista.

      Poista
  9. Maidontuotannon eettisistä ongelmista on puhuttu täällä kommenteissa jo ihan tarpeeksi, joten turha on siitä enempää jauhaa. Luomua tai ei, maito ei ole tarkoitettu ihmisen ravinnoksi ja olivat eläinten olot millaiset tahansa, eettisiltä ongelmilta ei vältytä. Lisäksi on syytä muistaa, että maidontuotanto tuottaa melkoisen määrän ilmastopäästöjä ja monien tutkimusten mukaan maito ei ole ihmisen terveydelle välttämätöntä vaan jopa haitallista. Suomessa juodaan moniin maailman maihin verrattuna paljon maitoa – ja sairastetaan myös huomattavan paljon osteoporoosia, noin muutamia tuloksia mainitakseni.

    Olen ollut Bali-postausten jälkeen pettynyt siihen, miten paljon kaupallisia ja selvästi todella vähän mietittyjä mainospostauksia blogiin on tullut. Kiitos "Ero vanhemmuudesta" -kirjoituksestasi, se oli sitä, mitä olen blogistasi tottunut lukemaan. Lähes kaikki muu onkin ollut sitten kaupallista huttua, jota en ole rehellisesti sanottuna jaksanut lukea.

    Varsinkin tämän luomujäätelön kohdalla olisin toivonut enemmän taustatyötä ja kriittisyyttä. Ingmanin jäätelöähän ei enää ole olemassa kuin brändinä ja todellinen omistaja on Unilever – yksi maailman suurimmista ylikansallisista yhtiöistä, jolla on syntilistallaan mm. kestämätöntä palmuöljyä ja pohjatroolausta. Periaatteellisesti on surullista, että toisaalta puhut aina pienyrittäjien ja lähipalveluiden puolesta, mutta tartut hanakasti mainostamaan isojen ylikansallisten yritysten tuotteita. Samalla tuntuvat usein menevän roskiin ekoilu- ja terveysarvot, ja postauksissa vilisee niin jätettä kuin valkoista sokeriakin, vaikka toisaalta puhut myös terveydestä ja ympäristöstä huolehtimisen puolesta. On lievästi ironista, että ensin valittelet vatsaongelmia (joihin auttavat elämäntaparemontin vaihtoehtona myös taiktabletit) ja muutamaa päivää myöhemmin mainostat lehmänmaitoa ja sokeria. Ekoilukin tuntuu nykyisin tarkoittavan vain tähtitieteellisen kalliita ekobrändejä, joihin tavallisilla lapsiperheillä ei ole varaa, ei kulutuskriittisyyttä ja pieniä jokapäiväisiä tekoja.

    Vaikka ymmärrän, että saat elantosi blogista, toivoisin silti, että linja siitä, mitä päädyt täällä blogissa mainostamaan, olisi huomattavasti tiukempi, aidosti ekologinen ja mieluusti myös terveysnäkökohtia huomioiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää jäätelöiden todellisen valmistajan ongelmista:

      https://corporatewatch.org/company-profiles/unilever-corporate-crimes


      Poista
    2. Lehmänmaito on tosiaan itselleni asia, jonka kanssa kipuilen ja heilun kovasti. Käytin esimerkiksi monen vuoden ajan vegaanista margariinia leivonnassa yms, mutta vaihdoin lopulta takaisin voihin. Muovinen margariini vain ottaa niin kovasti vastaan, että ei pysty. Onneksi suurimmassa osassa voin voi korvata hyvin juoksevilla kasvisrasvoilla.

      Tosi kurjaa, että sinusta tuntuu, että Lähiömutsi on nyt Balilta paluumme jälkeen ollut yhtä postausta lukuun ottamatta lähes pelkästään kaupallista huttua. On totta, että kaupallista sisältöä on ollut nyt enemmän, ns. "normaali" määrä näin kevääksi. Onneksi! Kuten olen kirjoittanutkin, neljä kuukautta lähes ilman kaupallisia yhteistöitä alkoi vähän ahdistaa, oli sitten Balilla tai ei :)

      Postauksessa olisi pitänyt olla maininta maidon alkuperämaasta, siinä tein mokan. Pahoittelen sitä. Unileveria siellä taustalla pohdin kauan, mutta tein sitten päätöksen ajatellen laajempaa lukijakuntaa: niitä, joiden lähikaupassa ei ole sellaista jätkivalikoimaa kuin itselläni täällä Herttoniemessä. Vähän samalla ajatuksella tein yhteistyön kaasuauton kanssa. Kaasuauto on auto, mutta koska kaikki eivät voi elää autotta kuten me, voin kertoa heille helposti saavutettavissa olevasta vaihtoehdosta.

      Minulle koetetaan aina laittaa ekokruunua, mistä toki olen otettu, mutta yritän aina muistuttaa, että en ole mikään ekokuningatar. Lensimmehän me juuri Balillekin talveksi. Yritän kyllä tehdä valintoja parhaani mukaan, juuri siellä arjessa, mutta kulutusvalinnoissa joutuu pohtia asioita niin monelta kantilta, että väkisin aina välillä jollekin arvolle samalla pyllistää.

      Sokeria vastaan en ole puhunut koskaan, sekin kuva on kai tullut jostain itsestään :) Mehän ollaan tehty sokerikakut heti yksivuotissynttäreille. Tietty on kiva, jos johonkin ei ole lisätty sokeria, jos sitä ei tarvitse. Mutta kyllä jäätelöön kuuluu aito sokeri. Niin no, siitä kyllä mielelläni jauhan, että mieluummin aito sokeri kuin makeutusaineet :)

      Nuo jätkipaketit ovat muuten kartonkia, joten ne voi helposti kierrättää lähes joka puolella Suomea. Jos siis niitä tarkoitit vilisevillä roskilla?

      Vatsavaivat ovat tosiaan kinkkisiä, enkä tiedä, mitkä niitä minulle aiheuttavat. Voihan se olla maitotuotteetkin, mutta itse epäilen sitä leipää, ehkä siinä olevaa hiivaa. Taikaa niissä mainitsemissasi tableteissa ei ole, vaan ruuansulatusentsyymeitä, niitä mitä suolistossakin on, joillakin vain liian vähän. Jätkiyhteistyöstä alettiin puhua jo ennen Balin reissua, jossa maitotuotteetkin jäivät luonnollisesti pois, sillä niitä ei paikallisessa ruokavaliossa ole – ja koska viimeistä reissukohdettamme lukuun ottamatta en onnistunut löytämään paikkaa, josta saisi hyvää jäätelöä :D

      Poista
  10. Jos yhtään lohduttaa siinä, että et huomannut tämän olevan ulkomailla valmistettu ulkomaalaisesta maidosta niin ei ole kauaakaan kuin eräs toinen bloggaaja kiitteli instagramissa @valio.fi saamistaan Pingviinin uutuusjätkeistä, vaikka ne eivät ole kymmeniseen vuoteen enää Valiota olleet. AUTS! Ei ole vittuilua tämä, vaan ihan aidosti sanon, että ei ole kyllä helppoa teillä bloggaajilla.

    Mutta minua ei ole häirinnyt Balireissun jälkeinen mainostulva, olihan sitä jo etukäteen pedattukin, että leivän syrjään on taas päästävä. Yhteistyöpostaukset ovat kuitenkin yhtä hyvin toteutettuja ja kirjoitettuja kuin ennenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, auts. Pingviini tosiaan profiloituu niin vahvasti Valioon, että siinä menee vielä varmaan sukupolvi, kunnes nykyomistaja muistetaan. Se on kuitenkin mahtavaa, että Pingviini-tuutit tehdään Suomessa.

      Ihana kuulla, että olet kokenut yhteistyöpostaukset hyvin toteutetuiksi ja kirjoitetuiksi, kiitos, se palaute lämmitti mieltä :)

      Poista
  11. Miten ihmiset jaksavat narista kaupallisista postauksista? Tai oikeasti, miten KEHTAAVAT? Esimerkiksi tästä postauksesta otin talteen tuon omatekoisten vohvelien ohjeen. Välillä vain ihastelen upeita valokuvia, vaikkapa se lastenvaatepostaus, joka sinulla oli hiljattain, lastenvaatteille meillä ei juuri nyt ole tarvetta. Mutta jatka samaan malliin, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiallisen palautteen ja kritiikin otan aina mielelläni ja kiitollisena vastaan ihan kaikista postauksista. Ja onhan se myönnettävä, että tämän kanssa ei mennyt ihan putkeen. Se maidon alkuperä olisi pitänyt avata heti postauksessa.

      Niin kiva kuulla, että saat monenlaisista postauksista inspiraatiota! Pyrin tekemään myös yhteistyöpostauksista mielekkäitä lukukokemuksia tarinoin ja kuvin heillekin, joita tuote / palvelu ei välttämättä kiinnosta. Mahtavaa, että sinun mielestäsi olen siinä onnistunut :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe