Kirppiksellä meidän lastenvaatteita ja –tarvikkeita

3.5.17

Kappas vain, taas on se aika vuodesta, kun raahasimme kirpparille pari isoa kassillista meille tarpeettomaksi jääneitä lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Varasin pöydän Ipanaiselle jo viime syksynä – siis kun viimeksi myytiin lapsiperhemateriaa uusiin koteihin. Silloin mietin jälleen kerran, voiko puolessa vuodessa taas kertyä myytävää. Mutta kyllä, kyllä voi.

Olemme kuluneiden kolmen vuoden aikana vieneet kirpparille tasaisesti keväällä ja syksyllä pari kassia myytävää. Nyt kirppiskassiin sujahtivat ihan kaikki viimeiset vauva-ajoista muistuttavat vermeet ja vempeleet, joten voipi olla, että kirppistahti tästä vähän hidastuu.

Pakkasin myytäväksi vihoviimeiset nurkista löytyneet Boobin imetysvaatteet sekä melko vähäiselle käytölle jääneen rintapumpun. Kassiin sujahtivat myös nämä kestovaipat ja läjä sekalaisia kestovaippoja imuineen. Silitin myyntiin myös loput pinnasänkykokoiset lakanat ja valkkasin kirjahyllystä pois paksusivuiset kuvakirjat.

Myyntiin on tulossa myös läjäpäin vaatteita lempparimerkeiltämme, kuten Marimekolta, Melliltä, Aarrekidiltä, Mainiolta, Polarn O. Pyretiltä ja Vimmalta. Mukana on myös muutamia Papun ja Metsolan vaatteita. Koot ovat välillä 86-92 ja 110-122. Isomman kavalkadin vaatteet ovat lähinnä mekkoja ja tunikoita, sillä muut on viikattu odottamaan kuopuksen kasvamista.

Lisäksi pakkasin myyntiin kuravaatteita, Kivatin keväisiä puuvilla-asusteita, kumppareita ja ihan älyttömän läjän kesäisiä tennareita ja kangaskenkiä. Jos tuota kesäkenkämäärää katsoo, Suomen kesä ei tunnukaan enää niin lyhyeltä – niin monta kertaa kengät ehtivät kesäkauden aikana jäädä pieneksi.

Nämä meille tarpeettomat tuotteet löytyvät siis Helsingin Hakaniemen Ipanainen-myymälän kirppispuolelta. Ipanaisellahan on hienot ja isot uudet tilat siinä Pitkänsillan kupeessa. Myyntijaksoni alkaa ihan näillä näppäimillä, kunhan Ipanaisen väki saa täyteen sullotut kirppiskassini hinnoiteltua.

Lue myös nämä

22 kommenttia

  1. Hei! Hinnoittelemme juuri vaatteitasi, joten ne ovat myynnissä tänään keskiviikkona iltapäivästä :)

    VastaaPoista
  2. Mua on aina hämmästyttänyt miten jollain voi jäädä kengät pieniksi parissa kuukaudessa. Kasvaako muiden lasten jalat tosiaan kaksi numeroa muutamassa kuukaudessa vai ostatteko te liian pienellä käyntivaralla olevia kenkiä alunperinkin. Siis ihan mielenkiinnosta, kun en vaan käsitä. Meillä ei ole käynyt kuin kerran, että lokakuussa ostetut talvikengät ovat jääneet maaliskuussa pieniksi. Sillä normaalilla ja suositellulla käynti-/kasvuvaralla ostetut kengät ovat usein vielä seuraavanakin kesänä hyvät. Meillä lapsilla näyttäisi siis kasvavan kengännumero yhden numeron vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraa yllätys: toiset lapset kasvavat eri tavalla kuin toiset :D Yhtenä syksynä jouduttiin ostamaan kolme kertaa uudet välikausikengät, kun se Helsingin syksy kesti monen monta kuukautta. Asiasta puheen ollen, täällä useamman vuoden takainen, mutta edelleen validi tekstini siitä, miten valita lapselle oikean kokoiset kengät.

      Poista
    2. Mut siis kasvaako sun lapsen jalka todella yhden syksyn aikana kolme numeroa? Onhan se aika paljon. Joo-o, tottakai lapset kasvaa eri tahtiin, mua vaan epäilyttää että jotkut ostaa aika nafteja kenkiä jo alunperin.

      Poista
    3. Kyllä, jos ostan uudet kengät lapselle, ne ovat entistä isompia :) Ja kyllä, kyllä voi lapsen jalka kasvaa kuin puunvarpu ihan muutamassa kuukaudessa. Jos syksy kestää (eli tarvitsee vettäpitävät ja ohuella vuorolle olevat tennarit) Helsingissä huonoimpien säiden vuosina heinäkuun lopusta tammikuun alkuun, niin kyllä, kasvuspurtin aikaan sinä aikana ehtii jalka kasvaa kolmella numerolla :D

      Varmasti jotkut ostaa liian nafteja kenkiä jo alunperin, toiset taas ostavat kasvuvaraa ihan liikaa, mikä ei ole hyvä sekään. Takilla ei ole väliä, jos se nyt on vähän iso tai pieni, mutta kengällä on. Siksi omasta kiinnostuksestani aloin selvittää asiaa ja kirjoitin muinoin tuon linkkaamani jutun.

      Poista
    4. Tämähän on paljon kiinni myös lapsen iästä. 1-2-vuotias kasvaa ihan eri tahtiin kuin 4-5v. :)

      Poista
    5. Joo, itse olen kahden lapsen empiirisen tutkimuksen perusteella huomannut tämän :) Tosin nyt Bali-reissun aikana molemmat yllättivät kasvamalla ihan hurjasti, ja jouduttiin reilun kolmen kuukauden matkan aikanakin ostaa molemmille uudet kengät.

      Poista
  3. Kyllä voi kasvaa. Eräs monen lapsen äiti kertoi minulle että heillä jalka kasvaa sykäyksittäin. Välillä voi mennä samat kengät tosi pitkään ja sitten yhtäkkiä jalka kasvaa niin että tarvitaan ne kolmet kengät yhden kauden aikana/lapsi.

    Kengistä tuli mieleen että meillä on käytetty lapsella aina kevät, kesä ja syksy aikaan Feelmaxin paljasjalkakenkiä. Nuo ihan pienten kengät olivat ihan surkean huonoja. Värit haalistuvat hetkessä ja tarrojen kiinnityslenkki katkeilee. Nyt saatiin ostaa jo eri mallia ja kyllä vaikuttaa hyvältä. On kestänyt hyvin ja minulle on tärkeää että lapsi saa kävellä kengillä joissa jalan lihaksisto joutuu oikeasti töihin (itsekin kävelen mahdollisimman paljon mahdollisimman taipuisapohjaisilla kengillä). Oli tosi iso harmi huomata miten huonosti nuo Feelmaxin vauvakengät kestivät mitään. Kuitenkin suomalainen firma ja ainut paikka mistä olen löytänyt ihan pieniä paljasjalkakenkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi sykäyksittäin kasvaminen kuulostaa tutulta :D

      Meillä on ollut Feelmaxin kenkiä muksuilla myös, ja jos en nyt ihan väärin muista, ihan pienimmissä taaperokokoisissa kiinnitys oli sellaisella "vetonarulla", ei siis tarroilla? No oli miten oli, meillä enemmän ovat sitten jostain syystä olleet ns. tavalliset tennarit. Mutta on kyllä hienoa, että suomalainen firma valmistaa paljasjalkakenkiä :)

      Poista
    2. Nallat ovat olleet meillä kaksi kesää käytössä (kahdet eri nallat siis) ja molemmista värit lähteneet ja tarrakiinnikkeet kuluneet niin että kerran palautettiin ja toisella kerralla ompelin vaan takaisin kiinni.
      Nyt ostettiin Luosmat ja ollaan kyllä oltu tyytyväisiä.
      http://store.feelmax.com/kids

      Itsellä Kuuvat nyt toista (vai kolmattako?) kesää ja olen kyllä niin tyytyväinen. olen ehkä liiankin tarkka noiden kenkien kanssa. Ne ovat ainoat vaatekappaleet joita en suostu ostamaan käytettyinä. Saappaat voin ostaa, mutta niissäkin haluan päästä taivuttelemaan pohjaa ja yleensäkin tahdon kokeilla lapsen kengät sisäpuolelta piilokorkojen varalta. Tuntuu että ihan tosi huonosti löytyy lapselle kenkiä joissa ei olisi korkoa. Nämä paljasjalkakengät ovat ainoita. Talvella mennään sitten Superfiteilla kun en ole löytänyt parempia. Mutta kuten sanoin niin olen ehkä turhankin tarkka näiden kanssa.

      Poista
    3. Ihan uusia merkkejä mulle, mielenkiintoista! Itselläni on ihan sama periaate: ostan mielelläni kaiken muun vaatetuksen sekä lapsilleni että itselleni käytettynä (vaikka harmittavan harvoin ehdin enää kirppishaukkailla), mutta kengät pitää olla uusina. Vaikka jalkaterapeuttikin sanoi, että ihan hyvin voi ostaa käytettynä, jos kenkä ei nyt ihan muodoton ole. Tai noh, omien lasten kesken kyllä kierrätän kenkiä, ja kepeiden kangastennareiden ja kumppareiden kanssa en nyt niin tarkka ole, mutta silti. Mä olen itse pilannut jalkani teininä liian pienillä ja muovisilla kengillä, joten olen tämän asian kanssa aika niuho.

      Poista
  4. Tämä ei nyt liity tähän postaukseen, mutta luin juuri HS:n jutun Sadusta, sinusta ja kirjastanne. Jäin ihmettelemään, miksi kirjoituksessa vertasit (/ toimittaja vertasi) tulojasi seuraavasti: "lehdistössä peruskuukausipalkalla töissä oleva nuori toimittaja, jonka taulukkopalkka on 2 613 euroa". Ei kai ikäistäsi toimittajaa enää nuoreksi laskettaisi, kun toimittajavuosia voisi olla takana jo kymmenen ellei enemmänkin, varsinkin jos takana on amk-opinnot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että luit jutun! Tuo vertaus tuli varmaan siitä, että en ole työskennellyt sanomalehdessä sen jälkeen, kun tein niitä hommia opiskelevana / juuri valmistuneena nuorena toimittajana :) Sanomalehtiaikojen jälkeen olen tehnyt pätkiä muissa medioissa ja kirjoittanut freelancerina aikakauslehtiin. Nyt tosiaan päätyöni on parin vuoden ajan ollut bloggaaminen ja sen ympärille rakentuneet työt. Bloggaajan ansaintalogiikkaa avaan ihan numerotasolle asti juurikin Unelmahommissa-kirjassa :)

      Poista
    2. Tämä ei ole nyt kritiikkiä Hannelle vaan ihan tämän yhteiskunnan eri ammattien arvostamiseen liittyvää hämmästelyä. Kas kun päivähoitajana toimiessa bruttopalkka jää helposti alle 2000 euron. En tahdo mitenkään vähätellä työsi arvoa, mutta katson silmät pyöreinä tuota rahamäärää ja pohdin onko oikeasti totta että toimittaja jonka työ on kirjoittaa lehtiin (ja kaikella kunnioituksella, mutta vähän ei kuitenkaan, todella usein aikamoista roskaa. Enkä nyt tarkoita Hannea vaan yleisesti) tekee melkein tuplasti arvokkaampaa työtä kuin päivähoitaja joka huolehtii toisen ihmisen lapsista eli tämän rakkaimmista ihmisistä ja aarteista sillä aikaa kun äiti/isä on töissä.
      Onhan tämä epäreiluus tiedossa, mutta se hämmästyttää vaan joka kerta ja tuntuu jotenkin hurjan epäreilulta.

      Poista
    3. Joo palkkojen eriarvoisuus on tosiaan isoa. Sen ymmärtää, että vaikka myynti- ja konsulttityössä saat sitä enemmän palkkaa, mitä enemmän tahkot rahaa asiakkaillesi / pomollesi, mutta kun sitten on ammatteja, joita ei voi arvottaa niin.

      Päiväkotien henkilökunnan palkoista olen sivulauseissa kirjoittanutkin, ja onhan se ihan älytöntä, että korkeakoulutettunakin päiväkotityössä rahaa jää käteen olemattoman vähän. Mä itse olisin valmis maksamaan enemmän lasteni varhaiskasvatuksesta, ja juuri niin, että se raha ohjautuu henkilöstölle. (Ja tahdon ehdottomasti pysyä kunnallisella puolella, jos se vain on mahdollista.) Sitten toisaalta arvostan mahdollisuutta maksuttomaan päivähoitoon, sillä sen tärkeyden voi huomata omassakin tuttavapiirissä. En yhtään tiedä, mikä voisi olla ratkaisu tähän. Jos tietäisin, olisin siitä varmasti jo kirjoittanut :)

      Toimittajien työstä on kuitenkin sanottava sen verran näin Maailman lehdistövapauden päivänä, että ei se nyt kyllä roskaa ole. Toki toimittajagenren sisään mahtuu monenlaista ammattilaista ja työnkuvaa, mutta noin ylipäätään journalismi on äärettömän tärkeää esimerkiksi sananvapauden, yhteiskunnan hyvinvoinnin ja maailmankuvan ymmärtämisen kannalta. Eikä sen duunin aina tarvitse olla edes vuosikausien tutkivaa journalismia hengenvaarassa, sillä myös tarinanakerronnalla voi muuttaa maailmaa; antaa ymmärrystä, nostaa puheenaiheita, tarjota vertaistukea ja avata ikkunoita toisiin maailmoihin. Välillä ihan vain viihdyttää ja antaa hetki aikaa hengähtää. Tämän kanssa olen itse tasapainoillut, kun ura on vienyt sieltä sanomalehtien uutissivuilta ammattibloggaajaksi.

      Poista
    4. Ehkä tietyt paikat joissa pyörin, kuten Aristoteleen kantapään ja Klikinpaljastajien Facebookryhmät luovat sitten enemmän sen kuvan että kuka tahansa voi kirjoittaa ihan mitä tahansa ja ihan täyttä sontaa ja niin että jutusta paistaa kilometrien päähän että se on vaan nopeasti sutaistu selvittämättä taustoja tai vaivautumatta oikolukemaan tekstejä. En todellakaan väitä kaikkea journalismia roskaksi, mutta tuntuu että siihen sisältyy kuitenkin niin paljon aika ala-arvoisia kirjoituksia että se jo värittää aika paljon mielikuviani. Lisäksi luen aika paljon netistä juttuja ja olen oppinut ehkä ylikriittiseksi kun on vain ihan pari ns. virallista lähdettä joiden juttuja luen ajattelematta koko ajan että tämä voi yhtä hyvin olla puhdasta huiputusta. Tuntuu että nykyään ei enää tiedä mitä uskoa.
      Sekin voi vaikuttaa mielikuviini kun minulla ei ole aikaa eikä oikein varaakaan lukea lehtiä joida oikeasti pidän laadukkaina. Sitten päädyn lukemaan näitä ala-arvoisia julkaisuja netistä.
      Pahoittelen siis ja vedän osan sanomisestani takaisin. Mielipiteeni on varmasti värittynyt turhan ikävään suuntaan.

      Poista
    5. Mäkin pyörin noissa kahdessa ryhmässä, mutta en onneksi silti ole vielä menettänyt uskoani journalismiin ja / tai tarinnankerrontaan :)

      On muuten mahtava kuulla, että olet kriittinen sen suhteen, mitä luet. Mähän olen varsinaiselta koulutukseltani viestintäkasvattaja (luin medianomi-opintojen päälle pedagogiset yliopistolla sekä kursseja viestintäkasvatuksesta), ja ehkä tuon taustan takia ihan yleinen medialukutaidon taso saa välillä aikaan kylmää hikeä. Ei siinä, itselläkin on siinä paaaaljon petraamista. Vaikka itselleni opettajuus ei ole unelmaduuni, (perus)kouluihin pitäisi ehdottomasti saada enemmän viestintäkasvatusta.

      Poista
  5. Tuohon edellisen anonyymin kysymykseen liittyen, mäkin kysyisin noista palkkiojutuista. Luin tuon Hesarin jutun myös ja siinä mainittiin, että veloitat yhteistöistä alkaen 2000e, mutta samassa yhteydessä oli sanottu, että sulla oli viime vuonna joka viikolle yhteistyö. Jos noi on 2000e kpl niin sullahan on hurjat tulot siellä 100 000 euron paremmalla puolella!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähiömutsin perushinta kaupalliselle yhteistyölle on tosiaan tuon 2000 euroa, mutta sen ympärillä on hajontaa paljon ihan riippuen asiakkaasta sekä siitä, miten suuritöisestä projektista on kyse. Kuten Hesarin jutussa kerrottiinkin (ja varmasti Lähiömutsin lukijat ovat huomanneet), teen myös yhteistöitä ihan oravannahkakaupoilla, ja tällöin palkkioni on vaikkapa lastenvaatteita tai 10 hierontakertaa, ja yritykseni tuloihin kirjataan noiden tuotteiden tai palveluiden käypäarvo.

      Pitää myös muistaa, että teen töitä yrittäjänä, joten palkkaan tuota hintaa on turha verrata. Tuosta 2000 tonnista maksan osuutensa esimerkiksi myynnille ja projektisuunnitelulle, jotka olen ulkoistanut. Lisäksi siitä lähtee yrittäjän sivukulut; eläkemaksut, kirjanpitomaksut, lomarahat, työtilat, kamerahuollot ja uudet laitteet jne. Vähän sama kuin ostaisi kahvilasta 3 euron pullan, josta yrittäjälle viivan alle jää lopulta vain siivu. Vaikka toki kivijalkaputiikissa on erilaiset kulurakenteet ja paljon isommat riskit kuin bloggaajan duunissa.

      Mutta summasummarum, olen onnekas ja mielettömän onnellinen, että voin tehdä työkseni jotain itse luomaani ja sellaista, mitä rakastan – ja vielä tulla sillä mukavasti toimeen. Jos nämä asiat kiinnostavat enemmän, kannattaa lukea Unelmahommissa-kirjani. Avaan siellä palasiksi bloggaajan tulovirran ja myös sen, mitä esimerkiksi sen yhteistyön tekemisen taustalla tapahtuu ennen postauksen ilmestymistä blogiin.

      Poista
    2. Kiitos noinkin kattavasta vastauksesta! Mä haluaisinkin lukea teidän kirjan, mutta en saa sitä ulkomailta käsin helposti hyppysiini. Ehkä seuraavalla kerralla Suomessa käydessä voisin sitä katsella.

      Toi tulojuttu onkin vähän hankala hahmottaa näin ei-yrittäjän näkökulmasta ja siksi noi oheiskulut ei heti tule mieleen (paitsi ehkä kirjanpitokulut), varsinkaan siis bloggaajalla eikä kivijalkayrittäjällä. Mitä muuten tarkoitat myyntikuluilla, jotka olet ulkoistanut? Onko se blogin markkinointia?

      En siis tarkoittanut udella kaikkia tuloja, mutta olin yllättynyt, että ne taitaa olla paljon enemmän kuin olin kuvitellut ja siis onnittelut, että olet siinä onnistunut!

      Poista
    3. Kiva, jos se avasi vähän sitä, mistä bloggaajan tulot (ja menot) omalla kohdallani koostuvat. Palkoista ja palkkioista pitäisi puhua paljon enemmän ääneen, siksi niistä kirjoitan :)

      Myyntikuluilla tarkoitan esimerkiksi sitä, että olen ulkoistanut suurimman osan blogini kaupallisista sisältöyhteistöistä Suomen Blogimedialle. Maksan siis heille heidän tekemästään duunista, jotta omaa aikaani vapautuu muun muassa kirjoittamiseen. Mutta tätäkin avaan tarkemmin kirjassa ;) Kirjaa saa muuten e-kirjana, esimerkiksi tuosta blogini sivupalkin kirja-mainosbannerista klikkaamalla pääsee nakuttamaan ostoskoriin myös e-kirjan :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe