Kun reissupirkko vihdoin vehkeensä suojasi

21.5.17

Kaupallinen yhteistyö: F-Secure

Kaikenkirjavassa työssäni on parasta, että tärkein osa siitä mahtuu aivoihin ja loput saa ängettyä reppuun. Läppäri, puhelin, kamera, läjä latureita, vastamelukuulokkeet, vihko, lyijykynä ja teroitin kulkevat olkapäilläni mihin vain. Kuten nyt vaikka vuokramökille saaristoon, kahvilaan Suomenlinnaan, mummilaan Pohjanmaalle tai talveksi Balille.

Balilla ollessamme aloin ensimmäistä kertaa huolestua siitä, pitäisikö työvälineistään pitää vähän parempaa huolta. Aivot siellä kyllä rasvattiin ja huollettiin koko reilun kolmen kuukauden edestä, mutta tietokone hajosi lopulta käyttökelvottomaksi. Tropiikin kolhujen ja kosteuden runtelema kamerakin pimeni lopullisesti pari päivää kotiinpaluumme jälkeen. Vielä enemmän olin kuitenkin huolissani siitä, mitä tietokoneen sisällä tapahtuu.
Käytin Balilla lähes päivittäin avoimia verkkoja. Tein töitä käyttäen villojen, kahviloiden, bungalowien, lentokenttien ja ravintoloiden nettejä. Samaten kaikki muu arkinen nettihäärääminen tapahtui verkoissa, joita en itse omistanut ja joita käyttivät muutkin ihmiset. Maksoin laskuja, kirjauduin verottajan sivuille verkkopankkitunnuksilla ja tein hotellivarauksia luottokortillani.

Tämän kaiken tein ihan suojaamattomasti. Tuosta noin vähän tuikkaisin ja poistuin sitten paikalta luottaen siihen, että ei kai nyt minulle mitään kävisi. Kuka nyt minun tiedoistani olisi kiinnostunut? Ja sitä paitsi, onhan minulla työhommissa käytössä Applen laitteet, joissa on paksumpi panssari kaikenlaisia pöpöjä vastaan, kai. Silti asia jäi vaivaamaan niin paljon, että ängin itseni yhteistyöhön F-Securen kanssa voidakseni selvitellä asiaa tarkemmin.
Tapasin F-Securen Anssi Korpilaakson pahaenteisesti samana päivänä, kun Suomessakin uutisoitiin laajasta kyberhyökkäyksestä. Ympäri maailmaa levinnyt haittaohjelma oli muun muassa lukinnut tietokoneita Britannian sairaaloissa pysäyttäen lähes kokonaan sairaaloiden toiminnan. Vastineeksi koneiden avaamisesta vaadittiin rahaa. Kannoin reppukokoisen toimistoni F-Securen palaverihuoneeseen Anssin kanssa, enkä voinut välttyä ajatukselta, että toinkohan juuri tietoturvallisuusmekkaan repullisen bittipöpöjä.

Anssi lohdutti, että todennäköisesti en. Jos tietokoneeseeni tai puhelimeeni olisi avoimissa verkoissa suojaamattomana seikkaillessani koskettu Balin aikana, luultavasti ongelmia olisi jo ilmaantunut. Kävi siis hyvä tuuri. Kaikki eivät suojaamattomista nettiseikkailuistaan selviä, sillä siinä kun meidän ihmisten elämä on siirtynyt nettiin, myös rikollisuus on seurannut perästä.
Mutta ketä kiinnostaa kaltaiseni varsin tavallisen herttoniemeläisen mutsin tietokoneella tai puhelimessa pitämänsä asiat? Tuskin ketään, mutta Anssin mukaan varkaita kiinnostaa se, että minulla tai jollain muulla suojaamattomalla nettisuharilla voi tehdä rahaa. Anssi näytti koneellaan, miten nopeasti hän saa napattua samassa verkossa olevat laitteet hallintaansa. Aikaa meni muutaman hiiripainalluksen verran.

Anssi myös näki koneeltaan verkot, joihin toisen käyttäjän koneella on liitetty aikaisemmin. Jos hän olisi varas, hän voisi luoda saman nimisen verkon, vaippapa junassa käyttämäni VR:n netin. Puhelimeni luulisi verkkoa vanhaksi tutuksi ja liittyisi siihen omia aikojaan repussani, minun tietämättäni. Ja kas, varkaalla olisi pääsy luuriini.
Eikä sitä varasta kiinnosta kuvani, kauppalistani, viestittelyni miehen kanssa tai tuskin edes kirjanpitoni, vaikka ne kaikki puhelimeltani löytyvätkin. Varasta kiinnostaa ohjata liikennettä feikkisivuille, kuten vaikka nettipankkisivuille, jotka näyttävät täysin aidoilta. Mutta kun käyttäjä kirjoittaa tunnuksensa kysyttyine turvakoodeineen, sessio keskeytyy. Käyttäjä ei ehkä siinä hetkessä huomaa mitään, mutta samaan aikaan varas on jo hakemassa tunnuksilla pikalainaa.

Enkä minä Applen tuotteiden käyttäjänä ole panssaroitu tätä vastaan. Netistä koneelle päätyviä haittaohjelmia Applen vempeleille kyllä on vähemmän, sillä hyökkäykset Windowsin ja Androidin puolelle ovat varkaille kustannustehokkaampaa, sillä niitä laitteita on käytössä enemmän.
Netistä pöpöjä voi tosiaan päätyä koneelle, ihan sitä ikiomaa wifiverkkoa tai 4G:tä käyttämälläkin. Haittaohjelma saattaa Anssin mukaan tulla huomaamattomana kylkiäisenä vaikka lataamalla Google Play -kaupasta pelin, jonka jo miljoona muutakin on ladannut. Haittaohjelma voi vaikkapa lähetellä tekstiviestejä maksullisiin numeroihin, joiden ylläpitäjiä varkaat ovat. Summat voivat olla sen verran pieniä, että niihin ei välttämättä laskussa kiinnitä huomiota. Mutta Anssi kertoi, että näitä kummallisia puhelinlaskuja kuulemma selvitellään Suomessa paljon operaattoreiden kanssa.

Nyt läppärini ja puhelimeni ovat olleet asianmukaisesti suojattuina viikon verran. Sain yhteistyön kylkiäisenä käyttööni F-Secure Totalin, joka yhdistää sekä Safe-palvelun, joka pitää huolta koneiden tietoturvasta, sekä Freedomen, joka pitää muun muassa huolta yksityisyydestäni mahdollistaen täysin anonyymin surffailun netissä. Täältä sinäkin voit napata paketin ilmaiseen kokeiluun kuukauden ajaksi.
Ajattelen tätä vähän kuin kotivakuutuksena. Se on turvana sitä varten, jos jotain sittenkin sattuisi. Toiveena tietenkin on, että koko vakuutuksesta, tai tässä tapauksessa tietoturvapaketista, ei tarvitse kuulla mitään. Silloinhan kaikki on hyvin. Lisänä saan kuitenkin herkkuja, joita olisin todellakin kaivannut jo Balilla.

Freedomen avulla voin nimittäin vaihtaa virtuaalista olinpaikkaani. En voinut Balilla ollessani esimerkiksi päivittää Bookbeatin tilaustani, koska heidän järjestelmänsä havaitsi, että olen niinkin epäilyttävässä paikassa kuin Indonesia. Sama juttu Netflixin kanssa. Saimme katsottua miehen kanssa ne kaksi vikaa jaksoa Narcosta vasta Australiassa, jossa Netflix toimi. F-Securen Anssi myös vinkkasi, että hotelleja varatessa virtuaalista olinpaikkaa kannattaa vaihdella. Hinnoissa kun saattaa olla jopa satasien erot riippuen siitä, mistä maasta käsin olet varausta tekemässä.
Kaikista eniten olisin kuitenkin Balilla kaivannut Freedomen mahdollistamaa Pikku Kakkosta. Areena kun ei toiminut Indonesiassa, joten lapset katsoivat ohjelmia YouTubesta. Se vaatii aina sivusilmällä seuraamista, sillä on vaikkpa muumeja ja vähän öh, erikoisempia muumeja. Mutta slotti tutun turvallista Pikku Kakkosta olisi ollut 24/7 yhdessä -arjen keskellä autuaan ihana mahdollisuus karata viereiseen huoneeseen pikatreffeille miehen kanssa.

Lue myös nämä

2 kommenttia

  1. Olinpaikan vaihtoon on monia edullisia vaihtoehtoja. Me maksamme muutaman dollarin kuussa siitä, että voimme katsoa vaikkapa Yle Areena täällä Eteläisellä pallonpuoliskolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjaa! Mikä ohjelma teillä on käytössä? Mä juttelin tästä asiasta Balin aikana täällä blogin kommenttiosiossa muutaman lukijan kanssa, kun tuli puhetta Pikku Kakkosen (ja kahdenkeskisen ajan) kaipuustani. Sillä pienellä porukalla ei löydetty luotettavana vaihtoehtona just kuin Freedome.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe