Tienaako bloggaaja vuodessa yli 100 000 euroa?

30.5.17

Joku varmasti tienaakin, mutta minä en, vaikka kivasti tulenkin toimeen. Helsingin Sanomissa oli muutama viikko sitten juttu minusta, Satusta ja meidän Unelmahommissa-kirjasta. Jutussa kerron, että Lähiömutsissa karkea lähtösumma kaupalliselle yhteistyöpostaukselle on 2000 euroa. Kerroin jutussa myös, että viime vuonna noita postauksia oli 52 kappaletta, eli yksi joka viikolle. Moni teki yksinkertaisen laskutehtävän ja ajatteli, että tililleni tipahti viime vuonna yli 100 000 euroa palkkaa. 

Asiahan ei toki ole noin yksinkertainen. Unelmahommissa-kirjassa avaankin tarkemmin, mistä bloggaajan tulot ja menot koostuvat omalla kohdallani. Lehtijutussa pitää vetää mutkia suoriksi. Lienee kuitenkin paikallaan vähän avata tuota summaa myös täällä blogin puolella, sillä kuten tiedättekin, rahastakin pitää mielestäni puhua.
Lähiömutsin kanssa kunnolliseen ja hiottuun kaupalliseen sisältöyhteistyöhön siis pääsee, jos on mahdollista ladata tiskiin noin 2000 euroa + alv. Lisäksi yhteistyökumppanin pitää tietenkin mätsätä Lähiömutsin arvoihin ja brändiin. Tuon hinnan ympärillä hajontaa on kuitenkin isosti. On eri asia tehdä kauppaa pienen aloittelevan brändin kuin pörssiyhtiön kanssa.

Tein viime vuonna noiden maksullisten sisältöyhteistöiden lisäksi myös 17 oravannahkayhteistyötä, josta olen saanut palkkioksi rahan sijaan esimerkiksi 10 kertaa elvyttävää hoitokertaa kiropraktikolla, vaatehuoneemme sisusteet tai lastenvaatteita. Tuolloin yritykseni tuloihin kirjataan työkorvauksena noiden palveluiden tai tuotteiden käypäarvo. Kirjanpidossani ne siis näkyvät rahana, josta sitten maksan veron.
Myös työmäärä vaikuttaa hintaan. Joidenkin projektien läpivienti voi viedä puolivuotta tai yli, kun settiin kuuluu testaamista, haastatteluja, vierailuja ja vaikkapa haastattelujen antamista tai brändikasvona toimimista. Postaukseen sisällytetty video nostaa hintalappua, samaten kuin esimerkiksi se, jos asiakas tahtoo ostaa kuviani tai haluaa sisällöntuotantoa myös omalle saitilleen.

Oli yhteistyön hintalappu mikä tahansa, se ei ole sama kuin bloggaajan tilille jäävä nettoansio. Toimin yrittäjänä, joten työntekijän palkkaan noita summia on turha verrata. Hieman kuin ostaessasi kahvilasta 3 euron pullan, ei se summa kokonaisuudessaan siirry yrittäjän taskuun. Bloggaajalla yrityksen kulurakenne on tietenkin erilainen.
Tuosta 2000 eurosta maksan esimerkiksi myyntiin osallistuneelle taholle sekä projektijohtamisesta huolehtineelle taholle oman siivunsa. Tällä hetkellä tuota duunia hoitaa Suomen Blogimedia, enkä valitettavasti voi avata summia sen tarkemmin. Jos hoidan nuo työt itse, laskutan työnosuuden tietenkin itselleni. Tämän lisäksi menevät yksinkertaiset laskut, kuten tulovero ja alv-vero (joista jälkimmäisen laskutan siis asiakkaalta tuon 2000 euron päälle).

Lisäksi tuosta summasta maksetaan nippu muita juoksevia kuluja, joista työsuhteessa yleensä huolehtii työnantaja. Maksan summasta pakollisen eläkevakuutuksen ja lisäksi säästän myös vapaaehtoisia eläkevakuutusmaksuja. Tuosta kahden tonnin paketista irrotan myös lomarahani, vakuutukseni, työn vaatimien reissujen kustannukset, sähköni, nettini, kahvitaukokahvini, työmaavessan paskapaperini, tulostinpaperini ja klemmarini. Noh, ymmärtänette varmaan pointin.
Tällä hetkellä minulla on töitäni varten kotona työhuone, jonka suoraa kustannusta on hankalampi määrittää. Aikaisemmin olen maksanut työhuonevuokria. Ostan myös it-timantiltani palveluita vähän turhankin usein, ja vaikkapa tämän nykyisen liian halvalla ostetun blogipohjan rakentamiseen ja korjailuun on lopulta mennyt nelinumeroisia summia. Eikä valmista ole vieläkään. Nyt olenkin rakentamassa ihan uutta saittia. Maksan myös useammasta domainista, jotka ohjaavat tänne blogiin. Samaten maksan Googlelle, jotta voin torpata tavaraa tänne Blogger-pohjalle. Jatkossa teen sen maksun jollekin webbihotellille.

Olen myös ostanut Lähiömutsin logon ja mietityn väri-ilmeen, fontin ja sen sellaisen ammattilaiselta. Kirjanpitäjältä ostamiini palveluihin menee siivunsa joka kuukausi. Yrittäjänä huolehdin myös työkalustostani itse. Ostin juuri yli 2000 euron tietokoneen Balilla lopullisesti hajonneen tilalle. Tällä hetkellä kuvaan siskolta lainaan saadulla kameralla, sillä kamerakin pihisi viimeiset elonmerkit vähän Balin jälkeen. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja sitä rataa.
Laitehuoltoihin ehtii vuosien aikana upottaa mukavat määrät rahaa. Erilaiset videoeditointi- tekstinkäsittely- ja kuvanmuokkausohjelmat maksavat nekin satasia ja satasia. Koska maksan itse koulutukseni, myös esimerkiksi valokuvauskursseihin, it-koulutuksiin ja kirjoitusoppaisiin saa kulumaan rahaa niin paljon kuin vain niihin tahtoo upottaa.

Mistä asiakas sitten maksaa, kun hän lataa Lähiömutsin tiskiin 2000 euroa? Sillä hän saa Lähiömutsin rehellisen mielipiteen, osaamisen, brändin ja aseman mielipidevaikuttajana. 2000 euroa saattaa kuulostaa isolta summalta yhdestä postauksesta, mutta siinä asiakas maksaa siitä kaikesta työstä, jota olen tehnyt jo vuosien ajan rakentaessani blogia ja brändiäni.
Kaupallisten postausten avulla voin pitää yllä myös muuta sisällöntuotantoa tällä tahdilla: kuusi huolella mietittyä ja tehtyä postausta viikossa. No joo, välillä on vähän vähemmän timanttistakin sisältöä, mutta se menkööt kaiken muun joukossa.

Bloggaajien hinnat riippuvat tietenkin paljon myös blogin koosta. Minulla on onni kirjoittaa yli 60 000 uniikkikävijälle kuukaudessa (Google Analytics), teille siellä. Se tarkoittaa sitä, että vaikka Lähiömutsin kovin fani, eli äitini, käy täällä kolme kertaa päivässä ja samaa konetta käyttävä isini kerran, he ovat yhdessä vain yksi uniikki kuukausikävijä. Lähiömutsi onkin yksi Suomen suurimmista (perhe)blogeista, mikä näkyy hintalapussa.
Koko ei tietenkään merkitse kaikkea. Myös laatu merkitsee. Otetaan esimerkki printtipuolelta. Vaikka sekä Helsingin Sanomat ja 7 päivää ovat suuria lehtiä, on niiden brändiarvo ihan erilainen. Vaikka bloggaajaksi ei ole ainakaan vielä korkeakoulukoulutusta, omalla medianomikoulutuksellani ja toimittajataustallani on selkeästi markkina-arvoa. Asiakkaat tietävät, että minä voin ja mielelläni teen myös journalistisempaa sisältöä tai otan pureksittavaksi hankalia aiheita, joita en entuudestaan tunne.

Itselleni nuo kaupalliset sisältöyhteistyöt ovat suurin tulonlähde sekä viime että tänä vuonna. Sen lisäksi viime vuonna kirstuun tipahteli rahaa bannerimainoksista, affiliate-linkeistä sekä -bannereista, erinäisten asiakkaiden konsultaatiosta, pr-töistä, tuottajaduuneista, luennointikeikoista ja kirjaa varten saaduista apurahoista sekä kirjaennakkomaksuista.
Jos nämä kiinnostavat enemmän, Unelmahommissa-kirjassa avaan palasiksi bloggaajan tulovirran ja myös sen, mitä esimerkiksi sen kaupallisen yhteistyöpostauksen tekemisen taustalla tapahtuu ennen postauksen ilmestymistä blogiin. Kerron kirjassa myös, miten bloggaaja voi käyttää hyödyksi verovähennyksiä, jotka taas pienentävät yrityksen viivan alle jäävää summaa, josta sitten maksetaan tuloveroa.

Yritykseni tulos ei siis ole vuodessa yli 100 000 euroa, mutta olen onnekas ja aivan kertakaikkisen mielettömän onnellinen, että voin tällä hetkellä tehdä työkseni jotain itse luomaani ja sellaista, mitä rakastan – ja vielä tulla sillä perheeni kanssa mukavasti toimeen.

Kuvista kiitos Milla, ja kuvakaveruudesta Kurvin mies, joka tahtoi myös blogikuviin mukaan. Paita saatu Alina Piulta osana kesän mittaista bärndilähettiläspestiä. 

Lue myös nämä

47 kommenttia

  1. Omasta kokemuksestani voin kertoa näin vuosien jälkeen, että sinä osaat homman - ja saat aikaan tuloksia. Muistan edelleenkin ne tilastot, jotka johtivat blogistasi astu butiikin -sivuille; ne olivat aivan eri tasoa kuin muilla blogeilla. Voin siis vain suositella blogiasi yrityksille - tietenkin siinä määrin, miten sopivat arvomaailmaasi - ja toisaalta nostaa sinulle hattua! Butiikin sivuston kanssa nyt kävi miten kävi; minusta ei ollut yrittäjäksi tässä elämäntilanteessa - ja siksikin luin postauksesi mielenkiinnolla, sillä menojen suuruus suhteessa tuloihin todella varmasti yllättää monet - samoin se, että yrittäminen on myös ns. elämäntapa. Tuöaika ei pääty klo 16, vaan ajatukset yrityksen ympärillä pyörivät helposti ympäri vuorokauden mielessä. Hyvä, että nostat asian esille - mutta myös positiivisessa hengessä. Jos on yrittäjähenkeä + saa työstään iloa, on tuloskin varmasti hyvä = kuten sinulla!

    Ja mahtavia kuvia - etenkin tuo viimeinen! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vau, onpa kertakaikkisen mahtava kuulla! Ja vaikka olet vakikasvo täällä kommenttiosiossa (mistä iso kiitos), en yhtään tajunnut yhdistää sua Astu butiikkiin! Tosi kurja kuulla, miten kaupalle kävi. Tosin ihminenhän onneksi ehtii tehdä jos ja minkälaista elämänsä aikana.

      Bloggajaan kulurakenne on tosiaan aika erilainen kuin nyt vaikka kahvilayrittäjän tai vaikka sinun kaupan. Mä en itse lama-ajan lapsena ja yrittäjien tyttärenä edelleenkään ihan helposti laittaisi pystyyn liiketoimintaa, jossa pitäisi ostaa varastoa. Etenkään, jos varasto voi pilaantua nopeasti. Nyt myyn pääasiallisesti aivojeni tuotteita, eivätkä ne toivottavasti mätäne vielä hetkeen :D

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! Kiitos, että avaat raha-asioitasi, rahan ympärillä kun on usein aivan turhaa hyssyttelyä. Olin opiskellessa vajaa kymmenen vuotta sitten yrittäjyyskurssilla, jossa annettiin karkea ohje, että yhden hengen yrityksen pitäisi laskuttaa tuplasti sen verran, minkä verran yrittäjä haluaa saada itselleen palkkaa. Eli noin puolet esim. toiminimelle tulevasta rahavirrasta menee erilaisiin kuluihin klemmareista kirjanpitoon, ja vain toinen puolikas on tulosta, josta tietysti maksetaan vielä vero, kuten palkasta yleensäkin. Kulujen suuruus riippuu varmasti paljon mm. siitä, minkä alan yrittäjästä on kyse, mutta saanko kysyä, oletko sinä sitä mieltä, että tässä jaossa on mitään perää? Luovan alan yrittäjyys kiinnostaa itseänikin, mutta tuntuu toisaalta aikamoiselta hypyltä tuntemattomaan.

    Kiitos myös laadukkaasta blogisisällöstä! Mielestäni yhteistyöpostausten suhde muuhun sisältöön on kohdallaan, ja sinulla on usein myös kaupallisiin postauksiin tuore näkökulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rahasta pitäisi Suomessa puhua niin paljon enemmän avoimemmin! Kyllä tuossa puolet ja puolet -ohjeessa on perää. Itse olen jollain yrittäjäkurssilla oppinut myös sen, että menee noin 3 vuotta, että yrityksestä alkaa saada jotain rahaakin ulos. Blogin kanssa tämäkin sääntö on pätenyt :)

      Bloggaajan kulurakenteisiin unohdin vielä lisätä yhden oleellisen. Monet ostavat etenkin kaupallisissa yhteistöissä – etenkin jos kyse on vaatepuolen hommista – meikin, kampauksen ja kuvauksen ammattilaisilta. Itselläni ei siihen ole ihan vielä ollut varaa kuin muutaman kerran, kun esimerkiksi kirjan kansikuvauksiin tuli videokuvaaja tekemään setistä videon, jonka sitten julkaisin blogissa. Mutta toivottavasti jatkossa voin tosinaan irrottaa hintalapusta osansa myös muiden ammattilaisten työnjälkeen :)

      Iso kiitos kiitoksista, niin kiva kuulla <3

      Poista
  3. Selkeä ja informatiivinen teksti, tuhannet kiitokset! Oon suositellut teidän kirjaa ihan kaikille, jotka vähänkin vihjaavat olevansa kiinnostuneita yrittäjyydestä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tekstistä oli iloa! Ja niin ihanaa, että olet suositellut kirjaa, kiitos hurjasti <3

      Poista
  4. Kiitos tästä perusteellisesta tekstistä! Tämä bloggaajan kulurakenne tuntuu tulevan yhä yllätyksenä sekä lukijoille, että edelleenkin joillekin yrityksille. Tuotepalkkioilla kun ei sitä elämistä todellakaan maksella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista! Onhan se ihan ymmärrettävää, että kulurakennetta ei ihan ymmärretä. Saman probleeman kanssa painiskelevat monet yrittäjät ihan kaikenlaisilta aloilta. Siksi näistä pitäisikin puhua enemmän. Esimerkiksi suomalaiset vaatevalmistajien soisi mun mielestä avaavan vaatekappaleiden kulurakennetta ihan vaikka palasiksi laitetulla paidalla, että se kaikki työ ja kulut tulisivat kuluttajillekin tietoon.

      Poista
  5. Sanonpahan vaan sen, että harva keskikokoinen bloggaaja pääsee tienaamaan hyvin, koska suunnitelman tuhoaa YEL-vakuutus. Aivan sama joku verokarhu, koska jos tahtoo maksaa itselleen eläkettä "oikeasti järkevän summan" tulevaisuutta ajatellen, nuo kuukausimaksut ovat järkyttävän suuret. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos YEL:iä maksaa sen verran, että sillä soisi itselleen eläkettä kertyvän edes kohtuullisesti, sitä pitää maksaa ihan tolkuttomasti. Mä en henkilökohtaisesti usko, että meidän eläkeiässä koko nykyistä järjestelmää on edes olemassa. Mä itse laitankin enemmistön eläkemaksuista vapaaehtoisiin eläkerahastoihin. Niistä uskon osaa näkeväni sitten joskus :D Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että sairastuessa saisin ihan minimaalisen korvauksen, mutta karenssiajan sun muiden takia, eipä sellaisia ole koskaan tullut haettuakaan. En voi palkata ketään tekemään töitäni, joten teen ne joko itse tai en tee :D

      Poista
    2. Heippa! Kerrassaan hyvä teksti, mutta itse olen vähän huolissani tästä "uusien yrittäjämuotojen" eläkehommasta, kun monet tosiaan jättävät eläkehommat kokonaan pohtimatta. Koska käsittääkseni osa nyt maksamistamme eläkkeistä rahastoidaan tulevaisuuteen, emmekä siis suinkaan maksa vain nykyvanhusten eläkkeitä, on hassu ajatus, että koko järjestelmä vuonna 20XX vaan lakkaisi olemasta.

      Tässä olisikin mielenkiintoinen yhteistyöpostaus jollekin! Yrittäjän eläketurva. Onko siihen varaa ja miksi siihen olisi syytä olla varaa, vai onko? Mikäs sen mediaseksikkäämpää :D

      Poista
    3. Eläkehommia soisi tosiaankin jokaisen miettivän.

      Mä en tiedä asiasta faktaa, mutta olen käsittänyt, että kyllä nämä nyt maksetut eläkkeet aika pitkälti menevät nykyeläkeläisille eläkkeinä. Mutta kuten sanottu, en tiedä tästä. Olisipa mahtavaa, jos joku osaisi lyhyesti ja ymmärrettävästi sen avata.

      Esimerkiksi Ruotsissahan jokainen työntekijä-asemassakin oleva joutuu miettiä eläkkeitään, sillä koko eläke ei tule valtiolta. Jokaisen pitää myös itse säästää siihen, esimerkiksi rahastoissa. Mä olen nähnyt varmemmaksi näin yrittäjänä, että sijoitain suurimman osan eläkkeistäni rahastoihin. Siinä on myös se puoli, että jos sattuisin kuolemaan vaikka nyt, perheeni perisi eläkesäästöni.

      Tuo yhteistyöpostausidis on kyllä hyvä! Jotenkin pää sauhuaa näistä, eikä mukamas ole aikaa selvittää asioita kunnolla. Mutta jos sen selvityksen voisi tehdä työkseen, homma olisi eri :)

      Poista
    4. Pieni sivuhuomio eläkejuttuihin: YEL pitää hinnoitella omaan tuntilaskutukseen. Niinhän työntekijöitä tekevät yrityksetkin tekevät (työnantajan sivukulut on kieltämättä aika kovat mutta ne ovat kaikilla suomalaisilla työnantajilla ja yrittäjillä about samaa luokkaa.)

      Poista
    5. Kerätyistä eläkemaksuista menee Suomessa tällä hetkellä saman tien maksuun n. 75-80%. Eli vain reilut 20% rahastoidaan tulevaisuutta varten. Näin ainakin palkansaajilla, yel on mulle vieraampi juttu.

      On siis viisautta säästää itse tulevaisuuden turvaksi.

      Yksi hyvä postausaihe olisi myös se, miksi lapsiperheen vanhempien kannattaa mennä naimisiin (tosin tehän ette vissiin oo...). Jos toiselle tapahtuu jotain, on aviossa ololla etunsa. Kuten leskeneläke, mahdolliset työpaikkojen vakuutuskorvaukset jne.

      Poista
    6. Satu: Joo, se eläkemaksu pitää tosiaan sisällyttää hintoihin.

      Anonyymi: No jos se noin on, sitä fiksumpana pidän tosiaan sitä, että säästän niitä eläkkeitäni itse.

      Me ei tosiaan olla naimisissa, se vain on jäänyt ja jäänyt. Me ollaan otettu esikoista odottaessa henkivakuutukset juuri sitä varten, jos toinen kuolee, toinen ei rahallisesti jää pulaan. Mutta voisin tuota aihetta sivuuttaa, kun tulevaisuudessa kirjoitan tovin hautuneen postaukseni aviohommista.

      Poista
  6. Nyt on asiallista tekstiä! :) Välillä tuntuu hassulta, että seksistä, tunteista ja perheasioista huudellaan yleisesti hyvinkin avoimesti, mutta rahasta puhuminen on kiellettyä. Hyvä, että joku uskaltaa vähän rikkoa noita rajoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi on muuten totta. Monesta muusta asiasta puhutaan niin paljon avoimemmin kuin rahasta. Ja huomaan kyllä itsekin vähän jännittäväni tällaisten postausten julkaisemista.

      Poista
  7. Iso kiitos! Todella hyvä ja ajankohtainen teksti! Pitääpä etsiä käsiini tuo Unelmahommissa-kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, onpas kiva, jos tästä oli iloa ja hyötyä. Ja kiitos, jos hankit kirjan <3

      Poista
  8. Loistava teksti ja hyvä kun raha-asioista uskalletaan ääneen puhua. Itse en oikein käsitä meidän kulttuurissamme sitä hyssyttelyä ja sen naapurin kadehtimista - harvempi ihminen ilman niska limassa työntekemistä sitä palkkaa nostaa, tulipa se sitten blogista tai ihan toisen palkallisena olemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä on myös se, että Suomessa on vähän vallallaan ajatus, että työntekemisen pitää olla kamalaa ja raskasta, sellaista, että maanantai-aamuna vituttaa. Jos ei siltä tunnu, ei se ole työtä eikä mitään! Vaikka tosiaan olen itsekin niska limassa duunia tehtyt ja varmasti tulen tekemään, onhan tämä mun työni kertakaikkisen ihanaa. Oon onnekas, että saan tehdä työtä, jonka koen mielekkääksi ja tärkeäksi. Harva se päivä huokailen, miten kiva duuni mulla on :)

      Poista
  9. Kiitos, että avasit kustannusrakennetta. Olen omalla toiminimellä työskentelevä copywriter. Rakenne on siis itselleni tuttu, mutta yllätyn aina siitä mielikuvasta, joka toimintaa vähemmän tuntevilla on. Mira: en minäkään käsitä, miksi ihmeessä kadehtia! Yrittäminen ei ole kielletty keltään. Olisi rakentavampaa iloita toisen menestyksistä kuin menetyksistä.
    Ulla/Helmihuvila -blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulurakenteita ei varmaan vain tulla ajatelleeksi, jos omassa elinpiirissä on lähinnä ihmisiä, jotka saavat elantonsa palkkana. Siksi näistä pitääkin puhua.

      Poista
  10. Moikka! Kiitos sekä tästä postauksesta että Unelmahommissa-kirjasta. Molemmista olen saanut paljon uutta ajateltavaa ja ne ovat auttaneet minua miettimään omaa uraani uudenlaisista taloudellisista näkökulmista, vaikkei oma työni bloggaukseen liitykään.

    Yhden asian puuttuminen minua kuitenkin ihmetyttää toistuvasti: et oikeastaan kerro, paljonko tienaat vuodessa tai vaihtoehtoisesti sitä, millainen yrityksesi tulos ja/tai liikevaihto on. Ilman tällaista tietoa on vaikea suhteuttaa kaikkia kertomiasi kiinnostavia asioita. Olisi erittäin valaisevaa myös kuulla, millaista summaa pidät henkilökohtaisesti itsellesi tavoiteltavana (huomioon ottaen juuri nämä oravannahkakaupat yms., jotka eivät ole suoranaisesti rahaa) niin, että taloudellisesti ammattisi mahdollistaa elämässäsi haluamasi asiat. Sanon henkilökohtaisesti siksi, että tämä riippuu tietysti omista arvoista. Jostain olen lukenut arvion, että yrittäjän pitäisi pystyä laskuttamaan noin 80 000 euroa, jotta pääsee hyvään keskipalkkaan. Mitä mieltä olet esim. tästä arviosta? Millainen on oma ohjenuorasi? (jos olet tästä jo aiemmin kirjoittanut blogissasi, pahoittelut! En ole seurannut niin aktiivisesti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, että sekä postaus että kirja ovat tuoneet uutta kulmaa myös oman uran taloudelliseen puoleen.

      Viivan alle jääviä summia en ole tosiaan kertonut. Ajattelin, että se voisi olla ihan oman postauksensa arvoinen juttu. Se kun vaatii myös vähän numeroiden avausta ympärilleen. Viime vuosi oli yritykselleni paras vuosi tähän mennessä, mutta toisaalta tein myös vähän liian montaa projektia samaan aikaan. Tänä vuonna tulos tulee todennäköisesti tippumaan paljon, ellei nyt loppuvuodesta jotain ihmeellistä tapahdu. Me kun olimme perheen kanssa alkuvuoden Balilla. Tein siellä kyllä töitä, mutta laskutettavaa työtä kertyi paljon paljon normaalia vähemmän.

      Sellainen hyvään elämiseen tarvittava rahasumma on itselleni vielä vähän häilyvä, sillä kuluneet vuodet ovat olleet rahallisesti vuoristorataista – opiskelua, pätkätöitä, freelancer-kuvioita, aloittelevaa yrittäjyyttä, montaa duunia rinnakkain ja lopulta vakaammalla taloudellisella pohjalla olevaa yrittäjyyttä. Samaten kuluneita vuosia ovat "rikkoneet" perhevapaat. Esimerkiksi nyt mies on ollut kuluneiden kahden vuoden aikana pääsääntöisesti vanhempainvapailla ja hoitovapaalla, joten jälkimmäisen aikana perheen talous on ollut mun varassa. Tuntuu hurjalta, että syksystä lähtien talouskassaan tulee kahden ihmisen ansiot! Se on ihan älytöntä, miten paljon enemmän meillä on sitten rahaa käytössä. Viime syksynä oli muutaman kuukauden ajan samanlainen tilanne, molemmat työelämässä siis, ja saatiin laitettua rahaa säästöön tosi paljon (jotka sitten paloivat keittiöremonttiin ja Baliin, mutta enisvei). Nyt syksyn tullen voisin ehkä itse antaa enemmän aikaa esimerkiksi kirjaprojekteille. Etenkään haaveilemillani lastenkirjoilla ja romaaneilla ei Suomessa tao rahaa kuin harva.

      Toi 80 000 riippuu varmasti paljon yrityksestä ja just sen kulurakenteesta. Mutta kyllä se osuu mun mielestä aika oikeaan tällaisen media-alan sekatyöläisen näkökulmasta.

      Poista
    2. Ah, sen unohdin tietysti mainita, että heittämäni arvio 80 000 euroa nimenomaan oli media-alalta. Mutta iso kiitos selkeästä vastauksesta, hyviä huomioita elämän vaikutuksesta yrittäjän työntekoon. Pohdintasi valavat ihanasti uskoa siihen, että erilaisista elämäntilanteista selviää ilman vakkarityötä. Jään odottamaan mielenkiinnolla tätä postausta!

      Poista
    3. Joo, se elämä on tosiaan aika läsnä tässä yrittäjänä(kin) työskentelyssä :) Kiva, jos vastauksesta oli hyötyä omien ajatuksien pyörittelyyn. Mä käytin elämästäni ihan liian monta vuotta kipuillen sitä, että mulla ei ole vakityötä. Onneksi tajusin, että ei sellaista tarvitsekaan olla, ei etenkään nykypäivänä. ja itse asiassa en enää ainakaan tässä hetkessä elämää vakityötä ottaisi, vaikka tarjottaisiin. Niin pikkulapsiperheen elämää helpottavaa on se, että työaikani eivät ole työnantajaan ja kelloon sidottuja.

      Poista
  11. Ensinnäkin kiitos ihan tosi hyvästä ja ennen kaikkea hyvin kirjoitetusta blogista! Olen lukenut postauksesi aina lähes reaaliajassa läpi ja nyt viime lokakuussa oman lapsen saatuani palannut moneen kirjoitukseen vielä jälkikäteen - aika eri tavalla niitä lukee nyt, kun on omaa kokemusta samoista asioista.

    Tämä kirjoitus oli selkeä ja avasi hyvin yrittäjän tuloja ja menoja, vaikka varmasti rahan liikkumiseen mahtuu vielä paljon muitakin mutkia. Pitää tosissaan hankkia teidän kirja luettavaksi. Mutta piti ihan kysyä, mitä esimerkiksi on tuo bloggaajan tekemä konsultointi käytännössä? Itse en tätä skeneä niin tunne, mutta moni bloggaaja sanoo sitä tekevänsä.

    Terkuin Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista, aivan ihana kuulla! Ja tuo on parasta, että vanhoistakin postauksista löytyy luettavaa – vaikka jotkut olisi jo aikaisemmin lukenutkin :)

      Joo, aika monen mutkan kautta se raha kulkee varmasti kaikilla yrittäjillä, ja tämä ehkä vähän aukaisi kulurakennetta yhden yrittäjän näkökulmasta. Kivijalkaliikkeen ja työntekijöitä palkkaavan setti näyttäisikin sitten täysin erilaiselta :)

      Konsultointi on yksinkertaisimmillaan sitä, että istun yhdessä asiakkaan kanssa alas ja olen mukana jo kampanjan suunnittelussa – siis sen, josta sitten tulen tekemään kaupallisen yhteistyöpostauksen. Esimerkiksi Picnicin viime kesän kampanjan kanssa tuli ihan konkreettisia muutoksiakin, ja kesäkamppiksen myötä heidän salaattivalikoimaansa nousi edamepavut, eli soijapavut yhdeksi vegevaihtoehdoksi. Mä olen itse asiassa just nyt Picnicissä, ja tämänkin kesän salatteissa näyttäisi olevan edameja mukana, joten näemmä se on liikkunut hyvin. Kannatti kuunnella bloggaajia :)

      Poista
  12. Unelmahommissa-kirjannne julkkareiden yhteydessä sanoin ensimmäisen kerran, toisen kerran sanoin Salamatkustaja-Sadun PING Helsingissä vetämän money-työpajan yhteydessä, ja nyt sanon lyhyen ajan sisällä kolmannen kerran: ihanaa, että joku/jotkut puhuvat rahasta niiden oikeilla nimillä. Iso kiitos! Mikään maailmassa ei luovilla aloilla muutu, jos raha ja korvaukset ovat aina hys-hys-asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei kiitos ja ole hyvä! Etenkin luovilla aloilla raha-asiat tuntuvat tosiaan olevan tosi hys-hys. Tai silleen, että rahasta ei oikein viitsi puhua, ettei tule se kuva, että sen takia sitä työtä vain tekee. Mutta kyllä siitä työstään pitää rahaa saada, oli se sitten kuinka kivaa ja kutsumushommaa tahansa.

      Poista
    2. Tykkäsin hirveesti tästä postauksesta. Voiko asiaa tämän paremmin tiivistää yhteen juttuun!

      Minusta tuntuu, että terveysalalla rahasta puhutaan arkeistuneesti. Hammaslääkäreillä on mm. palkkasondipalvelu, josta näemme, mitä kollegat ansaitsevat samassa maakunnassa / yksityisellä / julkisella / valtiolla ja erikoisaloittain. Koulutuksissa olen muille reippaasti kertonut, mikä meidän maakunnassa on peruspalkka (n.4200 eur), ja millainen on jononpurussa maksettava tuntipalkka työviikon päälle tehtävästä lisätyöstä (n.106 eur). Saatan myös saada kunnian kuitata eteenpäin kollegan toimenpidesummat silloin, kun hän on lomalla, ja tietysti näen, mitä hän on ansainnut ilman että sitä toinen arastelee näyttää.

      Omille lapsille kerron usein, montako röntgenkuvaa minun on lausuttava, jotta raaskin ostaa heidän toivomansa värityskirjan / Aku Ankan taskukirjan / ilmapallopussin. Se on itsellenikin helppo referenssi, n. 5 euroa miinus verot, leukojen alueen röntgenkuvan lausumisesta.

      Kuten huomasit, laitoin tähän oikeat summatkin. Se liittyy veroajatukseen. Kannatan tuloerojen tasausta ja progressiivista verotusta, ja tulonsiirtoja vähävaraisille. Itsekin olen saanut ponnistaa niistä lähtökohdista.

      Anni :) (minut jo varmaan tunnistatkin)

      Poista
    3. Mainiota, että puhut summista ja että teidän alalla ne ovat esillä avoimesti! Toivoisin samaa myös blogipiireihin. Itse toivoisin, että blogipiireissäkin oltasiin avoimia palkkioista ja myös lukijamääristä. Nämä molemmat ovat sellaisia salaisuuksia, joiden varjelemisen pointtia en henkilökohtaisesti ymmärrä. Kertovathan lehdetkin levikkimääränsä ja mainoshintansa. Jälkimmäisistä voidaan sitten neuvotella, ihan kuten blogeissakin.

      Poista
  13. Kiitos erittäin asiallisesta ja kattavasta postauksesta! Rahasta puhumisen vaikeus on tosi mielenkiintoinen asia. Varsinkin yrittäjä-/bloggaajapuolella tähän liittyy vaikka minkälaista hämmennystä. Itse ole saanut pahimmat ennakkoluulot vastaani omilta läheisiltäni. "Siis sittenkö ihmiset vaan lähettää sulle rahaa??" "Joo sillai taidat itsekin tehdä, jos jotain netistä tilaat..." Toinen on tuo, että kuvitellaan ettei toiminnassa ole mitään kuluja ja kaikki eurot menisi lyhentämättömänä omaan vapaa-ajanviettoon :D

    Sun kirjaa kehuttiin kovasti tuolla Tiia Konttisen blogivalmennuksen puolella. Se on mullakin lukulistalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista! Ehkä nuo ihmettelyt syntyvät siitä, että sellainen konkreettinen työntulos ymmärretään helpommin arvokkaaksi tai ainakin arvokkaammaksi. Kuten nyt vaikka lehdet ja e-lehdet tai kirjat ja e-kirjat. Netissä olevat tahdottaisiin saada ilmaiseksi, vaikka ajatukset tästä ovat kyllä pikku hiljaa muuttumassa.

      Kiva kuulla, että kirjaa on kehuttu blogivalmennuksessa :)

      Poista
  14. Harvemmin tulee kommentoitua mihinkään mitään, mutta ehkä sitä positiivista tunnustusta olisi hyvä jakaa. :) Yksi syy miksi luen blogiasi, on se sinun ammattitaitosi kirjoittajana. Taustasi nimittäin näkyy. Tekstisi on laadukasta ja helppolukuista ja käyttämäsi kieli rikasta ja monimuotoista. Annan suuren painoarvon myös sille, että kielioppivirheet ovat todellakin minimissä! Toinen syy on se, että vaikka teet kohtuullisesti kaupallisia yhteistöitä, niin blogisi ei silti luo kaupallista tunnetta lukijalle. Olet myös onnistunut erinomaisesti luomaan oman brändisi, missä lukija saa tuntee puolueettomasta mielipiteestäsi, vaikka kirjoittaisitkin sitä kaupallista postausta. Olet todellakin ansainnut nuo ja suuremmatkin veloitukset. Halvalla ei saa hyvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, tulipa tästä hyvä mieli <3 Tämän palautteen jemmaan mieleen huonoja päiviä varten. Kiitos!

      Poista
  15. Tämä on erittäin hyvä kirjoitus yrittäjyydestä muillekin aloille. Esimerkiksi itse olen parturi-kampaajayrittäjä, ja lähes viikoittain saan kuulla miten kallista kampaaamossa käynti on. Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät että tosiaankaan se summa mikä vaikka hiustenleikkuusta veloitetaan, ei meille itsellemme jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä ehkä avaa yrittäjämaailmaa tuntemattomalle vähän ylipäätään kenen tarhansa yrittäjän kulurakennetta. Ja mulla ei edes ole tuotevarastoa tai työntekijöitä! (Jälkimmäisestä tosin haaveilen välillä, mutta onneksi meillä menee kuten perheyrityksissä niin monesti ja mies auttaa mua aivan valtavasti pienistä assarihommista valokuvaukseen.)

      Poista
  16. Kiitos hyvästä tekstistä. :) Entä mistä nuo ihanat korvakorut ovat? t. Iinu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista! Korvakorut ovat Poola Katarynan Birds-korvikset :)

      Poista
  17. Kiitos todella mielenkiintoisesta postauksesta!

    Sun tekstit on kyllä järjestään ihailtavan laadukkaita. :-)

    Postaustoive: Olisi kiva joskus lukea sun ajatuksia siitä, kuinka puhua lapsille rahasta. Ite imin pienestä asti vanhempien puheista huolen rahan riittämistä kohtaan, vaikka jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvin meillä meni. Omat rahat oon aina viime vuosiin asti tuhlannu ja lapsillekin tulee näytettyä aika huoletonta rahankäytön meininkiä, varmaan siinä pelossa ettei kuormittais heitä. Mikähän olis tässä asiassa se kultainen keskitie...

    Taannoinen vertaus hajumuistosta oli muuten osuva! (Näin niin kun asiasta toiseen :-D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla, että postaus oli mielenkiintoinen :) Ja kiitokset laadusta lämmittävät erityisesti mieltä <3

      Tuo postaustoive on pyörinyt omassa päässänikin jo pitkään, ehkä enemmänkin siltä näkökantilta, että miten saada lapsi ymmärtämään rahan arvo. Me maksetaan lähes kaikki kortilla, mikä saattaa lapsesta näyttää siltä, että taikakortilla voi ostaa mitä vain. Ollaan tästä koitettua puhua monin tavoin, mutta tuntuisi, että tarvitsisin jonkun tietävämmän vinkkejä asian käsittelyyn lasten kanssa.

      Poista
  18. Sinun blogissa on aina ilo vierailla. Kuten joskus kirjoittelinkin aikaisemmin olen seurannut sinua alusta alkaen. Sanonta viini paranee vanhetessaan sopii blogiisi kuin nenä päähän! Aika on tuonut blogista kestävän ja mielenkiintoisen. Ja eniten rakastan tätä Rehellisyyttä isolla R kirjaimella. Mukavaa kesän alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana palaute, kiitos hurjasti! Mukavaa kesän alku sinne myös!

      Poista
  19. Informatiivinen postaus ja antoi varmasti monelle vastauksia kysymyksiinsä. Mutta mun kysymys oli, että mistä noi aivan ihanat farkut on löytynyt? Kolusin tänään jumbon läpi ja ympäri etsien juuri tuollaisia!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, ihana :) Noi farkut ovat vintage-Levikset. Itse löysin ne Australiasta kirpparilta, mutta samaa sarjaa löytyy kyllä hyvällä tsäkällä myös Suomen kirppareita penkomalla :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe