Vappuamatöörin raportti ekasta kerrasta

2.5.17

Olen aika varma, että olen entisessä elämässäni kehittänyt konseptin nimeltä vappu. Vietin sitä tänä vuonna ensimmäistä kertaa niin sanotusti tavanomaiseen tapaan, mutta pystyin ottamaan juhlan omakseni samoin tein. Myös lapseni, jotka eivät vielä viikko sitten tienneet, mitä on serpentiini, ovat nyt ihan konkareita näissä huhtikuun vikan ja toukokuun ekan päivän juhlissa.

Tämä vappu oli ensimmäinen vappu, kun a.) en ollut töissä vapputorilla b.) kun olin ja olimme perheen kanssa Helsingissä c.) juhlistimme kevätkarnevaalia ystävien kanssa. Viime vuoden laastarivappu jäi viimeiseksi lajiaan, ja nyt oli luotava ihan uudet perinteet. Uskoisin meidän olevan oikeilla jäljillä.
Emme lähteneet Kaivopuistoon piknikille tai katsomaan Mantan lakitusta, vaikka nyt noiden vapun klassikkotapahtumien kokeminen henkilökohtaisesti olisi ollut mahdollista. Meidän piti mennä naapurilähiöön Roihuvuoreen piknikille tai johonkin muuhun kymmenistä vapputapahtumista, joita pääkaupunkiseutu tarjoaa. Lopulta emme lähteneet kolmeen päivään omaa kotipihaa kauemmaksi. Ja olipa hyvä niin.

Melkoisen raskaan sekä vähäunisen (ja siitä huolimatta huisin) viikon jälkeen akut olivat kokolailla tyhjinä, ja hyrisinkin onnesta, kun saimme lauantaina vappusaunan jälkeen kutsun naapureille hot dog -kemuihin. Onko mikään pehmeissä väsytiloissa ihanampaa kuin sipsutella villasukissa, pieruleggareissa ja hiukset märkinä naapuriin nakeille, kysynpä vaan. No ei ole.
Vappuaattona saimme ystäväperheen meille heti lounasaikaan, ja aloitimme kahden päivän yhteisen kemuputken pita-juhlilla. Kannoimme lainapöydän keskelle tupaa, jotta saimme koko konkkaronkan mahtumaan saman pöydän ääreen. Vanha kunnon paperinen serpentiini oli loppuunmyyty koko Herttoniemestä, mutta ilmapalloilla ja simalla naulasimme kemut kuuluvaksi tähän aikaan vuodesta.

Vappuaaton illalliselle saimme saman pöydän ääreen vielä ekstemporena kolme lisäjuhlijaa. Pienin ryömi pöydän alla, ja muut lapset ryntäsivät syömisen jälkeen takaisin leikkeihinsä. Meillä se pikkupikkulapsiaika on ohi, minkä huomasi tuosta illasta. Me pystyimme (melko) rauhassa ja lungisti istua aikuisten kesken pöydän ympärillä, kun lapsilla oli omat juttunsa lastenhuoneessa. Tiedättekö, me jopa keskustelimme kokonaisilla lauseilla, vaikka mukana oli kuusi lapsijuhlijaa! Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että tämä aika tässä on paras aika vanhemmuudessa.
Yksi lupauksistani tälle vuodelle oli yökyläilyn tietoinen lisääminen. Tätä lupausta olen vaalinut ilolla. Oli kotoisan lämpöistä herätä vappupäivään yhdessä pörröpäisten yökyläilijöiden kanssa. Lojuimme lungisti aamupalapöydän ympärillä pitkälle aamupäivään, ja ystävän ehdotuksesta päätimme jatkaa rentoilua ja luopua piknikideasta ja muusta säntäilystä. Sen sijaan laitoimme pystyyn kemut kotipihalle. Mahdollisuus käydä sisävessassa ja keittää loputtomasti lisää kahvia termariin on kotipihakemujen valtti.

Kannoimme siis pöydät ulos ja roudasimme pihalle kaikki edelliseltä päivältä jääneet sapuskat. Ja sitähän muuten oli paljon, sillä tein naapureideni oppien mukaisesti aatoksi niin paljon ruokaa, että siitä pystyi koostamaan sitten vappupäivänä piknikin ilman sen kummempaa panostusta. Ettei safka vain loppuisi kesken, ystävä paistoi vielä pinaattilättyjä, jotka kannettiin ulos höyryävän tuoreina. Saimme lisäjengiä (sekä ruokaa ja sitä serpentiiniä) eteläisemmästä Helsingistä, minkä lisäksi laitoin ekstemporekutsun kemuihin muutamalle kanssalähiöläiselle. Yhtäkkiä meitä oli pihalle katetun juhlapöydän ympärillä 18 ihmistä.
Noin vain tuli vahingossa luotua rennon leppoisa ja hyvin varteenotettava vappuperinne, jonka takia ei tarvitse lähteä omaa kotipihaa kauemmaksi. Ovelaa ja ihanaa, sanoisin! Jos vain säät sallivat (eihän tänäkään vuonna tullut kuin ihan ohut lumihanki paria päivää ennen vappua), tätä traditiota voin jatkaa myös tulevina vuosina. Ruokaa, juomaa, pihapelejä, pilkistys aurinkoa ja laumallinen mainiota kavereita. Mukavammin en voisi kevättä juhlia.

Ensi kerralle kuitenkin merkittäköön muistiin se, että ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Riemua tekemisestä saa, vaikka ne pita-leivät ostaisikin kaupasta. Mutta sen sijaan siman tekeminen kannattaisi muistaa aikaisemmin kuin vappuaattona.

Lue myös nämä

14 kommenttia

  1. Vapputorilla työskentely olisi varmaan hauska kokemus sekin! :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli hauska kokemus joka vuosi :) Ja itselle tietty eniten perinne, sillä sellainen on meidän perheen vappu aina ollut, ennen tätä vuotta.

      Poista
  2. Teidän piha vaikuttaa kyllä niiiiin siistiltä! :)
    Jatkuvasti jotain tapahtumaa.

    https://faijahommia.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän piha ja taloyhtiö on tosiaan mahtava! Muutettiin syksyllä, joten hienoa päästä nyt kokemaan, mitä kaikkea kivaa täällä kesällä voikaan tehdä :)

      Poista
  3. ....itse asiassa, kaupasta ostettu sima voi olla ihan ok, mutta kaupasta ostetut pitaleivät pitää kiertää aika kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupan simoissa on isoja eroja. Muistaakseni Fabriikin Kotisima on ihan ok. Harvoin kuitenkaan kaupan simoista löytyy kotitekoisen voittanutta. Mutta jos ei muista tai ehdi niin pienellä' kartoituksella oppii löytämään ne hyvät korvikkeet. Ja kesällä tehdään taas raparperisimaa. PALJON parempaa kuin perinteisesti sitruunalla tehty.

      Poista
    2. Meillä taisi olla just Fabriikin Kotisimaa, joka tosiaan on oikein hyvä. Silti kotitekoisessa on ihan eri fiilis – ja ne rusinatkin! Raparperisima kuulostaa ihanalta, ihan uusi juttu mulle!

      Kaupan pitaleivät ovat tosiaan aika muovisia, mutta nuo mun tekemät lässähtivät kaikessa säätämisessä. Tosin hyvin näyttivät maistuvan, ja vaikka leipiä oli yli 20 kappaletta, loput täytteistä syötiin sitten ilman leipää :D

      Poista
  4. Minäkin hoksasin ihan viime tipassa että simaa olisi pitänyt tehdä... sai jäädä väliin taas tänä vuonna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama, mutta josko ensi vappuna muistaisin ajoissa :)

      Poista
  5. Hertsikassa Erätorin kulmaan pian(?) aukeava kahvila Verso myi vappuaattona minttusimaa litrahinnoittelulla omaan pulloon. Oli meidän pelastus. Toivottavasti pitävät saman perinteen myös tulevina vuosina ��

    -lanttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minttusima kuulosta ihanalta! Ja onpa hauskaa, että sai litrahinnalla ostaa omaan pulloon. Koskahan Verso tosiaan aukeaa siihen Erätorin kulmaan? Mä olen jo luullut, että koko kaffilaidea on kuopattu, kun tila on ollut keskeneräisenä jo toista vuotta(?). Olisinpa iloinen, jos saataisiin omalle kylälle moinen kahvila!

      Poista
    2. Ei sitä kuopattu ole. Facebook-sivuilla infoilevat tilanteesta välillä. Aukeamisajankohta yhä epäselvä, mutta ovat järjestäneet pop up-kahviloita nyt välillä. Hyviä, vegaanisia herkkuja. Aukeamista tosiaan odotellessa 😊

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Oikei, no onpas kivaa, jos kaffila saadaan kylille!

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe