Vuoden 2002 ylioppilaan kirjalahjavinkki valmistuville + alekoodi

28.5.17

Postaus sisältää *-merkittyjä affiliate-linkkejä

Ensimmäinen kesäkuuta vuonna 2002 oli lämmin. Auringossa on niin kuuma, että valkolakin muovinen reunus painoi otsalle hikiset jäljet. Olin kirjoittanut ylioppilaaksi Vaasan yhteislukiosta, eivätkä paperit olleet mitenkään erityiset. Äidinkielestäkin sain vain M:n. Ei paljon auta hyvä tarinointi ja nokkelat ajatukset, jos teksti on kirjoitusvirheitä täynnä.

Lakkiaispäivänä minulla oli päällä Seinäjoen Fiorellasta ostamani punainen mekko, jossa oli glitterisiä sulkakuvioita. Se oli aika ruma, mutta sai kelvata. Siihen poikkiksensa kanssa kaksiota asuttavalla ja hampurilaisravintolassa sekä promotyttönä duunia tekevällä lukiolaisella oli varaa. Taisi olla pikkujouluaikojen mekko, kun oli niin hyvässä alessa.
Olisin oikeastaan tahtonut pitkähelmaisen Marimekon Unikko-mekon, jota kävin mallailemassa päälleni monia kertoja Vaasan Rewell Centerin Marimekossa. Se oli kuitenkin kallis kolttu. Ja elettiin myös niitä aikoja, kun Unikko-kuosia alkoi olla liikaa joka paikassa kännyköiden kuorista kumisaappaisiin. Siitä toipumiseen kaltaisellani Marimekko-likallakin meni, noh, melkein tämä 15 vuotta, joka lakkiaisistani on. Ehkä pitäisi hankkia se mekko nyt, kun se näemmä kahden kappaleen verran on jäänyt harmittamaan.

Lakkiaisjuhlat vietettiin vanhempieni luona Vähässäkyrössä. Juhliin oli äitini ja isini esittämä avoin kutsu lehdessä, kuten noihin aikoihin ainakin Pohjanmaalla oli tapana. Lipputangossa liehui siniristilippu ja viereisellä pellolla vihreä kaura lainehti lempeässä kesätuulessa. Pöydässä oli ainakin karjalanpiirakoita sekä munavoita, kermakakku ja kuvien mukaan jotain appelsiinilla koristeltua booliakin.
Vieraita tuli ja meni, kahvimatti porisi. Istuimme vanhan huoneeni sohvalla katselemassa valokuva-albumeita, joita olin koostanut juhlia varten. Hymyilytti. Tunsin itseni aikuiseksi ja niin varmaksi siitä, mitä tahdon. Illalla lähdimme vielä Vaasaan Amarillon teressille, joka vilisi muitakin valkolakkeja. Kaikilla suuret suunnitelmat ja enemmän viisautta kuin koskaan sen jälkeen. Tuopeista jäi terassin pöytiin tahmeita rinkuloita, ja tulevaisuus kutitteli vatsaa.

Ja hyvähän siitä tuli, tulevaisuudesta. Vallan erinomainen, mutta ihan erilainen kuin ajattelin. En olisi silloin tuoreena valkolakkina osannut kuvitella tai uskaltanut haaveilla, että joskus elätän itseni kirjoittamalla. Tulihan siitä äikästäkin vain M. Minusta piti tulla ravintoloitsija. Kuljin lopulta aika monen mutkan kautta, että löysin unelmaduunini, jossa nyt olen.
Vielä kauemmin meni löytää henkinen tila, jossa ymmärrän, että ihmisellä ei tarvitse olla vain yhtä unelmatyötä tai urasuunnitelmaa. Minä olen kiinnostunut vähän kaikesta, mutta en mistään niin intohimoisesti, että tahtoisin tehdä vain sitä työtä. Ja se on just hyvä niin. Voin kostaa työpakettini vähän kaikesta ja ensi vuonna tehdä mahdollisesti jotain ihan muuta.

Tavoiteltavin ja korkein menestymisen muoto on olla työssään onnellinen. Siihen tasolle ei pääse, jos työtään ei koe merkitykselliseksi, ei vaikka pätäkkää tippuisi tilille kuinka suurina köntteinä.
Muun maussa näitä ajatuksia minä ja kirjailijakollegani Satu pakattiin kansien väliin meidän Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät -kirjaan. Ja kirjamme on todellakin on vaikuttanut ihmisiin iästä, sukupuolesta ja ammatista riippumatta, kuten näiden ja näiden lukijakommenttien perusteella voi päätellä. Kirjamme on uraopus joka näyttää, miten työelämästä voi tehdä itselleen sopivan.

Unelmahommissa onkin erinomainen kirjalahja opinahjonsa nyt tulevana viikonloppuna päättäville. Siksi kysäisin Adlibrikseltä alekoodin teidän käyttöönne. Koodilla unelma10 saatte -10 prosentin alennuksen Unelmahommissa-kirjasta*, ja lisäksi ihan koko Adlibriksen valikoimasta*. Postikulut tulevat kaupanpäällisiksi. Satu vinkkaa myös muista hyvistä kirjalahjoista ylioppilaille ja muille koulunsa päättäville omalla tontillaan. Alennuskoodi on voimassa 29. toukokuuta 2017 saakka, mutta postitukseen on hyvä varata 2–3 arkipäivää.

Lue myös nämä

13 kommenttia

  1. Ylin kuva on ihmeellinen; ihan kuin siinä olisi sinun lapset!!

    Miltä tuntui kasvaa ns. kahdessa sarjassa? Oletko koskaan haaveillut samasta "kokoonpanosta"?

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun nuorempi sisko ja veli ovat tosiaan kyllä niin samaa näköä omien lasteni kanssa, että suvusta ei voi erehtyä :D

      Kahden sarjassa kasvaminen oli mahtavaa ja opettavaista. Sain / jouduin ottaa paljon vastuuta etenkin siskosta. Veljen synnyttyä olinkin jo muuttanut omilleni, joten hänen kanssaan ei oltu niin symbioosissa. Olen kyllä haaveillut samanlaisesta kokoonpanosta, mutta en enää. Tuli omat rajat vastaan jo kahden kanssa, ja lisäksi tuntuu siltä, että en tahdo elää pikkulapsiaikaa kolmella eri vuosikymmenellä :D

      Poista
  2. Minä myös ihmettelin että miten oot Photoshopannut Minit tuohon ekaan kuvaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, on tosiaan noissa sisaruskatraamme nuorimmaisissa kovasti samaa näköä kuin lapsissani :)

      Poista
  3. Sama huomio! Varsinkin sun pikkuveli näyttää ihan teidän miniltä! Hauskaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, heillä on samanlaiset lumoavan kauniit ja hellät silmät :)

      Poista
  4. Pakko tarttua nyt tähän postaukseen, sillä ostin Unelmahommissa-kirjan eilen lentokentältä matkalukemiseksi mukaan. Tein kirjakaupassa valintaa useamman opuksen väliltä, mutta Hietamiehen Hammaskeiju ja Kinnusen Lopotti saivat jäädä vielä odottamaan vuoroaan, ja valinta osui teidän kirjaan. Koin ostamisen hiukan jopa moraaliseksi velvollisuudeksi, sillä olen jo vuosikaudet lukenut teidän molempien blogeja, ja ajattelin, että nyt on hyvä mahdollisuus kontribuoida hiukan rahallisesti teidän suuntaan. Lennolla luin suurimman osan kirjasta jo, ja loppukin tulee varmasti luettua vielä ennen kotiin paluuta. Tykkäsin kirjoitustyylistä ja sisällöstä kovasti, vaikka en palkkatyöni jättämistä suunnittelekaan. Mielestäni kirja herättelee lukijaa pohtimaan omia vahvuuksiaan, arvojaan ja niitä asioita, mistä oikeasti elämässä nauttii. Näiden reflektoiminen aika ajoin tekee ainakin mulle hyvää, vaikka en samanalaisia rohkeita unelmahommaloikkia suunnittelekaan kuin te :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti palautteesta, mahtava kuulla! Ja vähän nyt pitää kyllä mielessään keulia, että vedettiin valinnassa tällä kertaa Hietamiehen ja Kinnusen ohi :D

      Vaikka kirjassa on äänessä aika paljon yrittäjiä (ollaanhan mekin Satun kanssa sitä), pyrittiin siihen, että kirja puhuttelisi palkkatyössäkin olevia ja kannustaisi heitä miettimään esimerkiksi työtapojaan. Siksi onkin aina yhtä kiva kuulla, että kirjasta irtoaa paljon ajatuksia myös palkkatyössä olevia :)

      Poista
  5. Miten näissä kuvissa voi olla teidän lapsetkin, siis ihan samannäköisiä?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, mun lapset ja mun nuorin sisko ja veli 15 vuotta sitten ovat kyllä aika identtinen kaksikko.

      Poista
  6. Hei! Ostin Unelmahommissa-kirjan kahdesti: sähköisenä itselleni (koska imettäessä on helpompi lukea kännykästä...) ja painettuna ylppärilahjaksi. Loistava kirja! Kiitos siitä. :) Nyt pohdin, riittäisivätkö rahkeeni lähteä tavoittelemaan omaa unelmahommaani. Kaksi pientä lasta, pitkää päivää tekevä puoliso ja tukiverkon puute jarruttavat, mutta silti takaraivossa takoo: entä jos sittenkin...

    Ymmärrän jos et halua vastata, mutta kysyn kuitenkin: Minulla on juttuidea, jota haluaisin tarjota perhelehtiin. Olenko kyyninen ja vainoharhainen kun pelkään, että minulle sanotaan ei, mutta muutaman kuukauden päästä ideoimani artikkeli löytyy lehdestä sen vakiotoimittajan toteuttamana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että olet ostanut kirjan – peräti kahdesti! Sun elämäntilanne yhdistettynä unelmahommiin ei ole toki se helpoin. Itseäni on lohduttanut ymmärrys siitä, että kaikkea ei tarvitse saada nyt. Jos hyvin käy (ja jos ei muuta tiedä, olettakaamme että käy hyvin), meillä on loppuelämä aikaa toteuttaa (työ)haaveitamme. Jos nyt ehtii tehdä vain vähemmän, tekee myöhemmin sitten enemmän :)

      Aikakauslehtiin on oman tosiaan oman kokemukseni melko vaikeaa saada jalkaa oven väliin. Kuten ehkä kirjasta luitkin :) Mutta ei mahdotonta, kyllä ne ovet minullekin siellä aukenivat, kun tarpeeksi kauan vain jaksoin kahvaa nykiä. Suhteet ja aikaisemmat referenssit auttavat.

      On toki mahdollista, että käy just noin: juttutarjouksesta napataan vain idea, mutta ei toteuttajaa. Se on perseilyä, mutta niin voi käydä. Juttua tarjotessa kannattaa olla ajatus tarkasti hiottuna: miksi, mitä, haastateltavat, juttupaikka lehdessä, mahdollinen kainalojuttu, kuvitusehdotus (yleensä lehti järjestää kuvaajan) jne. Ja jotta saat myytyä sinut tekemään jutun, sinulla pitää olla takataskussasi jotakin, mitä heillä ei toimituksessa ole. Kuten nyt vaikka kontakti hyvään haastateltavaan, tietotaitoa asiasta tai vaikka mahdollisuus kirjoittaa minä-muotoinen omakohtainen tarina, johon sekoitat mukaan myös vaikkapa asiantuntijahaastatteluja.

      Onnea ja myötätuulta kohti unelmia!

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksestasi!:)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe