Itä-Helsinki road trip laatikkopyörillä: telttailua Mellunmäessä

14.6.17

Olipahan meillä seikkailu! Kolme aikuista, neljä lasta, kolme laatikkopyörää, kaksi lastenpyörää, kolme rinkkaa, kaksi telttaa ja neljä yötä Itä-Helsingissä. Tällä setillä lähdettiin liikkeelle viime viikolla, kun kruisalimme perheen ja ystäväperheen kanssa road tripillä täällä Itä-Helsingissä. 

Pisimmillään matka kotiin taisi linnuntietä olla kymmenisen kilometriä, mutta en ole ollut kuukausiin, ehkä vuosiin, tuollaisessa tunnelmassa. Ihan pihalla, ihan lomalla, ihan kevyen onnellisena.
Aloitimme matkamme ytimestä, eli Herttoniemestä. Taivas murisi tummana piiskaten sadetta asfalttiin. Onneksi olimme saaneet Babboelta lainaksi ihan samanlaisen menopelin kuin meillä itsellämmekin on. Kun laatikkopyöriä oli käytössä kolmin kappalein, pakkasimme yhteen laatikkopyörään kaikki matkatavarat ja vedimme koko komeuden päälle katoksen.

Reissusakin nuorimmaiset istuivat laatikkopyörien kyydissä päästä varpaisiin kuravaatteissa, ja me aikuiset poljimme laatikkoihin vauhtia. Neljä- sekä viisivuotiaat polkivat omia pyöriään niin että kura roiskui. Kaikki neljä lasta ja kaksi lastenpyörää olisivat tarvittaessa mahtuneet laatikoiden kyyteihin, mutta seurueemme kovimmat fillaristit löytyivät pienimpien pyörien selästä. He vatkasivat lopulta menemään koko neljän päivän reissun omilla pyörillään.
Lähdimme kaartamaan syvemmälle itään pujahtamalla ensin metsäpolun kautta merenrantaan täällä Herttoniemessä. Vanhankaupunginselkää seurailevaa metsätietä mutkitellessa päätyy aika pian Viikin pelloille, josta löytyy road trippimme ensimmäinen kohde: laiduntavat naudat. Että terveisiä vaan täältä Suomen pääkaupungista ja sen villistä idästä!

Viikin opetus- ja tutkimustilan nautojen lisäksi samoilta seuduilta löytyy myös muita isompia eläinkavereita. Viikin ratsastuskeskuksen tienoilla on hyvät mahdollisuudet bongata hevosia ja poneja. Me seurailimme hetken poniratsastustuntia ja höristelimme tervehdyksiä aitauksissa uljaana astelevien hevosten kanssa ennen kuin jatkoimme matkaa.
Peltomaisemien jälkeen kurvasimme fillarimme urbaanimpiin maisemiin Kontulan ostarille. Paukkasimme vaatteet vettä valuen sisään syyrialaisen Nuur-ravintolan lämpöön. Alkupalat – hummuslautanen, linssikeitto, munakoisotahna ja tabbouleh – olivat niin hyviä, että sain ynistä ruokaonnesta annoksien ääressä. Pääruuaksi tilaamani falafelannos olikin mitäänsanomattoman makuisena pettymys alkuruokaihanuuksien jälkeen. Mutta menkää Nuuriin ja syökää itsenne onnelliseksi alkupaloilla!

Sapuskoinnin päälle vietimme rehtiä ostarihengailuaikaa odotellessamme sääennusteiden lupaamaa sateen väistymistä. Ryystimme Ärrä-kahvia lasten leikkiessä ostarin keskellä olevassa puistossa ja sen vesilätäköissä. Kävimme tutkimassa myös Kierrätyskeskuksen annin. Olen tehnyt sieltä hyviä löytöjä ennenkin, ja nyt kirppishaukan silmät löysivät kaiken keskeltä elämää nähneen taivaansinisen metallirasian.
Kun sade ei ollut kahdeksaankaan mennessä loppunut, päätimme suosiolla jatkaa matkaa kohti ensimmäistä yöpaikkaamme Mellunmäkeä. Kuten ystäväni Outi osuvasti laulaa lurittelikin: rain never bothered us anyway! Poljimme letkassa Mustavuorelle, jossa tuntui kuin olisi sukeltanut pää edellä metsään. Sateisen kesäillan valo maalasi maiseman syvällä tummanvihreällä. Parkkeerasimme pyörämme hiljalleen puolelta toiselle keinuvien jättimäisten kuusien alle.

Mustavuori ulottuu sekä Mellunmäen että Vuosaaren puolelle, ja osa siitä on luonnonsuojelualuetta. Me löysimme hyvän telttapaikan luonnonsuojelualueen läheltä, ihan lehtometsän kainalosta. Aloimme pystyttää telttoja pehmeiden sammalmättäiden päälle, ja lapset vetivät innosta kikattaen rallia läheisellä kalliolla. Tummat pilvetkin alkoivat repeillä, vaikka iltapalaleiville vielä tipahtelikin pisaroita.
Kello oli jo lähempänä yhtätoista, kun luin kahdelle makuupusseissaan tuhisevalle lapselle iltasatua. Uskomattoman reippaita ja sopeutuvaisia nuo pienet retkeilijät. Lasten nukahdettua istuimme vielä tovin aikuisporukalla kaatuneen puunrungon päällä kuksat käsissämme ja kesäyöhön taittuvaa iltaa katsellen. Joimme retkikeittimellä tehtyä kahvia – ei mitenkään järkevää siihen aikaan illasta, mutta sitäkin ihanampaa.

Seuraava aamu valkeni varhain, ja jo aamusta aurinko paistoi kuumasti. Lapset nukkuivat vielä, ja itsekin yritin painaa silmäluomia uudestaan kiinni. Teltan ulkopuolelta kuului kuitenkin sellainen konsertti, että en voinut kuin maata hiljaa teltan kattoa tuijotellen ja kuunnella haltioituneena. Liekö lehtometsän taikoja, mutta en ole ikinä kuullut moista lintujen laulukirjoa. Kuin olisi herännyt satumetsästä, eikä Itäväylän kupeesta Mellunmäestä.
Otimme riemulla vastaan aurinkoisen päivän ja levitimme kaikki edellispäivänä kastuneet kamat riippumaan metsän puihin. Itse olin nukkunut yön aika huonosti vuotavalla makuualustalla hytisten, mutta silti olo oli kuten aina metsäyön jälkeen: freesi,tyyni ja onnellinen. Aamupuurokin saatiin keitettyä, kun mies oli ensin fillaroinut kauppaan hakemaan puurohiutaleita niiden hiutaleiden tilalle, jotka nuorimmaiset retkeilijät olivat paiskoneet pitkin kallioita. Onneksi ei oltu korvessa.

Rinkkojen pakkaamisen jälkeen olikin aika lähteä laatikkopyörillä kohti uusia seikkaluita. Road trippimme toisena päivänä luvassa oli muun muassa luolaelämää metsässä, kiipeäminen Itä-Helsingin huipuille, nuotioillallinen sekä merenrantahotellielämää vuosaarelaisittain. Mutta niistä lisää seuraavassa road trip -postauksessa.
Mikäli laatikkopyörähommat kiinnostavat, muistattehan Lähiömutsin ja Babboen alekoodin. Koodilla lahiomutsi saatte Babboe-laatikkopyöristä 50 euron alennuksen niin Babboe-kaupassa kuin Tavarapyörä-asiantuntijan putiikissa. Lisäksi koodin käyttäneet saavat pienen lahjan lapsille. Koodi on voimassa vuoden 2017 loppuun. Minä saan koodilla myydyistä pyöristä siivun. Tässä postauksessa lisätietoa tuosta meidän sähkömoottorin ja kauravoiman sekakäytöllä kulkevasta Babboe Curve -perhefarkustamme.

Täällä, täällä ja täällä taas postaukset viime kesänä laatikkopyörillä rullatulta road tripiltämme, jonka teimme Ahvenanmaalle.

Lue myös nämä

22 kommenttia

  1. Ihanan reipasta! *nostelen pyöräilykypärääni* -r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastenpyörillä polkeneille lapsille minäkin nostan kypärää, ihan uskomattomia pyöräilijälapsia! Meillä muillahan oli sähköavusteiset pyörät, joten mikäs siinä polkiessa :D

      Poista
  2. Wau mikä reissu! Hei me ollaan näillä näkymin hankkimassa laatikkopyörää, ja kysyisinkin että osaatko suositella ehdottomasti joko kaksi- tai kolmepyöräistä laatikkopyörää? Oletteko kokeilleet kaksipyöräistä, onko siinä jotain etuja verrattuna kolmipyöräiseen? Ehkä vähän mietityttää tuo kolmipyöräisen ketteryys ja ajettavuus, pääseekö sillä pyöräiltyä kätevästi vai tuntuuko se että ajaa jotain jäätävää vankkuria? Harmi kun asutaan sen verran kauempana pk-seudusta ettei ole mahista päästä kokeilemaan babboe-pyöriä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli tosiaan mahtava! Ja iso iso suositus laatikkopyörähankinnalle. Meillä on ollut laatikko nyt muistaakseni rapiat neljä vuotta, ja se on helpottanut kulkemista ja roudaamista ihan valtavasti. Kahden lapsen kanssa olisi kyllä tullut kuljettua niin paljon vähemmän, jos ei olisi pyörää.

      Pyörämallin valinta on niin paljon ajajasta ja tarpeista kiinni. Ollaan kokeiltu kaksipyöräistäkin, ja se on näppärämpi ajaa. Sillä voi myös ajaa lujaa, kun kolmipyöräisellä ei esimerkiksi mutkiin voi ajaa lujaa, sillä sitä ei voi "moottoripyörämäisesti" kallistaa tai menee ympäri koko loota.

      Me tykätään kuitenkin kolmipyöräisestä, sillä sen kyytiin mahtuu enemmän roudattavaa ja koska se on leppoinen ja vakaa ajaa. Kaksipyöräinenkin on tietty vakaa, mutta kolmipyöräisen kanssa voi esimerkiksi liikennevaloihin vain seisahtua odottelemaan istualtaan, sillä se pysyy pystyssä kolmella pyörällään.

      Mutta kumpaan päätyykään, se ollaan annettu kaikille vinkiksi, että ostaa sähköillä. Aivan ehdottomasti. Se on hintansa väärti. Me ostettiin eka laatikko ilman sähköjä, mutta seuraavana kesänä vaihdettiin sähköihin. Ajokilometrit lisääntyivät 80 prosentilla, kun ei tarvinnut miettiä, osuuko matkalle mäkiä, joita ei vain jaksa polkea.

      Jos muuten asutte Pohjanmaalla päin, siellä pääsee tänä kesänä koeajamaan kolmipyöräistä Babboeta mun vanhempien luona, marja- ja vihannestila Jarmo Valtarin tiluksilla. Heillä on pyörä apuna marjatilan hommissa, ja kotimyyntiasiakkaatkin pääsevät sillä kruisailemaan :)

      Poista
  3. Helsinki <3 On tämä uskomattoman hieno kaupunki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä! Aika monta kertaa tuli kotikaupunkirakkautta vuodatettua tuon reissun aikana :)

      Poista
  4. Huippureissu varmasti! Itse jotenkin karsastan näitä lähi(ö)metsiä yöpymispaikkoina. Ehkä juuri noin, että on vähän isompi seurue, voisin uskaltaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan sama mulla. Jotenkin heti tuli mieleen kaikki laitapuolenkulkijat ja muut hörhöt jotka kesän tullen laajentavat reviiriään syvemmälle metsiin...

      Poista
    2. Oli tosiaan ihan huippu reissu! Odotin tältä paljon, mutta oli vielä mahtavampaa kuin etukäteen osasin kuvitella.

      Uskaltamisen kanssa mä olen niin kaupunkilainen, että koen oloni mukavammaksi, kun ympärillä on ihmisiä. Vaikka tahtoisin yöpyä ihan erämaassa, se jännittäisi mua paljon enemmän. Ei olisi apua saatavissa samalla tavalla, jos nyt jotain sattuisi.

      Laitapuolenkulkijoista ja "muista hörhöistä" on kyllä sanottava sen verran, että ihan kuten kaikilla ihmisillä, heilläkin on jokamiehenoikeutensa. Ja ihan kuten jokaisen ihmisen perustarve, heidänkin perustarve on olla onnellisia. Ei siinä ole sen kummallisempaa. Kännirähinöitsijät ovat asia erikseen, mutta noin yleensä laitapuolenkulkijoista kukaan ei tahdo toisille mitään pahaa. Vähiten nyt telttaileville lapsiperheille.

      En myöskään ihan usko, että öitään vakkarina ulkona nukkuvista kovin moni tuonne Mustavuorelle tahtoo majaansa rakentaa. Se on kuitenkin sen verran pitkän kävelymatkan päässä kaupoista, ihmisistä ja ns. äksönistä. Ja jos tahtoo sinne tulla eräjormailemaan, mikäs siinä. Ihan samalla tavalla sitä telttailijoita on ollut lähietäisyydellä esimerkiksi Nuuksiossa yöpyessämme.

      Poista
    3. "Laitapuolenkulkijoista ja "muista hörhöistä" on kyllä sanottava sen verran, että ihan kuten kaikilla ihmisillä, heilläkin on jokamiehenoikeutensa. Ja ihan kuten jokaisen ihmisen perustarve, heidänkin perustarve on olla onnellisia. Ei siinä ole sen kummallisempaa."

      Lähis. Sä oot kyllä <3 <3 <3

      Poista
    4. Joo kyllä näin on, mutta kun ne päihteet on niin moninaiset ja niistä johtuvat lieveilmiöt rähinöineen... Mä pelkään enemmän arveluttavia ihmisiä, kuin pelkkää metsää ja luontoa. Mutta ei siinä mitään, todella nostan hattua teille ja ihanalta näytti retkenne. Olette kyllä aika sissejä kun sääkään ei lannistanut :)

      Poista
    5. Ainahan sitä voi sattua ja tapahtua, mutta kotiinsa ne ihmiset useimmiten kuolee :) Mutta en tosiaan usko, että kukaan rähinöitsijä lähtee Mustavuoreen keskelle metsää, eiköhän he tahdo enemmän yleisöä ja äksöniä ympärilleen. Mustavuoressa ei näkynyt illan ja aamun aikana kuin muutama koirankusettaja – ja hekin kulkivat metsän sijaan hiekkateitä pitkin.

      Poista
  5. Oho, ihana reissu! Odotan innolla kakkososaa (t: Vuosaarelainen).
    En tiennytkään, että Mustavuoressa saa telttailla?! Onko siellä joku erityinen paikka missä sallittu, vai? Olisi vaan tästä aika kätevä kävellä telttaretkelle lasten kanssa...
    Nautinnollista kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin ihana reissu! Ja Vuosaaresta onkin luvassa monen monta seikkailua! :)

      Kiitos jokamiehenoikeuksien, Mustavuoressakin saa toki telttailla :) Kunhan ei mene luonnonsuojelualueelle telttaa pystyttämään, mutta ne alueet on helppo hahmottaat tuon tekstissä linkkaamani kartan perusteella. Virallisia nuotiopaikkoja siellä ei ole, mutta ei tällaisella yhden yön reissulla haitannut. Keittelimme kahvimme ja puuromme retkikeittimellä. Ihan varmasti mennään sinne uudestaankin, kun sinne on meiltä Hertsikastastakin niin helppo pyöräillä telttaretkeilemään :)

      Poista
  6. Moi!
    Löysin sun blogin hetki sitten ja täytyy sanoa että vaikutat ihanan aidolta ja vilpittömältä tyypiltä. Lukiessani postaustasi lauantai illan saunavuorosta tuli ihan oma äitini mieleen. Asuimme itä-Helsingissä äidin kanssa kahdestaan ja hän oli juuri tuollainen vilpitön ja aito ihminen. Lisäksi teissä on todella paljon samaa näköä (tai siis sinussa ja äidissäni nuorena) jään lukemaan nostalgia huuruissani tätä blogia. Kiitos sinulle <3

    t.Amanda 22v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Niin kiva kuulla, että olet löytänyt tiesi tänne virtuaalilähiöön :) Oon ihan otettu, että sulle tulee musta äitisi mieleen. Voi että, ootpa saanut musta ihanan kuvan. Oon kyllä ihmisenä välillä myös äkkipikainen ja kiukutteleva vittupää, mutta niitä flippauksia joutuu todistamaan vain poloinen perheeni. Että petrattavaa riitää :)

      Poista
  7. Musta nää teidän kaikki telttaretkeilyt kuulostaa aina ihan huippuhienoilta, mutta en tiedä olisko mussa tarpeeksi erähenkisyyttä lähteä itse vastaavalle reissulle :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en olisi varmaan uskaltanut tai paremminkin osannut lähteä ekalle telttaretkelle, jos ei lähipiirissä olisi nuuskamuikkusia, jotka ovat mullekin hiljalleen taitojaan opettaneet :) Jos vain vähänkään kiinnostaa telttailu, suosittelen lämpimästi! Niin kivaa tekemistä perheen kanssa. Jos asutte pääkaupunkiseudulla, esimerkiksi Nuuksion telttailualueet on helppo paikka aloittaa. Siellä on "kaikki" valmiina polttopuita myöten.

      Poista
  8. Ei vitsi, nyt on kyllä pakko kommentoida ensimmäistä kertaa ikinä. Oottehan te toki näitä retkiä ennenkin tehneet, mutta nyt kun kuvittelen meidän perheen sateeseen pyöräilemään ja telttssn yöksi, niin ei olis tainnut tulla mitään. Vaikka siinähän sitä tunnelmaa just olisi! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun kommentoit! Vähän meitä mietitytti, kun sovittuna retkipäivänä katseltiin säätiedotusta. Mutta sitten vaan piti vetää kunnon sadekamppeet niskaan – ja se asenne :D Ja kumma kyllä, just se sade taisi tuoda fiilistä lisää. Mutta ei laitettu yhtään vastaan, kun seuraavana päivänä oli ihan maailman kaunein kesäpäivä :D

      Poista
  9. Aivan mahtavaa! Harmi tietysti, että sade osui juuri telttapäivälle :/ Mietin tuota lähiömetsässä yöpymistä myös, meidän takapihalta lähtee kivan kokoinen metsä, jossa kyllä on jonkun verran epämääräistä porukkaa viettämässä iltaa omine nuotioineen kallioilla (joskus ollaan yksi kytemään jätetty sammutettukin, kun ollaan lasten kanssa siellä käyty). Mietin, että uskaltaisinko telttailla siellä. En varmastikaan ole koskaan sinne telttaa pystyttämässä, mutta kyllä mä uskaltaisin, jos olisi useampi muukin aikuinen mukana. Aika harmittomiahan ne sellaiset metsässä juopottelevat ovat, tuskin tulisivat kenenkään teltalle öykkäröimään vaan haluaisivat yhtä lailla omaa rauhaa ja tilaa kuin kuka tahansa muukin. Enimmäkseenhän ne densot hengailevat joka tapauksessa asemilla ja ostareiden kulmilla.

    Mutta mun siskolla on kokemus ihan kansallispuistotyyppisellä (tai mikä retkeilyalue nyt olikaan) teltta-alueella, että joku alkoholia nauttiva kalastusporukka oli käynyt vähän liian tuttavalliseksi, joten sattuu sitä paremmissakin metsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten tuo, että sattuu sitä "paremmissakin metsissä" :D Tai eihän se naurunasia sinänsä ole, mutta tuo paremmissa metsissä on vain niin osuva ja hauska ilmaus.

      Meidän takapihalta Hertsikassa alkaa kans aivan ihana ja isohko metsäalue. Siellä kallioilla kans on etenkin kesäisin jengiä viettämässä iltaa. Siis paikallisia nuoria, oman kylän deekuja ja ihan kaikenlaista sakkia. Korkeilta kallioilta on nätit näkymät Helsingin ylle, joten en ihmettele. Sielläkin voisin yöpyä, vaikkakaan en nyt ihan heti ole telttaretkeä sinne suunnittelemassa. Päiväretket riittää ainakin tällä erää :) Mustavuori on sen verran sivummassa kaikesta äksönistä, että siellä me ei illalla, yöllä ja aamulla nähty kuin muutama koirankusettaja. Ja hekin siis kulkivat hiekkatiellä, eivät metsässä. Sitten seuraavana päivänä alueella liikkui ilahduttavan paljon ulkoilijoita ja pyöräilijöitä.

      Mutta oli miten oli, mäkin näkisin niin, että kaikki metsään syystä tai toisesta hakeutuneet jengit ja kulkijat tahtovat noin yleensä kyllä enemmän omaa rauhaa ja tilaa kuin aiheuttaa jotain pahaa tuntemattomalle retkiseurueelle.

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe