Itä-Helsinki road trip laatikkopyörillä: merenrantahotellielämää Vuosaaressa

18.6.17

Laatikkopyöräretkemme villissä idässä täällä Helsingissä alkoi muun muassa sateenropinalla, nautaeläimillä, ostarihengailulla ja syyrialaisella ruualla. Nyt on aika jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin, eli telttayön jälkeiseen aamuun mellunmäkeläisessä metsässä.

Sateisen reissupäivän jälkeen annoimme suosiolla kesän kuivata sen, minkä se kasteli. Teltat, sadevaatteet ja villasukat heiluivat hiljalleen kesätuulessa puiden oksille nostettuna. Läträsimme aurinkovoidetta iholle, ja minä yritin kääriä retkeilyhousujen lahkeita ylös. Olin pakannut realistina rinkkoihin vain Suomen kesään sopivia vaatteita; villapaitoja, pipoja ja pitkähihaisia. Pilvettömältä taivaalta porottava aurinko yllätti niin minut kuin meteorologit.
Olisimmehan me toki voineet piipahtaa kotona välissä päivittämässä retkivermeistöä. Kotiin Herttoniemeen olisi ollut pyörällä reilun puolentunnin matka, lähimmältä metroasemalta metron kyydissä viitisentoista minuuttia. Mutta mikäs seikkailu se sellainen olisi ollut, jos välillä olisi pitänyt häntä koipien välissä kipaista kotiin! Annoin siis varpaideni hikoilla vaelluskengissä, ja mies pakkasi lasten päällysvaatteet rinkkoihin kumppareiden ja villakalsareiden viereen.

Valmistelimme karavaanarimme matkaan. Kiinnitimme rinkat mustekaloilla ja liinoilla kiinni laatikkopyöriin ja istutimme pienimmät retkeläiset kyytiin. Ihan ensimmäisenä lähdimme tutkimaan tarkemmin yöpaikkaamme Mustavuorta. Kurvasimme pyörillä humisevan lehtometsän ja satumaisen havumetsän läpi Mustavuoren luolalle.
Mustavuoren luola on, noh, luola. Vähän ihmisten toimista törkyinen ja roskainen, mutta lasten mielestä tietenkin ihan valtavan jännittävä. Maastossa on edelleen jäljellä myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja, jotka ovat ajansaatossa peittyneet kasvillisuuteen, kuten metsämansikoihin. Me katoimme miehen Mellunmäen keskustan kaupasta hakeman kauppalounaan kalliolle ja keitimme retkikeittimessä kahvit. Miten voikaan sitkeä ruisleipä ja puukuksasta ryystetty kahvi maistua niin hyvältä.

Luolan jälkeen aloimme polkea kohti seuraavaa lähiötä, Vuosaarta. Ihan Vuosaaren sataman kainalossa on Vuosaaren huippu, josta olin kuullut avautuvan upea maisemat Itä-Helsingin ylle. Huippu on täyttömäki, jonne on kasattu ylijäämämaata vuosikymmenien ajan esimerkiksi viereisen sataman työmaalta. Huipun vieressä on vanha kaatopaikka, jota edelleen puhdistetaan. Metsästä aukealle pyöräillessä kohtasimmekin absurdin näyn. Puskutraktorit mylvivät jättimäisellä ja aidatulla alueella kuljettaen maa-aineksia kauhoissaan. En olisi yhtään ihmetellyt, jos jossain kohdissa aitaa olisi muiden varoituskylttien joukossa lukenut ” Area 51”.
Me parkkeerasimme pyörät vanhan kaatopaikan viereen, kun tie alkoi nousta isoa mäkeä enteillen ylös. Aloimme kiivetä rehevöivää polkua pitkin ylös, ja huipulle päästessämme ilmoille pääsi hämmästynyt nauru. En tiedä, mitä olin Vuosaaren huipulta odottanut, mutta en ainakaan tätä. Maisemat olivat kertakaikkisen upeat, ja edessä avautui hengästyttävän kaunis merimaisema, metsämaisema ja lähiömaisema – riippui vähän siitä, mihin suuntaan katsoi. Vuosaaren satama värikkäine kontteineen näytti pikkiriikkiseltä.

Jos huipulta avautuvat maisemat saivat kikattamaan hämmästyksestä, oli ympäristö muutenkin tuolla Vuosaaren korkeimmalla paikalla eriskummallinen. Kasvillisuus oli kuin vuorenrinteillä jossain Välimerellä. Pensaat kasvoivat piskuisina, nahkealehtiset kasvit valtasivat alaa punahiekkaiselta maalta ja keltaisenaan kukkivat kasvit kasvoivat matalana tuulta varoen. Siellä täällä törrötti keloja, ja kivenmurikoilla oli lasten kiva kiipeillä. Luin vasta jälkikäteen, että alueelle on pyritty ihmisten toimesta luomaan lappimainen kasvillisuus. Että mielit sitten Lappiin tai Välimerelle, lähde Itä-Helsinkiin!
Päivä alkoi jo hiljalleen taittua iltaan, kun ohjastimme laatikkopyörämme kohti seuraavaa majapaikkaa Vuosaaren Kallvikinniemessä. Kulttuurikeskus ja hotelli Sofia pitää majaansa pitkulaisella havupuiden peittämällä niemellä, jota ympäröi molemmilta puolilta kimmeltävä meri. Laatikkopyöräni sähköakku puhkui viimeiset pihauksensa juuri, kun kurvasimme Sofian pihaan.

Sofista sponsoroitiin retkiseurueellemme yö kolmen makuuhuoneen huoneistossa. Se oli oikeastaan kuin kalustettu rivitalokoti, jossa oli makuuhuoneiden lisäksi keittiö, olohuone, kylpyhuone ja terassilta näkymät merelle. Ensimmäisenä laitoimme riviin latautumaan kaikki mahdolliset akut: kolme pyöränakkua, kameran akut, puhelimien akut ja puhelimien vara-akut. Sitten oli aika ladata seurueen akut.
Mies lähti hakemaan kaupasta illallisaineksia, ja me muut lähdimme pyyhkeet olalla hotellin saunaan yleiselle saunavuorolle. Minä olin nälästä äkäinen, ja senhän tietää, mitä siitä seuraa: sellainen sekoilu- itku ja kiukuttelusaunareissu, että se ei kyllä unohdu ainakaan siltä ainoalta seurueemme ulkopuoliselta saunojalta, joka poloisena samaan aikaan saunaan osui. Sori.

Kai saunafarssista ja vatsanpohjaa jäytävästä nälästä johtuen en ole hetkeen ollut niin onnellinen kuin laahustaessani hiukset saunan jäljiltä märkinä rantakalliolle ja nähdessäni siellä miehen taikoman illallisen. Mies oli jossain välissä ehtinyt käydä kaupassa, keittää uudet perunat ja tehdä kasvisvartaita. Ulkogrillissä paistui paraikaa lisäksi halloumia, tankoparsaa ja soijanakkeja. Rantakallio oli auringosta lämmin, ja olut kädessä kylmä.
Söimme taivasalle katettua illallista katsellen kesäillassa hiljalleen puolelta toiselle tanssivaa merta. Aurinko alkoi maalata maisemaa kultaisella, ja tuon hetken nappasin muistoksi sydämeen tästä kesästä. Jos vielä etsit onnea, niin voin vinkata sen löytyvän tuolta, Kallvikinnimen kallioilta, Itä-Helsingin uumenista.

Pujahdettuamme huoneistomme valkoisiin lakanoihin, ei unta tarvinnut kauaa vartoa. Seuraavana päivänä seikkailumme jatkui muun muassa muumimaisella saarihyppelyllä, leppoisalla ranta-elämällä, kesämökkeilyllä Itä-Helsingin tyyliin sekä heittämällä löylyä rastilalaisessa saunassa, jonka lauteilta pystyi katsella meren yllä kiitävää metrojunaa. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina se.

Ps. Muistattehan Lähiömutsin alennuskoodin noihin Babboe-laatikkopyöriin. Koodista löytyy lisäinfoa täältä.

Lue myös nämä

8 kommenttia

  1. Helsinki on loistava paikka tehdä erilaisia asioita. Aina löytää uutta mielenkiintoista. Me oltiin eilen tutustumassa Aurinkolahteen. Olen viimeksi ollut Vuosaaressa 2000-luvun alussa ja paikka on muuttunut valtavasti niistä ajoista. Seuraavaksi hypätään pyörien selkään ja lähdetään niillä sinne :) Mielenkiintoinen reissu teillä ja on kuin olisi jossakin Euroopassa pyöräilemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, täällä on ihan valtavasti koettavaa ja nähtävää. Joka kesäpäivälle löytyisi uusi retkikohti, jos niikseen tulee. Aurinkolahti ja sen ranta on hauska paikka, sellainen Itä-Helsingin Riviera :)

      Poista
  2. Mahtavan näköinen reissu. Pitää itsekin alkaa lähiömatkailemaan täällä Pohjois-pohjanmaalla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin mahtava reissu, että ei hetkeen! Vaikka kuinka Helsingistä tykkäänkin, on aina huikeaa uudelleen ja uudelleen huomata, miten kiva kaupunki tämä onkaan. Ja joo, lähde ihmeessä sinäkin lähiömatkailemaan omilla huudeilla! :)

      Poista
  3. Ihana reissukuvaus ja kuvat, kuljetteli kyllä ihan jonnekin auringon alle retkitunnelmiin täältä omasta makkaristakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos! Oli kyllä niin mahtava reissu, että kyllä kelpasi valokuvata ja tarinoida :)

      Poista
  4. Vähän off topic, mutta mulla on näissä retkipostauksissa kiinnittynyt huomio noihin sun kivoihin housuisin, mahtaako ne olla mistä/minkä merkkiset?

    Lähiretkeily on ihan parasta ja noista jäävät muistot on ihan parhaita lasten ja myös aikuisten mielestä aina :)

    -Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun retkihousut on Haglöfsin, olen saanut ne heiltä pari vuotta sitten. Ovat kyllä mitä mainiommat pöksyt. Niissä on vähän stressiä, joten ne ovat ihan supermukavat päällä, mutta silti kestävät rymyämistä ja sadettakin.

      Lähiretkeily on niin mahtava asia. Ei todellakaan tarvitse mennä kauas tai edes tällä tavalla moneksi päiväksi reissuun, kun retkitunnelma jo imaisee mukaansa :)

      Poista

Lähiömutsin kuukauden nostot

Facebookissa

Pinterest

Subscribe